maanantai 29. helmikuuta 2016

Laihdutatko hinnalla millä hyvänsä?

Olen nyt kuunnellut kaksi osaa Kaisa Jaakkolan ilmaisesta webinaarisarjasta ja sen jälkeen tehnyt kaikki aivan päin peetä. Silti onneksi aina alkaa uusi viikko ja aina on uusi mahdollisuus tehdä parempia valintoja kuin eilen tai tunti tai minuutti sitten. Jokainen hetki on uusi mahdollisuus.


Viime viikkohan meni sitten kuitenkin aikamoisessa flowssa liikuntojen suhteen, tämähän on jo aiemminkin ollut minulle melkoinen kompastuskivi kun yht'äkkiä sitä energiaa tuntuu olevan vaikka kuinka ja sitten sitä ei olekaan. Flow-tilan katkaisi huonosti nukuttu yö ja lauantain aamuvuoro. Sen perään karkkipäivä (voi miksi, kysyn minä, vaikka vastauksen tiedänkin). Sunnuntaina sama jatkumo ja maraboun suklaalevy oli illalla ystäväni. Tänään aamusta lentelivät ärräpäät, auton lämmitysjohdot ja kahvit, takana yö jolloin valvoin kolme tuntia ystäväni urtikarian kanssa eikä miehen kuorsauskaan helpottanut tilannetta.

Onneksi on aina se uusi päivä ja mahdollisuus.
Nyt on ystävä urtikarialle (nokkosihottuma) hankittu edes se pieni apu mitä siihen on mahdollista saada eli antihistamiinit (jotka toivottavasti eivät väsytä), toisaalta yölliset urtikariakohtaukset (jolloin olisin valmiina repimään kyseisen ruumiinosan irti päästäkseni eroon siitä kutinasta) kertoo siitä, että elimistön kortisolitasot ovat yöllä matalalla niin kuin pitääkin.
Lisäksi lääkäri määräsi viimein keliakia vasta-aineet tutkittavaksi, sekä jonkinlaiset verikoetutkimukset mahdollisten vilja-allergioiden toteamiseksi. Ehkäpä tämän juupas eipäs leikin on tässäkin asiassa hyvä loppua tai edes yrittää.

Mutta miksi kolme päivää meni aivan päin peetä? Vaikka niin hyvin kuuntelin neuvoja ja ohjeita ja ylipäätänsä nyt tiedän asioista kuitenkin jotain.

Ensimmäinen virhe oli syödä liian vähän, vaikkakin yritin kovasti, mutta kun ei vain maistunut, etenkään se proteiiniosasto. Riisikakkuja tuntuisi uppoavan vaikka kuinka, harmi vaan kun ne eivät juurikaan sisällä yhtään mitään hyödyllistä, onhan se paremman makuista kuitenkin kuin se pahvi.
Toinen virhe oli liikkua taas liikaa omaan kuntotasoon nähden ja jättää lepopäivä pitämättä siinä välissä. Kun oli se flow...
Kolmas virhe oli nukkua huonosti, monta yötä. Tosin jo se yksi pystyi romahduttamaan kaiken kahden ensimmäisen virheen jälkeen.

Ei ole ainakaan treenivehkeistä kohta kiinni kun uudet puntit saapuivat taloon :)

Hyvän olon hormonidieetti on mielenkiintoinen tapa tarkastella hyvinvointia, kehon terveyttä sekä "ohjeiden noudattamisen" seurauksena tulevaa laihtumista kun kehon hormonitasapaino ja muukin tasapaino normalisoituu. Erittäin mieleenpainuva on lause -Laihdutatko sinä hinnalla millä hyvänsä?

Oman terveyden hinnalla? Oman vastustuskyvyn hinnalla? Vaiko oman hormonitoiminnan hinnalla? Mihin kaikkeen "syö vähän - liiku paljon" laihdutusbuumit meidän kehon toimintaa viekään. Oletko tyytyväinen, että vaaka näyttää viimeinkin sitä toivottua lukemaa, mutta olet laihduttanut sen suurimmaksi osaksi rasvattomasta kudoksesta (eli rasvaprosenttisi on noussut) ja näin ollen lihaskuntosikin on voinut huonontua.

Tämä ei ole mikään maksettu mainos, vaan ajatuksia mitä tosiaankin tuo webinaari herätti (taas) esille. Jatkossa olisikin hyvä miettiä sitä kuinka viimeinkin sen vaa'an vallan saisi kukistettua ajatuksistaan pois ja pystyisi todella keskittymään ihan kaikkeen muuhun. Siihen että saisin itsestäni edes jokseenkin terveen ja hyväkuntoisen ihmisen.
Ja kuinka saisi syötyä tarpeeksi, ettei taas kävisi näin niin kuin nyt viikonloppuna. No ainakin aion kuunnella keskiviikkona webinaarin viimeisenkin osan, jossa ilmeisesti juontajaparina huippu Paleoradiossakin äänessä oleva Hanski.

Hyvän olon hormonidieetti webinaari esittely <--klick
Facebook tapahtumasivu (missä linkit webinaarien tallenteisiin youtubeen) <--klick

Nyt mä rupean lukemaan sitä itse kirjaa :) ja iloinen yllätys pomppasi ruutuun kun kirjan avasin. En tiedä mistä tää nyt tuli, mutta hyvästi sininen valo, en jää ikävöimään!


iive

tiistai 23. helmikuuta 2016

Missä mättää?

Kylli Kukkin luennolla oli minulle hyvin informatiivinen kuva. Tein siitä muistiinpanot ja paintilla pykäisin teille nyt oman havaintokuvan :) Tähän kuvaan perustuu aika pitkälle nyt nykyiset ja tulevat treenit.


Tähdellä merkityt paikat on ne missä mättää. On kireää ja kipua ja muuta kaikenlaista. Nuolella osoitetut paikat ovat ne mitä siis pitäisi vahvistaa. Ei tarvinnut muuten lainkaan noiden paikkoja muutella vaan edustan oikein prototyyppiä siitä kun kropassa yleisimmät paikat prakailee. Niskaan sattuu, rintakehä on kireä, alaselkää juilii, lonkankoukistajat kaikesta venyttelystä huolimatta vihoittelee ja takareidet on kuin viulunkielet. Näitä siis pyrin availemaan, rentouttamaan ja venyttelemään.
Nuolella osoitetut paikat saavat taasen treeneissä ne suurimmat huomiot, pääpaino on niiden vahvistamisessa.

Edelleen kovin haahuilevissa tunnelmissa olen tämän treenaamisen kanssa. Koskaan ei voi tietää montako päivää tarvitsen lihaskuntotreenistä palautumiseen. 1 vai 2 vai 3 päivää? Vai enemmän? Eilen sain kuitenkin treenattua hyvän treenin. Edistymistäkin on huomattavissa ja teinkin sarjat 20-15-12. Aiemmin ne ovat olleet 15-12-10 :) Lisäksi tanssittiin Lintusen kanssa reilu puoli tuntia mikä on aina niin ihanaa <3 Illalla vielä palauttava kävelylenkki Lintusen tanssitunnin aikana ja telkkarin ääressä venyttelyt. Siinäpä oli minulle aika hyvä treenipäivä <3

Treeneistä puheen ollen Wannabe Juoksija kerkesikin kirjoittelemaan Yleltä tulleesta hyvästä kuntoiluriippuvuus dokkarista, suosittelen lukemaan niin jutun kuin katsomaan dokkarinkin. Samoin tämä juoksudokkari on katsomisen arvoinen!

<3
iive

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kiitos, että tänään sain olla Onnellinen

Perjantai-illan maalailujen jälkeen jäi eräs mielikuva päähän pyörimään. Mielikuva pitäisi maalata, mutta useiden aiempien epäonnistuneiden yritysten jäljiltä mieli sanoi, että mitä turhaa kannattaa edes yrittää! Ethän sinä osaa, todellakaan. Mutta koska kuitenkin maalauskamat olivat pitkin poikin keittiönpöytää ja Lintunenkin halusi maalailla eikä muutakaan tekemistä ollut, niin päätin edes yrittää.


Minulla on ollut vuosia ja vuosia maalaamisen ja piirtämisen kanssa aikamoinen "Blokki". Ei synny sellaista jälkeä mitä mielessäni ajattelen, eikä sekään tietenkään auta että jättää maalaamatta tämän vuoksi. Harjoitus tekee monesti tässäkin asiassa mestarin ja ilman harjoittelua ei mitään voi syntyä. Ilman yrittämistä ei voi luoda mitään.

No tässä on kuitenkin kuva tiistain meditaatiomatkalta ja olen itse siihen tyytyväinen, sillä se kuvana tunnelmaltaan kertoo sitä mitä meditaatiossa koin. Kuvan tyyli on satukirjamainen, sillä sellainen kuva minulla mielessäni oli. Maalasin kuvan vesiväreillä sekä akryylimaalilla. Ihaninta asiassa oli se, että saatoin kokea onnistumisen tunnetta ensimmäisen kerran pitkään aikaan tällä saralla. Olen ollut todella surullinen kun en ole pystynnyt maalaamaan tai piirtämään lähes lainkaan.


Meditaatiossa kuviteltiin/tunnettiin yllemme alkulähde ja sieltä alkulähteestä meille laskeutui oma kristalli/kivi/jokin muu asia. Kristalli/asia ympäröi meidät sisällemme ja tästä siis tämä kuva. Oma kristallini oli kirkas kristalli sisältä, mutta ulkopuolelta kristalli oli ruskeaa hiekkaista kiveä. Kristallikiven sisällä olin minä yhdessä Suden kanssa. Vihreä kuvaa Äiti Maata, joka kasvaa ympärillemme. Tähdet kuvastavat rajatonta Universumia.

Meditaatiomatkat ovat mielenkiintoisia, omasta mielestäni ne kertovat paljon meistä itsestämme jos vain antaudumme sitä kuuntelemaan. Toisethan eivät voi tälläiseen edes keskittyä ja he vastustavat sitä kaikin voimin, silloin ei mitään oikeastaan voi tunteakaan, muuta kuin oman vastustuksensa voiman. Tällöin on helppoa tuomita meditaatiomatka huuhaaksi ja turhaksi.

Tällä kertaa koin itse meditaatiomatkan aikalailla niin kuin "ohjattiin", mutta aina ei käy niin. Edellisellä kerralla meidät ohjattiin saviselle joenpenkalle, sieltä vesiputouksen alle puhdistautumaan ja sitten taisi matka viedä vehreään viidakkoon.
Minun mieleni ja sisimpäni kuitenkin vei minut savipellolle kainuuseen ja sieltä sata vuotta vanhaan saunaan, jossa kaadoin vatikaupalla lämmintä vettä päälleni ja viidakon sijasta päädyin vaaran laelle mäntyjen ja puolukanvarpujen sekaan. Minuthan siis vietiin suoraan lapsuuteen <3 Matka oli ihana ja todella todentuntuinen. Olin onnellinen kun annoin itseni liukua sinne minne pitikin enkä pysynyt tietyssä ohjauksessa.

"Omat meditaatiot" ovatkin sitten eri asia ja niissä pääsee välillä milloin minnekin. Välillä se tila on tyhjyys ja rauha tai välillä mielikuvat ovat melkoisia. On mieletön kokemus kun pääsee siihen tilaan, että on vain itsensä ja kaiken ympäröivän kanssa, avoimesti, ilman mielen arkisia rajoitteita ja ottaa vastaan sen mitä sieltä annetaan. Eilen oli mahtavaa oikeasti kirjoittaa Kiitollisuuspäiväkirjaan -Kiitos, että tänään sain olla Onnellinen- sai oikeasti huomata juuri tänään olleen niin kuin pitääkin ja eläneensä juuri siinä hetkessä, onnellisena.

iive

perjantai 19. helmikuuta 2016

Meni ihan toisin kuin olin ajatellut

Lomaviikkoa on vietetty ja vaikka en mitään suunnitellutkaan, niin silti viikkoa on vietetty ihan erilailla kuin ajattelin. Ajattelin, että nyt on aikaa tehdä kaikenlaista ja oikeastaan joka päivä on ollutkin jotain, mutta loppuaika on tullut levättyä. Olen vielä aika hukassa tämän lepäämisen kanssa, koska tunnen siitä jatkuvaa huonoa omaatuntoa, tärkeintä on, että olen kuitenkin kuunnellut niitä kehon viestejä nyt enkä vain painanut eteenpäin pakolla treenisuunnitelmaa noudattaen.

Maanantai oli ainoa superpirteä treenipäivä, tiistaina kokkailin hieman isommin ja illalla kävin ystävien kanssa kahvilla kaupungilla (tai oikeastaan teellä) sekä ohjatussa meditaatiossa Mandalatalolla.



Minulla on ollut vaikeuksia näiden ryhmässä tehtävien meditaatioiden kanssa, silloin minun on vaikea rentoutua tarpeeksi, antaa itseäni ns. alttiiksi tilanteelle. Kotona yksin tämä on helpompaa, ei tarvitse ajatella mitä muut ajattelevat (vaikkeivat ne mitään ajattele muuta kuin itseään).
Tällä kertaa meditaation syvyys kuitenkin yllätti. Pääsin johonkin sellaiseen tilaan mihin en ollut koskaan aiemmin päässyt ja olo meditaation jälkeen oli pitkään aika epätodellinen. Tämän jälkeen olen myös ollut todella väsynyt.

Keskiviikko meni kampaajan tuolissa istumassa kun olin työkaverin tyttären harjoitusasiakkaana ja leikattiin ja raidoitettiin vähän mun tukkaa. Mun hiuksiinhan ei ole mitään värejä laitettu vuosiin, sillä viimeisillä värjäyskerroilla sain pieniä allergisia reaktioita ja värit piti jättää. Nyt kokeiltiin kuitenkin suoravärjäystä eli väriä missä ei ole hapetetta.
Goldwellin Elumenissa on käytetty erityisteknologiaa, jonka toimintaperiaate on fysikaalinen. Tämä ainutlaatuinen hiusväri toimii täysin ilman hapetetta, ja silti sillä saavutetaan ainutlaatuisen näyttäviä värjäystuloksia. Elumen ei sisällä ammoniakkia, ei ammoniakin tuoksua ja se on hellä hiukselle.


Minkäänlaisia allergiaoireita ei tullut. Väri hiuksiin laitettiin niin ettei se missään vaiheessa koskettanut hiuspohjaa, mutta tottakai huuhdellessa väriä joutui iholle. Hiusväreissähän pigmentti on se joka allergisoi ja pigmenttihän jää siihen hiukseen, joten on myös mahdollista saada allergisia oireita kun värjätty hiusosio koskettaa ihoa värjäyksen jälkeenkin. Näitäkään ei ole kuitenkaan tullut.

Yllättävän hyvin väri myös tarttui. Minullahan on luonnostaan tumma tukka ja hiuksen pinta on "lasimainen" eli hiukseen ei kauhean hyvin tartu mikään, ei väri, eikä muotoilut. Hius tykkää olla sellainen kuin on :)
Tuskin pitkään aikaan tulen hiuksia värjäilemään, mutta ihan kivaa vaihteluahan tämä on kun on edes pieni punaisen vivahde hiuksissa.

Torstaina ajattelin lähteä uimaan, mutta ystävä soittikin meidät kylään. Siellä sitten jutusteltiin monta tuntia ja lapset leikki keskenään. Illalla olin taas niin sippi ettei oikein mitään jaksanut tehdä. Nukkumaanmenoaikaan kuitenkin sain jonkin ihme villityksen ja ryhdyin maalaamaan mitä en ole tehnyt pitkään pitkään aikaan.

Tänään kroppa sanoi, että olisi hyvä päivä treenata ja niinhän sitä tuli tehtyä. Ulkoilemassa kävin Lintusen kanssa kun hän halusi luistelemaan, minulle jää oli auttamattoman huonossa kunnossa, joten oma ulkoiluni jäi lähinnä raittiin ilman hengittelyn asteelle.
Tänään kroppa on halunnut myös pitää "paastopäivää" ja olen juonut vain smoothieita. Pieni kevennyspäivä ruuan osalta siis. Huomenna sitten taas syödään :) Meinasin kokkailla kotona tehtyä kebabia, joka on niiiiiin hyvää <3

Ihanaa viikonloppua kaikille!
iive

tiistai 16. helmikuuta 2016

Kidutusvälineeni on rikki!

Yhtenä aamuna huomasin, että miehen Kidutusvälineeksi nimittämä piikkimattoni on rikki. Olen siis kertakaikkiaan käyttänyt sen puhki. Toivottavaa on, että tuota takavuosien hittituotetta löytyy edelleenkin kaupoista sitten kun matto lopullisesti hajoaa, vielä "pari" reikää matossa ei ole syy poistaa sitä käytöstä, pysyyhän se vielä kasassa.


Piikkimatto on ollut minulle hyödyllinen ostos, se ei jäänyt nurkkiin pölyä keräämään, vaan tapanani on nukkumaan mennessä oleskella matolla ainakin se 15min. Samalla on hyvä meditoida. Joskus(lähes aina) nukahdan maton päälle ja unissani sitten kiskon sen pois alta. Matto on ollut minulle suuri kipujen poistaja ja kehon rentouttaja, en enää haluaisi elää ilman sitä! Aiemmin olen makoillut matolla vain selälläni, nyt olen ruennut käyttämään mattoa koko keholle. Etenkin treenipäivinä reidet tykkäävät mattorentoutuksesta.


Eilen alkoi reilun viikon loma ja olipa hyvä aloittaa se kunnon treenillä. Puhun itse kahvakuulatreeneistä, mutta juurikaan en varsinaisia kahvakuulaliikkeitä tee vaan käytän kahvakuulaa ns. lisäpainona. Kahden käden etuheilautuksesta tykkään kyllä ja sitä tulee lähes joka kerta tehtyä.


Olen onnekas kun voin todeta, että ruokaremontti on pitänyt. Olen taas päässyt kiinni siitä normaalista arjesta jossa syödään hyvin ja joskus voi herkutella. Eilen syötiin välipalaksi chia-vanukasta marjoilla. Ilo oli kuulla, että kaupan vanukas sai 10 pistettä ja chia vanukas 1000 pistettä! Ja olihan se hyvää.


Eräs päivä syötiin myös itse tehtyjä pinaattilettuja (manteli ja riisijauhoista). Puolukkatäytteen lisäksi tehtiin hieman miehisempää täytettä missä oli pekonia, suolakurkkua, sipulia ja smetanaa. Tuota täytettä ei tarvinnut kuin hippusen tuonne väliin ja johan oli hyvää!


Lomalukemiseksi sain ystävältä lainaan villinaisen opaskirjan. Kirja on kyllä ensimmäisen 100 sivun jälkeen edelleenkin aika epäselvä, mutta eiköhän se sieltä ala etenemään.
Jokaisessa naisessa vaikuttaa voima, joka on yhdistelmä herkkiä vaistoja, intohimoista luovuutta ja iätöntä viisautta. Tämä voima on villinainen, kesyttämätön vaistonvarainen olemus, joka on luonnollinen osa terveen naisen psyykettä. Kuitenkin naiset monesti tukahduttavat tämän merkittävän osan sisäisestä maailmastaan sosiaalisista, kulttuurillisista tai uskonnollisista syistä.
Terve nainen on kuin terve susi: voimakasvaistoinen, olemukseltaan leikkisä, omistautuva ja tiedonhaluinen. Muun muassa näin vertaa suden ja naisen kesyttämättömiä mieliä toisiinsa Clarissa Pinkola Estés (s.  1945). Hän on amerikkalainen filosofian tohtori, runoilija ja jungilainen psykoanalyytikko, erikoistunut traumanjälkeisen toipumisen psykologiaan.
Villinaisen arkkityyppiä myyteissä ja kertomuksissa tarkasteleva Naiset jotka kulkevat susien kanssa on tarinapitoisessa elämänviisaudessaan hurja, vaikuttava kirja, jota voi suositella kenen tahansa voimavarojaan pohtivan luettavaksi. Se on erämaaympäristössä ja kansantarinoiden keskellä kasvaneen Estésin läpimurtoteos.
Kirja tosiaankin käsittelee aihetta erilaisten kansantarinoiden ja myyttien kautta, sillä sinne on jäänyt talteen villinaisen perintö. Tarvitsemmeko tätä perintöä? Mielestäni kyllä, sillä vaikka länsimaissa naiset ovatkin saaneet jo ihmisarvon laillisesti tasa-arvoisina, on meillä edelleenkin kannettavana alitajunnassamme häpeän taakka.
Nainen on ollut vuosisatoja miehen omaisuutta, ensin isän, sitten aviomiehen. Naisen seksuaalisuus on ollut miehen kontrolloimaa ja nyt viimeinkin kun miehet alkavat arvostamaan naisten seksuaalisuutta (koska onhan se heille myös hyödyksi), miehet ihmettelevät naisten haluttomuutta ja ongelmia.
Itse en kyllä ihmettelisi, sillä naisilla on niin pitkä taakka kannettavana ja käsiteltävänä. Himo on häpeää, himokas nainen on edelleenkin lutka tai huora jos hän ei ole yksiavioinen. Kaikki tietävät mitä vastaavasti toimiva mies on.

Tänään jatketaan lomaviikkoa Mandalatalon meditaation parissa, ennen sitä nähdään kahvilassa ystäväporukalla. Tästä tulee kyllä hyvä viikko <3

iive



Jokaisessa naisessa vaikuttaa voima, joka on yhdistelmä herkkiä vaistoja, intohimoista luovuutta ja iätöntä viisautta. Tämä voima on villinainen, kesyttämätön vaistonvarainen olemus, joka on luonnollinen osa terveen naisen psyykettä. Kuitenkin naiset monesti tukahduttavat tämän merkittävän osan sisäisestä maailmastaan sosiaalisista, kulttuurillisista tai uskonnollisista syistä.
Jokaisessa naisessa vaikuttaa voima, joka on yhdistelmä herkkiä vaistoja, intohimoista luovuutta ja iätöntä viisautta. Tämä voima on villinainen, kesyttämätön vaistonvarainen olemus, joka on luonnollinen osa terveen naisen psyykettä. Kuitenkin naiset monesti tukahduttavat tämän merkittävän osan sisäisestä maailmastaan sosiaalisista, kulttuurillisista tai uskonnollisista syistä.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Ahaa-elämyksiä: Erityisherkkä treenaa

Messuviikonloppuna puhuttiin paljon miehistä, tosin hieman eri tavalla kuin ehkä naiset yleensä. Pohdittiin sitä kuinka meidän miehemme suhtautuvat näihin henkisiin asioihin (omani onneksi suhtautuu asiallisesti ja avoimesti vaikkei itse niihin uskokaan) ja kuinka se vaikuttaa parisuhteeseen ja perheeseen. Se keskustelu johtikin minut ajattelemaan erityisherkkyyttä sillä meillä nämä henkiset asiat eivät ole läheskään niin eriävyyttä herättävä asia, mutta erityisherkkyyteni on.

Erityisherkän puolisona on varmaan aika usein aika raskasta olla, vaikka nykyään tiedostan jo edes hieman paremmin omaa "tilaani" eikä ns. ylivirittyneisyyttä ole ehken niin paljon kuin ennen.
Erityisherkän reagointi ärsykkeisiin on usein ulospäin huomaamatonta, vaikka hän kokisi hyvin voimakkaana hermoston ylikuormittumisesta johtuvan fyysisen epämukavuuden tai tunnekuohut. Hermojärjestelmän herkkyys ilmenee mm. tavallista herkemmin ja voimakkaammin kohoavina stressihormonitasoina (adrenaliini, noradrenaliini, kortisoli). Esimerkiksi innostuminen, jännitys, lämpötilan vaihtelu tai ympäristön aistiärsykkeet voivat tuntua koko kehossa.

Liika stimulaatio aiheuttaa erityisherkälle helposti lyhyt- tai pitkäkestoisen ylivireystilan (muutamasta tunnista useisiin päiviin).
Yliviretuntemuksia voivat olla esim.
  • huimaus
  • sisäinen tärinä tai lepatus
  • tavallista herkempi liikuttuminen tai itkuisuus
  • yleinen reaktiivisuus
  • pahoinvointi
  • rytmihäiriöt
  • poissaoleva olo, esim. vaikeus ymmärtää tai hahmottaa mitä puhutaan
  • aivosumu, epätodellinen olo
  • keskittymisvaikeudet, muistivaikeudet
  • loppumaton ajatusmyllerrys
  • univaikeudet (ylivireestä tai ylikuormittumisesta johtuvat)
  • ahdistuneisuuskohtaukset, paniikkikohtaukset, sosiaaliset pelot
     Lainaus: Erityisherkän elämää
Tajusin myös että erityisherkkyys tuntuu omassa elämässäni hyvin fyysisenä. Meditointi ja muut harjoitukset helpottavat mielessä ja tunteissa tapahtuvaa myllerrystä, mutta fyysisten "oireiden" lievittäminen ja tasaaminen on paljon vaikeampaa. Koen paljon fyysisiä stressioireita ja laboratoriokokeissa on todettu minun kehoni tuottavan tosiaankin todella herkästi kortisoli-, sekä muita stressihormoneja. Tästä syystä myös kehoni ylikuormittuu liikaa ja palautuminen on hidasta.

Erityisherkkyys voi ilmetä
  • fyysisenä: aistiherkkyys (näkö, kuulo, haju, tunto, maku) sekä muu kehollinen herkkyys (esim. tuntemukset verensokeritasapainosta, hormonivaihteluista tai säätilan muutoksista, herkkyys lisäaineille, lääkeaineille tai stimulanteille)
  • sosiaalisena: vuorovaikutustilanteet, ilmapiiri, empatia, intuitio, tunneäly 
  • psyykkisenä: tunneherkkyys, luovuus
  • henkisenä: arvot, intuitio.
Lainaus: Erityisherkän elämää
Pikkuhiljaa alan tajuta sitä kierrettä jonka sain "elämäntapamuutoksellani" aikaan kehossani. Vuonna 2010 suurinpiirtein tähän aikaan vuodesta aloin laihduttamaan ja kuntoilemaan. Erityisherkkänä saan myös hyvät kiksit liikunnasta ja flow-tilaan pääsy liikkuessa on yllättävä helppoa. Tästä syystä aloin liikkumaan alusta asti aika reippaasti ja ylitin paljon rajojani. Tein omaan kuntotasooni aivan liian raskaita treenejä enkä malttanut rakentaa peruskuntoa kovinkaan rauhassa.


Seurauksena oli ylikunto ja ylikuormitustila kehossa, jota ei suinkaan parantanut aivolisäkkeessä oleva hormonikasvain, sotki vaan entisestään. Silloin pistin kaiken kasvaimen piikkiin ja kun se oli saatu hallintaan alkoi treenit taas kiihkeänä. Treenasin ja sitten sairastuin yleensä flunssakierteeseen jolloin jouduin lepoon. Tämä toistui aika-ajoin, jälkeenpäin noin 4kk jaksoissa. Kunnes elimistö iski täyden stopin ja sairastuin fibromyalgiaan.


Nyt kun olen noin vuoden verran pystynyt harrastamaan vain kevyttä liikuntaa jos sitäkään, olen alkanut kuunnella myös kehoani erilaisella tavalla. Tajuan että kehoni vain reagoi herkemmin, aivan yhtälailla kuin muutkin osa-alueet elämässäni, kehoni ei ole tästä siis poikkeus. Jos huolehdin sosiaalisesta, psyykkisestä ja henkisestä puolestani niin ettei pahaa ylivirittyneisyyttä näillä alueilla pääsisi tulemaan, niin en voi tällöin myöskään vain piiskata fyysistä kehoani aivan miten sattuu.

Luonnossa liikkuminen myös jo automaattisesti alentaa stressihormoneja, joten se on minulle erityisen hyvästä. Tai jos treenaakin sisätiloissa jne. niin sen jälkeen olisi erityisen hyväksi mennä tekemään se palauttava harjoitus luontoon.


Tällä hetkellä olen joka ikisestä treenikerrasta niin kiitollinen. Eilen pääsin taas kahvakuulan pariin tekemään lihaskuntotreeniä <3 Täytyy vain malttaa pitää itsensä ja oma intonsa kurissa niin, että se peruskunto sieltä tosiaankin syntyisi eikä taas lähdettäisi menemään vääriä raiteita pitkin liian kovaa vieläpä.

iive

tiistai 9. helmikuuta 2016

Voiko itselleen antaa anteeksi, että jaksaa "paljon vähemmän kuin muut"?

Usein on haastavaa antaa itselleen armoa. Täytyisi suorittaa täysillä ja olla koko ajan se huippumimmi.
Sen sijaan, että jumppaisin nyt täysillä, istun koneella ja mietin miksei mun kroppa jaksa nyt? Eihän se jaksa, kun minulle ei vain sovi tuo matkustaminen, sen jälkeen keho vaatii aika monta päivää palautuakseen ja eheytyäkseen taas. Minulle ei vain sovi suuret väkijoukot, sosiaalisuus 24h, eikä täpötäydessä bussissa paikoillaan istuminen. Yleensäkin istuminen penkissä on minulle kuin myrkkyä, valitsen aina mielummin seisomisen tai lattialla istumisen. Oikein kuulen kuinka kortisoli nyt jyllää kropassa, nukkumisestakaan ei oikein tule mitään vaikka edellisenä yönä "nukuin" 14h ja viime yönä 12h. Silti olen aivan loppu herätessäni, ei ihme kun heräilin muutaman tunnin välein.

Toisaalta olen tosi katkerakin siitä miksi jaksan "paljon vähemmän kuin muut" tai ehkäpä siitä, että jaksan paljon vähemmän kuin ennen. Ei vain auta, tätä mulle on annettu ja tämä mun vain pitää sietää ja yrittää rämpiä eteenpäin juuri sen verran kuin pystyy.


Uusi unelmaelämä kantaa silti, vaihdan vain harjoituksen kahvakuulasta Yin-joogaan joka laskee kortisolitasoja ja hellii mieltä kehon lisäksi. Ehkä huomenna on sen rankemman harjoituksen aika?
Tänään kropassa tuntuu, että jospa olisikin smoothie-päivä? Oikein vitamiinitankkauksen tarpeessa taidan olla.

id kuva

Tämän viikon jälkeen alkaa loma, olen kyllä todellakin sen tarpeessa. Ei melkein jaksaisi odottaa. Ja tiedättekö mitä?
Minulla ei ole lainkaan suunnitelmia, ei yhden yhden yhtä pakkoa mennä minnekään tai tehdä mitään. Aion vain levätä ja hoitaa itseäni.

iive

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Mitä iloista ja raflaavaa voi saada Selästä?

Aivan mahtava viikonloppu takana <3 En voi kuin kehua MinäOlen-messuja erittäin laadukkaista esiintyjistä, huh huh!

Niin paljon tuli viikonlopun aikana asiaa, että varmaankin niiden sisäistämiseen menee hetki jos toinenkin, mutta ainakin eräät asiat saivat minut muuttamaan elämääni heti.

 4 kyllin hyvää syytä muistaa pitää huolta näistä kaikista

Ensimmäiseksi alan (ja itseasiassa aloin jo) jumppaamaan selkärankaani joka ikinen päivä, sillä niin vakuuttavan ja mahtavan hersyvän luennon piti aivan ihastuttava Kylli Kukk.
Ja en voi kertakaikkiaan käsittää miksi Kyllin kertomaa asiaa opeteta meille jo koulussa? Ei edes hoitajakoulussa! Kyllä säästyisi niin monet selkävaivat ihmisiltä. Joten ainakin minä siis jumppaan selkäjumpan tästä lähtien joka päivä, samoin jumppaa myös lapsi.
Kyllistä ei varmaankaan kukaan hyvinvoinnista kiinnostunut ole voinut olla kuulematta ja minä myönnän, että itselleni Kylli ei ihan tv:stä tai netistä ole kolahtanut juurikaan erikoisemmin. Hyvällä asialla hän on toki ollut ja todella kaunis (sisäisesti ja ulkoisesti) nainenhan hän on. Mutta voi jee, mitä hän on livenä!

Oikeasti jos joskus teillä on mahdollisuus mennä Kyllin luennolle tai muulle vastaavalle niin menkää! Ihan ehdottomasti! Itse tulin luennolta niin iloisena ja voimaantuneena, ettei mitään järkeä :D Ja aiheena kuitenkin oli niinkin raflaava kuin Selkä. Mitä iloista ja raflaavaa voi saada Selästä? No näköjään voi, sillä selkä vaikuttaa kaikkeen ja sain taas niin muistutuksen siitä että todellakin on syytä loistaa sitä valoa mitä minun sisälläni on, ulospäin eikä piilotella sitä (tosin sitä ihan kirkkainta valoa kyllä täytyy tässä hieman etsiskellä ja koota ensin).
Niin ja se jumppa on välilevyjen mehustus-jumppa jos haluatte ettei teidän välilevyt kuivu, kutistu, madallu ja kertakaikkiaan mene paskaks (Kyllin omin sanoin). Niin se on niinkin yksinkertainen kuin liikuttaa sitä selkää: eteen-, taakse- ja sivulletaivutukset ja kierrot kaupanpäälle. Ja tätä olis hyvä tehdä joka päivä, aikaakin vie lyhimmillään sen 30sek, että jos kerkeis?
 Kissakahvilan kissat olivat aamunäytillä ikkunassa kun kävelimme aamulla messuille <3
Heti tuli hyvä fiilis <3

Toiseksi, olen niin vakuuttunut siitä, että kaikkien pitää mennä metsään.
Myös minun, entistä enemmän.
Hortoilu-luento lisäsi tuota innokkuutta ehken varovasti arvioiden noin 110%. Oikeasti mitä me ihmiset teemme itsellemme kaiken teknologian ja kaupungistumisen kanssa?
Kun matkustimme Helsinkiin bussilla, niin vieressämme istui tyttökolmikko, joka vietti noin 90% ajastaan tuijottamassa omiin kännyköihinsä kuulokkeet korvilla, siis vaikka he olivat kavereita! Siis mitä ihmettä! Me 10-20 vuotta vanhemmat "tytöt" höpisimme kuin papupadat keskenämme koko matkan ja voi että oli kivaa!
Iso osa siitä ajasta mitä me nykyajassa elämme tuhoaa meitä, tuhoaa meidän elimiä, aivoja ja mieltä. Ja tähän asiaan on yksi parannuskeino tai aika iso lievittävä tekijä ja se on luonto. Odotan itse innolla palsta-kesää, hortoilua ja muuten metsässä kulkemista. Jo pelkkä puun katsominen ikkunasta ja hetkeksi pysähtyminen alkaa laskea meidän kortisolitasoja, joten luonnossa läsnäoleminen on tietenkin vieläkin vaikuttavampaa (ja tämä ei tarkoita räkäposkella, kuulokkeista jumputusta kuunnellen, lenkkipolulla menemistä, vaan läsnäoloa siellä luonnossa).

Kolmanneksi koin itse henkisesti niin mielettömiä fiiliksiä, ettei niistä nyt tähän oikein mitään sanottavaa ole, koska niille ei ole sanoja. Ehkä seuraava lause nyt jotain tiivistää...

Meissä on jo se kaikki potentiaali ja rakennusaineet siihen upeuteen kunhan vain tajuamme ottaa sen käyttöön <3 Muulloinkin kuin meditoidessa, ihan siinä arjessa siis.

 Hotellilla vastaan tuli ensimmäiseksi aivan ihana purkki!

Mutta kuten aina, on myös niitä negatiivisiakin puolia ja suosittelen aina ihmisiä terveeseen epäilyyn ja varovaisuuteen. Etenkin kun puhutaan sellaisista asioista kuin ihmisen parantaminen (jollain keinolla X, etenkin kun siitä otetaan rahaa) tai ihmisen johdattaminen johonkin (esimerkiksi aatteeseen tai vaikkapa tietynlaisiin tekoihin).
Älä seuraa vääriä Guruja - on muodostunut itselle tärkeäksi lauseeksi.
Toki voit kuunnella mitä toisella on sanottavana niin kauan kun hän ei puutu sinun tahtoosi eikä itsemääräämisoikeuteesi. Sinä itse vain tiedät mikä sinulle on hyväksi. Sillä niin vain se Gurukin on ihminen ja egonsa vietävissä, valitettavasti. Aina kun on hyviä asioita niin sitten on myös niitä "pahoja" asioita. Se on syytä pitää mielessä ihan missä vain, mutta erityisesti silloin kun puhutaan uskosta.


Mutta se siitä "paasauksesta", oli aivan ihanaa (sanoinko sen jo?), ystävien kanssa oleminen, hotellissa yöpyminen, oma aika ja kävin myös hieman ostoksillakin ja reppu painoi kotiin mennessä ihan liikaa vaikka en nyt juurikaan ihmeempiä ostanut. Suosikkiostokseni on ainakin kevyt Konjac sponge. Mies kun tämän kuvan näki niin vastaukseksi tuli kuva, että onko sama kuin tää... olis ollut kuulemma valmiina ihan kotonakin :D


No, eihän se ihan ollut.

iive

perjantai 5. helmikuuta 2016

Hyvinvoinnin tasapainoilua

Oi, viimein on työviikko saatu päätökseen ja messuviikonloppu voi alkaa. Olikin aikamoinen työputki, 7 päivää, mutta silti jaksoin hyvin vetää, toivottavasti en vain viime yön yövuorossa unohtanut mitään :D Sellainen olo on aina vaikka kuinka tietää kaikki hommat tehneensä. On jotenkin todella ihana olla töissä kun, kaikista sähinöistä huolimatta, on itsellä hyvä fiilis tehdä asukkaiden kanssa töitä.

Tänään on myös kirjaimellisesti lepopäivä, niin liikunnasta kuin muustakin. Jonkun eheyttävän Yin-joogan voisi tehdä illalla, että kroppa saa kunnolla palauduttua niin työvuoroputkesta kuin viikon liikunnoistakin. Eilen kävin uimassa tunnin verran ja tällä kertaa tosiaankin uin kun se tuntui vesijuoksua paremmalta kehossa, hauskaa oli tehdä omasta päästä "uintiharjoituksia" ja vähän kokeilla erilaisia uintityylejä. Ennen uintia kävin solariumissa pienellä "aurinkomatkalla", harvoin käytynä solarium tekee kyllä niin hyvää tälle mun kutina-iholle.

Miehen palattua kotiin olen huomannut kuinka erilaista arki oikein onkaan. Kun oltiin kahdestaan Lintusen kanssa, niin tuli oikeastaan mentyä nukkumaan samaan aikaan kuin Lintunen ja nyt illalla nukkumaanmeno alkaa venähtää pikkuhiljaa, joten aamulla väsyttääkin enemmän. Meillä oli myös paljon siistimpää kun oltiin kahdestaan! Ei ollut tekosyytä eikä ketään muuta jolle jättää kotitöitä tehtäväksi, nyt kun tekee vain "oman tonttinsa" on saanutkin huomata, että ääks hommat alkaa repsottaa... ensi viikolla täytyy kyllä vähän skarpata niin nukkumaanmenon ja kotitöidenkin kanssa niin jaksaa ja viihtyy paremmin omassa elämässään ;) Vaikka en mikään siivousintoilija varsinaisesti olekaan niin kyllä se vaan stressitasoja laskee kun on edes jollain lailla siistiä kotona.

Lintusella on ollut ikävästi jo joululta asti pientä nuhaa ja kuumeilua useamman kerran, itse olen näiltä onneksi säästynyt(!) mikä on kertakaikkisesti pienoinen ihme, yleensä kerään kyllä kaikki päiväkodin (ja työpaikan) taudit itselleni. Mietin, että voisiko tosissaankin ennen joulua aloittamani vitamiini-buustaus auttaa asiassa? Sain Minisunilta kokeiltavaksi erilaisia vitamiineja ja nyt niitä on testattu useampi kuukausi. Lisäksi olen syönyt lisärautaa ja totta kai magnesiumia.
Näyttäisi siltä, että nyt vastustuskyky on ollut parempi ja liikunnasta on ollut helpompi palautua. Toki ruokavalio on asiassa avainasemassa ja sehän pääasiallisesti mulla on ok. Lähes aina kuitenkin syön ruokavalion tueksi jotain vitamiinituotetta, ainakin vähintään D-vitamiinia ja magnesiumia.

Työterveydessähän meillä on saanut mittauttaa D-vitamiiniarvoa ja mullahan se oli viitearvon alarajalla vaikkakin ennen mittausta söin pitkään D-vitamiinia yli suosituksen (noin 30-50mikrogrammaa päivässä). Nyt kahden kuukauden ajan olen syönyt D-vitamiinia reippaammin, noin 100mikrogrammaa päivässä. Täytyykin mittauttaa arvot nyt keväällä uudelleen, että millä tasolla olisi hyvä jatkaa. Fibromyalgia ja prolaktinoomahan molemmat vaikuttavat aineenvaihduntaan ja jaksamiseen, joten suositeltavaa onkin huolehtia vitamiinien saannista ja muustakin hyvinvoinnista tarkasti. Eikä vuorotyö sitä tietenkään yhtään helpota, etenkään näin talviaikana.

Vitamiinit otan tunnollisesti mukaan myös matkalle, niiden ottaminen kuuluu iltarutiineihin vaikkakin jotkut vitamiinit olisi ilmeisesti parempi ottaa aamulla, mutta iltaisin ne ainakin tulee otettua :) Uutta suosikkiani SuperDefenceä otan kyllä aamuisin, koska purutabletti on vaan niin hyvän makuinen, että se tulee mielellään otettua. Yleensä inhoan purutabletteja, mutta tässä maku on kyllä kohdallaan.

Ihan huippua on lähteä naisporukalla messuille helsinkiin ja hotelliin yöksi <3 Tämäkin on yhdenlaista hyvinvointia mitä en ennen ole koskaan harrastanut, nimittäin ystävien kanssa reissaaminen ja ylipäätänsä sellainen "OmaAika".
Kyseessä on Minä Olen-messut, jossa on kyllä luentoja ja esityksiä sekä näytteilleasettajia aivan valtavasti. Ihan valinnan vaikeus on ollut siinä mitä luentoja menee kuuntelemaan, mutta nyt tuntuu siltä että Raija Kivimetsän -Autuutta aivoille luonnosta ja villiyrteistä sekä Kylli Kukkin -Rakastu selkääsi osallistuva luento, vievät voiton lauantain messupäivänä.

Sunnuntaina ajattelin suunnata Ulla Suokon -Sound healing konserttiin sekä Marjut Hjeltin luennolle -Luonnonhenget ja nykyaika, joka on nyt näistä valitsemistani luennoista se "hengellisin". Yllätyksekseni nyt kiinnostikin enemmän nämä hyvinvointiluennot enemmän kuin "henkiset luennot". Toisaalta kaikki voi vielä muuttua kun on minusta kyse :D Instagramiin varmasti päivittelen ison kasan kuvia viikonlopun aikana ja postaustakin pistän sitten tulemaan.

Ja hei ihan älyttömän kivaa, että pääsee taas Ruohonjuuren shoppailemaan ja messuillakin on varmasti kaikkea huippua myynnissä <3

iive

Yhteistyössä Minisun.
Vitamiinit saatu blogiyhteistyönä.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Kuinka Uuden elämän tilauksen on käynyt?

Kun sain Unelmakartan valmiiksi niin hiljennyin illalla sen ääreen ja tavallaan aktivoin kartan käyttöön. Meditoin ensin mielen puhdistamiseksi ja puhdistauduin fyysisestikin käymällä suihkussa. Sen jälkeen kävin läpi kuvia ja tekstiä, tavallaan kertasin että tätä minä elämältäni nyt haluan ja tarvitsen. Samalla kirjoitin paperille sanoja, jotka kuvasivat mistä taasen halusin luopua ja lopuksi revin paperin silpuksi ja vielä poltin silpun taivaantuuliin.


Joka aamu kun herään ja joka ilta kun menen nukkumaan näen seinällä Unelmakarttani ja se muistuttaa minua siitä mitä oikeasti haluan elämältä. Näin kaiken toteuttaminen on ollut paljon helpompaa. Ja on minua hellittykin oikein urakalla viimeiset päivät!
Ensiksikin olen saanut nukuttua hyvin, jokainen yö kun en herää tunneiksi pyörimään sängyssä on plussaa ja sitten ei päivälläkään niin väsytä.


Aamulla olen jaksanut nousta ylös yhtä aikaa lapsen kanssa eikä viimeiset aamuvuoroon nousemisetkaan ole olleet niin tuskaisia.
Ulkona on saanut nautiskella upeasta säästä ja luonnossa liikkumisesta.
Meidän kodin ja työpaikan välissä on järvenlahti, jossa kesäisin uimme ja talvella sinne pääsee hiihtämään hyville laduille. Tänään uskalsin jopa luistella jäällä, sillä päivittäin ihana kunnan työmies auraa jäälle luistelulenkin. Pisin lenkki on noin kilometrin mittainen, mutta myös lyhyempiä lenkkejä saa tehtyä.


Kahden kilometrin luistelun jälkeen jalat olivat kyllä aika "muusia". Uskomatonta, että Lintunen jaksoi luistella vieläkin pidempään kuin minä vaikka vasta syksyllä oppi luistelun taidon kunnolla. Ja Lintunen oli sentään luistellut jo päivällä 2h eskarissa!

Mieskin palasi kotiin ja sekin on onnea se. On kivaa kun kotonakin voi jutella "jonkun aikuisen kanssa" vaikka yllättävän hienosti me Lintusen kanssa kaksi viikkoa kahdestaan pärjäiltiin, auto piti vain huolen siitä "ettei mennyt liian hyvin".
Miehen kotiintulo merkkasi myös sitä, että pääsin yksin uimaan ja se olikin ihan parhautta se eilen illalla. Sain jopa tupla"yksinäisyyttä", sillä mennessä että altaasta tullessa sain saunoa aivan yksin ja altaassakaan ei juuri ruuhkaa ollut. Siinä huomasi täysin sen tosiasian, että hiljaisuus ja oma-aika ovat vaan niin huippujuttuja!

iive

ps. Ja koska ihan hurjaksi heittäydyin, niin olihan mulla kunnon treffit myös kahvakuulan kanssa ja sen kyllä tuntee. Huomenna olisi sitten seuraavat treffit ;)