maanantai 13. heinäkuuta 2015

Muistatko karkkipäivän?

Olen ollut viimeaikoina kovin nostalginen ja työkaveritkin ovat saaneet kuunnella jorinoita lapsuuden kesistä varmasti kyllästymiseen asti :D
Eilen pilkoin tuoresipulia sipulivoi-kastikkeeseen ja päädyin suoralla flashbackillä Hyrynsalmelle ensin sipulipellolle ja siitä tuvan keittiöön syömään. Muisto oli valtavan voimakas, se oli kuin elokuva, mutta lisänä olivat vielä hajut.


Siinä samalla rupesin miettimään muistoja, jotka liittyvät ruokaan. Muistanko yhtään karkkipäivää, pitsatilausta tai hampurilaisateriaa näin valtavalla intensiteetillä, kaipauksella ja hyvänolon tunteella?

Ei, en muistanut.


Muistin kyllä makkaranpaistot laavulla, offin tuoksun siinä samassa, puolukkaämpärit siinä vieressä. Yhdessäolon perheen kanssa, humisevat männyt.
Muistin myös Iita-mummon läskikukon ja karjalanpiirakat, joita sain hänen kanssa tehdä ja voi että ne maistuikin sen jälkeen hyvältä. Muistan kuinka teeasetilla pyöräytettin pala taikinaa irti ja sen jälkeen vielä pulikalla ohennettiin.


Muistan nuotiolla paistuvat ahvenet isän kanssa kalareissulla erämaalammella. Muistan mummon veriletut valurautapannussa paistettuna, nekin tulella paistettuja.

Muistan kun sankosta sai kaksin käsin syödä lakkoja, ne vähän raa'at olivat parhaimpia ja keltainen mehu valui suupielistä <3

Muistan mä myös yhdet synttärit, jossa söin karkkia niin paljon, että oksensin ;)

Tämä ajatusketju sai miettimään, mitä minun lapseni tulee muistamaan? Muistaako hän, että sai lohdutukseksi karkkia vai yhteisen hetken? Muistaako hän mäkkärissä käynnin vai marjareissulla majojen teon? Muistaako hän kotiin tilatun pitsan vai geokätköilyn tiimellyksessä paistetun makkaran?

Muistatko sinä karkkipäiviä?

iive

4 kommenttia:

  1. Nyt kun omat lapset ovat nuoria ja haluavat elokuviin -niin oikeassa karkkikaupassa käyminen nostaa muistot lapsuuden elokuvailloista, samoin kuin elokuvateatterin popcornin tuoksu -jotain ihan muuta kuin kotona kiireessä mikrossa valmistettu poppari tai jättimegapussi ns. uutuuksia. Ehkä herkkuhetket todellakin kannattaa pitää harvinaisina ja yhteisöllisinä hetkinä, jotta niistä muodostuu miellyttäviä muistoja. Minulla muisto karamellin ostamisesta liittyy nuoruuteen, itsenäistymisvaiheeseen -sillä kotona oli loppujen lopuksi harvoin karamelliä. Ja jos oli, se piti jakaa useamman kesken. Pussit olivat todellakin pienempiä silloin. Tyytyväisenä seuraan jälkikasvua, valitsevat mieluiten pienen karkkipussin kuin jättimätön -ovat myös oppineet jakamaan. Energiajuomia en tule hyväksymään koskaan, mutta tiedän -että omakin nuoriso kokeilee ainakin. Heillä on varmaan siitä sellainen kuva, että olisi karteltava aine -sallittu silti lain puitteissa ja siksi mahdollista sen juomisella osoittaa yhteenkuuluvaisuutta muiden nuorten kanssa. Minä en ole ikinä maistanut nykyisiä energiajuomia, mutta yksi muisto minulla on lapsuudesta, kun urheilija isä antoi minulle isotonicia. Silloin se maistui todella ihanalta, mutta siihen hetkeen liittyi muisto isästä ja en muista oliko se se juoman maku vai hetki isän kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meillä ei harrastettu elokuvailtoja, joten ehkäpä siksi noita muistojakaan ei ole tuollaisista asioista :D Mutta selkeästi muiston isoin syy on se yhteisöllisyys, jonkun asian tekeminen yhdessä <3

      Poista
  2. Niin totta mitä kerroit! En kyllä justkaan muista karkkipäiviä.. Sipseistä muistan, kuinka pussista jaettiin jokaiselle omaan kippoon niitä joskus tyyliin uutena vuotena :D. Karkkimuistot itselläkin liittyy lähinnä ensimmäisiin ostokokemuksiin: Noita m viidelläkymmenellä pennillä, noita markalla ja sitä rataa :D. Sellaisia karkinostohetkiä voisin harrastaa edelleenkin :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin muistan noin ostaneeni karkkeja, mut ei niistä hetkistä sellaisia fläsäreitä saa kuiteskaan. Eli siitä puuttuu varmaan ne ihmiset? Mä oonkin puputtanut karkkini aina yksin, ehkäpä siinä siis syy???

      Poista

Kiitos :)