keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Pilaako JokuMuu elämäsi?

Kasvot kurtussa katsot tekemättömiä asioita ja puhiset mielessäsi. "Ei ole JokuMuu hoitanut taaskaan hommiaan". Oli se JokuMuu sitten puoliso, työtoveri, ystävä tai tuikituntematon kaduntallaaja.
Sätit ja puhiset, stressikäyrä nousee, sinulla on paha olla ja JokuMuu pilaa elämäsi, sillä tokihan sinä olet se joka tekemättömät asiat joutuu hoitamaan. Sinä hoidat tiskit, imuroit, lajittelet pyykit, kirjoitat palaverimuistion puhtaaksi, siivoat toimiston pöydältä sen sata muistilappua, kynää ja klemmaria paikoilleen.
Sillä JollainMuulla menee aina paremmin kuin sinulla, koska sinähän hoidat senkin hommat. Mikäs siinä on elellessä ja laiskotellessa.

Toki on ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan välitä ja jättävät asiat hujan hajan. He eivät itse sitä edes välttämättä huomaa, koska se ei ole heille tärkeää. Tiskit tai sata täppilappua eivät heitä kuormita millään lailla kun taas sinun stressikäyräsi hipoo jo päälakea ja tunkee korvista savuna ulos.

Sinä itse päätät pilaako se JokuMuu elämäsi. Sinä itse päätät millaiset energiat ja millaiset asiat vaikuttavat hyvinvointiisi. Ei se helppoa ole, mutta opeteltavissa.

Sen sijaan, että puhiset ja puhkut ja täytät itsesi kiukulla niin kokeilepa vaikka seuraavaa esimerkiksi sitä tiskikonetta täyttäessä.

"Onpa ihanaa kun tulee siistiä" pistät hyvän biisin soimaan ja hyräilet samalla ja kas, kohta tiskit ovat koneessa, tiskipöytä kiiltää ja sinulla on hyvä mieli :)


Tätä asiaa on tullut kohdattua omassa elämässä jo jonkin tovin. Erityisesti tämä JokuMuu-peikko iskee kun itse alat olla väsynyt ja alat nähdä niitä tekemättömiä asioita joka puolella aivan eri tavalla kuin ennen.

Tokikaan ei kannata olla marttyyri tai tehdä oikeasti jonkun töitä ja uhrautua sillä tavalla, siihen ei mitkään voimalauseet ja mantrat päässä auta ja toki omista oikeuksista ja hyvinvoinnista pitää pitää puolensa. Mutta se hiljaa puhiseminen, omassa päässä tai muiden kanssa asiasta jauhaminen ei asiaa edistä lainkaan. Pitää sanoa asiat ääneen eli nostaa se kissa pöydälle ja vasta sen jälkeen voi joitakin ratkaisuja tapahtua.

Kovasti tätä siis harjoitellen
iive

maanantai 28. syyskuuta 2015

Kätköilyä taikametsässä ja masennusvaara

Elämä ei aina mene niin kuin kuvittelisi. Viikko sitten olin täynnä tarmoa ja nyt viimeiset päivät on tuntunut tietyllä lailla hyvin tahmaiselta. Edelliset vapaapäivät kertakaikkiaan nukuin. Ensimmäinen vapaapäivä sujui ihan hyvissä fiiliksissä päiväunia torkkuessa, ajatuksella "kyllähän sitä välillä voi levätä". Torstaina dear Fibro tuli kylään ja jouduin lepäämään ajatuksella "kun ei vaan pääse ylös täältä kun sattuu niin paljon".


Minä en tykkää muiden kuvien "varastamisesta" ja tätä kuvaa en voi edes tekijänsä luokse linkittää, sillä sitä on jaettu jo niin paljon etten kertakaikkiaan alkuperäistä lähdettä löydä. Silti tämän kuvan laitan tänne koska se niin kuvaa sitä miltä Fibromyalgia-kivut tuntuvat ja jos ne näkyisivät, niin ne näyttäisivät tältä. Itse olen (vielä) siinä onnellisessa asemassa etten kärsi kivuista joka päivä, useat kärsivät ja lisäksi Fibromyalgiaa sairastavia kohdellaan aivan törkeästi.
Jos sulla on selkä kipeä, voit olla sairaslomalla sen max. 300 päivää, jos lääkäri niin määrää. Tai uupumuksen takia. Tai masennuksen. Tai kroonisen unettomuuden. Mutta sitten, kun sulla on kaikki nää + järjettömät kivut + lähimuistin kanssa ongelmia + 50-200 muuta oiretta, niin silloin se ei olekaan niin että voit olla sairas koska sun "päädiagnoosi on fibromyalgia".. WTF?!
Perjantaina alkoi taas työt ja onneksi sain idean mennä lenkille ennen työpäivää. Oli todella intensiivinen lenkki, kuljin ihan omissa maailmoissa ja ihmettelinkin vähän jopa, että mistäs nyt tuulee kun näin "rauhoitetaan"? Oli kuin minut olisi nielaistu sinne metsän uumeniin, kuuntelemaan ja kokemaan täysillä sitä luontoa. Oli kuin olisi rauhoiteltu minua "että rauhoitu nyt ja ota iisisti, ihan rennosti vaan ja kyllä kaikesta selvitään" ja minä olin ihan että mitä ihmettä?

No, syy selvisi töissä kun palaverissa kävi ilmi, että toistaiseksi yötyöt lisääntyvät ja mennään jatkossa vajaamiehityksellä tämä syksy ilmeisesti ainakin. Tämä uutinen hallitusten palkkaleikkausten jälkeen sai mut kyllä näkemään punaista. Mutta eihän tässä mikään auta kuin kertakaikkiaan järjestellä päässä ja töissä palikat uuteen järjestykseen, että tästä selvitään :(

Sunnuntaina ollessani töissä yksin ja tehdessäni yksin siis kahden ihmisen työt mietin sitä, että joo kyllähän minä nyt saan tupla palkankin, mutta jatkossa voi käydä niin etten tosiaankaan saa ja nauran kyllä sille joka sanoo, että sittenhän on työnantajalla varaa palkata siihen toinenkin työntekijä kun se ei ole niin kallista. Tämä on asia johon en usko pätkääkään. Ihminen on niin ahne, että taatusti jokainen firma vetää ne palkat "omaan taskuun" ja työntekijä saa edelleen tehdä ne kahden ihmisen työt yksin ilman sitä sunnuntai-korvausta. Jos siis nämä uudistukset menevät läpi.




Lauantai-aamuvuoron jälkeen suunnattiin Ladun Majalle frisbeegolfin pariin. Kiva kenttä keskellä taikametsää. Syksyinen kirpeä sää ja auringon paiste. Harmi vaan että kenttää oltiin juuri remontoimassa, joten kierros jäi hieman vajaaksi. Onneksi kaveri oli jo aiemmin vinkannut Cachebird-sovelluksesta kun olin hänelle manannut c:geon takkuilemista. Äkkiä playkaupasta uusi sovellus kännykkään ja kuten arvasin, 2 geokätköä ihan siinä vieressä :) Jatkettiin sitten ulkoilua vielä parin kätkön etsimisen verran ja todettiin Cachebirdin olevan kehujensa väärti.



Tahmea olo jatkuu yhä edelleen ja viime yönä tajusin, että nytkö se alkaa? Eli syysmasennustako tässä pukkaa? Tätä mahdollisuuttahan mietin kun Parlodelin lopetusta aloittelin. Parlodel-lääkitys kun nostaa dopamiinitasoja aivoissa ja lopetus taas laskee. Dopamiinin määrän lasku voi aiheuttaa masennusta tai alakuloisuuden tunteita. Sitäkö tämä nyt sitten on? Kun toisaalta olo on ihan ok ja toisaalta ei todellakaan ole. Minusta tuntuu vaan, että olen niin vihainen kaikille ja etenkin itselleni. Vihainen syystä, jota en todellakaan tiedä.

Nyt olisi vapaapäivä ja pää lyö ihan tyhjää, että mitä tekisi? Kun oikeasti tekisi mieli vaan mennä tähän sohvalle kyljelleen ja vain olla kun ei jaksa muuta. Sille tielle on vain ihan liian helppo liukua ja siltä tieltä on todella vaikea nousta ylös. Olen nuorena sairastanut 2 vaikeaa masennusta, siis ei mitään "minua nyt vähän masentaa"-masennusta vaan sellaista jossa ihminen menee täysin toimintakyvyttömäksi ja millään ei ole mitään merkitystä. Se on elämää jonne en ikinä enää halua ja se on vienyt minulta monta vuotta ja yhtään vuotta en enää aio sille antaa. Joten parasta on ilmeisesti nyt tehdä jotain muuta kuin maata sohvalla.


Tätä kuvaa katsoessa muistan aina sen rauhan mikä minussa tuolloin oli ja nyt tajuan, että sen rauhan voin saada milloin tahansa itseeni jos vain haluan ja yritän.

Joten tälle viikolle toivon kaikille ja itselleni ihania onnen ja ilon hetkiä <3

iive

maanantai 21. syyskuuta 2015

Leikkipuistossa: Fightback-fibromyalgia

Tänään kolmas aamuvuoro putkeen ja se on kyllä iltavirkulle vaikea pesti. Huomenna vielä viimeinen aamu ja sitten on työviikko pulkassa ja minun viikonloppu alkaa. Onneksi lapsi on vielä tämän vuoden eskarissa, sillä hoitoajat menevät minun työvuorojeni mukaisesti, joten meillä on yhteiset vapaat. Toista se on sitten vuoden päästä...

Mullahan monesti menee niin, että aamun kyllä jaksan töissä olla pirteä, mutta sitten kotona yleensä päivällisen jälkeen alkaa "pikkukakkos-kooma" ja sitten illalla taas piristyy eikä malttaisi mennä nukkumaan.


Onneksi tänään olin luvannut itselleni tehdä kuntotreenin ja vaikka sohva houkutteli, niin kyllä sieltä pääsi taas vaan ihmeenkaupalla ylös ja jopa ulos.
Kotitreenit ei innostaneet, joten houkuttelin lapsen ulos törkeästi lehtien keräämisellä :D (kun ei voi enää kukkia kerätä)


Lenkki alkulämmöiksi ja leikkipuistoon treenaamaan. Kiven päällä "penkillenousuja" jalan nostolla, puiston penkillä punnerruksia ja dippejä, jalan loitonnuksia vuorojaloin, askelkyykkyjä, kiipeilytelineessä kehonpainosoutua (mikä on tosi kivaa muuten) ja sit parit kyykkäilyt keinulaudalla ja pelleily "punnerrukset".

idkuva

Kivaa on se, että töissä on nyt työkaveri herkkulakossa ja tiputtaa painoa, jotenkin motivoi kun joku toinenkin sanoo "ei" herkuille (varsinkin kun niitä tunnutaan töissä mussutettavan jatkuvalla syötöllä aamusta iltaan...) Sekin oli yksi syy nousta sieltä sohvalta tänään, sillä sovittiin vähän että tsempattais toisiamme tässä :)
Mulle ehdottomasti hyvän syömisen apuväline on se, että mulla on inspiraatio huolehtia itsestäni. Mulla on niin nyt #fightback-fibromyalgia asenne päällä ja voi että tuntuu hyvälle <3


Ja toinen työkaveri vinkkasi mulle jotain taivaallista nimittäin MINUUTTI SÄMPYLÄN, olen rakastunut <3

Ohjehan on niinkin vaikea kuin
Sekoitetaan keskenään 1 muna ja 1dl valitsemaasi jauhoja ja siemeniä sekä ripaus suolaa. (Voi laittaa myös lorauksen öljyä, mut ei oo pakko)
Paistetaan kulhossa (esim. teeman puurolautanen) mikrossa 1min.
Valmis.

Olin todella epäileväinen kun tästä kuulin. Olin edelleen epäileväinen kun tein mössön ja laitoin mikroon. Sen jälkeen vasta epäileväinen olinkin kun otin kulhon mikrosta pois.
Kun maistoin leipää en enää ollut epäileväinen vaan onnellinen :)

Aika kiva maanantai sit kuitenkin hei!
Hyvää viikkoa sinne teillekin :)

iive

lauantai 19. syyskuuta 2015

Laihat läskit



Vähänkö on siistiä päästä taas ulos!
Flunssasta on siis toivuttu ja monta lenkkiä on tullut jo käveltyä, pääasiassa tuolla luontopolulla, koska se nyt on vaan niin kätevässä paikassa ja siellä on aina jotain uutta kaunista katsottavaa.



Tiistai-iltana katselin Prisman dokkaria laihoista läskeistä ja ei hemmetti, musta ei kyllä sellaista tuu! Sellainenhan tulis jos jatkaisin sitä syömättömyyttä pitkään. En mä kyllä halua olla sellainen normiläskikään, joten hihat heilumaan :)


Koneen kätköistä availin vanhan Bikini Challengen kotitreenikansion ja valkkasin ensimmäiseksi treeniksi Boksitreenin. En kyllä ruennut hyppimään, vaan tein askelnousuja. Ihan tarpeeksi tuli kipeäksi tuostakin, mutta sillein treenikipeäksi ei fibrokipeäksi!
Joten nyt on hyvä treenailla reilu kuukausi ennen kuin kuntosali taas aukeaa...


Perjantaina 18.9 en osallistunut mielenilmauksiin vaan olin töissä. En sen takia että dissaisin mielenilmauksia tai sinne osallistuneiden panosta, vaan siksi, että hoitoalalla ei hevillä lakkoilla. Siispä muut lakkoili ja osoitti mieltä ja mie huhkin saunotusvuorossa.
Valmis oon oman osani tekemään jos oikeasti menee suomella niin huonosti, mutta olispa se hyvä jos muutkin osallistuisi.
Erittäin osuva lainaus facebookista
Ja pääpointtihan on epäreilusti kohdennettu säästöpaketti. Jos esim. naapurini tienaa samanverran, mutta tekee töitä ma-pe klo 8-16, häneen kohdistuu säästöistä vain sairaspäivä- ja arkipyhien leikkaukset sekä mahdollisten ylitöiden leikkaukset. Miksi vuorotyöläisenä pitää näiden LISÄKSI kärsiä myös pyhälisien ja lomien leikkaukset? Aamulehdessä oli keskiviikkona myös hyvä vertailu, paljonko näiden säästöjen vaikutus olisi 2500 e tienaavalle sairaanhoitajalle ja 6700e tienaavalle talousjohtajalle. Sairaanhoitajan osuus talkoisiin olisi 1650e ja talousjohtajan 950e. Ja vain toinen näistä tekee töitä viikonlopuisin, öisin, juhlapyhinä!
Jos jotain pitää leikata niin vaikka sitten niitä lomarahoja, lähtispä se sitten kaikkien pussista (paitsi pienyrittäjien ja maanviljelijöiden, mikä olis kyllä tosi hyvä juttu, heiltä ei tartte leikata yhtään enempää).
Myös kaikenlaisia pomoja ja päälliköitä ja kehittämis sitä tätä ja tuota ihmisiä tuppaa olemaan ihan liikaa. Jos meidänkin alalla pistettäis nuo puoleen niin saatais tuplamäärä hoitajia kentälle!

Entäs ne turvapaikanhakijat?
No, jokainen voi auttaa. Itse laitan sähköpostia ja ilmottaudun vapaa-ehtoistyöntekijäksi. Kovin suurta panosta en pysty antamaan, mutta uskon että pienikin apu on arvokasta. Ja voihan sitä järjestää apukeräyksiä mm. vaatteita, tavaraa jne.

iive


torstai 17. syyskuuta 2015

Pullo cavaa ja 3 vuoden tipaton

Yövuorot on taas saatu tehtyä ja on mulla vaan ihanassa paikassa työ kun aamulla näkee tällaisen maiseman <3 Piti hetkeksi viimeisen yön jälkeen mennä tuonne laiturin päähän ja vaan fiilistellä auringonnousua ja aamu-usvaa. Aika taianomaista.


Kotipihalla tajusin, että hei, nythän on syksy ja nyt pari päivää myöhemmin tuota vesisadetta katsellessa voi taas tuumata, juu on todellakin syksy.
Mut on se silti aika kaunis <3 (ja koska lidlistä löytyi waterproof-lenkkarit entisten hajonneiden tilalle, niin mitäpä se vesisade estää myöskään ulkona oloa?)


Ja jos mä olenkin tällä hetkellä hukassa täysin mun syömisten kanssa, niin yks juttu on ihanaa, että se todellakin toimii ja se on se kun kroppa sanoo neljän yövuoron ja kahden viikon sairastelun jälkeen "nyt ylös, ulos ja lenkille". Se on yksi ihanimpia asioita mitä matkan varrella on tullut opittua.

Eilen iski päälle myös hirveä salikärpänen, tahtoo salille!
Ainut vaan ettei sellaista nyt ole kun mun sali purettiin uuden kauppakeskuksen tieltä ja kunnan kuntosali ei ole remontin alta vielä auennut (enkä väistösalille enää viitti mennä). Onneksi ei kestä kuitenkaan kauaa et sali ja uimahalli aukeaa. Toivotaan että tää kipinä kestää sen aikaa... voishan sen kehonpainoharjoittelun tietenkin aloittaa vaikka nyt ettei ihan jäätävän tukkoon tulis salilla heti yli puolen vuoden tauon jälkeen.

Ruokailuissa olen pitänyt tiukkaa linjaa. Syön silloin kuin lapsikin syö. Aamupalalla on olleet hittejä pähkinät ja murot(!?), mut ihan sama, kuhan jotain tosiaan syö eikä ajattele "et juu kohta syön jotain..." Tiukka linja on auttanut ja pari kertaa on voinut sanoa, että kroppa on tuntenut nälkää ruoka-aikaan mikä on todella hyvä juttu. Sillä ne pahat ajatukset on siellä todella nopeasti vaanimassa ja vatsan kurina saa ne nopeammin hiljaiseksi. Ahmiminen on edelleen "hallinnassa" eli sitä ei ole ollut. Kipeänä olen kyllä syönyt herkkuja, mutta ne ovat olleet vapaaehtoisia valintoja, ei mitään pakkomielteitä. "Hallinnassa" on lainausmerkeissä, sillä hyvähän se on näin sanoa kun niitä "kohtauksia" ei ole ollut. En kuitenkaan uskoisi homman olevan hallinnassa jos sellainen ahmimis-kohtaus tulisi. (Oikeesti kuinka tää voi olla niin vaikeeta???)

Tiistaina oltiin poikkeuksellisia ja käytiin elokuvissa. Siellä menee leffa Inside Out-Mielen sopukoissa ja todellakin voin suositella. Voin suositella vaikka aikuisten katsottavaksi. Ihan järisyttävän syvällinen elokuva ei ole, mutta aika sopivan kuitenkin. Mut hei, mikä voisikaan olla järkevämpää näytettävää lapselle (etenkin tytölle) kuin leffa TUNTEISTA. Sillä niitä tunteita tuntuu meidän naisten päässä olevan keskimääräistä enemmän tai voimakkaammin kuin noilla kaksilahkeisilla ;)
Oma tyttö tuntuu olevan aika tunteellinen tyyppi. Siltä löytyy pääasiallisesti ne räväkät tunteet, sillä on aikamoinen rämäpää ilopilleri ja aktiivinen ja avoin. Löytyy sieltä siten se herkkäkin tyttö, joka tuntee kyllä kaiken niin suurella sydämellä <3


Eilen katsottiin miehen kanssa ihan toisen genren elokuva, Luokkakokous. No, se oli sit elokuva varmaan niistä miesten tunteista? :D No olihan se ihan hauska ja naurattikin. Asiassa auttoi varmaan tää minipullo 3 vuoden tipattoman jälkeen.
Parlodelit on nyt nimittäin syöty ja nyt pitäisi katsella mitä se kasvain siellä päässä sanoo kun lääkkeet on loppu... Lääkkeiden kanssahan ei alkoholia saanut käyttää, joten siksi tipattomalla tuli oltua. Alkossa tuntui että olen aivan pihalla ja nappasin sit tän, no ihan hyvää oli :) Enhän mä ennen tuotakaan ole kauhea alkoholin suurkuluttaja ollut muutenkaan bailausvuosien jälkeen. Kotona lasi viiniä tai siideriä pari kertaa vuodessa on ollut se mun juttu. Tästä syystä varmaankin tuo tipattomuus ei haitannut oikeastaan laisinkaan, ei vaikka oli mahdollisuus siihen että se kestäisi koko elämän. Lapsen suhteenkin tuo alkoholittomuus on ollut ihan hyvä juttu. Toisaalta myös kohtuukäytön näkeminen on mielestäni opettavaista. Onnea on ollut se, ettei mieskään juurikaan juo, etenkään kotona. Ei kyllä ehkä jaksaisi sellaista joka ilta kaljoittelevaa tyyppiä katsella.

Ehkä joku päivä mä saan mun oman elämän takaisin? Ehkä joku päivä mä saan taas treenata ja syödä normaalisti, eikä mun tarvitse olla fibrokipujen vanki. Mutkaista on tää elämä...

iive

lauantai 12. syyskuuta 2015

Syömisen säännöt?

Writer's Block?

Vai sellainen asia elämässä josta ei haluaisi kirjoittaa? Ei haluaisi myöntää sen olemassaoloa? Eikä ymmärrä mitä sille tekisi?

Se asia on anorektiset ajatukset.

Ei sille mitään määritelmää löytynyt, mutta kaikki jotka asian on kohdannut, niin taatusti tietää mitä se tarkoittaa. Ravitsemusterapeutti nosti kädet pystyyn, ei ole enää hänen toimialaa se, että minä en syö. Mikä toisaalta oli musta tosi outoa... no onhan mulla psykologi-käyntejä vielä jäljellä...

Tai syönhän minä aika usein, koska en ole 13 vuotias. Jos olisin, niin eipä olisi hääviä. Koska olen jo 33 vuotias, olen jo ehkä sen verran fiksu ja kokenut, että syön väkisin, koska tiedän kuinka vaarallisia nuo anorektiset ajatukset ovat, tiedän että jos tuolle antaa ajatuksensa niin se on menoa se.

On opeteltava syömään kellon mukaan, koska oma kroppa ei sano enää "että hei kuule mulla olis nälkä". On syötävä sitä mitä just nyt sattuu siihen kellonaikaan tekemään mieli. Oli siinä syömisessä sitten sitä sokeria, lisäaineita taikka sitä ihan kamalaa maitoa. (Jotenkin alan olla pikkuhiljaa sitä mieltä, että tää kaikki uutisointi saa ihmiset voimaan vieläkin pahemmin kuin mitä esim. maidon käyttäminen oikeasti ihmiselle tekis...)
Itse saan itseni kiinni mm. tällaisista asioista:
Ravitsemusterapeutti esittelee maitopohjaista proteiinijuomaa hyvänä välipalana/aamupalana sellaisiin hetkiin ettei ole muistanut eväitä varata tai muu ei vaan mene alas. 
Ensimmäinen ajatukseni on, että jooooo, mut hei tässä on maitoa (maito aiheuttaa kehossa tulehdusta ja ei, ei maitotuotteita sais syödä (mulla ei niistä mitään oireita edes tule)) ja sit hei tässä on ihan kauheasti sokeria, eihän tuollaista pysty syömään...
Kun tilanne on se, että olis hyvä siinä hetkessä edes syödä ihan mitä tahansa (no, ehkä nyt ei mitään karkkia) koska muuten jätän täysin syömättä...
Jostain syystä en ole harrastanut myöskään ahmimista vaan päässä on vinksahtanut ihan kunnolla joku ratas paikaltaan kun mua ei oikeastaan kauheasti kiinnosta sellainen asia kuin syöminen. Ja se on aika outo asia ihmiselle, joka rakastaa hyvää ruokaa ja etenkin sen ruuan laittamista. Eipä vois vähempää kiinnostaa nyt.

Life-You are worth-blogin arkistoista löytyi tämmöiset listaukset. Täytyy myöntää etten pysty toteuttamaan näitä ensimmäisiä normaaleja asioita lähellekkään. Seuraavan listan "ei normaalit" asiat kuuluvat joka päiväiseen elämään.
On täysin normaalia:
* Syödä vähintään viisi ateriaa päivässä; aamupala, (välipala), lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
* Syödä nälän mukaan, vaikka edellisestä ruokailusta olisi vasta vähän aikaa.
* Santsata, vaikkei jäänytkään nälkä, mutta mielesi tekee lisää.
* Santsata, jos jäi nälkä.
* Antautua mieliteoille. * Olla tietämättä painoaan ja olla punnitsematta itseään säännöllisesti
* Syödä mitä tahansa laskematta ruoan ravintoarvoja tai kaloreita
* Nauttia ruoasta ja sanoa se ääneen.
* Laittaa leivälle rasvaa, kahviin sokeria ja maitoa ja aamupuuroon voisilmä tai sokerihuntu.
* Syödä sitä, mitä kaapista löytyy, vaikkei suurimpia herkkuja olisikaan tarjolla.
* Syödä ystävien kanssa tai yksin tilanteen mukaan.
* Syödä itsensä joskus ähkyyn asti ja toisinaan niukemmin, kun vaan kokonaisuus on balanssissa.
* Syödä saadakseen energiaa.
* Syödä ateria nopeasti, tilanteen mukaan esim. 10 minuutissa, jos on tarvis.
* Käydä ravintoloissa vaatimatta saada tietää annosten ravintosisältöjä, paistorasvoja ja kaloripitoisuuksia.
* Nauttia erikoistilaisuuksissa (esim. syntymäpäivillä) tarjottavista herkuista.

Ei ole normaalia:
* Tietää ruokien ravintoarvoja. (ellet satu opiskelemaan ravitsemustiedettä ja aio suunnata alalle)
* Punnita ja laskea ruokien kaloreita ennen syömistä.
* Punnita itseään säännöllisesti.
* Syödä aterioita tasantarkkaan tietyllä kellonlyömällä ilman joustovaraa.
* Syödä lautasella olevia ruokia tietyssä ennalta määrätyssä järjestyksessä.
* Syödä lautasella olevia ruokia tietyllä tavalla; esim. pilkkoen leivät kymmeneen osaan.
* Olla syömättä, jos on nälkä.
* Korvata ruokia kahvilla, teellä tai energiajuomilla.
* Korvata ruokia karkilla, herkuilla tai muilla korvikkeilla.
* Tarkkailla ja/tai tuomita muiden ihmisten syömisiä.
* Asettaa sääntöjä muidenkin ihmisten syömiselle ja ruoanlaittometodeille.
* Syödä perusaterioita puolta tuntia kauempaa. -> Ravintolat, laivan buffet ja ranskalainen illallinen ovat asia erikseen.
* Vaatia ravintoloissa tai kylässä rasvatonta, hiilaritonta, suolatonta, sokeritonta epäruokaa.
* Jättää aterioita väliin.
* Kieltäytyä mieliteoista.
* Rangaista itseään syömisestä, elämän perustarpeesta.
* Kuluttaa ruokien kaloreita jumppaamalla.
* Pitää ruokaa rakastajana tai vihollisena
* Jättää menemättä ystävän juhliin (tms.) tarjolla olevien ruokien takia.
* Eristyä ystävistä vain siksi, että heidän kanssaan saattaa joutua syömään.
* Paastota, ahmia tai oksentaa.
* Käyttää laksatiiveja laihtumistarkoituksessa.
Kaksi epänormaalia viikkoa ei auta asiassa yhtään. Ensin sairastuin oksennustautiin tai sain ruokamyrkytyksen, tätä kesti monta päivää. Sen jäljiltä varmaankin olin oikein otollinen kohde flunssapöpölle.

Ja eilen illalla soimasin itseäni siitä, etten ole urheillut. En ole joogannut, en ole lenkkeillyt, en ole jumpannut. Olenpa siis ollut tosi laiska.
Hmmm... niin joo määhän olen ollut siis kipeänä kaksi viikkoa!
Joskus kun voisi olla edes vähän realisti.

iive

tiistai 1. syyskuuta 2015

Sisään ajettu koodi?

Viimeaikoina on paljon tullut mietittyä hyvinvointia. Monihan mieltää sen lähinnä ns. itsestään huolehtimiseksi, ruuaksi, liikunnaksi jne.

Olin eilen haastattelussa Taiteen tuotanto Sosiaali- ja terveysalalla-koulutukseen ja toivon tosiaankin, että pääsisin sinne. "Haastattelu" oli itseasiassa ryhmäkeskustelu, jonka perusteella valitsijat meitä arvioivat. Siellä viimeistään tuli se mielessä pyörinyt ahaa-elämys, josta en aiemmin ollut saanut aivan täysin kiinni. Hyvinvointia on se kun pystyy olemaan täysin oma itsensä ja ilmentämään sitä ympärilleen.

Haastattelu veti minut tietenkin ihan ylivirittyneeksi ja tyttären tanssitunnin ajaksi suuntasinkin metsään vähän rauhoittumaan. Nautin auringonvalosta, joka loisti puiden välistä ja metsän tuoksusta ja äänistä.


Mietin mitä se tarkoittaa olla täysin oma itsensä? Mikä on niin minua, ettei sitä minusta voi pois pyyhkiä?

Luonnossa liikkuminen ainakin on, innostuminen, rehellisyys, oikeuksien puolustaminen, se että ajattelen kaikilla olevan mahdollisuus ja luovuus. En voisi olla olemassa jos en saisi jotain luoda.
Taide on vähän hämäävä sana. Mikä on taidetta?
Taide tarkoittaa yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia. Erityisesti sana taide viittaa kuvataiteisiin.

Taide on yksi kulttuurin peruskäsitteistä. Se koostuu erilaisten elementtien tarkoituksellisen järjestelyn tuloksista ja prosesseista, joilla pyritään vaikuttamaan tunteisiin tai ajatteluun subjektiivisella tasolla. Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline. Se, onko jokin teos taidetta, riippuu paljolti tarkastelijan omaksumasta taidekäsityksestä. Taidetta voi olla myös sellainen, joka aiheuttaa kokijassaan muitakin kuin esteettisyyden tunteita.
Nykymaailmassa taidetta mitataan paljolti rahalla. Luovuuden tuote on taidetta silloin kun siitä joku jotain maksaa. Ehkäpä siksi pidänkin enemmän sanasta luovuus, sillä se on jotenkin vähemmän tuomittava tai mitattava käsite.
Sillä onko esimerkiksi minun tanssimiseni kotona taidetta? Epäilenpä ettei ole, mutta luovutta se on. Silloin ilmaisen sisimpäni ja kehoni tunteita ja saan siitä itselleni mielihyvää ja hyvinvointia.


Ihmiseen on jo syntymästä asti ajettu koodi sille mitä hän toteuttaa. Näin minusta ainakin tuntuu. Minun koodini tuntuu olevan jotain mikä liittyy luontoon ja luovuuteen. Sillä ne kaksi asiaa ovat sellaisia joita ilman en voi elää.

Onko kaikilla tälläinen "koodi", en tiedä. Onko sinulla?

iive

ps. en tiedä kuinka paljon nimi ihmistä määrittää, mutta oma nimeni Ilona tuntuu määrittävän minua paljonkin. Välillä se ilo on ollut tosiaankin hukassa ja silloin elämä on tuntunut todella raskaalta ja merkityksettömältä.
Ilo on jotain sellaista mitä jokaisen tulisi tavoitella, koska iloisuudesta tulee onnelliseksi. Mikä tekee sinut iloiseksi?
Ja hei nyt on muuten Positiivisuusviikko!