lauantai 30. tammikuuta 2016

Rummutusta ja tilauksessa erilainen elämä

Aiemmin kirjoittelinkin manifestoinnista ja aikaisempia unelmakarttojani on ollut täällä ennenkin. Silti elämäntapamuutoksen tekeminen tuntuu vaikealta. Tietyt pienet jutut ovat kyllä sujahtaneet arkeen mainiosti, toisten kanssa tekee syystä tai toisesta tiukkaa.

Leikkelin kuvia eräässä yövuorossa jo tammikuun alussa, silti sain rakennettua kollaasin vasta nyt, sillä jokin pidätteli minua sen tekemisessä ja toisaalta ei oikein ollut aikaakaan. Kuvissa näkyvät aikalailla kaikki mitä elämään tahtoisin vahvemmin tai uutena asiana saada. Jonkinlaisena avaavana selityksenä kuvasta löytyy ateriat oikeilta paikoiltaan ja terveellinen ruoka, liikunnan lisääminen jokapäiväiseen elämään ja haaveet kuntosalille sekä lenkkipolulle palaamisesta.


Kuvista löytyvät myös jooga, meditointi, palstaviljely, aurinko, nauttiminen, ranta, ulkoilu, uinti, sisältä kumpuava ilo, rakkaus ja itsensä hemmottelu (jossa olen todella huono).

Sitten sieltä löytyy myös susi.
Olen törmännyt suteen kuvissa, videoissa ja teksteissä koko tammikuun ajan. Olen pitänyt sutta pelottavana ja ihmetellyt tuota jatkuvien susien määrää mihin alati törmään. Viime viikolla kävinkin Rumpumeditaatiossa ja sielläkin meditaatiossa susi luokseni saapui ja vieläpä millaisena! Ei lainkaan tuollaisena kuin tässä kuvassa, vaan niin pelottavan näköisenä kuin susi vain saattaa olla, haastaen samalla katsomaan itseään pelkäämättä. "Katso Minua!"
Susi

Erämaiden yksi vainotuimmista eläimistä on susi.
Jostain syystä sudelle on luotu aivan käsittämättömän huono maine ja ennen vanhaan lähes kaikkia tapahtumia syytettiin susien tekemiksi.
Lapsia peloteltiin susilla ja saduissa susi oli aina iso ja paha. Toisaalta
susi liitetään voimakkaasti ihmisen alitajuntaan.
Tarinat ihmissusista ovat pitkälti alitajunnan viestejä meissä kaikissa piilevästä sudesta. Tämä tarkoittaa suden ominaisuuksia positiivisesta lähtökohdasta.
Vaikka susi on laumaeläin, niin siihen liitetään yksinäisyys.
Susi meissä ihmisissä on yksinäisyyden kaipuuta. "Ihminen on ihmiselle susi" -sanonta tulee siitä, että susi voi syödä oman laumansa jäsenen, jos se esimerkiksi on vammautunut.
Susilaumassa jokaisella yksilöllä on oma roolinsa, vaikkakin ne toimivat laumana.
Eläimistä susi on kaikkein lähinnä ihmisten käyttämää hierarkiaa.

Elementti: Ilma Voima: Opettaja

Ominaisuudet:
 
Susi-ihmiset ovat polkujen etsijöitä. He etsivät uusia ideoita ja tietoja.
Aikanaan, he palaavat nämä tiedot mukanaan oman ryhmänsäluo ja opettavat ja jakavat tämän oppinsa voiman.
Avaruuden Sirius-planeetan sanotaan olevan paikan, josta sudet ovat kotoisin.
Intiaanitarinat kertovat, että sieltä tulivat myös ensimmäiset opettajamme. Suden aistit ovat äärimmäisen herkät ja kuun energia toimii niiden voimalähteenä.
Susi-ihmiset ovatkin herkkiä kuun vaikutuksille.
Kuu symbolisoi psyykkistä energiaa, alitajunnan tasoa,
joka pitää sisällään kaiken viisauden.
Kuun ulvonta on suden pyrkimystä yhdistää uudet oppinsa tähän sisäiseen viisauteen.
Suden voima auttaa meitä ymmärtämään elämän suuria mysteereitä ja olemaan opettajina jakamassa tätä tietoa muille.

Mitä voimia saat:

Metsien mystinen jolkottaja on päättänyt tulla luoksesi.
Mikään ei sen jälkeen ole enää entisellään.
Suden voima herää sisälläsi ja sen alkaa näkemään myös silmistäsi.
Suden voimalla omaksut paljon uutta elämän mysteereistä.
Sinulle tulee voimakas tarve jakaa uutta ja vanhaa alitajunnan tietoasi kirjoittamalla, opettamalla, tai ohjaamalla muita.
Tämä auttaa toisia ihmisiä heidän oman ainutlaatuisen tiensä selvittämisessä.
Se myös auttaa ihmiskuntaa aivan uusien tietoisuuden tasojen saavuttamisessa.

Suden voima voi myös kannustaa sinua menemään yksinäiseen,
hiljaiseen paikkaan ja kohtaamaan oman opettajasi.
Hiljaisessa paikassa, jossa ei ole toisia ihmisiä, voit löytää totuuden itsestäsi ja yhteydet näkymättömään.
Ole aina valppaana suden tuomille opeille, missä tahansa oletkin.
Susi ei koskaan olisi tullut voimaeläimeksi, ellet olisi pyytänyt avuksesi tätä luonnon parasta opettajaa.
Nyt viimeistään sinun kannattaa tiedostaa kuun luoma rytmi elämääsi.
Ota yhteys kuun energiaan.
Kasvavan kuun aikana luot ja keräät oppia.
Silloin on otollinen aika esim. lukea. Uudet opit sulautuvat tietoisuuteesi täyden kuun aikana. Pienenevän kuun aikana voit luopua hyödyttömistä tiedoista ja hävittää asioita elämästäsi.
Elämä on jatkuvaa muutosta.
Uudelle pitää aina tehdä tilaa luopumalla vanhasta.
Uskalla ulvoa elämälle ja sen tuomille elämyksille.
Ulvomalla herätät aistisi ja näin kaikki elämykset tallentuvat
itsellesi sisäiseksi viisaudeksi.
Tätä viisautta voit sitten jakaa muille.
Millainen on sinun tapasi ulvoa kuin susi?
Itse koen suden viestin olevan juurikin haaste minulle koskien ensiksikin täällä blogissa kaiken kirjoittamista ja kertomista suoraan, etenkin näistä henkisistä asioista ja toisaalta se on merkki kaiken syventymisestä ja eteenpäin menemisestä, suunnan näyttämisestä.

"The Lion and the Tiger may be more powerful, but the Wolf does not perform in the circus."


Rumpumeditaatio-illasta voisin muuten kirjoittaa vähän lisää kun kerran siihen poikkesin.
Rumpu on aiemmin ollut minulle hieman pelottava ääneltään, ennemmin meditaatiossa olen kuunnellut mieluiten jotain hieman kevyempää ääntä esim. tiibetiläisiä maljoja tai Mirabai Ceiban mantroja. Rummun väre ja sointi ovat haastaneet minua kohti alempia tasoja joille en ole aiemmin ollut valmis menemään. Nyt tämä meditaatio-ilta tuli kuin tilauksesta ja ystäväni ilmoittikin minut sinne ensin kysymättä, jo se oli merkki siitä, että tänne on mentävä!
Meditaatiossa meitä oli useampi nainen osallistujana ja Wäärälän Leeni piti meditaation ja soitti rumpua. Alussa keskustelimme pitkään rummusta, shamanismista, luonto-yhteydestä ja niistä kaikista kokemuksista mitä meillä on ollut. Oli aivan ihana olla näiden naisten kanssa jakamassa asioita kun kaikilla oli jotain samaa kuin minussa.

Itse meditaation aikana Leeni soitti rumpua kulkien kaikkien vierellä ja johdatti meidät meditaatiomatkalle, jokainen visualisoi mielessään omanlaisensa matkan. Itse en esimerkiksi päätynyt viidakkoon, niin kuin meitä sanallisesti ohjattiin vaan päädyin saviselle mutapellolle kainuuseen. En myöskään mennyt vesiputoukseen puhdistautumaan vaan minut vietiin saunaan savisen mutapellon viereen ja päälleni kaadettiin saaveittain ihanan lämmintä vettä. Näin jokaisella oli oma matkansa minne he nyt päätyivätkään.

Lopuksi keskustelimme siitä mitä meditaation aikana olimme kokeneet ja miltä se oli tuntunut. Lisäksi kohtaamastamme eläimestä Leeni luki pienen pätkän Voimaeläinkirjasta (tuo kursivoitu teksti ylhäällä on ilmeisesti aika samaa tekstiä kuin se mitä minulle luettiin) sekä kertoi omista kokemuksistaan lisää. Oli hienoa kuulla muidenkin matkoista ja siitä millaisia eläimiä he olivat kohdanneet ja kuinka osuvasti nuo eläimet sattuivatkaan kohdalle. Itsehän en voimaeläimistä tai niiden merkityksistä mitään ole aiemmin tiennyt, joten tuo susi oli aikamoinen yllätys merkitykseltään ja se kuinka kiivasti sitä olenkaan vastustanut. Toisaalta "kaapista ulos tuleminen" näiden henkisten asioiden osalta ei ole ollut mikään helppo juttu eli osuvaa sinänsä jos asioita näin haluaa nähdä.

Nyt mielessä kytee ihan polttava halu rumpukurssille. Näin viime yönä untakin siitä, että soitin omaa rumpua, joten eiköhän kurssille ole pakko mennä jossain vaiheessa. Sitä ennen kuitenkin matkaan Minä Olen-messuille!

iive

perjantai 29. tammikuuta 2016

Vain kahdestaan

En aiemmin edes ymmärtänyt kuinka vahvasti voi toisen poissaolon tuntea. Ajatus miehen kahden viikon työmatkasta vain oli, meille jää tänne suomeen auto, selvä, kaikki ok ja sitten se mies palaa sieltä kahden viikon päästä kotiin, fine.
Toki eilinen (maanantai) oli muutenkin katastrofaalinen päivä. Olin lähdössä yövuorosta kotiin, pakkasta 29,9C ja saan vain todeta että työpaikan lämpötolppa ei toimi ja auto on aivan jäässä. Aamuvuorolainen heittää mut kotiin ja otan tytön ja jatkoroikan mukaan. Vietämme "mukavat" tunnit auton lämpeämistä ja latautumista odotellen ja yhtäänhän en haluaisi nukkumaan. Olen aivan jäässä väsymyksestä ja ulkona auton rassaamisesta.

Ensimmäistä kertaa lämmitän auton moottoria hiustenkuivaajalla (jäätynyt polttoaineensuodatin) ja reilun 2h tolpassa olon jälkeen auto hyrähtää käyntiin ja me kotiin. Kroppa ja mieli ovat myllerryksessä, ei pysty nukkumaan, maksan laskuja, siivoan, leivon ja mua ärsyttää. Oikeastaan mua suututtaa. Onneksi iltapäivällä Lintunen menee leikkimään kaverinsa luokse ja saan nukuttua 3 tuntia syvää unta.

Illalla mietin millaiseksi tämä kaksi viikkoa muodostuu. Odotan innolla sitä millainen mahdollisuus tämä on luoda vahvempi yhteys tyttäreen, toisaalta tunteet miestä kohtaan ovat melkoista vuoristorataa. Millaista on sitten kun hän palaa? Olenko innoissani, helpottunut vai ärsyyntynyt siitä että pieni symbioosimme tullaan särkemään.

Mietin mistä nämä ajatukset kumpuavat?

Kohta alkaa olla kaksi viikkoa täynnä, nuo kursivoidut tekstit kirjoitin ensimmäisenä päivänä ja olin tunteellisessa vuoristoradassa. Kaipa siis tämä tilanne oli minulle pieni tai jopa vähän isompi kriisi...
Viikkoon on mahtunut hyviä päiviä ja sitten niitä todella huonoja päiviä. Erona on ollut se, että ne on täytynyt kestää yksin. Ja se ei ole ollut lainkaan mukavaa.


Viime viikon pakkaset nostivat fibrokivut aivan uusille tasoille, auto hajosi lopullisesti (mies olisi korjannut sen varmaankin noin 30 minuutissa, minä en) ja me käveltiin Lintusen kanssa töihin kello kuudelta aamulla hemmetinmoisessa lumisateessa. Mietin pistikö universumi vähän tulta alle mun toiveisiin "aktiivisemmasta elämästä"? Jooga on ainakin ollut ihan jäissä, ei vaan pysty kaiken kävelyn ja pakkasen jälkeen tekemään mitään.

Lisäksi sain kuulla, että ehkä vuoden päästä olen työtön, kiitos vaan nykypäivän hoitoala jossa kilpailutukset pitävät huolen ettei sellaista käsitettä kuin "vakituiset työpaikat" ole kohta ollenkaan. (Tämä on tosin pahin skenaario, toisaalta voi olla, että vuoden päästä mulla on ihan todella hyvä työpaikka.)



Tyttären kanssa olemisesta olen nauttinut kuitenkin täysillä. Ollaan tehty hyvää ruokaa, yhdessä. Yhtä aikaa ollaan menty nukkumaan. On ihanaa nukahtaa Lintunen kainalossa ja aamulla olen saanut nukkua vielä vähän ekstraa kun hän on herättyään hipsinyt omaan huoneeseensa leikkimään. Vajaan kahden viikon aikana olen huomannut kuinka taitava tyttärestä on tullut ja kuinka reipas hän onkaan. Sillä silloin kuuden päivän työputken jälkeen, kun vedin pulkassa luistelukamoja päiväkodilta ja ruokaostoksia kaupasta ja oltiin todellakin herätty jo ennen kuutta sinä aamuna, niin silloin minä olin se, jonka olisi tehnyt mieli heittäytyä itkupotkuraivareissa keskelle tietä ja huutaa etten jaksa metriäkään. Lintunen sen sijaan paahtoi menemään mäkeä ylös ja sirkutti äidillekin voimasanoja. Voi luoja miten mahtava tytär mulla onkaan.


Ollaan tehty 500 palan palapeli kahteen tuntiin, ollaan käyty luistelemassa, ollaan luettu kirjoja ja ollaan suunniteltu ensi kesän palstaa. Palsta on muuten yksi hienoimmista jutuista tänä vuonna. Jo vuosien ajan olen toivonut, että meillekin tänne tulisi palstaviljelypaikka ja nyt se toteutuu. Ja vieläpä ihan huippuun paikkaan ja minne on noin kilometri meiltä! Ihan huimaa!


Keskiviikkona kävin tilaisuudessa kunnantalolla missä palsta-asiasta puhuttiin, tehtiin projektitehtäviä siinä samalla ja tutustuttiin mahdollisiin palstanaapureihin. Ihan todella kivaa porukkaa oli paikalle kerääntynyt ja kuinka erilaisia. Uskon, että palstasta tulee mieletön juttu, se piha mistä olen aina haaveillut ja siellä saa turvallisesti hortoillakin. Luonnonkasvien kerääminen on tähän asti jäänyt haaveeksi, uskon, että nyt sekin toteutuu Kesämaassa. Siis hei mikä nimi!

Mut silti viime viikkojen isoin asia on se, että meistä puuttuu yksi. Onneksi se päättyy pian ja täytyy sanoa, että arvostan kumppanin olemassa oloa nyt huomattavasti enemmän. Ja lisäksi olen niin onnellinen siitä, että me ollaan perhe ja että me jaksettiin viime vuosi yhdessä selvitellä kaikki jutut ja että me ollaan edelleenkin yhdessä kaikkien katastrofien jälkeen. Me ei luovutettu. Nyt mulle todellakin näytettiin se, että sillä kaikella puurtamisella viime vuonna oli ja on merkitystä ja ettei elämässä ole mitään tärkeämpää kuin se, että me kolme rakastamme ja pidämme huolta toisistamme ja pysymme yhdessä.

iive

lauantai 16. tammikuuta 2016

Manifestointi elämäntapamuutoksen tukena

Manifestointi tarkoittaa vetovoiman lain hyödyntämistä ja sen aktivoimista tietoisesti. ”Manifestointi on prosessi, jonka kautta tulemme siksi itseksemme, joka olemme aina halunneet syvällä sisällämme olla”

”Manifestoinnin avulla voi toteuttaa itselleen tärkeitä asioita ja unelmia.

Manifestointi ei kuitenkaan johda ainoastaan konkreettisiin asioihin. ”Aivan yhtä tärkeää on kuitenkin manifestointiprosessin tuoma jatkuvasti syvenevä ilo, onnellisuus, rakkaus, kiitollisuus, rohkeus, luottamus ja niin edelleen.”


Manifestoida voi monin tavoin, itse ilmennän mielelläni asioita visuaalisesti, niin että asiat ovat jatkuvasti näkyvillä, muistuttamassa määränpäästäni. Uskon manifestoinnin vetovoiman lakiin, mutta uskon paljon myös siihen, että manifestoimalla ihan itse keskittyy enemmän siihen mitä haluaa ja alkaa aktiivisemmin työskennellä asian toteutumisen eteen.

Kun olen työskennellyt henkisen kasvun parissa niin intensiivisesti, olen alkanut kaipaamaan sitä fyysistä toimintaa jota ennen elämässäni oli paljon, oikeastaan se täytti elämäni aikalailla täysin. Liikkumisesta sain sitä hyvää oloa, mitä viime vuonna sain henkisen kasvun parista kun liikkumaan en pystynyt.
Nyt olen iloinnut siitä liikunnan palosta taas, toisaalta olen ollut myös murheissani siitä, että totuus on tosiaan se, ettei kroppani kestä liikuntaa kovinkaan paljon. Muutama päivä aktiivista liikettä ja kroppa reagoi flunssan ja väsymyksen oirein. Jos en olisi käynyt jo kilpirauhas-kokeissa, niin olisin 100% varma siitä, että sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa. No prolaktinooma-kasvaimessa ja fibromyalgiassa on kyllä aivan tarpeeksi tekemistä.

Silti nyt tunnen vahvaa paloa siihen, että manifestoinnin kohteena on juuri liikunta ja kehon hyvinvointi henkisen hyvinvoinnin lisäksi.


Tämä kuva on viime syksyltä Vaaruvuorelta, jossa oli aivan mieletön energia, auringonpaiste, raikasta ilmaa hengitettäväksi, rakas perhe mukana, kroppa toimi niin kuin pitikin ja olin niin onnellinen! Eli siis täydellistä materiaalia manifestointiin :)

Vinkkejä Manifestointiin

1. Päätä mitä haluat -älä keskity siihen mistä haluat eroon, vaan siihen mitä haluat-
2. Luo haluamastasi asiasta voimakas ja ytimekäs mielikuva.
3. Luo mielikuvan tueksi voimalauseke eli affirmaatio esim. Omani olkoon jotain tämän suuntaista
"Olen voimakas, hoikka ja hyväkuntoinen" ja perään vielä "TAI jotain vieläkin parempaa!"
4. Anna manifestoinnille aikaa, kuuntele ja huomioi mahdollisuuksia, tartu tilaisuuteen kun sellaisia kohtaat.
5. Ole kiitollinen, kiitä siitä mitä päivittäin jo olet saanut <3

Itse meditoin päivittäin ja yhdistän manifestoinnin myös tähän. Käytän kristalleja ja kiviä usein meditoidessani (koska ne ovat ihania <3). Tykkään myös kirjoittamisesta ja erityisesti kuvista. Teen esimerkiksi ns. Unelmakarttoja tai voimakuvia, joihin yhdistän voimalauseita ja kuvia asioista joita tavoittelen.


Viime päivät ovat olleet koettelevia. Ensiksikin osuimme onnettomuuspaikalle, jossa yksi osallinen kuoli, katsoimme autosta kun häntä yritettiin pelastaa ja järkytyin siitä suuresti vaikka emme joutuneet muuta kuin katsomaan vierestä ammattiauttajien toimintaa.
Lisäksi samana päivänä vatsatauti kaatoi minutkin petiin viimein, vältyin kylläkin oksentamiselta, kiitos siitä, mutta olihan tuossa ihan tarpeeksi noinkin.

Seuraavat kaksi viikkoa olenkin "yksinhuoltajana" kun mies lähtee työmatkalle Floridaan (yhtäänhän en "kateellinen" ole). Toisaalta olen todella iloinen siitä, että hän saa tuollaisen mahtavan mahdollisuuden. Ja osataanhan me Lintusen kanssa kotonakin nauttia elämästä, toisaalta manifestaatio tyttöjen ensi kesän Kreikan matkasta on jo laitettu ilmoille :D

iive

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Totuuden kohtaaminen oman itsensä ja aika paljon jonkin muunkin kanssa

Aivan mahtava sää oli tänään ulkona! Ja nyt pakkaset ovat kestäneet jo niin pitkään että pakkanenkin tuntuu ihan iisiltä eikä lainkaan niin kylmältä kuin muutama päivä sitten.


Muutaman kilometrin päässä meistä on Muuramen toisiksi kaunein paikka Muurameharjun jälkeen, täällä blogissakin useaan kertaan näkynyt Muuramejoki.
Joki on ehkä upeimmillaan juuri talvella auringonpaisteessa tai kyllähän jokaisella vuodenajalla on omat piirteensä joella. Toinen suosikkivuodenaikani joella on syksyn ruska.


Mutta ei minun oikeastaan pitänyt kirjoittaa joesta vaan aivan muusta.
Pitkään mietin kuuluuko tämä aihe blogiin laisinkaan ja perustin tälle aiheelle aivan oman bloginkin, suljetun tosin. Kuitenkin koko ajan minun tekee mieli kirjoittaa asiasta juuri tänne, juuri tähän blogiin, missä on muutenkin koko elämäni aikalailla näkyvillä. En halua piilotella enkä salailla, enkä miettiä mitä voin kirjoittaa ja mitä en.
Hiemanhan olen aihetta sivunnutkin mainitsemalla tapahtumia joissa olen käynyt tai joitakin yksittäisiä asioita mitä olen kokenut. Siltikin tunnen kutsumusta olla avoimempi ja kirjoittaa ainakin tämän postauksen tästä aiheesta. Tuleva näyttää sen jatkanko tässä blogissa aiheesta vai en, mutta jos jatkan niin aion jatkossakin kirjoittaa asioista aivan suoraan välittämättä siitä, että tämän jälkeen joku/jotkut aivan varmasti pitävät minua aivan tärähtäneenä :D




Viime vuotta voisi elämässäni kutsua eräänlaiseksi henkiseksi heräämiseksi. En ole liittynyt mihinkään seurakuntaan, enkä usko mihinkään yksittäiseen teoriaan Jumalasta tai Jumaluudesta. Olen vihdoinkin koko elämän etsimisen jälkeen löytänyt oman uskoni. Olen löytänyt muitakin ihmisiä, jotka uskovat ehkäpä hieman samalla lailla kuin minä, ihmisiin joilla on samanlaisia kokemuksia henkisellä polulla kuin minulla. Eikä silläkään ole oikeastaan väliä kuinka samanlaisia ne kokemukset ovat, vaan suurin merkitys on sillä että he tietävät ja tuntevat sen, että on mahdollista kokea jotain sellaista mitä minä olen kokenut. He eivät paasaa minulle omaa tapaansa uskoa eivätkä tuomitse kokemuksiani, he ovat avoimesti kiinnostuneita minun kokemuksistani aivan yhtälailla kuin minä heidän.

Olen oppinut vuoden aikana näkemään ja tuntemaan ympäristössäni paljon enemmän kuin ennen. Ymmärrän nyt niitä tuntemuksia ja kokemuksia, joita minulla on koko ikäni jo ollut, mutta joita en ole välttämättä halunnut elämääni koska en ole ollut valmis niitä kohtaamaan enkä ottamaan vastaan.


Luonto on tullut minulle erittäin tärkeäksi paikaksi ja juu, juuri minä olen se tyyppi jonka voit kohdata halailemassa puita keskellä metsää tai tuijottamassa "transsissa" aurinkoa, pörriäistä, jokea tai milloin mitäkin. Kun menen luontoon voin siellä kaikista vahvimmin tuntea sen kaiken, äiti Maan, Jumalan, Enkelit ja kaikki luonnon henget ja energiat ympärilläni. Olen aina tuntenut sen, että elämässämme on kaikenlaisia muitakin energioita kuin mitä me vain näemme tai mitä meistä itsestämme lähtee ja viime vuonna minut suorastaan pakotettiin kohtaamaan viimeinkin tämä puoli elämässäni. Minulta romahdutettiin kertakaikkiaan elämästäni kaikki minkä varassa olen elänyt ja tätä kautta oikeastaan jouduin nämä asiat pakolla kohtaamaan, ei ollut muuta vaihtoehtoa.
Tämä kaikki vei minulta niin paljon energiaa ja aikaa (ja niin sen tulikin viedä), että viime vuonna ns. keholliset hyvinvointijutut jäivät vähän väliin ja oikeastaan elämä keskittyi suurimmaksi osaksi kaiken tajuamiseen ja sisäistämiseen.

Tämän kautta olen ymmärtänyt sen miksi minusta on aina tuntunut siltä, että olen "liian erilainen" ja minä kun olen niin kovasti yrittänyt olla aina samanlainen kuin muut. En ole myöntänyt itselleni sitä millainen oikeasti olen ja kymmenen vuotta sitten tämä asia melkein vei minulta hengen kun kamppailin elämästäni syvän masennuksen kourissa.

Nyt minä viimeinkin olen se joka oikeasti olen. Nyt elämä ei tunnu enää väärältä, valheelta vaan juuri siltä elämältä miltä sen kuuluukin tuntua. Ja minä olen tällainen kuin olen riippumatta siitä mitä muut siitä asiasta sanovat. Minulla ei ole aavistustakaan mihin tämä minua elämässä johtaa, mutta ainakin tiedän sen, että olen niin onnellinen nyt ja minusta tuntuu ettei mikään ole mahdotonta enää.

Edelleenkin minulla on toki vaikeuksia ja haasteita elämässä. Esimerkiksi tästä asiasta puhuminen muiden kanssa on ollut todella vaikeaa ja minun on taustani vuoksi vaikea käyttää vaikkapa sanaa rukoilla (omilla sanoillani minä juttelen Jumalalle), koska minut on kasvatettu ateistiksi.

En elä missään onnenpilvi numero seitsemällä pumpulin keskellä enkelienergioissa, ihan yhtälailla elämä minuakin koettelee, opettaakseen jotain. Nyt olen tehnyt kovasti töitä sen eteen että minäkin saisin kokea onnea ja niitä ihmeitä ja niin vain niitäkin on eteen alkanut tupsahdella <3


Tie on pitkä ja loputon, ikinä en ole ehken perillä, mutta ainakaan en ole yksin tällä matkalla <3
Ja kohdatakseni vielä enemmän kaltaisiani tai ehkäpä tuodakseni jollekin yksinään kulkevalle tietoisuuden siitä, ettei hänkään ole yksin niin jatkossakin mitä luultavammin täällä puhutaan sellaisista asioista kuin enkelit, Jumala, henkisyys, herääminen, resonointi, energiat, luonnonhenget, meditointi, rukoilu, jumalattaruus ja niin edelleen.

Mutta edelleen aion kirjoittaa myös ihan tavallisesta elämästä, ruuasta ja jumppaamisesta, liikunnasta, ilosta ja perheestä, joten toivon että sinä jota nuo henkiset asiat eivät niin kosketa, niin skippaat ne vain yli <3
Tästä vuodesta olenkin jutellut, että joskos viimeinkin saisin tämän kropan kuntoon, josko viimeinkin saisin taltutettua tämän kaamean väsymyksen pois ja josko viimeinkin elämä muuttuisi vähän kevyemmäksi :D

Mutta jotainhan sen eteen on itsekin tehtävä, sillä vaikka kuinka uskot mihin tahansa, niin laiskana makaamallahan ei mitään tule saamaan. Joten tilauksessa intoa, iloa, inspiraatiota ja pirteyttä, kiitos, kiitos, kiitos!

iive

lauantai 9. tammikuuta 2016

Yksi hirveimmistä asioista mitä töissä voi olla

Jokainen hoitoalalla työskentelevä pelkää ja inhoaa työssään yhtä asiaa.

Se on nimittäin vatsatautiepidemia.

Tämän viikon teemana onkin ollut ihanan joogailun ja pakkasessa kirmaamisen sijasta raskaat työpäivät, oksennukset ja möyrivät mahat ja näistä ovat saaneet myös työntekijät nauttia ihan omalla kohdalla. Itse olen toistaiseksi säästynyt oksentamiselta, mutta useamman päivän on vatsa ollut kipeä ja sekaisin ja olo muutenkin kerrassaan ällöttävä. Toivon kovasti ettei tauti tartu meille kotiin.

Tänään päätin kuitenkin piristää itseäni (ja perhettä myös) ja kavuta sohvanpohjalta ylös, olen ollut todella väsynyt viime päivät. Käytiin kahden tunnin verran palloilemassa Hutungissa. Ensin kokeilimme Hohtominigolfia, joka on Hutungissa uutuusjuttu. Tila oli kiva, radat hohtivat hienosti ja hohtavat seinämaalaukset olivat kivoja. Ratoja oli yhteensä yhdeksän, joissa kaikissa oli jonkinlainen "juju" eli ei aivan perusminigolfia vaan aika vaativiakin juttuja. Kuvia tuolta ei vain kännykällä saanut ei sitten millään :D

Muutama rata turhautti ihan kunnolla, näistä ei meidän oikea golffarikaan selvinnyt. Onneksi suurin osa radoista oli kuitenkin sopivan vaikeita ja samalla hauskoja erilaisine virityksineen. Yllättäen pallojen kanssa sujui melkein tunti. Koska fiilis oli hyvä ja virtaakin vielä riitti niin käytiin kysymässä olisiko keilaradalla yhtään tilaa. Ja olihan siellä se yksi viimeinen rata vapaana :)






Jatkettiin siis hohtoilun merkeissä, sillä juuri kuudelta tavan keilaus vaihtui hohtoversioon.

Keilausta kokeilin ensimmäistä kertaa kun muutimme Jyväskylän seudulle. Ensin heitin paikaltani ja käytössä oli kouru-esteet. Aika äkkiä askeltamisen oppi ja pallokin alkoi pysyä radalla. Kovinkaan usein en keilaamassa käy, ehkä parisen kertaa vuodessa, mutta joka kerta on ollut todella kivaa. Lintunenkin on keilannut jo monesti, nyt harjoiteltiin ensimmäistä kertaa yhdellä kädellä heittämistä, ihan ei vain voima meinaa riittää.

Kesällä aukeaa keilahalli noin kilometrin päähän meiltä, joten ehkä tulevaisuudessa lajia tulee harrastettua enemmänkin. Kaikista kivointa asiassa on kuitenkin se, että keilahallille on sama matka myös töistä ja näin me päästäänkin töistä asukkaiden kanssa keilaamaan useammin kuin kerran vuodessa kun sinne pääsee taksin sijasta ihan kävellen.

Suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan keilaamista, se on joskus ihan kiva tapa liikkua ja viettää aikaa yhdessä muiden kanssa!

iive


tiistai 5. tammikuuta 2016

Tänään tein kaiken

Tie joogaajaksi tuntuu nyt jo jotenkin itsestään selvältä. Jo vuosia olen haikaillut joogan perään ja toki olen joogannutkin välillä enemmän välillä vähemmän. Silti se on ollut aina liian vähäistä tai hajanaista edetäkseen sen pidemmälle.
Kuva, jonka iive (@iiveful) julkaisi
Eilen sain viimeinkin aikaiseksi siivota (taas) joogapaikkani. Ei enää tekosyitä sille ettei voi joogata kun muut ovat kotona. Tosin kaikkia muita kuin kundaliinijoogaa voin harrastaa kyllä huoleti ihan olohuoneessa muiden nähden, mutta välillä on kiva vetäytyä omaan rauhaan ja edes jonkinlaiseen hiljaisuuteen (onko lapsiperheessä sellaista?).
Illalla teinkin kundaliinijoogaa, jossa tehtiin Kriya for the bowel system harjoitus. Tämä oli ehkä fyysisesti rankin harjoitus, mitä olen joogassa ehkäpä ikinä tehnyt. Fyysisyyden lisäksi harjoitus oli hyvin meditatiivinen ja emotionaalinen. Savasanassa itketti, tosin kylläkin ihan hyvästä olosta.
Harjoitus oli ilmeisesti kuitenkin liian rankka iltaan (joogasin ennen nukkumaanmenoa), sillä yö oli pitkästä aikaa todella levoton. Onneksi aamulla kuitenkin jaksoin herätä edes kohtalaisesti ilman valtavaa uupumusta. Pakkasen valloittamana lenkkeilin jopa töihin <3 Jostain syystä pakkanen tuntuu nyt tosi hyvälle vaikka meinaankin saada sellaisen kokovartalosyväjäädytyksen koko päiväksi sisälle tulon jälkeen.

Kuva, jonka iive (@iiveful) julkaisi
Kaupassa Puhdistamon hyllyllä sain jonkinmoisen mielenhäiriön ja ostin nyt tosiaankin sitä viherjauhetta ja soijalesitiiniä ja chia-siemeniä ja vielä kookos-öljyä (joka on kylläkin tämän talouden vakiotavaraa). Iltapäivän eväs-smoothien varasin lisäksi avocadon ja appelsiinin. Oli kyllä aika erikoisen makuista tuo viherjauhe smoothiessa. Ensin meinasi yököttää, mutta kyllä sen vain ennen uintia nappailin loppujen lopuksi ihan koko pullollisen. Sitruunaa tarvitsee viherjauhe kyllä kaverikseen aivan ehdottomasti tai greippiä tai jotain hapanta ylipäätänsä, lime voisi olla kova sana ainakin näin aluksi.

Aamuvuoron jälkeinen uintireissu meinasi ensin ahdistaa, virta oli hieman väsyksissä ja kroppa lenkkeilystä ja joogasta kipeänä. Manasin sitä kun ei oikein meinaa jaksaa ja tunti pitäisi jaksaa. Kunnes tajusin, että hei, tänään pystyn juuri siihen parhaimpaani tälle päivälle ja se on hyvä niin. Jaksoin kuitenkin uida ja vesijuosta jopa 45min kun olin itselleni armollinen. Päätin nimittäin jatkaa tasan niin pitkään kun tuntuu hyvälle ja lopettaa kun ei enää tunnu hyvälle. Stoppi tuli yllättävänkin myöhään, ehkäpä juuri siksi ettei tarvinnut laskea jäljellä olevia minuutteja ja manata sitä jaksaako vai eikö jaksa.
Sauna tuntui pakkaspäivänä uimisen jälkeen todella hyvältä, istuin siellä oman mittapuuni mukaan kauan. Saa nähdä tuleeko fibroilijan saunakrapula vai tasaako pakkanen tilit.

Tänä iltana tallenteilta lähtee kyllä pyörimään rauhallisin ja rentouttavin yin-jooga mitä vain löytyy. Nyt on nimittäin tänään tehty kaikkea
-lenkkeilin töihin
-välipalaksi vihersmoothieta
-kävin uimassa
-joogaan
-söin hyvin hyvää kotiruokaa

että näin.

iive

ps. enkä syönyt enää niitä joulusuklaita mitä edelleen on töissä tarjolla ;)

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Vuodessa joogaajaksi?

Auringon lapsi täällä taas.
Niin on tullut fanitettua näitä aurinkoisia päiviä mitä muutamia oli ennen joulua ja muutamia joulun jälkeen. Aurinko on minulle syy nousta ylös ja mennä ulos. Näistä mustista illoista katuvalojen loisteessa en juurikaan välitä, sillä silloin on hankalaa mennä metsään.




Ennen joulua jo tein uuden Unelmakartan Life Coachin kehoituksesta. Tein kartan täysin tyhjin fiiliksin eli valitsin kuvia sen perusteella, että kuva tosiaankin resonoi, koitin välttää ajatustyötä täysin. Aika mielenkiintoisia kuvia tuli mun mielestäni. Tällä teemalla siis kuitenkin eteenpäin, keskellä lukee I Love My Life <3


Jooga on kartassa vahvasti edustettuna, vaikkei nyt kundaliinijoogaa kuvassa olekaan (tällä hetkellä kundaliinijooga vetää minua vahvimmin puoleensa ja saan harjoituksista eniten). Uskon vahvasti siihen, että tästä vuodesta tulee tosiaankin se vuosi, jolloin joogasta tulee minulle elämäntapa. Yoogaian otin nyt jatkuvalla tilauksella, joka sekin jo itsessään hieman velvoittaa palvelua käyttämään hieman aktiivisemmin. En halua että jooga on minulle pakkopullaa, mutta hieman täytyy itsekin asiaan panostaa eikä vain odottaa että pelkkä halu riittää.
Onhan tutkittu että sinnikäs toisto tekee rutiinin.
Kun uutta tapaa toistaa sitkeästi, yhteydet aivoissa vahvistuvat ja toiminta muuttuu lopulta automaattiseksi. Keskimäärin se vie 66 päivää.
Sopivasti huomenna alkaa Yoogaiassa 15min päivittäiset joogatunnit, jossa saa kokeilla kattavasti eri joogatyylejä.
Tee tänä vuonna itsellesi lupaus, tuoda elämääsi enemmän joogaa.  Pidä tästä lupauksesta kiinni, vaikka muut lupaukset pettäisivät. Aloita uudenvuodenlupauksesi 4. tammikuuta liittymällä 21 päivän #ExploreYoogaia -haasteeseemme. Näillä 15 minuutin tunneilla pääset tapaamaan vetäjiämme ja löytämään suosikkituntisi. Opi lisää, paranna taitojasi ja löydä tasapainosi haasteen aikana.
Tämä ei ole nyt mikään Yoogaian maksettu mainos vaan tähän ajattelin nyt kuitenkin tarttua, vaikka livetunneille tuskin osallistunkaan, tallenteista nuo kuitenkin mahtavat löytyä sitten jälkeenpäin. Ja sittenhän ei ole enää kuin 45 päivää itsekseen joogailua edessä :D
No tuskinpa näitä nyt ihan peräkkäisinä päivinä kuitenkaan tulen suorittamaan tai mistä senkin sitten tietää...


Tänä vuonna ajattelin panostaa erityisesti peruskuntoon ihan arkiaktiivisuuden kautta. Lisäksi uiminen tulee olemaan tämän vuoden laji ehdottomasti ja onhan sitä kuntosaliakin tullut mietittyä että josko sinne... pelot fibrokivuista vaan heti alkaa pyörimään päässä kun ajatteleekin sitä salia, joten se olkoon vielä arvoituksena kuinka sen käy.


Joululahjaksi saatu Polar Loop on innostanut myös ulkoilemaan. Jo ensimmäisellä käyttöviikolla tuli valittua työmatkan taittamiseen useammin kävely kuin auto ja vuoden ensimmäisenä päivänä käytiin miehen kanssa ensin heittämässä fresbeegolfia ja sitten vielä metsässä kävelemässä. Oli kyllä aivan huippusää! Ja tuli todettua, että voihan sitä fresbeetä heittää näin talvellakin, ainakin jos ei kauheasti lunta ole minne kiekko kadoksiin sujahtaisi.



Eilen käytiin hakemassa Lintunen kotiin joululomalta. Itse tuli välipäivät tehtyä töitä ja lähinnä nukuttua. Lähes joka päivä tuli nukuttua päikkärit ja vielä noin 12h yöunet. Ilmeisesti aikamoiset univelat kuitenkin harteilla ovat painaneet. Ennen joulua stressasinkin aika paljon työasioita, jotka jäivät jouluvapaillekin hieman häiritsemään. Onneksi vuoden ensimmäiset neljä päivää ovat olleet vapaapäiviä, joten uuden vuoden on voinut aloittaa hyvillä ja rennoilla fiiliksillä.

Tänä vuonna olen kuitenkin jo lenkkeillyt ulkona, joogannut, uinut ja juonut joka päivä vihersmoothien, että ihan hyvin, tosin olen kyllä viimeisiä joulusuklaitakin joka päivä tuhonnut ettei nyt pelkäksi kehumiseksikaan mene (tänään ne tosin loppui). Eilen muuten tajusin vasta, että noita viherjauheitakin voisi kokeilla kun ei aina tuoreita satu olemaan kaapissa (tosin lehtikaalia ja selleriä kyllä pakastin). Saa vinkata jos tietää jonkun hyvän makuisen viherjauheen smoothieiden sekaan.

iive