keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Lumotut hetket - Lumottu kohtaaminen

Erikoista nykyään tämä minun elämäni kun taas voisin tänä syksynä tuumata, et huh, viimein kotona.
Olen kyllä niin kiitollinen siitä kaikesta mitä minulle on tänä syksynä suotu ja nyt viimeisen kahden päivän sisällä sain kokea taas lisää.

Onnetar suosi minua taannoin ja pääsinkin osallistumaan työpaikan järjestämään seminaariin muutaman muun työkaverin kanssa. En oikein edes tiennyt mitä odottaa, ehkä kuitenkin odotukset olivat enemmän työpainotteiset ja hieman kuivemmat kuin mitä sain. Lähinnä ne suurimmat odotukset olivat siinä, että pääsee pois arjen oravanpyörästä, nauttimaan hyvästä seurasta (kiitos matkakumppanini <3), hotelliluksuksesta nyt puhumattakaan. Ne itse ohjelmat paperilla tuntuivat siltä työltä, "voihan noita nyt kuunnella"-asioilta.

 (Scandic Park oli muuten todella hieno hotelli! Olisin aika monta huonekalua ja esinettä tuolta halunnut omaan kotiin :) )


Sen sijaan sain kaksi päivää huippuja puhuja ja lisäksi mukavaa yhdessä oloa työkollegojen kanssa eli aivan päin vastoin kuin odotin, kun tällä kertaa voiton huvituksista vei kyllä todellakin muutamat puhuja-vieraat, joiden esitykset olivat ensinnäkin todella pysäyttäviä ja toiseksi nostivat todella paljon tunteita, ajatuksia ja ideoita pintaan. Voisin varmaankin jokaisesta kirjoittaa erillisen pohdinnan, mutta toisaalta kaikkien puheet ja ajatukset nivoutuivat niin hyvin tähän samaan kahden päivän tunnelmaan, etten toisaalta täyttä erottelua edes voi tehdä.

Tiistai-aamuna herätyskello soi 04.15, aamujuna kohti Helsinkiä starttasi tunnin myöhemmin. Ihmetyksekseni ja ennakko-odotuksista poiketen sain nukuttua ennen matkaa täydet yöunet, joka oli kyllä täysin poikkeuksellista. Yleensä olen niin hermostunut ja ylivirittynyt ettei nukkumisesta oikein meinaa tulla mitään. Silti olisi voinut kuvitella, että kun Olavi Sydänmaanlakka (Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja) astui lavalle hieman kymmenen jälkeen aamulla, niin olo olisi kaikkea muuta kuin vastaanottavainen. Olavi sai kyllä todellakin minut miettimään vieläkin syvällisemmin sitä kuinka kohtaan muita ihmisiä, olivat he sitten asiakkaita tai ihan keitä vain, mutta etenkin ammattillisessa kohtaamisessa jossa itse olet työssä ns. ohjaajan/hoitajan statuksella on sillä kohtaamisella valtavan suuri merkitys.

Olavin oma persoona sai minut myös miettimään sitä kuinka tärkeä on olla oma itsensä muita ihmisiä kohdatessa, sitä ettei sitä omaa persoonaansa todellakaan tarvitse mitenkään hävetä. Niitä elämän arpia syntyy kaikille, joillekin enemmän, joillekin vähemmän, mutta niiden kantaminen ylpeänä ja niistä oppineena onkin eri asia.

Olavista ja hänen ajatuksistaan löytyy runsaasti materiaalia googlen kautta ja jos sinulle tulee joskus mahdollisuus päästä kuuntelemaan häntä niin suosittelen todella! Suosittelen myös klikkaamaan tuon Olavi ja Lumotut hetket-videon auki ja kuuntelemaan hetken <3 Ehkäpä sinäkin voisit saada siitä jotain kiinni?

Kodin kuvalehti: Kuka on Olavi Sydänmaanlakka? 

Olavi ja Lumotut hetket-video


Ja jos Olavin puheenvuoro olisi jo yksistään riittänyt nostamaan ajatuksia pohdittavaksi aivan tarpeeksi, saimme vielä iltapäivällä onnen kuunnella henkilöä nimeltä Toni Piispanen.
Seminaariesitteestä nimeä lukiessani, en olisi voinut kuvitella, että häkellyn täysin vammaisurheilijan luennosta -Uskallus ja periksiantamattomuus organisaatioiden ja yksilöiden kehityksessä. What?

Jo ensimmäisestä lauseesta alkaen tajusin ja tunsin sen energian, että nyt, kuuntele!
Enkä kyllä olisi voinut olla kuuntelemattakaan, sillä aivan mieletön energia valtasi koko salin kun KAIKKI KUUNTELIVAT. (tai sitten itse olin niin pöllyssä tästä energiasta ja täysin keskittynyt etten muuta huomannut)

Tämä oli elämässä yksi niistä kokemuksista ja kohtaamisista joita en tule ikinä unohtamaan. Jokainen voi lukea itselleen elämänohjeita, älä anna periksi, unelmoi suurista, toteuta unelmasi, anna kaikki sille, sillä elämä ei ole loputon. Mutta se mikä asian muuttaa todelliseksi Lumotuksi hetkeksi on se tilanne, se kohtaaminen, se energia mitä siinä hetkessä tapahtuu. Kun se hetki koskettaa sinua sisältä niin vahvasti, ettei sen vahvuutta pysty edes ymmärtämään kuvailemisesta puhumattakaan. Se kohtaaminen muuttuu sisälläsi joksikin osaseksi sitä kantavaa voimaa, joka kenties vahvistaa sinua entisestään tai auttaa sinua kulkemaan muutoksen tietä.

"Päätä mitä haluat elämältäsi ja tavoittele sitä kaikilla käytössä olevilla voimilla!" 
-Toni Piispanen-

Nyt tätä kirjoittaessani ymmärrän kuinka nämä kolme vaikuttavaa ihmistä muodostavat yhteisen etenevän teeman, ehkä tarkoituksella tai tarkoituksetta. Ehkäpä tämä muodostelma ilmentyi vain minulle tai sitten sen kokivat muutkin. Mutta kun Olavi aloitti avasi ihmisen kohtaamisen teemaa aivan erilaisella syvemmällä tavalla, jatkoi Toni suoraan siitä muodostaen sen Lumotun kohtaamisen, joka mahdollisti sen hetken syntymisen, että saatoit vastaanottaa jotain sellaista joka sinua vahvistaa tai auttaa mahdollisella muutoksen tielläsi.

Seminaarin viimeinen puhuja tänään oli Maija-Riitta Ollilla, filosofian ja valtiotieteen tohtori aiheella - Muutos on uusi normaali - Miten minä pääsen mukaan ja pysyn ehjänä. Ja saimme tässä tosiaankin loppusilauksen tälle kaikelle.

Ja nyt istun täällä kotona hiljaisuudessa kaiken matkustamisen jälkeen, pää pyörällä ja mietin mitä ihmettä viimeisen kahden päivän aikana oikein tapahtui? Väsyneenä, mutta toisaalta hyvin onnellisena ja täysin tietoisena siitä, että se muutos ei tule ulkoa päin vaan minusta minun sisältäni. Minä olen unelmieni mahdollistaja ja muutoksieni valtiatar. Minä en ole tahdoton nukke elämän virrassa, vaan todellakin oman elämäni sankari.

Ja jos tästä jotain nyt ihan äkkiä täytyisi myös työelämään oppia heittää on se, että myös siellä minä olen se joka vaikuttaa kaikkeen suuresti. Minä voin olla perässä seuraaja tai sitten minä voin olla rohkea edelläkävijä.

Mutta kaikkein tärkein asia työssäni on olla yksi niistä henkilöistä, joka mahdollistaa Lumotun kohtaamisen syntymisen ja sen, että se asiakkaani siellä, voi myös kokea olevansa oman elämänsä sankari.


iive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)