maanantai 30. marraskuuta 2015

Rajojen rikkomista

Huh, joulukuu alkaa huomenna ja ilokseni (mutta myös kauhukseni) huomasin kalenterini olevan aivan täynnä! Tämä on minulle hyvin poikkeuksellista, sillä viime vuosina (varmaankin viimeiset kymmenen vuotta) se kalenteri on ollut lähes tyhjä. Tänä syksynä sinne on alkanut tipahtaa sellaisia omia juttuja ja vieläpä sellaisia juttuja mitkä eivät tapahdu aivan kotinurkilla.



Syksyn aikana on reissattu kesälomareissut ympäri suomea ja yövytty milloin missäkin, naapurikaupungissa kävin bilettämässä kovemmin kuin ikinä SunsetParkissa, hiljennyin meditatiivisen Mirabai Ceiban konsertissa Helsingissä, kävin halaamassa Äiti Ammaa Vantaalla ja viikonloppuna vietin aivan uskomattoman illan Deepthin eli Kirsi Rannon Enkelijumalatar-illassa.


Jatkoa seuraa kun hyppään tuntemattomaan ja pääsen miehen työn puolesta juhlimaan Itsenäisyyspäivää ihan huippujuhliin Vanajanlinnaan. Pukukoodina iltapuku ja tälläiset kemut ei ole kyllä yhtään ominta juttua, vaan stressi on melkoinen, siitä huolimatta päätin uskaltaa ja joskus vähän revitellä niitä omia rajoja. Erityisherkkyys huutaa jo tässä vaiheessa aikamoisella tasolla ja ylivirittyneisyyttä saa tasailla varmasti ihan reippaasti. Onneksi kaapista löytyy pitkä iltapuku, sillä muuten hommasta ei varmasti olisi tullut yhtään mitään.

Ja heti parin päivän päästä noista juhlista, lähden taas työn puolesta helsinkiin työpaikan koulutus/huvittelupäiville useammaksi päiväksi, tämäkin on oikein kunnon stressipaukku erityisherkälle, saa nähdä mitä siitäkin tulee :D  ja kunhan siitä kerkeän toipua edes muutaman päivän niin auton nokka suuntaa kohti "ihme-Matin" hoitoa, hän on ilmeisesti jonkinlainen kansanparantaja, siitä sitten tiedän lisää hoidon jälkeen. Tämä matka jatkuukin kunnon turneella pitkin suomea ja sukulaisia kolmen päivän verran ja sitten alkaa rauhoittuminen jouluun.

Aikamoinen luettelo kun tässä tätä lukee ja katsoo. Toinen puoli minussa huutaa, että voi ei kamalaa ja hermoromahdus tulee ja toinen puoli on aika innoissaan siitä että kerrankin on jotain spesiaalia tiedossa. Erityisesti tykkään siitä, että pääsee vähän tai vähän enemmän laittautumaan, kun normaalisti en juurikaan meikkaa (allergiasyistä). Mutta paljon vaan kaikkea tasapainottavaa näiden menojen lisäksi vaan kehiin niin eiköhän siitä kaikki lähde sujumaan ihan hyvin.

Smoothie/mehupaastoa on nyt vietetty viikon verran ja tuntuu todella hyvälle. Edelleen jatkan sitä niin kauan kun hyvältä tuntuu. Ja tuntuuhan se hyvältä kun olo on kevyt ja virkeä ja iho kiittää niin mehuista kuin viljattomuudestakin.
Uimahallissa on tullut käytyä usemman kerran jo viikon aikana ja se on ollut nyt ihan huippujuttu ja huomenna pääsen hierojalle <3

huh, iive
iive

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Smoothieita ja meditaatiota

Sain viimein valmiiksi Mala-beadsit meditaatiota varten ja ihan kiva tuo on korunakin. Jonkinlaista meditaatiota oli jo pelkkä helmien valmistaminenkin, sillä jokainen 108 helmestä on pyöritetty yhdestä tai kahdesta paperisuikaleesta hammastikun ja liiman avulla ja lopuksi lakattu yksitellen.

Olen viimeaikoina kokeillut muutamia erilaisia meditaatio-tapoja, joista viimeisin on mantra-meditaatio, (joka on mielestäni paljon helpompaa kuin "olen ihan hiljaa yritän olla ajattelematta mitään"-meditaatio). Tätä olen toteuttanut yksinkertaisesti niin, että jokaisen helmen kohdalla lausun mantran

Om lokaha samastaha sukhino bhavantu, 
Om lokaha samastaha sukhino bhavantu, 
Om lokaha samastaha sukhino bhavantu, 
Om shantih, shantih, shantih 
Olkoon koko maailma onnellinen. 
Om rauhaa, rauhaa, rauhaa. 



Viime viikko menikin siis helmiä pyöritellessä ja yskiessä ja niistäessä. Vatsataudin jälkeen iski nimittäin kokolailla ärsyttävä flunssa joka pakotti olemaan aloillaan koko viikon ajan. Tosin kun lunta satoi niin pakko oli ulos vääntäytyä, edes hetkeksi nauttimaan pakkasilmasta ja siitä että on valkeaa.


Onneksi lumi jaksoi olla sen verran maassa että ehdin kunnon kävelyreissulle metsäpoluille Lintusen kanssa. Oli aikamoinen Winterwonderland ja useamman tunnin ajan mentiin metsässä lumisia maisemia ihaillen.
Ja tänäänhän ne suli sitten pois :(


Kamala vesisade ja harmaus tänään antoivat viimein hyvän syyn hypätä uimahallin altaaseen polskimaan. Minähän tykkään tosi paljon uimisesta ja vesijuoksusta, mutta meidän uimahalli on ollut kiinni remontin vuoksi melkein kaksi vuotta ja sitten kun se avattiin oli iho siinä kunnossa ettei altaaseen ollut mitään asiaa. Nyt on iholla edes jonkinnäköinen tasapainon aavistus, joten vihdoin pääsin uuden uimahallin testaamaan ja oli se kyllä ihanaa. Hankin ihan rannekkeenkin tuonne, joten tarkoituksena olisi uida nyt useamminkin, ehkä sen 2-3 kertaa viikossa.

Kolme päivää on tullut muuten oltua täysin viljattomalla, yhtään hitustakaan viljoja ei ole tullut nautittua ja eron kyllä ihossa huomaa. Olen myös ollut leikkipaastolla :D Leikki siksi, että eihän paastolla oikeasti syödä. Itse olen juonut aamulla/aamupäivän aikaan yhden smoothien (tukeva ja täyttävä kylläkin), päivällisaikaan olen syönyt kasviksia ja jotain mistä saa hyvin proteiinia, iltapalaksi sitten vielä vähän kevyempi smoothie.

Olen kyllä ollut yllättynyt siitä kuinka hyviä tekemäni smoothiet ovat olleet, jopa se missä oli tuju kourallinen lehtikaalia ja toinen pinaattia (tätä jopa lapsi halusi lisää!). Nälkä ei ole vaivannut vaan olo on ollut todella hyvä. Katsotaan nyt kuinka jatkossa teen, montako päivää moista "paastoa" jatkan, mutta ainakin tästä alkaen vihersmoothiet ovat jääneet kyllä minun ruokavaliooni ehdottomasti. Ovat ainakin kiva vaihtoehto niille marjasmoothieille mitä normaalisti työaamuina syön aamupalaksi.

Yin-joogaa olen tehnyt lähes päivittäin ja vihdoin alkaa tuntua siltä että lantion alueen jumit antavat edes jonkinlaista merkkiä rentoutumisesta. Eivätpähän olekaan jumittaneet vasta kuin vuoden verran :D

Olo tuntuu jostain syystä nyt siltä, että suurimmat vaikeudet ovat nyt takana päin ja nyt olisi sellaisen hyvän ajan vuoro. Innolla nyt tätä odotan, aika valoisin mielin <3 Tämän on huomannut myös fibromyalgia-kivuissa, sillä sateisesta ja harmaasta säästä huolimatta ei juurikaan kipupäiviä ole ollut. Tosin nukkuminen on maistunut ja lähes joka yö vetelen 12h yöunia :D Ja jotenkin tuntuu myös siltä, että se hirveä stressipallo jonka olin saanut sisälleni kerättyä on alkanut hellittää ja sulaa pois, ehkä tosin siksi, että olen ollut aika paljon pois töistä (sairasloman ja pitkien vapaapäivien vuoksi) kun se työhän se on ollut se viimeaikojen suurin stressaaja. Toivotaan ettei stressipallo palaa perjantaina, etenkin kun käsitellään palaverissa työhyvinvointia ynnä muuta sen sellaista...

iive

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Gluteeniton vai viljaton?

Reilu vuosi sitten aloitin viljattomalla ruokavaliolla, ihan huvin vuoksi, ja silloin jo aivan muutamassa viikossa vuosikymmeniä kestänyt paha ekseemani/atooppinen ihottumani hävisi. Sen jälkeen olen syönyt viljatonta/gluteenitonta ruokaa koko ajan. Noin vuoden verran pärjäsin pienehköllä koko kehon rasvauksella suihkun jälkeen,

kunnes tuli syksy.

Raapimista, kutiamista, ihon kuivumista. Täytyi taas soittaa lääkärille ja pyytää päivittämään kolmosluokan kortisonit ja iso pumppupullo perusvoidetta.

No, eihän ne auttaneet ennenkään, eivätkä ne auttaneet nytkään, rauhoittivat tilannetta vain pikkiriikkisen. Aloin sitten miettiä miksi?

Miksi vuosi ok ihoa ja nyt sitten tällainen?

Testin vuoksi jätin nyt kaikki gluteenittomatkin viljat pois ja jo kahdessa päivässä huomasin eron kutiamisen määrään,

kutinaa ei nimittäin enää ollut.

Tajusin, että olin pikkuhiljaa lipsunut gluteenittomien korvaustuotteiden maailmaan. Kun teki muulla perheellä teki mieli spagettia, keitettiin minulle vastaava ruoka gluteenittomana. Kun tarvitsin jauhoja niin eikun vaan gluteenitonta jauhoseosta taikinaan. Kun söin karkkia tai suklaata, en enää välittänyt lauseesta "Saattaa sisältää pieniä määriä vehnää". No ainakin Fazerin suklaissa tuntuu se pieni määrä olevan aika iso, sillä niin järkyttävää nokkosihottumaa en ole saanut koskaan kuin nyt Fazerin Pätkissuklaata syödessäni. Lisäksi olo on ollut vetämätön, vatsa on kaikesta asiasta eri mieltä kuin minä, turpoaa ja pulputtaa täysin omiaan.

Totuushan on se ettei gluteeniton ruokavalio noilla korvaavilla tuotteilla ole kovin terveellinen. Se sisältää kovasti kaikenlaista muunneltua ja kaikkea ei todellakaan kovin aitoa. Lisäksi se sisältää yllättävän määrän sokeria, joka taatusti pitää sokerikoukkua yllä ja lisää hiljaista tulehdusta kehossa. Lisäksi näistä gluteenittomista, kaikenlaista muunneltua tärkkelystä sisältävistä, tuotteista tulee lähinnä ällöttävä olo kun niitä ajattelee. Minusta tuntuu, että keho luontaisesti sanoo, -älä syö näitä!

Viime vuonna ajatus viljattomasta kokeilusta ja sen jatkamisesta oli todella helppo, jostain syystä nyt on ollut paljon vaikeampi luopua ajatuksen tasolla kuitenkin siitä pastasta ja kaikesta muusta korvaavasta, sillä niin ruuan valmistus on ollut helppoa ja vaivatonta.

Näyttää kuitenkin siltä, että viljattomalle on siirryttävä suurimmaksi osaksi ja nämä gluteenittomat tuotteet ovat sitten special thing-juttu.


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Voiko olla onnellinen vaikkei voittaisikaan Lotossa?

Monta päivää olen miettinyt, että pitäisi kirjoittaa jostain, mutta aivan ei ajatus saanut kiinni että mistä.
Viime viikkoihin on mahtunut paljon kiitollisuutta, onnea, elämyksiä, uusia asioita, luovuutta ja hieman niitä elämän varjopuoliakin kuten vatsatauti ja ryppyjä työasioissa.

Äiti Amman kohtaamisen jälkeen oli kuitenkin juuri siellä töissä hyvä hiljentyä hetkeksi ja Halloween-humujen sijaan kaikki sytytimme ulos kynttilät rakkaidemme muistoksi.


Äidille kerroin juuri eilen Amman halauksesta. Ajattelin ensin etten lainkaan kirjoita siitä, sillä sen kuvaaminen on niin vaikeaa ja kovinkaan analyyttisesti tai toisaalta taas tunteitani avaavasti en sitä täällä halua avata vaikka täällä aika syvällisistäkin ja henkilökohtaisista asioista kirjoittelen.

Kun kuitenkin avasin Vantaan Energia-areenan oven aamulla, tunsin oloni hyvin kotoisaksi, suitsukkeiden tuoksu, ihmisten hälinä, värikkäät kankaat... oli kuin heräämäisillään oleva intialainen tori olisi rakentunut keskelle Vantaata. Siinä ihmettelimme ystävieni kanssa ympärillemme katsellen kun meille ilmoitettiin olevamme "ensikertalaisten" jonossa, nauratti, kas kun emme edes huomanneet olleemme missään jonossa.

Amman halausta odottaessamme oli aikaa katsella kuinka halauslavaa rakennettiin, välillä mittanauhaa käyttäen, kaikilla oli oma työnsä ja paikkansa. Itsekin haaveilin sevasta eli vapaaehtoistyöstä, mutta näin ensikertalaisena päätin kuitenkin nauttia itsekkäästi tilanteesta ja keskityin enemmän ympäristön ja omien tunnetilojen seurailuun. Kun Amma saapui viimein paikalle ja aloitimme tilaisuuden yhteis-meditaatiolla, niin olihan siinä kieltämättä aikamoisen hyvä olo olla.

Ja pian olin itse Amman halattavana,
koska mitään ennakko-odotuksia en itselleni asettanut, niin olin jopa todella yllättynyt siitä kuinka vahva tuo halauksen energia oli. Energia jatkui edelleen kun sain jäädä Amman läheisyyteen lavalle seuraamaan tilaisuutta. Oli hyvä olla.


Äiti kysyi, kuinka se halaus nyt sitten erosi "tavallisesta" halauksesta? Voisiko kenen tahansa antama halaus olla yhtä voimallinen?

Halatessahan aina on kaksi osapuolta ja Amman halauksessa tunsin ainakin sen, että pystyin itse olemaan täysin sydän avoinna luottavaisesti ottamaan vastaan hänen rakkauden halauksensa. Muita ihmisiä halatessa välissä on aina tietynlaista kemiaa, hyvää ja huonompaa. Ja kyllä itse uskon, että on erittäin mahdollista kokea tuo sama myös toista halatessa, esimerkiksi jonkun oikein rakkaan ihmisen kanssa.

Kuvia en tuolla tilaisuudessa ottanut, sillä sitä pyydettiin välttämään ja ei se muutenkaan olisi ollut oikein luontevaa.


Mutta oikeastaan minun ei pitänyt edes kirjoittaa Ammasta, vaan siitä mitä tänään tuli sanottua Onnellisuudesta.
Filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.
Ehkäpä tämän vuoden suurin opetus on ollut minulle se, etten sure sitä mitä minulla ei ole, vaan olen iloinen siitä mitä minulla on.

Minulla on rakkautta, perhe, ystäviä, luovuutta, työ ja rahaa sen verran että pärjään elämässä. Toki minulla on myös unelmia ja niin pitää ollakin, mutta enää minä en elä niitä unelmia odottaen, vaan elämä nyt, on tavallaan sen unelman täyttymystä, jota olen joskus unelmoinut.


Paljon on pitänyt kulkea metsässä, nauttien auringosta ennen sadetta ja harmautta. Kuinka paljon siellä on ollut kaunista ja ihmeellistä ja naurua ja onnea. Kuten silloin kun löysimme metsästä valtavan siirtolohkareen ja kiipesimme Lintusen kanssa sinne päälle hyppimään ja tanssimaan. 


Tänään vietettiin isänpäivää ihan vain kotona ja Ukkilassa. Tehtiin hyvää ruokaa ja leivottiin Lintusen kanssa ukille mustikkapiirakkaa, pelattiin Afrikantähteä ja välillä oltiin. Kaikista ihaninta oli Lintusen tuumaus isänpäiväkorttiin: Isä aina sanoo minulle "Sä oot ihana" ja "äitiä isä kutsuu rakkaaksi".

Siinä hetkessä tulee se tunne, että meidän pieni perhe on kuitenkin ehkä useimmiten onnistunut jossain vaikka meidän elämä ei todellakaan aina ole mennyt niin kuin strömsössä.


Tänään, juuri nyt olo tuntuu aika hassulta, aika onnelliselta ja on ihana odottaa joulua ja kaikkia kivoja juttuja mitä ennen sitä tulee tapahtumaan. Jotenkin nyt on kauhean ihana odottaa Joulua vaikka en mikään jouluihminen ole ollutkaan. Tekee mieli olla omissa pienissä ympyröissä ja rauhoittua, hengittää vähän, höseltämisen sijaan.

Jotenkin koko syksy on mennyt aivan uskomattomalla vauhdilla. Syys- ja lokakuu? Mitä teille tapahtui?

Saattaa olla että blogi hiljenee joksikin ajaksi tai sitten täältä alkaa tulla valtavaa tekstivyöryä, koskaan ei voi tietää mihin se focus milloinkin kohdistuu. Mutta juuri nyt tuntuu siltä, että hyvä olo on tärkein juttu. Hyvä olo omassa itsessä, hyvä olo perheen kanssa, hyvä olo ystävien kanssa, hyvä olo töissä.

Saa nähdä sit :)
iive