torstai 17. joulukuuta 2015

Onko Self-helpistä hyötyä?

Vuosi sitten 19.11.2014 kirjoitin näin
Ihmissuhteet, ne on mulle kyllä kovin monimutkaisia juttuja.
Joskus voisin itseäni yksinäiseksikin sanoa, sillä sellainen sydänystävä puuttuu elämästä. Onhan niitä ollut ja tosi rakkaita he ovat edelleen, mutta ympäri maailmaa ollaan lennelty ja yhteydenpito on jäänyt. Itse olisin kovinkin avoin ystävyydelle, mutta eipä ole sellaista vastakappaletta sattunut täällä keskisessä suomessa kohdalle joka ystäväkseni olisi halunnut.
Onnea on kuitenkin aviomies, joka on se sydämeni toinen puoli. Silti se sydänystävän kaipuu on.
 Ja nyt vuoden jälkeen voin sanoa, ettei enää tarvitse kaivata <3
Tämän vuoden aikana olen löytänyt niin monta ystävää, etten vielä vuosi sitten todellakaan olisi osannut tätä kuvitella <3


Tämä vuosi on ollut kaikkinensa hyvin mielenkiintoinen, rankka, mutta myös hyvin opettavainen. Minun elämäni on muuttunut täysin (vaikka periaatteessa kaikki kiinteät asiat perhe, koti, työ ovat samat).
Vuoden aikana olen saanut apua parisuhdeterapeutilta (joka on kuin taivaasta tipahtanut Justiina-enkeli kaulimen kanssa (ja voi että se kaulin on hutkinut milloin minulle, milloin puolisolle järkeä päähän), mikä on tehnyt meille NIIN hyvää), Life coach-Sadulta (kiitos, kiitos, kiitos) ja lisäksi olen osallistunut muutamalle self-help-kurssille mm. Oman elämän inventaario ja Kiitos, että saan olla minä.

Nyt viimeisimpänä klikkasin itselleni Sateentekijä-valmennuksen (koska se oli halpa ja koska se tulla tupsahti minun eteeni milloin missäkin yhteydessä, joten ajattelin siinä olevan jotain juuri minulle). Valmennuksen ensimmäisessä osiossa puhuttiin tavoitteista ja unelmista. Mitä tavoittelen? No nämä tavoitteetkin ovat tulleet vastaan taas milloin missäkin ja minun on täytynyt todeta, että olen tällä hetkellä elämässäni sellaisessa tilanteessa, etten tiedä mihin suuntaisin? Kaikki tulevaisuuden ajatukset tuntuvat kovin kaukaisilta ja mahdottomilta saavuttaa, toisaalta nykyinenkään elämänmeno ei todellakaan enää minua tyydytä. Nyt minun tulisi siis miettiä mihin alan suunnata elämääni?


Miten olen päätynyt tällaiseen tilanteeseen?
Kaivoin juuri vimmatusti vanhat kurssikirjat läpi ja totesin saavuttaneeni suurin piirtein kaiken sen mitä olin edellisissä valmennuksissa harjoitellut ja tavoitellut. Sivu sivulta luin muistiinpanoja ja tajusin, että saavuttamalla tämän kaiken, olen päätynyt tilanteeseen jossa en enää tiedä mitä haluaisin. Joten postauksen otsikkoon voisin vastata, että Kyllä self-helpistä on tosiaankin hyötyä, mutta toisaalta se voi johdattaa täysin yllättäviin tilanteisiin! Kuten nyt.


Kuin kuvan meduusat, ajelehdin nyt jossain minulle sopivassa tilassa, hämmentyneenä siitä, että mitäs nyt? Muuttuko elämä tästä enää? Oliko tämä tässä? No ei todellakaan!
Tämä on varmaan ensimmäisistä syksyistä kun en ole masennuksen valtaama ja elämän lannistama. Väsynyt olen ollut tapani mukaan auringon kadottua, mutta sellainen pieni johdattava vire on kuitenkin ollut elämässä mukana. Ruusuilla olen saanut todellakin tanssia, on ollut elämässä sitä ihanaa ruusuntuoksua ja kauneutta, mutta niitä piikkejäkin on ollut ihan riittämiin. Silti, ehkä muutamaa päivää lukuunottamatta, en ole ollut lannistunut.


Minulla on sellainen olo, että elämä kyllä minut kantaa jonnekin ja se matka on todellakin alkanut.
Määränpää tuntematon,
sopivasti kihelmöivä,
saas nähdä mitä tapahtuu.

iive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)