sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Voiko olla onnellinen vaikkei voittaisikaan Lotossa?

Monta päivää olen miettinyt, että pitäisi kirjoittaa jostain, mutta aivan ei ajatus saanut kiinni että mistä.
Viime viikkoihin on mahtunut paljon kiitollisuutta, onnea, elämyksiä, uusia asioita, luovuutta ja hieman niitä elämän varjopuoliakin kuten vatsatauti ja ryppyjä työasioissa.

Äiti Amman kohtaamisen jälkeen oli kuitenkin juuri siellä töissä hyvä hiljentyä hetkeksi ja Halloween-humujen sijaan kaikki sytytimme ulos kynttilät rakkaidemme muistoksi.


Äidille kerroin juuri eilen Amman halauksesta. Ajattelin ensin etten lainkaan kirjoita siitä, sillä sen kuvaaminen on niin vaikeaa ja kovinkaan analyyttisesti tai toisaalta taas tunteitani avaavasti en sitä täällä halua avata vaikka täällä aika syvällisistäkin ja henkilökohtaisista asioista kirjoittelen.

Kun kuitenkin avasin Vantaan Energia-areenan oven aamulla, tunsin oloni hyvin kotoisaksi, suitsukkeiden tuoksu, ihmisten hälinä, värikkäät kankaat... oli kuin heräämäisillään oleva intialainen tori olisi rakentunut keskelle Vantaata. Siinä ihmettelimme ystävieni kanssa ympärillemme katsellen kun meille ilmoitettiin olevamme "ensikertalaisten" jonossa, nauratti, kas kun emme edes huomanneet olleemme missään jonossa.

Amman halausta odottaessamme oli aikaa katsella kuinka halauslavaa rakennettiin, välillä mittanauhaa käyttäen, kaikilla oli oma työnsä ja paikkansa. Itsekin haaveilin sevasta eli vapaaehtoistyöstä, mutta näin ensikertalaisena päätin kuitenkin nauttia itsekkäästi tilanteesta ja keskityin enemmän ympäristön ja omien tunnetilojen seurailuun. Kun Amma saapui viimein paikalle ja aloitimme tilaisuuden yhteis-meditaatiolla, niin olihan siinä kieltämättä aikamoisen hyvä olo olla.

Ja pian olin itse Amman halattavana,
koska mitään ennakko-odotuksia en itselleni asettanut, niin olin jopa todella yllättynyt siitä kuinka vahva tuo halauksen energia oli. Energia jatkui edelleen kun sain jäädä Amman läheisyyteen lavalle seuraamaan tilaisuutta. Oli hyvä olla.


Äiti kysyi, kuinka se halaus nyt sitten erosi "tavallisesta" halauksesta? Voisiko kenen tahansa antama halaus olla yhtä voimallinen?

Halatessahan aina on kaksi osapuolta ja Amman halauksessa tunsin ainakin sen, että pystyin itse olemaan täysin sydän avoinna luottavaisesti ottamaan vastaan hänen rakkauden halauksensa. Muita ihmisiä halatessa välissä on aina tietynlaista kemiaa, hyvää ja huonompaa. Ja kyllä itse uskon, että on erittäin mahdollista kokea tuo sama myös toista halatessa, esimerkiksi jonkun oikein rakkaan ihmisen kanssa.

Kuvia en tuolla tilaisuudessa ottanut, sillä sitä pyydettiin välttämään ja ei se muutenkaan olisi ollut oikein luontevaa.


Mutta oikeastaan minun ei pitänyt edes kirjoittaa Ammasta, vaan siitä mitä tänään tuli sanottua Onnellisuudesta.
Filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.
Ehkäpä tämän vuoden suurin opetus on ollut minulle se, etten sure sitä mitä minulla ei ole, vaan olen iloinen siitä mitä minulla on.

Minulla on rakkautta, perhe, ystäviä, luovuutta, työ ja rahaa sen verran että pärjään elämässä. Toki minulla on myös unelmia ja niin pitää ollakin, mutta enää minä en elä niitä unelmia odottaen, vaan elämä nyt, on tavallaan sen unelman täyttymystä, jota olen joskus unelmoinut.


Paljon on pitänyt kulkea metsässä, nauttien auringosta ennen sadetta ja harmautta. Kuinka paljon siellä on ollut kaunista ja ihmeellistä ja naurua ja onnea. Kuten silloin kun löysimme metsästä valtavan siirtolohkareen ja kiipesimme Lintusen kanssa sinne päälle hyppimään ja tanssimaan. 


Tänään vietettiin isänpäivää ihan vain kotona ja Ukkilassa. Tehtiin hyvää ruokaa ja leivottiin Lintusen kanssa ukille mustikkapiirakkaa, pelattiin Afrikantähteä ja välillä oltiin. Kaikista ihaninta oli Lintusen tuumaus isänpäiväkorttiin: Isä aina sanoo minulle "Sä oot ihana" ja "äitiä isä kutsuu rakkaaksi".

Siinä hetkessä tulee se tunne, että meidän pieni perhe on kuitenkin ehkä useimmiten onnistunut jossain vaikka meidän elämä ei todellakaan aina ole mennyt niin kuin strömsössä.


Tänään, juuri nyt olo tuntuu aika hassulta, aika onnelliselta ja on ihana odottaa joulua ja kaikkia kivoja juttuja mitä ennen sitä tulee tapahtumaan. Jotenkin nyt on kauhean ihana odottaa Joulua vaikka en mikään jouluihminen ole ollutkaan. Tekee mieli olla omissa pienissä ympyröissä ja rauhoittua, hengittää vähän, höseltämisen sijaan.

Jotenkin koko syksy on mennyt aivan uskomattomalla vauhdilla. Syys- ja lokakuu? Mitä teille tapahtui?

Saattaa olla että blogi hiljenee joksikin ajaksi tai sitten täältä alkaa tulla valtavaa tekstivyöryä, koskaan ei voi tietää mihin se focus milloinkin kohdistuu. Mutta juuri nyt tuntuu siltä, että hyvä olo on tärkein juttu. Hyvä olo omassa itsessä, hyvä olo perheen kanssa, hyvä olo ystävien kanssa, hyvä olo töissä.

Saa nähdä sit :)
iive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)