sunnuntai 30. elokuuta 2015

Perheaikaa

Viikon hiljaiselosta piti huolta kesken yövuoron alkanut oksennustauti. Ensimmäistä kertaa jouduin yövuorosta soittamaan työkaverille, että nyt pitäis jonkun tulla mun tilalle. Aika hyvin. Kohta kymmenen vuotta oon tehnyt kolmivuorotöitä ja keskiarvolla laskettuna yövuoroja on vuosien aikana kertynyt lähemmäs 600. Se on melkein KAKSI VUOTTA mun elämästä! Huh, huh...


En oo oikein ihan varma mitä tykkään noista kauppojen aukiolojen vapautuksista, toisaalta se on tosi hyvä juttu, toisaalta mietin lisääkö se entisestään perheitä joissa tehdään töitä monessa vuorossa? Toisaalta moniko kauppa sitten pitäisi putiikkiaan yökaudet avoinna?
No, joka tapauksessa kaikki mulle heti nyt-yhteiskunta on aika mätä lapsiaan kohtaan. Paljon on tullut mietittyä sitä, että jos olisi vaihtoehto tehdä päivätyötä niin tekisinkö? Ehkä tekisin, vaikka palkka olisi pienempi, sillä se aika (itselle että perheelle) ja terveyshyödyt mitkä siitä saisi, niin olisi kyllä aika korvaamatonta.


Eilen käytiin aamuvuoron jälkeen kiertämässä Muuramejoen luontopolku, koska Lintunen sitä erityisesti toivoi. Tänään käytiin kokeilemassa vihdoin frisbeegolfia. Kun kerran oltiin kaikki yhtäaikaa vapaalla <3




Ensimmäiseksi käytiin harjoittelemassa Jyväskylässä Harjun radalla ja siitä suunnattiin Vitapoliksen radalle Kinkomaalle.
Oman alueen radat löytyi helposti frisbeegolfradat.fi palvelusta. Sieltä löytyi myös säännöt ja muut tärkeät seikat mitä on hyvä tietää radalle mennessään.


Harjulla oli hienot väyläopasteet ym. ympäristö oli siistiä, muutamaa spray-taiteilijan tuherrusta lukuunottamatta.

Vitapoliksen kenttä on ihan mahtavassa maastossa järvenrannalla harjualueella. Opasteita oli joskus ollut, mutta ilmeisesti joku valopää oli halunnut repiä ne irti??? Yllä olevasta kuvasta näkee myös sen tosiasian mitä harrastus tekee maastolle, mikä jäi itseä kyllä mietityttämään. Aikamoista eroosiota nimittäin :(
Ihmettelin myös sitä miksi tähän harrastukseen kuuluu tupakointi kierroksen aikana sekä kaljanjuonti? Tumppeja oli tosi runsaasti ympäristössä ja olisipa pullo-mummolla ollut täysi kassi radan kierrettyään kalja-, siideri- ym. tölkkejä ja pulloja. Ja näitä siis löytyi pitkin poikin radan varrelta milloin mihinkin kivenkoloon ja puunjuurelle "piilotettuna".

No tämä oli yksi rata vain ja tosiaankin ilmeisesti sellaisessa "viihde"-suosiossa. Meidän 6-vuotiaskin pärjäsi radalla hienosti. Ja liikuntaa tuli siinä sivussa usean kilometrin ja tunnin verran.

Ja mikä tärkeintä, niin sitä yhteistä aikaa perheen kesken <3

iive

ps. ja koko ajatus frisbeegolfista heräsi kun joku oli unohtanut frisbeensä taannoin uimarannalle ja me sitä Lintusen kanssa ruettiin huviksemme vedessä heittelemään ja pelleilemään. Sehän oli jopa ihan kivaa!

lauantai 22. elokuuta 2015

Kuinka tehdään kaksi ihmistä onnelliseksi?

Yli kymmenen vuotta sitten tapasin tytön, jolla oli sama intohimo kuin minulla, nimittäin tanssiminen ja rakkaus musiikkiin. Meistä tuli hyviä ystäviä, lastemme kummeja ja sitten tapahtui jotain.
Ei oikein soiteltu, ei kyselty kuulumisia, tapaamisten kanssakin oli vähän niin ja näin. Molempia elämä kolhi ja silläkin varmaan oli syynsä miksi ystävyys hiipui (huom. hiipui, ei kadonnut) pikkuhiljaa hiljaiseksi.

Viimeisen vuoden aikana mietin monta kertaa mitä meille tapahtui ja nyt tajusin vastauksen.
Meidän ystävyytemme kantava voima on tanssi ja musiikki. Ja se oli jäänyt ystävyydestämme täysin pois.


Mutta eihän sen pidä mennä niin!
Joten eilen kaksi ystävää tanssi täysillä koko illan ja aamulla molemmat könkkäili sängystä ylös kuin vanhat mummot :D Vissiin oli edellisestä kerrasta aivan selvästi ihan liian pitkä aika.

Darude, TUNGEVAAG & RAABAN ja D.V.B.B.S, yli neljä tuntia tanssia putkeen. Minä ja mun paras ystävä, 8000 muuta ihmistä ja aurinkoinen Sunset Park. Ja ihana yllätys oli se, että porukka tosiaan biletti ihan täysillä eikä vain seisoskellut. Ja hei, oli siellä muutakin väkeä kuin nuorisoa (vaikka niille se oli markkinoitu, ainakin mainoksen perusteella), mäkään en ehkä siihen nuoriso-ikäluokkaan enää kuulu, mut tosiaankaan en vanhin ollut :D


Onko sulla ystävä hukassa?
Voiskos sille tehdä jotain?

Mä etin meille jo uutta keikkaa tanssittavaksi. Baari-ajat on ehkä ohi, mutta riittäähän näitä keikkoja ja festareita suomenmaassa.
Hyvinvointi on sitä, että teet jotain mistä sulle tulee hyvä, iloinen ja parantava olo. Eilisestä sai ainakin satatuhattamiljoonaa-hyvinvointipistettä :D



iive

ps. Unelmien aarrekartasta löytyy tanssi ja nyt se toteutui <3

tiistai 18. elokuuta 2015

Positiivisuuskapina

Ensimmäinen työpäivä on takana ja siinä riittää paljon pohdittavaa.
Erityisherkkä tyyppi, niin kuin minä, havaitsee paljon niitä kyteviä tunteita pinnan alla, vaikkei ehkä haluaisikaan.
Kuinka helppoa olisikaan mennä töihin, hoitaa hommansa ja mennä pois. Oikeastaan sellaista nyt työstäni kaipaan. En jaksa turhia vatvomisia enkä etenkään negatiivista ilmapiiriä. Haluan keskittyä siihen mikä on hyvää ja mitä voisi tehdä vieläkin paremmin. Haluan nähdä asioissa ratkaisuja - en ongelmia.


Negaatio ja väsymys on todella tarttuvaa, se leviää viruksen lailla, huomaamatta, salakavalasti ihmisestä toiseen. Yht'äkkiä huomaat suustasi tulevan sanoja joita et haluaisi oikeasti sanoa. Huomaat näkeväsi vain kuinka kaikki on huonosti, mikään ei ole hyvin.

Kuinka suojautua negatiivisuudelta? Kuinka pitää se oma valo loistavana, positiivisena?

Sen eteen on näköjään tehtävä töitä, ainakin minun. Vuosien aikana olen tajunnut kerääväni erittäin helposti muiden negatiivista energiaa itseeni ja ahdistuvani siitä. Lomalla oli helppoa vapautua noista energioista, mutta jo yksi päivä töissä näytti taas sen luontonsa, että täällä sitä taas vaanitaan.

Netistä löysin hyviä positiivisuus"ohjeita"
  • Suuntaudu tulevaan, ajattele mitä kaikkia mahdollisuuksia on olemassa.
  • Ole ystävällinen, kiitä muita.
  • Pidä turhat mölyt mahassa. Ole tahdikas. (bling bling, tätä voisi meikäläinen kuumakalle aina yrittää miettiä)
  • Tulevaisuus? - Ota se huolettomana, uteliaana ja positiivisesti odottaen vastaan. Tulevaisuus tuo tullessaan hyvää.
  • Rentoile, naura itselle.
  • Rupea aamusta asti miettimään, mitä mukavaa löydät tästä hetkestä. Mieti viisi asiaa, joista olet kiitollinen: sinulla on kahvia kupissa. Pienistä asioista kasvavat suuret oivallukset. 
  • Opettele kehumaan muita, ihan vaikka kuinka pienistä asioista tahansa.
  • Opettele ottamaan kehuja vastaan :)
 Oma ajatukseni arjen keskelle...

Tee joka päivä jotain, joka saa sinut iloiseksi.

Keskittyminen ja meditointi eivät tokikaan ole haitaksi. Pieni pysähtyminen kesken työpäivän, vaikka sitten siellä vessassa, skannaus siitä miten menee? Ärsyttääkö? V***ttaako? Olenko iloinen? Hyvällä tuulella? Stressaantunut?
Pysähtyminen siellä työpaikan ovella. Mitä tunteita vien sinne nyt tullessani? Vienkö positiivisuutta vai negatiivisuutta?


SeaLifessa kävin katsomassa näitä meditatiivisia meduusoja moneen kertaan. Jos akvaarion edessä olisi ollut tuoli, olisin voinut istua siinä tuntikaupalla katsomassa tuota rauhallista kelluntaa.

Ihanaa työviikkoa kaikille <3

Mitä itse haluat viedä sinne töihin (tai mihin tahansa muualle, esimerkiksi treeneihin) mukaan? Valoa vai harmautta? Vai kenties sateenkaaren?

iive

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kun Unelmat ovat totta Nyt


Viikko takana. Loma ohi ja työ alkaa. Huomenna olo voi olla lannistuneempi kuin tänään, mutta ainakin nyt on sellainen olo, että yritän olla välittämättä. Se ei tarkoita sitä, että aikoisin tehdä työni jotenkin huonommin, se tarkoittaa sitä, että kun suljen työpaikan oven työpäivän päätyttyä, se työ saa jäädä sinne.
Helppoa tuo ei tule olemaan ja tulea työvuosi tulee taatusti olemaan stressaava, mutta se ei ole minun elämäni, se on minun työni. Olen uuden alussa, niin kuin koululainen kesäloman jälkeen. Nyt aion panostaa siihen ketä ja millaista energiaa minulla on ympärilläni.


Eräänä iltana tuntui siltä, että minun täytyy ottaa kynä ja vihko esiin. Hajuakaan ei ollut siitä mitä pitäisi kirjoittaa, mutta niin sitä tekstiä vain alkoi tulla. Tekstiä siitä millaista olisi unelmani elämä. Kirjoitin ja kirjoitin ja lopulta luin kirjoittamani ja tajusin, että elän sitä kirjoitettua elämää juuri nyt. Uskomatonta!


Viimeinen lomaviikko on kulunut samanlaisissa tunnelmissa kuin ensimmäisetkin, aikalailla irti somesta, koska oli tärkeämpää tekemistä. Instassa tosin olin aktiivinen :D Tyttären kanssa ollaan edelleen kuljettu erottamattomina ja se on hienoa. Ollaan kyllä tänä kesänä löydetty jokin uusi yhteys.


Olen myös hippusen löytänyt sitä lasta myös itsestäni. Etenkin Helsingin reissulla kun Luonnontieteellisessä museossa oltiin melkein 4h, SeaLifessä käytiin päivän aikana kolme x 1h kierrokset (koska vaan voi) ja Lintsillä rumpattiin kaikki mahdolliset laitteet läpi mihin vaan päästiin. Viimeisin oli minulle kyllä välillä aikamoista tuskaa (koska korkeanpaikankammo ja erityisherkkyys), mutta toisaalta oli ihanaa ylittää itsensä, mitä ei olisi ilman lasta pystynyt tekemään.


Lauantaina olisin voinut valita yksin kulkemisen. Koko viikko oli tullut käveltyä aamusta iltaan, mutta valitsin perheen ja Korkeasaaren ja lisää kävelyä. Ihan vaan siksi, että kerrankin saatiin olla yhdessä me kolme. Aivan viimeiseksi suunnattiin yhdessä Sightseen-risteilylle "Helsinki mereltä" ja oisko voinut olla parempaa! Aurinko ja tyyni meri <3


Kotimatkalla pysähdyttiin jaloittelemaan Hämeenlinnaan. Lintunen löysi rannalta kaipaamansa leikkipuiston ja me kuljettiin miehen kanssa käsi kädessä. Rakkaus <3


Seuraavana haasteena elämässä onkin pitää tätä kaikkea yllä, vaikka mukaan astuukin sellainen asia kuin työ. Milloin pitää omaa aikaa, milloin yhteistä aikaa, milloin aikaa minulle ja tyttärelle?
Onneksi Life Coachini laittoi juuri sähköpostia, että harjoitusvalmennukset jatkuvat, ilmaiseksi vieläkin. Kiitos, että saan olla minä-verkkokurssi aloittaa viimeisen viikon. Tosin tämän viikon asiat on mulla käsittelemättä loman vuoksi. Kurssin teemojen mukaan saa kyllä asioita työstää vielä pitkään. Mutta ehkäpä jostain tulee jokin uusi juttu jos on tarkoitettu :)

iive

lauantai 8. elokuuta 2015

Mitä haluat tulevaisuudelta? Lion's Gate 8-8-8

Seurailen välillä erilaisia astrologisia juttuja, joska niistä saa mielenkiintoista ajateltavaa. Jokainenhan voi itse päättää mitä ja mihin uskoo. Jonkun mielestä astrologia on täyttä hölynpölyä ;)
Asioita voi myös katsoa erilaisesta näkökulmasta...

The Triple 8 Lion’s Gate opens the Infinity portal that propels you past all previous limitations. It is the symbol of expanding beyond your normal boundaries. It is about connecting to and owning your divine purpose, then stepping more fully into the life you destined yourself to live. 
The number 8 energy provides us the opportunity to have endless flows of abundance and prosperity in many facets of life. All of this energy increasing and strengthening on 8-8-8 creates an extremely powerful time for co-creation and manifestation.
Jos tuntuu mahdottomalta ajatella jonkinlaista kosmista energiaa vaikuttamassa sinuun, niin entäs jos tekisit sen itse? Eläisit päivän sitä elämää mitä haluat tulevaisuudessa elää! Ei voi tehdä pahaa kenellekään jos keskittyy yhden päivän ajan unelmiinsa, ajattelee niitä, toteuttaa niitä, keskittyy niihin, yhden päivän ajan?

Monesti "elämme" siinä tulevaisuus elämässä, tai menneessä elämässä vatvoen asioita mitkä jo tapahtuivat ja mille emme enää mitään voi. Entäs jos eläisimme sitä tulevaisuuden elämää NYT ja vapauttaisimme menneet tapahtumat mielestä pois?


Oma päiväni on sisältänyt tähän mennessä lapsen kanssa puuhailua, musiikin kuuntelua ja askartelua. Jo aiemmin olen tehnyt unelmien aarrekarttoja, mutta tänä aamuna tuli ajatus päällystää myös Kiitos, että saan olla minä-kurssin muistivihko aarrekartalla. Ei voisi parempaa paikkaa aarrekartalle ollakaan!
Unelmasi toteutuvat, kun uskot niihin. Kyse ei ole taikuudesta tai muusta mystisestä, vaan oman mielesi luotsaamisesta haluamaasi suuntaan. On monta tapaa työstää toiveita, ja yksi niistä on aarrekartan tekeminen.
Aarrekartta auttaa sinua selkeyttämään omia tavoitteitasi. Kun tiedät, mitä haluat ja tarvitset, voit kurottautua haaveitasi kohti ja tehdä niistä totta. Vahvat unelmat paremmasta kehittävät henkisiä ja fyysisiä voimavarojasi. Lue lisää... anna&ellit


Päivää jatkan luultavasti kurssin asioita pohtien, ulos metsään pitää myös päästä ja ei se joogakaan tai muu kuntoilu huono juttu olisi. Ja kunhan tuo mies kotiutuu golf-kentältä kotiin niin voisi tuohon parisuhteeseenkin edes hippusen panostaa ;)


 Mul on ikävä, sitä huumaa... 
joka onnesta sai meidät sekaisin, 
toivon että sen vois saada takaisin. 
Mul on ikävä, sitä aikaa... 
mitä ikinä mä sulle sanoinkaan, 
kaikki juttuni sai sut nauramaan. 
Mul on ikävä, sitä huumaa... 
joka onnesta sai meidät sekaisin, 
toivon että sen vois saada takaisin. 
Mul on ikävä, mul on ikävä meitä... ikävä meitä.

10 vuoden jälkeen ei ole ihme, että arki valtaa elämän ja vie voimat, mutta hei, ehkä sillekin voisi tehdä jotain?

 
Ja jos missaat tämän päivän, niin unelmien päivänhän voi viettää oikeasti minä päivänä vain! Astrologisesti seuraavat 8-8-8 päivät ovat Elokuun 17, 2015 (1+7 = 8 ja (2+1+5=8) ja Elokuun 26, 2015 ( 2+6 = 8 ja 2+1+5=8). Joten tänä vuonna meillä on yhteensä kolme 8-8-8 päivää elokuun aikana <3

Ja jos tämmöiset jutut kiinnostaa, voin suositella seuraavia nettisivuja
http://thegoddesscircle.net/category/blog/
http://thewellnessuniverse.com/category/blog/
http://www.adonai.fi/

Ihanaa unelmien päivää!
iive

perjantai 7. elokuuta 2015

Rikki - korjattavana

Kävin tänään taas murtamassa ennakkoluulojani ja sain huomata olleeni niin väärässä, juu taas kerran.

Ihminenhän on fiksu siitä, että on sitä tietynlaista ennakkoluuloa ja varovaisuutta ja asioista kannattaa kyllä aina ottaa selvää minne päänsä työntää. Ja koska en ollut saanut oikein apua fysioterapiasta, enkä hierojalta jumituksiini päätin mennä Kalevalaiselle Jäsenkorjaajalle hoidettavaksi. Ajattelin että kyllä olen niin fiksu, että osaan sanoa jos joku mua väärin kääntelee.


Ennakkoluuloista poiketen Kalevalainen jäsenkorjaus oli taivaallisen rentouttava ja täysin kivuton hoito. Tämä seikka oli minulle tosi tärkeä juttu, sillä normaalissa elämässä saa kärsiä fibromyalgiakivuista aivan tarpeeksi, joten hoidettavana ollessa niitä ei myöskään kaipaa.
Ja muuten missään vaiheessa ei mitään väännetty. Hoito alkoi minun köllötellessä selälläni hierontapöydällä kun jalkateriä käsiteltiin, jo siitä alkoi miellyttävä rentoutuminen, sillä kosketus tässä hoidossa oli hyvin miellyttävä. Yleensä hierojalla useinkin kiljun ja jännitän kun hierominen sattuu niin paljon. Nyt tällaista tilannetta ei tullut lainkaan.

Jäsenkorjaaja käsitteli koko vartalon hyvin kiirettömästi ja tunnustellen. Kireitä kohtia käsiteltiin uudestaan kunnes ne pehmenivät. Mielenkiintoista oli se, että hommaa ei jätetty ns. puolitiehen vaikka virallinen hoitoaika 2h ylittyikin vaan hoito tehtiin loppuun asti.
Jäsenkorjaaja käyttää asiakkaan omia liikkeitä hyödyksi eli hieman joutuu työtä tekemään itsekin hoidon aikana kuten liuttamaan jalkaa koukusta suoraksi selinmakuulla ja selkää käsiteltäessä tekemään pieniä eteen ja sivulle taivutuksia hengityksen tahdissa. Tämä oli mielestäni erittäin hyvä asia, koska itse sinä asiakkaana päätit liikkeen laajuuden, tahdin jne.

Olo hoidon jälkeen oli hyvin rento, jumituksia ei tunnu, yllättävän virkeä, eikä päänsärkyä tullut lainkaan kuten hierojan jälkeen. Vessassa on kyllä saanut ravata oikein urakalla, taisi nesteet lähteä liikenteeseen ;)

Kuitenkin suosittelen huomioimaan erilaisten "parantajien" tittelit ja koulutukset huolella. Kalevalainen jäsenkorjaaja on opiskellut useita vuosia kun taasen taas hieman samankaltaisella tittelillä toimiva tyyppi on voinut opiskella vaikka 8 päivää eli vähän niin kuin ruuissa feikki on feikki kuten vaikkapa mansikkakääretorttu vs. mansikanmakuinen kääretorttu :D Kalevalainen jäsenkorjaaja joutuu jatkuvasti pitämään ja kehittämään taitojaan lisäkoulutuksissa, muuten nimitystä ei (enää) saa käyttää jos nämä koulutukset laiminlyö. Koulutusta järjestää, laatua seuraa ja rekisteriä pitää Kansanlääkintäseura ry.


Muuten tätä päivää on vietetty Lintusen syntymäpäivien merkeissä mm. kakkua syöden, legoja rakentaen, uiden ja leffa-illan merkeissä. Ruuaksi lapsi valitsi äidin tekemää lihapullakastiketta ja spagettia sekä ehdottomasti oli kuulemma saatava kanttarelleista ja sipuleista tehtyä kastiketta myös :D Ja minä kun odotin ehdottomasti mäkkiä tai pitsaa...

Leffana katsottiin Viaplaylle tullut Helinä-keiju ja mikä mikä hirviön arvoitus. Sangen viihdyttävä pätkä näin aikuistenkin mielestä jopa. Tosin jokainen Helinä-keiju elokuva on kyllä yllättänyt mukavalla huumorilla ja naisenergialla!

Viimeinen lomaviikko pyörähtää käyntiin ja ilmeisesti reissun päällä ollaan pitkälti koko viikko. Siispä viikonloppuna otetaan ehdottoman iisisti <3 Paitsi mies joka huhkii golf-kilpailuissa mitä parhaimmassa kelissä.

iive

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Pakkomuffinssia - ei pullaa

Jos kerran pitää harjoitella syömistä _vaikka ei olisi nälkä_ kun tuo elimistö vissiin tuppaa olemaan tosiaankin ihan sekaisin kun ei sellaista asiaa kuin nälkä osaa ilmoittaa NIIN parasta on tehdä tosi hyvää aamupalaa, jota ei tarvitse kakistellen alas vetää.


Kahvia & Kasvisruokaa-blogista löytyi aivan mielettömän hyvä ohje Mustikka-aamupalamuffinsseihin (gf, v), suosittelen kokeilemaan. Voi muuten syödä iltapalaksikin ;) ja voi syödä vaikka ei olisi nälkäkään...
Ja hitsit, ovat vielä terveellisiäkin, että sekin vielä!

Ja vaikka en kasvissyöjä nyt sitten kuitenkaan ole, niin silti tuosta blogista on löytynyt monet maanmainiot ohjeet. On Liisalla ihan omanlaisensa tatsi ruokaan mistä mä tykkään tosi paljon. Jotain ihan uutta ulottuvuutta.

Täällä on raskaista pohdinnoista huolimatta nautittu kesästä täysillä. Ei olis parempaan saumaan voinut tulla tää mun kesäloma, sillä säät on tosiaankin suosineet. Mies ehdotti mulle tuossa äkkilähtöä ulkomaille (siis lähtisin yksin Lintusen kanssa), mut en mä kyllä nyt tosiaan lähde kun viimeinkin suomessa on KESÄ! Säästetään se matka sit kevääseen <3
Ja parempihan se on aurinkoisessa säässä syntyjä syviä pohtia kuin sadesäällä ;)


Tänään palvoin aurinkoa ja jätin marjametsät tältä päivältä rauhaan. Rantsussa lapsi jaksoi uida ja leikkiä, mulle vesi oli liian kylmää. Lämpöä nyt kerrankin päälle tälle vilukissalle kun sitä tuolta taivaalta tulee <3

Illalla fiilisteltiin parvekkeella ja kun koko päivä oli tullut vaan relailtua, päätin tarttua viimein siihen kahvakuulaan. Lintunen halus myös treenaamaan ja tehtiin sellainen tosi perus kiertoharjoittelu treeni omalla painolla ja mä jotain juttuja kahvakuulalla. Hauskaa oli kun lapsi halus jumpata mun kanssa, tuli siis itse siihen kärkkymään viereen. Siinä sitä sit opeteltiin kyykkyä ja vatsoja ja punnerruksia. Aikamoista säätämistähän se on tuollaisella 6veellä, mutta sitkeesti mimmi teki. Supermiehet oli suosikit kuulemma ja punnerrukset (naisten ja sit pöytää vasten) inhokit :D Perään vielä 45min tanssituokio, joka on ehkä parasta mitä tuon mun muksun kanssa voi harrastaa <3


Jos biisin nimi on SemiHyvä boogie, niin päivä ei tosiaankaan ollut SemiHyvä vaan SuperHyvä! Ihana että koululaisetkin saa nauttia näin mahtavasta viimeisestä lomaviikosta <3

iive

tiistai 4. elokuuta 2015

Rakastan minua ruualla vai rakastanko?

Kommenttiosiossa pyydettiin minua kirjoittamaan lisää syömishäiriöstäni, jota ei voi oikein luokitella minkään häiriöryhmän alle, toisaalta hyvin harva sairastaa pelkästään anoreksiaa tai bulimiaa puhtaasti oirekuvan mukaan ja hyvin moni sairastaa syömishäiriötä jolle ei ole mitään nimeä.
Syömishäiriöt ovat psykosomaattisia kehon ja mielen sairauksia. Niiden taustalla on psyykkistä pahoinvointia, joka ilmenee häiriintyneenä syömiskäyttäytymisenä ja muutoksina sairastuneen fyysisessä tilassa. Käyttäytyminen on epänormaalia erityisesti suhteessa ruokaan, painoon ja liikuntaan. Myös käsitys itsestä ja omasta kehosta on usein vääristynyt. Syömishäiriöliitto-SYLI ry
Muistan olleeni 7 vuotias kun ensimmäisen kerran "pakko" saneli käyttäytymistäni, sen jälkeen niitä kertoja on ollut tuhansia lisää. Minun oli pakko saada syödä jotain hyvää, jotain joka sai aivoissa välittäjäaineet surisemaan ilosta ja josta tuli hyvä olo syödessä.
7-vuotiaana menin tien toiselle puolelle ostamaan karkkia pahaan mieleen. Perheessäni ei ollut kaikki ok, vaan vanhempani olivat eroamassa.


Lapsuusvuosina pahimmat vuodet taisivat olla 12-15 välissä. Välillä itkin rappukäytävässä, sillä pakko saneli minua menemään kauppaan ja minä en olisi halunnut mennä. Keksin itselleni keinoja rangaista "repsahduksen" jälkeen, yritin näin kontrolloida tekemisiäni ja etten rangaistuksen pelossa toistaisi kaupassa käyntiä (ei onnistunut kyllä kovin hyvin). Saatoin rangaistukseksi ravata rappusia ylösalas tai jättää muun ruuan syömättä.
Muistan käyneeni kerran asiasta tuohon aikaan lääkärillä, jonka mielestä minussa ei ollut mitään vikaa.

Sen jälkeen aloin kontrolloida syömistäni oksentamalla, sillä olin lihonut. Jätin oikeaa ruokaa syömättä tai piilotin sen huoneeseeni. Lopulta koko nälänsäätelyjärjestelmäni oli täysin häiriintynyt. Lukiovuodet olivat ruuan syömisen suhteen hieman helpommat vaikka muuten olikin vaikeaa. Söin lähinnä koulussa ja muuten rahavarat olivat niin vähäiset, että tuhlasin ne mielummin tupakkaan kuin karkkiin. Jostain syystä hieman yli kaksikymppisenä ruoka-ahdistus palasi taas ja harrastin oksentamista hetken verran, kunnes päätin että se saa riittää. Lihon mielummin kuin oksennan enää kertaakaan. Tosin ei päätökseni niin helppo ollut toteuttaa käytännössä, että se olisi ollut kerrasta poikki. Täysin oksentamatta olen ollut nyt noin 8 vuotta, joten sen suhteen edistystä on tapahtunut.


7 vuotiaasta asti syömiseni on ollut siis enemmän tai vähemmän häiriintynyttä. Oirehdinta ja käyttäytyminen on ollut hieman erilaista eri ikäkausina. Yhteistä on ollut kontrollin puute. Minä en ole voinut valita syönkö vai enkö syö. Minä olen herkkujen kanssa kuin alkoholisti, joka ei voi pitää näppejään erossa pullosta vaikka tietää siitä tulevan hirvittävän krapulan (kaiken muun lisäksi). Kutsun tilaani nykyään ruokakänneiksi.
Kun minulla on paha olla vedän ruokakännit eli ahmin milloin mitäkin suolaista ja makeaa vuoronperään niin ettei vatsaan enää mahdu enempää. Tällöin olen tilassa, jossa olen jo ensin pidempään taistellut tuota syömiskohtausta vastaan (esim. jo useita päiviä) ja kun päädyn tuohon "ruokakännit" tilaan, en enää voi millään lailla kontrolloida itseäni.

Kun teini-ikäisenä muodostin syömättömyyden käytösmallin, oli se ehkä pahin keksintöni ikinä. Opetin silloin itseni olemaan syömättä, jotta ruokakänni-hetken tullessa ei minun tarvitsisi pelätä niin paljon lihomista. Tätä syömättömyyden mallia toteutan taas tällä hetkellä. Se ei ole nykyään tietoinen valinta vaan opittu käyttäytymismalli, jota alan vaistonvaraisesti toteuttaa kun elämä on muuten niin raskasta, että voimavarani menevät muiden asioiden kanssa pärjäämiseen.

Kun herään aamulla, ei minulla olekaan nälkä. Annan lapselle aamupalaa ja ajattelen syöväni kohta. Yleensä syön vasta lounasta ja sitten ehkä päivällistä (tai sitten en). Ja sitten illalla repeää koska kroppa alkaa huutamaan energiaa. Tämä ei ehkä tapahdu ensimmäisenä syömättömyyden päivänä, ei ehkä toisenakaan, mutta jonain päivänä se taatusti tapahtuu.
Bulimiassa laihduttaminen, ahmiminen ja ahmitusta ruuasta eroon pääseminen muodostavat sairastuneen elämää hallitsevan noidankehän. Bulimisesti oireilevan itsetunto on yleensä suorassa suhteessa painoon ja kehon ulkomuotoon. Hän pyrkii hallitsemaan syömistä ja kehoaan samaan tapaan kuin anoreksiaa sairastava. Jatkuva ruuan säännöstely johtaa kuitenkin ahmimiseen, jolloin sairastunut menettää syömisen hallinnan. Ahmimiskohtausten aikana sairastunut voi syödä ruokamääriä, jotka terveestä ihmisestä tuntuvat käsittämättömän suurilta. Ahmiminen aiheuttaa sairastuneelle paitsi fyysistä pahaa oloa myös häpeää ja itseinhoa. Pahasta olosta pyritään eroon esimerkiksi oksentamalla, ulostuslääkkeillä tai runsaalla liikunnalla. Tyhjentäytymistä seuraa toistuvasti päätös "paremman elämän" aloittamisesta, eli lupaus laihduttaa.
Koko ikäni on kehonkuvani ollut vääristynyt, mitä laihempi olen, sen parempi. Ahmimiskohtaukset ovat kyllä pitäneet huolta siitä, että koskaan en mielestäni ole ollut "tarpeeksi" laiha. Tunnistan kyllä tuon vaarallisen ajatuksen edelleenkin elämässäni. Se ajatus on kuin punainen valo, joka huutaa varoitusta.
Silloin ennen ei ollut nettiä josta katsoa mikä mulla on tai saada apua. Muistan lukeneeni joskus jonkun kirjan, jossa puhuttiin lähinnä anoreksiasta ja muutamalla lauseella bulimiasta, siinä se.

Jos sinä siellä, joka luet tätä, mietit ettei kohdallasi ehkä kaikki ole ok.
Niin hae apua.
Hae apua heti.

Ei ole normaalia, että ajattelet ulkonäköäsi ja laihuutta koko ajan. Ei ole normaalia, ettei peilistä koskaan katso tyytyväinen ihminen takaisin. Ei ole normaalia ettet pysty hallitsemaan sitä mitä suustasi alas pistät. Ei ole normaalia ettet syö. Ei ole myöskään normaalia, että syöt itsesi sairaaksi.

Minä olen nyt 33-vuotias.
Minä olen ollut syömishäiriöinen 26 pitkää vuotta.
Minä en enää halua olla sitä.
Sen sijaan, että pahoinpitelisin itseäni syömättömyydellä ja pakonomaisella ahmimisella. (Tai pakonomaisella treenaamisella)
Minä aion rakastaa itseni kauniiksi.

Tee sinäkin niin ღ

ღ iive ღ

Tässä vielä Syömishäiriöliiton yhteistietolistaus, jossa myös oikealla klikattavia linkkejä esim. nettisyliin.

Syömishäiriöliiton
Neuvontapuhelin: 02 251 9207
(arkimaanantaisin klo 9-15 ja arkiperjantaisin klo 15-19)

maanantai 3. elokuuta 2015

Kohteletko sä itseäs niin kuin ihmistä?

Menin tänään ravitsemusterapeutin vastaanotolle hieman sekavin tunnelmin, sillä en aivan täysin ole virallisen koulukunnan linjalla ja hieman pelotti jos sieltä alkaa sitä leipää, maitoa ja kevytmargariinia tulemaan.

Sain kuitenkin yllättyä positiivisesti kun käynti oli ennemminkin kuin terapeutin vastaanotto kuin ravitsemusneuvontaa, me vain puhuttiin syömisen ongelmista, suurimmaksi osaksi siellä tunnetasolla. Viime aikoina mua on vaivannut ruokahaluttomuus ja sen vuoksi aterioita on jäänyt välistä syömättä ja sehän johtaa mulla jossain kohtaa aina ahmiseen, mikä ei tosiaankaan ole toivottu vaihtoehto.

Kuvassa voisi olla se syömättä jätetty aamupala...

Puhuttiin siitä, että tapani on selvästi käsitellä tunteita ja tapahtumia syömisen kautta, jotkut saattaa tehdä sitä juomalla tai jollain vieläkin pahemmalla. Ja nyt keväällä tapahtunut sairastuminen, sekä muut vastoinkäymiset ovat taas saaneet vanhan käyttäytymismallin päälle. Tämä mua kyllä harmittaa kun jossain vaiheessa tunsin tilanteen olevan hyvin hallinnassa, joo ei tainnut ihan ollakaan...

Terapeutti tuntui mukavalta ja kivaa oli se, että hän puhui niin suoraan, aikalailla päin pläsiä tuli niitä totuuksia joita oikeastaan halusinkin kuulla. Meninhän sinne kuulemaan toisenlaista näkökulmaa ja järjen ääntä. Ja niitä tosiaankin sain.

Sain vastata kysymykseen "Kohteletko sä itseäsi niin kuin ihmistä kohdellaan?". Ruokitko sä sitä hyvällä ruualla säännöllisesti, vietkö ulos, huolehdiko että saa liikuntaa, hoivaat ja huolehdit että se menee ajoissa nukkumaan, niin kuin lapselle tehdään.
Täytyi sanoa, että en.
Sainkin yksinkertaiseksi neuvoksi kohdella itseäni niin kuin kohtelen lastani. Mikä oli oikein järkevä neuvo ihmiselle, joka oli klo 17.30 mennessä syönyt vain kevyen lounaan ja jättänyt muut ateriat täysin välistä... (lapsi ne kuitenkin sai).


Pohdittiin pitäisinkö seuraavaa käyntiä varten ruokapäiväkirjaa, mutta koska se aiheuttaa minulla ylikontrollointia, niin päädyttiin vähän toisenlaiseen systeemiin jossa iltaisin kirjaan ylös -Oliko ateriarytmi ja ruuan laatu OK? -Oliko syömättömyyttä tai ahmimista ja jos oli, niin mikä tähän olisi voinut vaikuttaa?
Tehtävä vaikuttaa hyödylliseltä ja sopivalta. Tunnen voivani tässä olla rehellinen itselleni ja terapeutille enkä usko sen aiheuttavan ylikontrollointia.


Kiitos, että saan olla minä-verkkokurssi antaa taasen eväitä käsitellä niitä pään sisäisiä asioita muuten kuin "ruokakänneillä" ja säännöllinen syöminen, liikkuminen ja lepo pitää vireystilan optimaalisena. Toiveena on siis, että syömishäiriö-käyttäytyminen voisi joskus olla historiaa <3

Kolmantena tehtävänä sain ohjeistukseksi ajatella itsestäni ja teoistani positiivisesti. Ja vaikka aina ei menisi ihan putkeen, niin "itseruoskinnan ja syyllistämisen" sijaan pitäisi ajatella mitä tapahtuneesta voisi oppia... huh, aikamoisesti hommaa siis, mutta positiivisella asenteella eteenpäin <3


iive

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Bumblebee forest

Tämän päivän liikunnat ovat olleet hyvin hyötyliikuntapainotteisia. 4h tuli mustikoita kerättyä kahden tunnin pätkissä ja vielä ei olla kuin vasta keräämisen alussa. Pitkä selkälihas ikävästi kipuilee keräämisestä ja siitä syystä piti kotona käydä vähän lepäilemässä jalat ylhäällä että pystyi keruuta jatkamaan. Eilenkin keräsin parin tunnin verran ja iloitsin siitä kuinka Lintunen jaksaa tänä vuonna olla marjankeruussa mukana. 2h sujahti eilen ja tänään ihan tuosta vaan ja kertaakaan ei kuulunut, että "mennään jo kotiin" tai "tylsää" <3 vaan hän keräili marjoja siinä missä minäkin omaan kuppiinsa, välillä hyppeli kivillä, kiipeili puissa ja rakensi majaa. Tästä asiasta mä olen kyllä todella onnellinen ja kiitollinen <3

Tällä viikolla tuli liikuttua tosi paljon, HeiaHeia näyttää lukemiksi 19h. Samoin viime viikolla. Selkeästi näkee sen, että olen lomalla, joten energiaa liikkumiseen on ollut. Liikunta on ollut suurimmaksi osaksi reipasta kävelyä, vähän hölkkääkin ja syvävenyttelyä ja muutamia muita juttuja. Fibro tykkää ehdottomasti siitä, että liikuntaa harrastaa joka päivä, joten ns. lepopäiviä ei ole ollut, mutta ei nuo liikuntasuoritukset niin kovin kuluttavia ole olleetkaan.
Pikkuhiljaa pitäisi tuota lihaskuntotreeniä ottaa mukaan, muttei vielä marjankeruuaikaan ettei vaan kipujen takia marjat jää metsään. Muutamia rankempia joogatunteja oon vetänyt kesän aikana eikä suurempia fibrokipuja ole niistä kyllä tullut.

Reilun viikon mua valvotti öisin ihmeelliset kipukohtaukset ja kramppaukset. Tuntui kuin luut ja sidekudokset olisivat särkeneet ja krampanneet. Kipu ei ollut mitään kovin suurta vaan sellaista levotonta sirinää koko kropassa, piti hereillä kuitenkin useamman tunnin joka yö. Pari päivää sitten marssin apteekkiin ja ostin rautavalmistetta sekä uuden purkin magnesiumia. Tiedä sitten kummastako johtui vai mistä, mutta niiden aloitusten jälkeen ei yöllä ole tarvinnut herätä! Magnesium mulla on ollut käytössä koko ajan, mutta olisiko välillä käytössä ollut valmiste ollut jotenkin huono imeytymään tms. Nyt palasin siis tuttuun ja turvalliseen MagneCit-valmisteeseen.


Mustikoiden poimimisen jälkeen päätin vielä vähän kävellä harjulla, että selkälihakset saisi vähän verryttelyä. Välillä istuin puun alle ja vaan olin ja kuuntelin luontoa ja katselin sen ihmeitä. Metsässä olo on terapiaa myös mielelle, mutta mustikoiden keruu ei toisaalta ole kauhean rentouttavaa puuhaa, siksi piti vähän mieltäkin rauhoitella ennen kotiin paluuta. Nii ja tietenkin nauttia auringonlaskusta <3


Kengätkin otin pois ja hipsuttelin osan matkasta paljain varpain. Maa oli vain tällä kertaa kovin kostea eilisen sateen jäljiltä ja kaikki muruset ja neulaset tarttuivat jalkoihin ikävästi. Puolisen kilometriä siis riitti paljasjalkakävelyyn tällä kertaa.


Ihanaa ensi viikkoa kaikille <3

iive

lauantai 1. elokuuta 2015

Neljäs ulottuvuus

Vuosi sitten alkoi tapahtua kaikenlaista mikä alkoi mullistamaan elämää. Jouduin miettimään kovasti omaa persoonaani ja sitä miten kohtaan muut ihmiset. Löysin itsestäni piirteen nimeltään erityisherkkyys, joka selitti osaltaan paljon. Ymmärsin myös olevani introvertti joka oli pakottanut itsensä ekstrovertin saappaisiin, sillä introverttejä ei juurikaan ympäristössäni ole arvostettu. Toisaalta ulospäinsuuntautumisen taito on ollut matkalla arvokas, toisaalta en ole ymmärtänyt aina arvostaa sitä kuinka paljon tarvitsen sitä omaa rauhaa ollakseni vain minä.


Alkuvuodesta aloin oirehtia yhä enemmän ja enemmän fyysisesti. Tutkimusten aikana kohtasin kuoleman mahdollisuuden, sillä tutkittavat sairaudet olivat sellaisia joiden päätteenä tuo kuolema olisi. Tämä oli elämässäni jo toinen kerta käsitellä kuoleman mahdollisuutta ja vieläkin tuskallisempi kuin ensimmäinen, sillä äitinä olin saanut elämälleni aivan uuden merkityksen. En halunnut luopua elämästä! Luojan kiitos sain "vain" fibromyalgia-diagnoosin, sairauden joka ei tapa, muttei kyllä vahvistakaan. Sairaus joka on helvetti maan päällä, johon ei juurikaan apua ole saatavissa.

Jossain siinä kaiken välissä kohtasin myös maailman joka ei ole silmin nähtävissä ja löysin sieltä elämälleni uuden suunnan. Löysin itselleni "uskonnon" jonka nimi on Rakkaus. Uskonnon joka ei tuomitse ja joka on avoin kaikille. Rakkaus ja armo itseä ja muita kohtaan. Ei ole käskyjä, ei ole muita sääntöjä kuin puhdas hyvyys. Löysin mantrat, chakrat, meditaation ja sen kuinka olla oman itsensä kanssa rehellisesti mitään pelkäämättä.

Kirsi Ranto-Be the light you are

Eilen olin Kirsi Rannon Pyhä Enkelipuutarhakonserttikiertueen viimeisellä keikalla Jyväskylän Kuokkalan kartanossa. Ja meitä oli siellä monta!
Konserttiin mennessä olin hermostunut, olisin vieraiden ihmisten seurassa ja vieläpä tälläisessä tilaisuudessa, sillä tähän mennessä olin puhunut hengellisistä asioista vain muutamien läheisten ihmisten kanssa. Suotta hermoilin, sillä Kirsin aloittaessa tiesin olevani juuri oikeassa paikassa.

Kaksi tuntia kului silmänräpäyksessä ja se oli ehkäpä yksi voimakkaimpia kokemuksia mitä olen tuntenut. BlueMoon-täysikuu sattui vielä sopivasti konsertin aikaan. BlueMoon, mahdollisuus kaikelle uudelle ja mahdollisuus jättää vanhat painolastit taakse, olinhan niitä käsitellyt jo vuoden ja ylikin.
Aamulla heräsin ja kiitin elämästä. Kiitin siitä, että saan olla minä. Kiitin siitä, että voin kokea rakkautta. Kiitin siitä, että heräsin välittämään myös siitä mitä sisälläni tapahtuu.

Kirsi lauloi konsertissa eilen John Lennonin Imaginen. Laulu soljui suoraan sydämeen, minä olen unelmoija ja minun unelmani on tämä.

 "Imagine"

Imagine there's no heaven
It's easy if you try
No hell below us
Above us only sky
Imagine all the people
Living for today...

Imagine there's no countries
It isn't hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people
Living life in peace...

You may say I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will be as one

Imagine no possessions
I wonder if you can
No need for greed or hunger
A brotherhood of man
Imagine all the people
Sharing all the world...

You may say I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will live as one
-John Lennon-

Voi kun voisinkin nähdä John Lennonin unelman ihmisistä, jotka jakaisivat maailman rauhassa ja rakkaudella. Sitä odottaessa jokainen meistä voi kuitenkin tehdä rakkauden tekoja ympärilleen ja myös itselleen. Kirsin laulun sanoin: Ole se valo joka olet <3 ja se valo asuu meissä kaikissa jos vain annamme sen loistaa.

iive