sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kun Unelmat ovat totta Nyt


Viikko takana. Loma ohi ja työ alkaa. Huomenna olo voi olla lannistuneempi kuin tänään, mutta ainakin nyt on sellainen olo, että yritän olla välittämättä. Se ei tarkoita sitä, että aikoisin tehdä työni jotenkin huonommin, se tarkoittaa sitä, että kun suljen työpaikan oven työpäivän päätyttyä, se työ saa jäädä sinne.
Helppoa tuo ei tule olemaan ja tulea työvuosi tulee taatusti olemaan stressaava, mutta se ei ole minun elämäni, se on minun työni. Olen uuden alussa, niin kuin koululainen kesäloman jälkeen. Nyt aion panostaa siihen ketä ja millaista energiaa minulla on ympärilläni.


Eräänä iltana tuntui siltä, että minun täytyy ottaa kynä ja vihko esiin. Hajuakaan ei ollut siitä mitä pitäisi kirjoittaa, mutta niin sitä tekstiä vain alkoi tulla. Tekstiä siitä millaista olisi unelmani elämä. Kirjoitin ja kirjoitin ja lopulta luin kirjoittamani ja tajusin, että elän sitä kirjoitettua elämää juuri nyt. Uskomatonta!


Viimeinen lomaviikko on kulunut samanlaisissa tunnelmissa kuin ensimmäisetkin, aikalailla irti somesta, koska oli tärkeämpää tekemistä. Instassa tosin olin aktiivinen :D Tyttären kanssa ollaan edelleen kuljettu erottamattomina ja se on hienoa. Ollaan kyllä tänä kesänä löydetty jokin uusi yhteys.


Olen myös hippusen löytänyt sitä lasta myös itsestäni. Etenkin Helsingin reissulla kun Luonnontieteellisessä museossa oltiin melkein 4h, SeaLifessä käytiin päivän aikana kolme x 1h kierrokset (koska vaan voi) ja Lintsillä rumpattiin kaikki mahdolliset laitteet läpi mihin vaan päästiin. Viimeisin oli minulle kyllä välillä aikamoista tuskaa (koska korkeanpaikankammo ja erityisherkkyys), mutta toisaalta oli ihanaa ylittää itsensä, mitä ei olisi ilman lasta pystynyt tekemään.


Lauantaina olisin voinut valita yksin kulkemisen. Koko viikko oli tullut käveltyä aamusta iltaan, mutta valitsin perheen ja Korkeasaaren ja lisää kävelyä. Ihan vaan siksi, että kerrankin saatiin olla yhdessä me kolme. Aivan viimeiseksi suunnattiin yhdessä Sightseen-risteilylle "Helsinki mereltä" ja oisko voinut olla parempaa! Aurinko ja tyyni meri <3


Kotimatkalla pysähdyttiin jaloittelemaan Hämeenlinnaan. Lintunen löysi rannalta kaipaamansa leikkipuiston ja me kuljettiin miehen kanssa käsi kädessä. Rakkaus <3


Seuraavana haasteena elämässä onkin pitää tätä kaikkea yllä, vaikka mukaan astuukin sellainen asia kuin työ. Milloin pitää omaa aikaa, milloin yhteistä aikaa, milloin aikaa minulle ja tyttärelle?
Onneksi Life Coachini laittoi juuri sähköpostia, että harjoitusvalmennukset jatkuvat, ilmaiseksi vieläkin. Kiitos, että saan olla minä-verkkokurssi aloittaa viimeisen viikon. Tosin tämän viikon asiat on mulla käsittelemättä loman vuoksi. Kurssin teemojen mukaan saa kyllä asioita työstää vielä pitkään. Mutta ehkäpä jostain tulee jokin uusi juttu jos on tarkoitettu :)

iive

5 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta. :) Tsemppiä töihin.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa ihanalta. :) Tsemppiä töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa <3
      Ensimmäinen työpäivä sujui ihan kivoissa merkeissä. Oma positiivisuus kantaa <3

      Poista
  3. Mullakin on vihko ja kynä... mutta ei vaan tule mitään... ehkä vaan en uskalla, en pysty enkä kykene, kirjoittamaan mitään tai edes miettimään mitä kirjoittaisi... pelottaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitathan sä blogiakin :) No, ehkä sinne ei niitä syvimpiä tuntoja kirjoita. Itse olen harjoitellut kirjoittamista näistä asioista mm. nyt tällä Kiitos, että saan olla minä verkkokurssilla ja aikaisemmalla Minna Immosen kurssilla. Niissä on ollut hyviä kirjoitustehtäviä. Myös Life Coachin kanssa tehdyt NLP-harjoitukset ovat olleet tosi toimivia <3
      Tuo omien unelmien kirjoittaminen tuli ihan puskista. Tuntui vaan siltä illalla, että nyt kynä käteen. Kirjoittelin ensin ihan muuta mm. runoja (en ikinä kirjoita runoja), sitten aukesi ja aloin kirjoittamaan tuota unelma-asiaa.

      Poista

Kiitos :)