lauantai 12. syyskuuta 2015

Syömisen säännöt?

Writer's Block?

Vai sellainen asia elämässä josta ei haluaisi kirjoittaa? Ei haluaisi myöntää sen olemassaoloa? Eikä ymmärrä mitä sille tekisi?

Se asia on anorektiset ajatukset.

Ei sille mitään määritelmää löytynyt, mutta kaikki jotka asian on kohdannut, niin taatusti tietää mitä se tarkoittaa. Ravitsemusterapeutti nosti kädet pystyyn, ei ole enää hänen toimialaa se, että minä en syö. Mikä toisaalta oli musta tosi outoa... no onhan mulla psykologi-käyntejä vielä jäljellä...

Tai syönhän minä aika usein, koska en ole 13 vuotias. Jos olisin, niin eipä olisi hääviä. Koska olen jo 33 vuotias, olen jo ehkä sen verran fiksu ja kokenut, että syön väkisin, koska tiedän kuinka vaarallisia nuo anorektiset ajatukset ovat, tiedän että jos tuolle antaa ajatuksensa niin se on menoa se.

On opeteltava syömään kellon mukaan, koska oma kroppa ei sano enää "että hei kuule mulla olis nälkä". On syötävä sitä mitä just nyt sattuu siihen kellonaikaan tekemään mieli. Oli siinä syömisessä sitten sitä sokeria, lisäaineita taikka sitä ihan kamalaa maitoa. (Jotenkin alan olla pikkuhiljaa sitä mieltä, että tää kaikki uutisointi saa ihmiset voimaan vieläkin pahemmin kuin mitä esim. maidon käyttäminen oikeasti ihmiselle tekis...)
Itse saan itseni kiinni mm. tällaisista asioista:
Ravitsemusterapeutti esittelee maitopohjaista proteiinijuomaa hyvänä välipalana/aamupalana sellaisiin hetkiin ettei ole muistanut eväitä varata tai muu ei vaan mene alas. 
Ensimmäinen ajatukseni on, että jooooo, mut hei tässä on maitoa (maito aiheuttaa kehossa tulehdusta ja ei, ei maitotuotteita sais syödä (mulla ei niistä mitään oireita edes tule)) ja sit hei tässä on ihan kauheasti sokeria, eihän tuollaista pysty syömään...
Kun tilanne on se, että olis hyvä siinä hetkessä edes syödä ihan mitä tahansa (no, ehkä nyt ei mitään karkkia) koska muuten jätän täysin syömättä...
Jostain syystä en ole harrastanut myöskään ahmimista vaan päässä on vinksahtanut ihan kunnolla joku ratas paikaltaan kun mua ei oikeastaan kauheasti kiinnosta sellainen asia kuin syöminen. Ja se on aika outo asia ihmiselle, joka rakastaa hyvää ruokaa ja etenkin sen ruuan laittamista. Eipä vois vähempää kiinnostaa nyt.

Life-You are worth-blogin arkistoista löytyi tämmöiset listaukset. Täytyy myöntää etten pysty toteuttamaan näitä ensimmäisiä normaaleja asioita lähellekkään. Seuraavan listan "ei normaalit" asiat kuuluvat joka päiväiseen elämään.
On täysin normaalia:
* Syödä vähintään viisi ateriaa päivässä; aamupala, (välipala), lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
* Syödä nälän mukaan, vaikka edellisestä ruokailusta olisi vasta vähän aikaa.
* Santsata, vaikkei jäänytkään nälkä, mutta mielesi tekee lisää.
* Santsata, jos jäi nälkä.
* Antautua mieliteoille. * Olla tietämättä painoaan ja olla punnitsematta itseään säännöllisesti
* Syödä mitä tahansa laskematta ruoan ravintoarvoja tai kaloreita
* Nauttia ruoasta ja sanoa se ääneen.
* Laittaa leivälle rasvaa, kahviin sokeria ja maitoa ja aamupuuroon voisilmä tai sokerihuntu.
* Syödä sitä, mitä kaapista löytyy, vaikkei suurimpia herkkuja olisikaan tarjolla.
* Syödä ystävien kanssa tai yksin tilanteen mukaan.
* Syödä itsensä joskus ähkyyn asti ja toisinaan niukemmin, kun vaan kokonaisuus on balanssissa.
* Syödä saadakseen energiaa.
* Syödä ateria nopeasti, tilanteen mukaan esim. 10 minuutissa, jos on tarvis.
* Käydä ravintoloissa vaatimatta saada tietää annosten ravintosisältöjä, paistorasvoja ja kaloripitoisuuksia.
* Nauttia erikoistilaisuuksissa (esim. syntymäpäivillä) tarjottavista herkuista.

Ei ole normaalia:
* Tietää ruokien ravintoarvoja. (ellet satu opiskelemaan ravitsemustiedettä ja aio suunnata alalle)
* Punnita ja laskea ruokien kaloreita ennen syömistä.
* Punnita itseään säännöllisesti.
* Syödä aterioita tasantarkkaan tietyllä kellonlyömällä ilman joustovaraa.
* Syödä lautasella olevia ruokia tietyssä ennalta määrätyssä järjestyksessä.
* Syödä lautasella olevia ruokia tietyllä tavalla; esim. pilkkoen leivät kymmeneen osaan.
* Olla syömättä, jos on nälkä.
* Korvata ruokia kahvilla, teellä tai energiajuomilla.
* Korvata ruokia karkilla, herkuilla tai muilla korvikkeilla.
* Tarkkailla ja/tai tuomita muiden ihmisten syömisiä.
* Asettaa sääntöjä muidenkin ihmisten syömiselle ja ruoanlaittometodeille.
* Syödä perusaterioita puolta tuntia kauempaa. -> Ravintolat, laivan buffet ja ranskalainen illallinen ovat asia erikseen.
* Vaatia ravintoloissa tai kylässä rasvatonta, hiilaritonta, suolatonta, sokeritonta epäruokaa.
* Jättää aterioita väliin.
* Kieltäytyä mieliteoista.
* Rangaista itseään syömisestä, elämän perustarpeesta.
* Kuluttaa ruokien kaloreita jumppaamalla.
* Pitää ruokaa rakastajana tai vihollisena
* Jättää menemättä ystävän juhliin (tms.) tarjolla olevien ruokien takia.
* Eristyä ystävistä vain siksi, että heidän kanssaan saattaa joutua syömään.
* Paastota, ahmia tai oksentaa.
* Käyttää laksatiiveja laihtumistarkoituksessa.
Kaksi epänormaalia viikkoa ei auta asiassa yhtään. Ensin sairastuin oksennustautiin tai sain ruokamyrkytyksen, tätä kesti monta päivää. Sen jäljiltä varmaankin olin oikein otollinen kohde flunssapöpölle.

Ja eilen illalla soimasin itseäni siitä, etten ole urheillut. En ole joogannut, en ole lenkkeillyt, en ole jumpannut. Olenpa siis ollut tosi laiska.
Hmmm... niin joo määhän olen ollut siis kipeänä kaksi viikkoa!
Joskus kun voisi olla edes vähän realisti.

iive

2 kommenttia:

  1. Heippa Iive!

    Ymmärrän sinua hyvin, sillä olen itse (taas) tilanteessa, jossa anorektiset ajatukset ovat arkipäivää. Liikunnan harrastamiseni loppui reilu kuukausi sitten olosuhteiden pakosta, ja heti kun en enää pystynyt liikkumaan entiseen malliin, päässäni alkoi pyöriä ajatus, että nyt kun en voi kuluttaa syömääni ruokaa liikkumalla, minun pitää syödä vähemmän. Itsekuri antoi voimaa, nälkä väheni, ja sitten ajatus ruoasta alkoi ahdistaa. Ei tee mieli syödä, vaan ruoka on alkanut tuntua jotenkin pahalta asialta. Ymmärrän toki, että syödä pitäisi, mutta kun en vain halua. Ja peilistä katsoo kutistunut ihminen, jolta alkaa jo luut paistaa. Hävettää. Ikääkin on jo sen verran, että pitäisi osata käyttäytyä järkevämmin, mutta näköjään tämmöiset ajatukset eivät ikää katso.

    Minulla on tapana reagoida hankaliin tilanteisiin syömisellä, tai siis syömättömyydellä, ja kai se on jonkinlainen omituinen yritys kontrolloida elämäänsä, jos elämä ei muuten tunnu olevan omassa hallinnassa.

    Toivon, että sinun tilanteesi selviää pian, ja saat ajatuksesi takaisin hallintaan. Kaikkea hyvää sinulle, ihana ihminen! Aurinkoista syksyä myös! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos viestistäsi Satu <3

      Mulla ei onneksi ole vielä hätää todellakaan painon suhteen, siitä BED on pitänyt aiemmin huolen ja tosiaan tämän syömättömyyden kanssa olen koittanut pitää järjen päässä, että on pakko syödä. Onneksi ruoka ei kuitenkaan ihan täysillä ällötä, se vain meinaa jäädä syömättä kun kroppa ei mitään syö-signaaleja jostain syystä anna lainkaan. Onneksi on lapsi, jolle ruokaa pitää tehdä ja sen kanssa aina jotain syödä, useimmiten jotain järkevää jopa.
      Mutta se tunne kun jätät syömättä ja olo on jotenkin kevyt... se tunne on todella vaarallinen. Fibromyalgiakipujen kanssa kun olet jotenkin niin fyysisesti koko ajan läsnä ja syömättömyysoloissa taas tuntee olevansa häilyvä, ihan niin kuin ei oikeasti olisi olemassa... se on kipujen sijaan houkutteleva olotila...

      Poista

Kiitos :)