lauantai 31. joulukuuta 2016

Pitäisikö huomenna kaiken olla paremmin?

Tajusin juuri, että tätä uutta vuotta en ole aloittamassa yhdelläkään laihdutuskuurilla, en tyytymättömyydellä enkä itsensäruoskinnalla.
Ei ole joulukiloja mitä tiputtaa, tai tunnetta laittaa itsensä "ruotuun".
Ei ole pakkoa tehdä yhtään elämäntapamuutosta tai tehdä minkäänmoista uudenvuodenlupausta.

Katson peiliin.
Se mitä näen on minä juuri sellaisena kuin olenkin.
Tosi hyvä, kaikki ok, minä tässä ja nyt.
Ei ole tulevaisuudessa lähteviä makkaroita, liian isoa takapuolta, hyllyviä reisiä.
On vain minä.

Aika mielenkiintoista!

Kaikki on ihan hyvin.

Mitä ihmettä se tällainen on?
Eikö ihmisen pitäisi jatkuvasti kehittyä, muuttua, kasvaa, parantua?

Koska eikö huomenna kaiken pitäisi olla paremmin kuin tänään?
Minun pitäisi olla heti huomenna, maanantaina, ensi viikolla, kuukautena olla yht'äkkiä parempi minä, ilman virheitä ja heikkouksia?

Entäs jos se huominen onkin tänään?

Nyt on kaikki hyvin ja näin se vaan jatkuu.
En ole "virheetön", mutta entäs sitten?
Elämä on tässä ja nyt.
Elän sitä elämää tässä ja nyt.

En elä sitä sitten kun olen parempi, laihempi, kauniimpi, ihanampi... että kuhan näitä olen niin sitten elän.

Ei kun elän nyt!

Olen vapaa.

Wau mikä tunne!


Rakkaudella
iive

perjantai 30. joulukuuta 2016

Sain sen mistä luovuin

Blogi on mielenkiintoinen päiväkirja myös itselle, vai etenkin juuri itselle(?), hypätä vuoden takaisiin tunnelmiin (tai kauemmas). En oikein edes muistanut mitä viime vuoden alussa edes fiilistelin...

Mutta ei tullut minusta joogaajaa ei, vaikka sitä kyllä vuoden mittaan olen jonkin verran tehnytkin.

Sen sijaan sain sen takaisin mistä luovuin.


Eli pääsin takaisin salille tänä vuonna mikä on aivan mahtava juttu. Oikeastaan se on _todella_mahtava juttu! Sitähän blogia lukiessa ei ole voinut olla huomaamatta. Keväällä fibrokuntoutuksessa olin niin varma, etten tule koskaan enää salitreenejä tekemään ja nyt teen niitä ihan täysillä. Niin se elämä vaan voi yllättää ja muuttaa kulkuaan.

Viime tammikuussa sain tietää myös jääväni työttömäksi palveluntuottajan vaihdoksen takia. Nyt olen tavallaan uuden alussa, mutta kuitenkin jäämässä työpaikkaani. Mielenkiintoista on nähdä miten hommat toimivat samassa vanhassa työssä, mutta uuden yrityksen palveluksessa. Niin tärkeä juuri tuo työpaikka minulle kuitenkin on, että toivon, että "uusi työ" menee hyvin ja saan nauttia työstäni niin kuin ennenkin. Aivan jäätävää hässäkkää tämä vuodenvaihteen aika kuitenkin on siellä rintamalla, joten muusta on nyt tingittävä että jaksaa. Eli riittää kun yhdessä paikassa on hässäkkää, sitä ei nyt yksityiselämään järjestellä.

Onneksi takana on aivan mielettömän voimaannuttava joulu niin kotona kuin äidin luona.






Muuten joulun upgreidaaminen onnistui, mutta kompastuskiveni oli suklaamarmeladit.


Tiedänpä siis tehdä niitä sitten ensi vuonna itse. Joulunahan meillä ei edes tuollaisia ollut saatavilla, mutta sitten joulun jälkeen päädyin suklaamarmeladipaketin äärelle ja sain aikaiseksi aivan jäätävät fibrokivut. Oli oiva muistutus siitä mitä minun kroppani kestää ja mitä se tarvitsee. Ja mitä siihen ei tosiaankaan saa tunkea. Joten olkoon sitten niin. Jatketaan siis viherpiipertäjälinjalla ja upgreidataan ne marmeladitkin. Onneksi ei ole vaikeaa.

Näin se elämä järjestää hyviä muistutuksia jos niitä vaan kuuntelee. Elämä sanoo, että unohda tää, jatka tuonne, tavoittele tuota. Se vaatii vain sitä kuuntelemista.


Ensi vuosi onkin suuri arvoitus. Vai onko sittenkään? Mihin elämä vie?

Jatkan ainakin salitreenejä ja keväällä olen suunnitellut aloittavani kansallispuisto-tourneeta (kansallispuistoissa liikkuminenhan on nyt hyvin muodikasta, enkä ihmettele, sillä suomessa on upeat kansallispuistot). Palstaa saa rueta jo ihan kohta mylläämään, no ainakin suunnittelemaan, siellä sujahtaa varmaan monta monituista tuntia.


Ruoka-asioissa odotan villivihanneskautta aivan erilaisella innolla kun on paikka mistä niitä kerätä ja osaa vähän jo etukäteen. Tämä taatusti syvenee tänä vuonna. Kansallispuisto-tourneen lomassa luultavasti eräretkeily tulee myös tutuksi. Trangia ainakin on ostoslistalla.
Toivon pääseväni myös hyvään sushi-ravintolaan syömään (vinkkaa mulle joku, paikkakunnalla ei ole väliä!) sekä haluan oppia myös itse tekemään sushia sekä muutenkin lisätä levää ruokavalioon.

Ensi vuonna meidän kotona soi myös musiikki, sillä meille ostettiin juuri digitaalipiano! Ennen eilistä en tällaista asiaa edes tiennyt. Sitten äiti lähetti minulle videon, jossa Lintunen soittaa kyläpaikassa joululaulua. Se "mitäihmettätapahtuu"-täh??? tunne. Mistä lapsi tämän nyt on oppinut? Onneksi lähellä on ihminen, joka tiesi mistä ostaa soitin ja nyt se on jo matkalla. Videon jälkeen ei tullut mieleenkään miettiä, vaan sinne meni ulkomaanmatkarahat samantien. Tuli tunne, että tämä on tärkeää. Tosi tärkeää.

Tämä ostos nyt on lähinnä tyttärelle, mutta ajattelin itse palautella mieleen myös lapsuuden pianonsoiton alkeet ja syventääkin soittotaitoa. Itse menen itseopiskeluna, mutta tyttärelle pitää vielä hommata joku opettaja. Joten jos tunnet vaikka jonkun musiikinopiskelijan / musiikin taitajan Jyväskylän seudulta, joka haluaisi taskurahaa tienata niin ilmianna! Oppilaaksi tulisi 7v korvakuulolta soittava pop-musiikista tykkäävä lapsi eli ei klassista pianonsoittoa näillä näkymin.

Muutenkin taidetta tuntuu tulevan ihan kotiinkin kun äiti oli ostanut Lintuselle oman taulun ja minä ostin itselleni. Nyt aion suunnata tämän kaupungin taidemuseoihin ja gallerioihin. On se kumma, että oman kaupungin taidetarjonta on jäänyt huomiotta. Teatterissakin olen täällä käynyt tasan kerran.



Uskon, että vuosi 2017 on todella uuden ajan alku monessa suhteessa. Elämä ei vain jatka samalla radalla pyörimistä vaan muuttuu todella erilaiseksi. Unelmat toteutuvat (sellaisetkin joista et edes tiedä) ja elämä ottaa uuden suunnan. Minä täytän 35v. ja olen juuri nyt hyvä sellaisena kuin olen. Joten eikös se tämän vuoden tavoite sitten ole täyttynyt?


Pakottamisen sijaan, rakastin itseni kauniiksi.

Mitä elämä tuo tullessaan? Kuunteletko sitä mitä elämä sanoo?
Pysähdy, kuuntele, kuuntele sydäntäsi, mitä se sanoo?
Missä on hyvä olla ja mitä on hyvä tehdä.
Rakasta itseäsi, kunnioita itseäsi.
Ole elämäsi tärkein henkilö juuri nyt.
Sinä, sinun elämäsi, sinun rakkautesi, sinun maailmasi.
Me, meidän elämämme, meidän rakkautemme, meidän yhteinen maailmamme.
Mitä annat itsellesi, mitä annat muille?
Mitä jätät jälkeesi tästä tulevasta vuodesta?


iive


perjantai 23. joulukuuta 2016

Jouluähkyöverit vai Upgreidattu Joulu?

Jei!
Saako huutaa, että "Joulu tulee!" "Joulu tulee!" "Joulu tulee!" 😁 Vaikka tuleehan se huutamattakin. On vaan niin hyvä joulufiilis 💖

Tänään ei aamu meinannut oikein startata, onhan tässä jo vedetty puolikuntoisena jo vaikka ja kuinka. Ensin töissä ja sitten kotona jouluvalmisteluita (joista oon kyllä nauttinut, enkä stressannut, mutta puuhaa on ollut aamusta iltaan). Vähän meinasi fibrokin siinä flunssan jälki"tautina" alkaa oireilemaan. Sitten ajattelin, että pistänpä kompressiovaatteet päälle ja surauttelenpa parit vihermehut, siinä samalla kuorin laatikkoihin porkkanat ja bataatit. Musaa kuunnellessa alkoikin yhtäkkiä piristyttämään ja tuloshan oli sitten tämä.



Ja olihan se hyvä fiilis saada sitä kroppaa liikkeelle. Koska lievä flunssa oli takana, niin treenitkin tietysti piti tehdä sen mukaan eli herättelyä ja pientä pumppailua lähinnä, mutta kyllä siitä hiki tuli ja kuuma. Keuhkot veti yllättävän hyvin, etenkin kun eilen vielä vetelin ventolinea ihan urakalla ja tänään ei enää ollut mitään.

Oon tosi tyytyväinen siitä, että mun vastustuskyky on parantunut ihan älyttömästi. Ihan ei nollalla saikkupäivällä tästä vuodesta selvitty (koska norovirus), mutta esimerkiksi tämäkin flunssa, joka muilla oli tosiaankin petiin kaatava, oli minulla vain pientä tukkoisuutta ja vähäistä hengenahdistusta.
Palkkariksi tein nykyistä suosikkismoothieta eli mustaherukkaa. Se on vaan niin hyvää! Ensi vuonna suuntaan kyllä jonnekin marjatilalle poimimaan mustaherukoita urakalla. Omat on nimittäin pakkasesta jo loppu!


Oikeasti mun olisi pitänyt keitellä niitä jouluruokia eikä treenailla vaan, mutta kerkeäähän niitä. Onneksi tänä jouluna ei tarvitse kärsiä pahasta olosta, sillä nyt syödään vain ruokia joista tulee hyvä olo. Samoin määrän korvaa laatu. Kauppiaalta sushia (ensi vuoden agenda on syödä jossain oikeasti hyvää sushia ja opetella tekemään sitä myös itse) ja lisäksi teen graavilohi-tartar leipiä (gluteenittomasti tietenkin) kinkun tilalle. Laatikoista porkkana ja bataatti menee ja ne teenkin itse. Lanttulaatikot saa muut syödä vaikka itse siitä tykkäisinkin, ehkäpä lusikallisen voi maistaa?

Lisäksi joulupöytään tulee gluteenittomia ja maidottomia karjalanpiirakoita munavoin kanssa (Friida-munista tietty).Tehtiin piirakoita tytön kanssa eilen ja voi kuinka taitava rypyttäjä mulla oli. Hän on kyllä ihan luonnonlahjakkuus. Saa seuraavan kerran tulla rypyttää kaikki piirakat vaikka ei se mullekaan koskaan ole vaikeata ollut, kiitos kesälomien karjalais-mummo Iitan kanssa. Hän se osasi vääntää sellaiset pöperöt, että Pekka Puska kääntyisi haudassaan jos siellä olis.

Joulua kohden olen siirtynyt entistä enemmän maidottomaan ruokavalioon. Arjessa en juuri maitotuotteita käytä luomu kirnuvoita, gheetä ja juustoja lukuunottamatta. Mutta toisin kuin gluteenin suhteen, en ole maidon kanssa ehdoton. Eli jos ruoka tarvitsee kermaa, niin sitä siihen laitetaan. Mieluiten luomua homogenoimatonta kermaa johon ei ole lisätty mitään. Esimerkiksi joululaatikoihin sitä kermaa meni, samoin kermaa on rosollin kastikkeessa. Creme Fraichea on taasen tartarleivissä ja rahkaa joulutorttutaikinassa. Eli onhan maitotuotetta yhdessä sun toisessakin kohdassa jos sitä ei järkevästi pysty korvaamaan. Omasta mielestäni kunnon kerma on aina parempi vaihtoehto kuin jokin sata kertaa käsitelty soija- kaura- tai muu "maidonkorvike" valmiste.


Entäs sitten ne herkut? Pakkosuklaarasiat ja sokeriöverit?
No, ei tuu tänä jouluna.
Joku jossain kirjoitti fiksusti, että syö jouluna vaan sitä mistä pidät oikeasti ja nauti siitä.


Mun suklaarasian sisältö näyttää tältä. Kiitos Foodinin valmiin raakasuklaamassan, joka muuten rusahtaa sillein ihanasti kun siitä haukkaa, eikä sula sormiin niin kuin itse tehty massa. Tein bountyja ja pähkinäsuklaakonvehteja, joissa osassa on myös kuivattua karpaloa joukossa. Ja oli nopeaa, helppoa, edullistakin ja mikä parasta aikas sairaan hyvää. Etenkin nuo bountyt. Resepti on muuten Kahvia ja kasvisruokaa-blogista.

Lisäksi kokkailin myös gluteenittomat ja sokerittomat joulutortut. Ne kyllä koukuttaa vieläkin pahemmin kuin suklaa, sillä mä vaan rakastan joulutorttuja, niitten kanssa mun ehkä pitää hillitä itseäni ettei tule se ähky.

Ihanaa Joulua!

iive

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Omassa voimassa pysyminen

Tämä viikko on ollut todella haasteellinen ihan joka paikassa. Töissä on valloillaan hirveä flunssa-aalto ja samoin kotona kaikki muut ovat kipeänä edelleen. Itse olen ottanut joka ikisen tropin mitä vain olen flunssan estoon keksinyt ja vaikka nenä hieman tukkoinen onkin ja olo sellainen ettei salille ole asiaa, on flunssa toistaiseksi pysynyt varsinaisesti poissa.

Töissä alkaa myös olemaan loppusuoran tuntua ja se kieltämättä väsyttää kaiken muun lisäksi. Tämä on ollut oikea omassa voimassa pysymisen oppitunti ja kuinkahan kauan jatkunee vielä. Kun ihmisten tiet jakautuvat entisen yhteen hiileen puhaltamisen sijasta ei erilaisilta tuntemuksilta voi välttyä varmasti kukaan. En tässä syytä ketään, että pitäisi olla motivaatiota tai pitäisi olla sitä tai tätä. On luonnollista että muutostilanteessa jossa toiset lähtevät ja toiset jäävät ovat olotilat erilaiset. Pääasia olisi pitää se oma voima siinä omassa tilassa eikä ottaa niitä toisten tuntemuksia itseensä.


Onneksi luontopolku lähtee aivan työpaikan nurkalta ja sinne on hyvä piipahtaa töiden jälkeen nollaamaan pää. Ei ole luonnon voittanutta stressin poistossa. Sinne on hyvä jättää kaikki väsymys ja harmitus ja nauttia lumesta ja pikkupakkasesta. Ja onneksi joki ei jäädy koskaan, kosken kohina on oiva apu tyhjentää koko pää sinne tänne sinkoilevista ajatuksista.






Tällä viikolla FOOD PREPPING on ollut myös kova sana. Aamuvuoroon eväät illalla valmiiksi mm. 5am kaakaota, vihermehua ja smoothieta. Auringonhattu-uutetta menee myös säännöllisesti ja valkosipulia. Toivottavasti kaikkien työkavereiden nenät on niin tukossa ettei ne haista mitään 😊


Iltaisin on kieltämättä tuntunut siltä ettei todellakaan jaksaisi mitään muuta kuin kaatua sänkyyn ja nukkua vain seuraavaan työvuoroon asti, mutta jotenkin tässä on selvitty päivästä toiseen. Ehkäpä suurin apu on ollut näitten mun superfood mössöjen mitä onneksi on jaksanut vääntää ja toki on tullut nukuttuakin sitten se kaikki liikenevä aika ja pidettyä kiinni edes siitä kävelyllä käymisestä kun salille ei ole ollut nyt asiaa.

Pitkästä aikaa joulu on vallannut mielen ihan tosissaan. Vielä on kolme työvuoroa ja sitten alkaa jouluvapaat. Seuraavan kerran menen töihin joulupäivänä sitten eli aaton saan viettää kotosalla. Ja jos muut asiat elämässä koittavatkin stressata niin jouluun on hyvä keskittyä. Ja ainakin tähän saakka olen saanut tehdä sitä nautiskellen ilman hermoromahdusta 💗 Ja onhan sitä joulua saanut töissäkin tehdä kun eilen paketoin ehken sellaisen 30 lahjapakettia 😊

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Värisuora

Tällä viikolla olen saanut nauttia kyllä ihanasta perhe-ajasta kun ensin vierailulla kävi äiti ja loppuviikosta isä (mun vanhemmat ovat eronneet siis). Mies oli osan viikosta 3pvän pikkujouluissa Ruotsissa Åressa, joten minä ja Lintunen vietettiin mukavaa joulunalusaikaa yhdessä touhuten.

Liikunnat jäivät tällä viikolla 2 salitreeniin ja 2 kävelylenkkiin, mutta ehkäpä oli ihan hyvä näin. Ei se valvotun yön jälkeen reuhtominen varmaan olisi ollut yhtään hyödyllistä. Lintunen nimittäin valvoi yöllä korvakivun kanssa. Flunssaa onkin kovasti liikkellä, saa nähdä iskeekö minuun. Teho vitamiini-, mehu- ja inkiväärikuuri on jo menossa. Töissä suurin osa on jo sairastunut ja perheestä siis myös Lintunen. Toivottavasti viikonlopun pienet herkuttelut (sokerilla) ei nyt sitten kosauta tätä mun aikomusta olla sairastumatta.

Salitreeneissä mukava oli huomata se, että palautuminen on ollut koko ajan nopeampaa. Olisi voinut tehdä sen kolmannenkin salitreenin aivan hyvin. Olen tästä superinnoissani! Myös molemmat treenikerrat tuntuivat jotenkin erityisen hyville. Asiat alkavat mennä uomiinsa.
Salilla olen tehnyt nyt 2-jakoista treeniä. Vatsa-jalat ja selkä-kädet. Keskivartalon treenaamiseen olen panostanut nyt erityisesti. On huippua huomata kuinka lankussa sekunnit vaan lisääntyy ja syvien selkälihasten tuntuman saa pidettyä yhä vain pidemmälle.


Jotenkin tää syksy on ollut todella ihana. Sitä kamalaa mustaa aikaa oli tosi vähän ja lumi ja pakkanen on vaan niin mun juttu (siis jos ei ole kesä ja väh. 25 astetta lämmintä). Mun työmaisemat ovat kyllä huiput oli vuodenaika mikä tahansa. Onneksi saan jatkaa samassa työpaikassa.


Viikonloppuvapaalle oli ihana jäädä näin ihanalla säällä <3 Kuukin tuolla näkyi, mut ei enää kuvassa.
Perjantain päivällinen syntyi nopeasti friida-munista, pesto-mozzarellasta, graavilohesta, pähkinöistä ja salaatista. Lintusen toiveesta lämpimänä lisukkeena oli myös parsakaalia.



 Lauantai
Aamun värisuora
Vihermehu
Marjasmoothie
5am kaakao


Eggspress kävi viimeistä kertaa ennen joulua. Harmi kun tuli ostettua vain yksi glögipullo, olisi tehnyt mieli avata se samointein. Säästin kuitenkin jouluksi.

Iskän kanssa jutustellessa oli kivaa puuhata jotain pientä, joten aloitin himmelin teon. Näin jossain kirjan sivuista tehdyn himmelin ja ihastuin siihen. Muovi kun ei niin ole mun juttu, eikä olkikaan. Ensin valmistui pieni testi eteiseen koristeeksi ja tänään sain valmiiksi himmelikranssin.




Eikä sitä ovipupua sitten voinut jättää tuosta pois, joten hieman sai kranssi hauskuus-aspektia. Sopii kyllä meille. Kun tämä huusholli on sellainen Peppi Pitkätossun Huvikumpu kerrostaloasunnossa.


Naapureille jäädytin rappukäytävän oven eteen jäälyhdyt. Yllättävän kauniit tuli. En ole aiemmin kokeillut jäälyhtyjen koristelua. Harmi kun ei tullut kerättyä esim. pihlajanmarjaterttuja talteen. Ne olisi olleet nättejä lyhdyissä.


Vaikka tämän päivän lenkillä ei paistanutkaan aurinko niin silti luontopolun maisemat olivat mahtavat. Taivas kuulsi kauniin näköisenä ja pakkanen puri poskia. Joen kiviin oli jäätynyt hauskoja kuvioita. Vähemmän virtaavat kohdat olivatkin jo jäätyneet. Joka puolella näkyy pieniä jälkiä, jäniksen, lintujen ja muiden pienten piipertäjien tekeminä. Eilen meidän lähellä oli nähty Ilves! Talvellakin tuntuu elämää olevan vaikka kaikki pörriäiset puuttuukin. Tikkaakin sain ihastella pitkän tovin nakutuspuuhissa luontopolulla. Ja jos en täysin puusilmä ollut oli kyseessä Valkoselkätikka. Tosin saman bongauksen olen samassa paikassa tehnyt aiemminkin, joten uskon näin tosiaan olevan. Paikkakin on Valkoselkätikalle ominainen.



Ensi viikko onkin arvoitus. Huomenna olisi tarkoitus lähteä salille ja muuten pitää kiirettä töissä. Tosin huomista lukuunottamatta teen aamuvuoroa, joten se on poikkeuksellista. Ja jos tällä viikolla oli 5 vapaapäivää, niin ensi viikolla niitä on 1. Tämmöistä tämä on vuorotyöläisen elämä. Lintusen ensimmäinen koulun joulujuhla on myös ensi viikolla. Ja enää on 2 viikkoa jouluun! Jotenkin aika ihanaa <3

iive

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Suuri elämänmuutos

Ensinnäkin mun pitäisi taas kirjoittaa tätä blogia hieman useammin, sillä niin paljon kaikkea pyörii mielessä ja kuvia tuntuu kertyvän yllin kyllin. Niin paljon jopa ettei ne todellakaan kaikki tänne mahdu...

Mutta perjantaina tuli otettua kuva, joka kertoo minusta aika paljon.


Ja se kertoo nimenomaan minusta ja siitä elämänmuutoksesta minkä olen tehnyt. Minun (ja monen muun kuvan nähneen mielestä) minussa asuu nykyään onni. Pitkän matkaa on menty siitä kun halusin ensin 20 vuotiaana kuolla koska olin niin masentunut ja 30 vuotiaana elää sairastuttuani hinnalla millä hyvänsä. Ensi keväänä täytän 35 vuotta ja olen jo nyt juuri sitä mitä pitääkin. Minä olen minä. Juuri hyvä näin.


Kun keskityin ennen vain siihen miltä näytän ja kuinka kovaa treenaan ja söin muka terveesti fitness-ruokaa (tosin voi sitäkin joo syödä onneksi fiksusti, nyt sen tiedän) ja menin kovaa kuuntelematta itseäni, minut pysäytettiin. Elämäni täyttyi kivulla, sillä ettei enää jaksa, ei enää pysty. Tuntui kuin joku olisi hakannut minua lekalla, että nyt pysähdyt.
Aikani siinä tilanteessa mietin, onko tämä nyt karman kosto siitä, että halusin joskus kuolla, kun juuri nyt en halunnut mitään muuta kuin palavasti elää.
Mutta ei se ollut sitä.
Se oli vain herätys sille, että alkaisin kuunnella itseäni ihan oikeasti. Huomasin, että on myös olemassa toinen maailma kuin se pinnallinen, tavarakeskeinen arkimaailmamme. Kutsuttakoon sitä nyt henkiseksi kasvamiseksi tai henkiseksi heräämiseksi. Se opetti minut tuntemaan ja vaistoamaan asioita aivan eri tavalla. Löysin sisältäni ne rikki menneet palaset ja pikkuhiljaa aloin kokoamaan niitä. Aloin kokoamaan itseäni uudelleen. Sain myös aivan uusia palasia joilla saatoin korjata niitä paloja jotka eivät enää kuuluneet minuun. Matkan varrella sain myös paljon apua "aivan yllättäen" kun pääsin esimerkiksi Lifecoaching harjoitusasiakkaaksi tai Hyvänolon hormonidieetti pilottiryhmään. Kun tarvitsin apua, niin sitä ilmaantui.

Jossain vaiheessa jo ajattelin, että myös liikunta-palanen ei olisi enää minun palaseni. Hyväksyin sen, että kuntosali vaihtui metsälenkkeihin ja joogaan. Kunnes yhdessä vaiheessa alkoi tuntumaan varovaisesti siltä, että ehkäpä...


Ja kuinka olenkaan siellä onnellinen taas ja nyt kuuntelen tasan itseäni enkä ketään muuta. Treenaan juuri niin usein kuin tuntuu oikeasti hyvältä. Enkä mene salille jos ei huvita. Yllättäen se huvittaakin paljon enemmän, kun on oikeasti vapaus päättää myös toisin. Kun on menettänyt jotain ja sen saa takaisin, sitä arvostaa aivan todella paljon. Joka kerta salilla leijun suurinpiirtein onnenpilvi nro seitsemällä, koska olen vain niin onnellinen siitä syystä että ylipäätänsä vain voin olla siellä.




Enkä unohda myöskään metsää, jossa kävelin ja kävelin ja kävelin ja tein sovinnon itseni kanssa. Opin, että on aivan sama oikeasti mitä muut ajattelevat jos vaikka halaan puuta. Yleensä niitä naurattaa vaan, iloiseksi siis tulevat, sehän on hyvä juttu. Metsä on se paikka jossa kuitenkin kaikista vahvimmin tunnen eläväni ja tunnen olevani yhtä koko maailman kanssa. Kuntosali antaa minulle voimaa liikkua siellä, tekee minut fyysisesti vahvemmaksi. Metsä tekee minut henkisesti vahvemmaksi.

Ja jos miettii sitä iiveä, joka silloin 20 vuotiaana poltti tupakkaa, söi roskaruokaa, oli koukussa Pepsi Maxiin ja energiajuomiin. Niin voi elämä. Kaipa sekin piti elää ja kokea. Ja nyt kun ajattelee niin sillä ruualla ja elintavoilla ei ollut ihme että olin todella pahasti masentunut.



Nyt olen oppinut ettei kehoni esimerkiksi kestä juurikaan kofeiinia. Minun kehoni rakastaa vihreää ja kaikkia kasviksia. Minun kehoni rakastaa sitä, että ruoka mitä syön on puhdasta, yksinkertaista ja aikalailla käsittelemätöntä. Olen antanut itselleni luvan myös nauttia niistä BicMäkeistä ja karkeista silloin tällöin, mutta viime aikoina olen todellakin ihmetellyt sitä kun niitä ei ole tehnyt mieli. Sen sijaan minun tekee mieli ostaa blenderi (etenkin kun sen saa 15 eurolla) ja kasa vihreitä vihanneksia. Vapaapäivien alkamisen kunniaksi ei ole tarvinnut vetää suklaalevyä vaan Friida munat ja graavilohi gluteenittoman riisipiirakan ja 5am kaakaon kanssa on nykyään sellainen herkku jolla itseään haluaa palkita.


Olen niin kiitollinen siitä mitä elämälleni on tapahtunut vuonna 2016. Vuoden 2015 jälkeen olin sitä mieltä, että vähän vähemmän vauhdikas vuosi riittäisi. Olin aika väsynyt sen vuoden henkisiin ravisteluihin. 2016 olenkin saanut keskittyä enemmän fyysiseen olemukseeni, unohtamatta myöskään sitä henkistä polkua, joka ei ehkä ole ollut niin ravisteleva ja rytisevä, ehkä ennemminkin olen voinut toivoa, luottaa ja todellakin uskoa että kyllä se elämä kantaa. On mahdollista olla onnellinen. On mahdollista olla terve. On mahdollista olla vähän hörhö ja olla ylpeästi peittelemättä sitä. Ja se alkaa näkymään pikkuhiljaa enemmän ja enemmän, että voi olla se mikä oikeasti on.

Mielenkiinnolla odotan sitä, millaiseksi vuosi 2017 muodostuu. Erään teorian mukaan sen pitäisi olla uuden 7 vuoden syklin alku. Edellisessä 7 vuoden syklissä synnytin uuden ihmisen (tyttäreni, joka on nyt 7 vuotias) ja tavallaan myös itseni uudelleen. Mielenkiintoista on siis nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu, sillä jotenkin on sellainen iso tuntuma siitä, että jotain tulee tosiaan tapahtumaan.


Ja ettei kaikki olisi pelkkää viherpirtelöä niin tästä löytyy meidän perheen tyttöjen piparkakkutaloluomukset, joita ollaan ahkeroitu viimeiset kaksi päivää aivan hiki hatussa. Homma on ollut välillä ihan katastrofaalisen kamalaa, mutta loppujen lopuksi niin ihanaa tehdä tätä oman tyttären kanssa. Tänä vuonna joulukin tuntuu jotenkin todella erityiseltä, erityisen ihanalta 💗 on ihana olla omassa kodissa oman pikku perheen kanssa. Ja olla ehkä onnellisempi kuin koskaan oman suuren rakkautensa kanssa. Ensi vuonna juhlitaankin 10v. hääpäivää 💗💗💗

iive

perjantai 2. joulukuuta 2016

Superenergiaa mistä sitä saa?

Voihan elämä taas!

Viime viikonloppu meni täydellisessä koomassa, fibrokivut jylläsivät todella pitkästä aikaa ja ei kertakaikkiaan jaksanut tehdä mitään, joten siispä lepäsin. Mies oli tainnut unohtaa millainen olen kun on kipupäivä ja ihmetteli menoa, mutta no niinpä minäkin olisin ehkä ihmetellyt jos hän olisi yht'äkkiä ollut sellainen kuin minä olin.

Tuumasipa tuo mies vähän, että onko sellainen kuntoutus nyt niin hyvästä kun sieltä tulee niin kipeäksi? En tiedä minkälaiset käsitykset ihmisillä kuntoutuksesta on, mutta rankkaa se on. Paljon joudut ajattelemaan, elämään viikon pois omista ympyröistä "vieraiden ihmisten kanssa". Elämä on aikataulutettu kuntoutusohjelman mukaan ja ruuastakaan et saa päättää itse. Lisäksi tähän fyysiset aktiivisuudet päälle. Sinänsä kuntoutus ei kuitenkaan kovin rankkaa ole, mutta koska kaikki on erilaista kuin normaalisti niin se on asia mistä Fibromyalgia ei vaan kertakaikkiaan tykkää. Fibro tykkää siitä, että samat asiat tapahtuvat samalla lailla joka päivä ja siihen yhtälöön ei mahdu extemporematkat lappiin valitettavasti, ainakin jos terveenä haluaa olla.


Mutta oikeastaan tuo elämä tulee tästä viikosta, ei niinkään viikonlopusta. Siitä kun heräät aamulla ja kaikki on taas hyvin (korkeapaine auttaa), tiedät jo, että tänään salille, tänään on hyvä päivä. Sitä hyvää päivää on jatkunut kyllä koko viikon. Salille ja lenkille, uimaan, salille, suursiivous ja tänään pikkujoulut (tosin yöksi vielä töihin).
Salilla oli testissä uudet kompressiovaatteet ja I'm in Love! Ei enää kertaakaan treenejä ilman näitä! Muutenkin esim kompressiosäärystimet on olleet päivittäin jalassa parantamassa pohkeiden aineenvaihduntaa ja jumitusta. Vois sanoa että taivaallista!

Ja se onnellinen olo, jota ei edes irtisanomisilmoitus voi latistaa. On niin vahva tunne siitä, että kaikki järjestyy (tosin saan jatkaa työssäni, mutta eri firmassa) ja menee ihan just niin kuin pitääkin.


Ruuat on olleet kyllä supereita edellisviikon kärsimyksiin verrattuna 😁 Lähilihaa, tikkuperunoita uunissa, kalaa, riisiä, paljon salaatteja, tuoretta, puhdasta ja hyvän makuista. Ja hapankaalia 💚



Uutena otin testiin 5am kaakaon, joka pohjautuu Tomi Kokon 5am coffeeseen, mut kun kahvia en juo niin siksi kaakao. Aivan sairaan hyvää ja mikä energia! Mies tuumasi jo, että kohta mä hinkkaan hammasharjalla täällä listanpäällysiä jos vielä vähän energiaa tulee. Mut taidan suunnata nää energiat ihan jonnekin muualle! Totta on että olen stimulanteille todella herkkä ja siksi esim. lopetin sen kahvin juonnin kun tunsin ettei se vaan sovi mulle. Mut tästä tulee todella erilainen olo kuin kahvista.

5am kaakao
pakuriteetä
3tl raakakaakaojauhetta
luomuvoita 1 rkl
MCT-öljyä 1 rkl
kookosöljyä 1 tl
macaa 1 tl
lucumaa tai tocoa 1 tl
ripaus Cayannepippuria

Lisäksi oon ropsautellut sekaan myös mm. aitovaniljaa, kurkumaa ja kanelia.


Tomi Kokolta löytyy muuten tällä hetkellä aivan mielettömän hyviä videoita, uusin lääkäri Olli Sovijärven haastattelu oli todella hyvä. Samoin Sami Sundvikin ja Jaakko Halmetojan setit. Ja on siellä paljon muitakin, koska toi Ollin jakso oli vissiin joku 16sta. Olli Sovijärvi on yksi niistä tyypeistä joita olen seurannut jo tosi kauan. Jo silloin kun kukaan ei oikein näistä asioista mitään puhunut ja hän teki Helsinki Paleota Jaakko Savolahden kanssa.

Mä olen pitkään miettinyt tätä Tomi Kokkoa, et mikä tyyppi tää on, mutta kun katsoo sen "shown" alle niin tykkään. Erityisesti tykkään siitä intohimosta mikä hänellä on ja siitä kuinka hän jakaa omaa tietään hyvinvointiin. Ei tarvitse ostaa mitään valmennusta kun pelkästään seuraamalla saa jo paljon juttuja itselleen. Ja esim. juuri 5am coffeen ja Green monsterin reseptit löytyy ihan vapaasti hänen sivuiltaan. Että eivät ole "vain harvoille ja valituille" = niille joilla on rahaa.

Patrik Borg on kanssa sellainen jota olen seurannut myös pitkään. Hieman hän on liikaa mun makuun siellä virallisterveellisellä linjalla ja välillä mietin saavutetaanko sillä kaikella sallivuudella ja superlempeydellä niitä tuloksia. Toisaalta kenenkään läskiksi haukkuminen ei auta yhtään mitään. Patrik on tänään blogannut sokeririippuvuudesta ja mä vaan edelleen mietin sitä suolistoasiaa tässä. Että jos sokeri ei aiheuta fyysistä riippuvuutta niin mites se suolistonäkökulma?

Suolistonäkökulmalla tarkoitan sitä, että se mitä syömme vaikuttaa suolistomikrobeihin. Jos syömme paljon sokeria niin ruokimme sokerilla eläviä mikrobeja ja jos taas emme syö, niin näitä "sokerimikrobeja" on vähemmän, jolloin sokerin himokin tuntuu ainakin itsestä laantuvan ja nykyään kehon tekee mieli kaikkea sellaista kuin selleriä ja greippiä nyt esimerkiksi.
Mutta kyllä ne "sokerimikrobit" vaan siellä huutaa hädissään kun se sokeri pääsääntöisesti jätetään pois, kunnes raukat kuolevat nälkään. Jotenkin tuntuu, että mehustaminen (ja toki tehokkaan maitohappobakteerin käyttö) lyhensi nyt tuota himotusaikaa ihan huomattavasti ja nyt on tilanne se että meillä on karkkia kaapissa, mutta munpa ei tee sitä mieli syödä! Toki syömishäiriön omaavana ihmisenä tiedän, että se romahdus voi tulla milloin vaan. Toivottavasti ei tuu!


Joulua odotellessa muuten. Tässä on mun joulusuklaitten valmistusvermeet ja hyvä resepti taitaa löytyä täältä Karita Tykän blogista.
Vielä joku kookoshässäkkä pitää bongailla niin sitten on täydellistä 🍬

iive