perjantai 12. helmikuuta 2016

Ahaa-elämyksiä: Erityisherkkä treenaa

Messuviikonloppuna puhuttiin paljon miehistä, tosin hieman eri tavalla kuin ehkä naiset yleensä. Pohdittiin sitä kuinka meidän miehemme suhtautuvat näihin henkisiin asioihin (omani onneksi suhtautuu asiallisesti ja avoimesti vaikkei itse niihin uskokaan) ja kuinka se vaikuttaa parisuhteeseen ja perheeseen. Se keskustelu johtikin minut ajattelemaan erityisherkkyyttä sillä meillä nämä henkiset asiat eivät ole läheskään niin eriävyyttä herättävä asia, mutta erityisherkkyyteni on.

Erityisherkän puolisona on varmaan aika usein aika raskasta olla, vaikka nykyään tiedostan jo edes hieman paremmin omaa "tilaani" eikä ns. ylivirittyneisyyttä ole ehken niin paljon kuin ennen.
Erityisherkän reagointi ärsykkeisiin on usein ulospäin huomaamatonta, vaikka hän kokisi hyvin voimakkaana hermoston ylikuormittumisesta johtuvan fyysisen epämukavuuden tai tunnekuohut. Hermojärjestelmän herkkyys ilmenee mm. tavallista herkemmin ja voimakkaammin kohoavina stressihormonitasoina (adrenaliini, noradrenaliini, kortisoli). Esimerkiksi innostuminen, jännitys, lämpötilan vaihtelu tai ympäristön aistiärsykkeet voivat tuntua koko kehossa.

Liika stimulaatio aiheuttaa erityisherkälle helposti lyhyt- tai pitkäkestoisen ylivireystilan (muutamasta tunnista useisiin päiviin).
Yliviretuntemuksia voivat olla esim.
  • huimaus
  • sisäinen tärinä tai lepatus
  • tavallista herkempi liikuttuminen tai itkuisuus
  • yleinen reaktiivisuus
  • pahoinvointi
  • rytmihäiriöt
  • poissaoleva olo, esim. vaikeus ymmärtää tai hahmottaa mitä puhutaan
  • aivosumu, epätodellinen olo
  • keskittymisvaikeudet, muistivaikeudet
  • loppumaton ajatusmyllerrys
  • univaikeudet (ylivireestä tai ylikuormittumisesta johtuvat)
  • ahdistuneisuuskohtaukset, paniikkikohtaukset, sosiaaliset pelot
     Lainaus: Erityisherkän elämää
Tajusin myös että erityisherkkyys tuntuu omassa elämässäni hyvin fyysisenä. Meditointi ja muut harjoitukset helpottavat mielessä ja tunteissa tapahtuvaa myllerrystä, mutta fyysisten "oireiden" lievittäminen ja tasaaminen on paljon vaikeampaa. Koen paljon fyysisiä stressioireita ja laboratoriokokeissa on todettu minun kehoni tuottavan tosiaankin todella herkästi kortisoli-, sekä muita stressihormoneja. Tästä syystä myös kehoni ylikuormittuu liikaa ja palautuminen on hidasta.

Erityisherkkyys voi ilmetä
  • fyysisenä: aistiherkkyys (näkö, kuulo, haju, tunto, maku) sekä muu kehollinen herkkyys (esim. tuntemukset verensokeritasapainosta, hormonivaihteluista tai säätilan muutoksista, herkkyys lisäaineille, lääkeaineille tai stimulanteille)
  • sosiaalisena: vuorovaikutustilanteet, ilmapiiri, empatia, intuitio, tunneäly 
  • psyykkisenä: tunneherkkyys, luovuus
  • henkisenä: arvot, intuitio.
Lainaus: Erityisherkän elämää
Pikkuhiljaa alan tajuta sitä kierrettä jonka sain "elämäntapamuutoksellani" aikaan kehossani. Vuonna 2010 suurinpiirtein tähän aikaan vuodesta aloin laihduttamaan ja kuntoilemaan. Erityisherkkänä saan myös hyvät kiksit liikunnasta ja flow-tilaan pääsy liikkuessa on yllättävä helppoa. Tästä syystä aloin liikkumaan alusta asti aika reippaasti ja ylitin paljon rajojani. Tein omaan kuntotasooni aivan liian raskaita treenejä enkä malttanut rakentaa peruskuntoa kovinkaan rauhassa.


Seurauksena oli ylikunto ja ylikuormitustila kehossa, jota ei suinkaan parantanut aivolisäkkeessä oleva hormonikasvain, sotki vaan entisestään. Silloin pistin kaiken kasvaimen piikkiin ja kun se oli saatu hallintaan alkoi treenit taas kiihkeänä. Treenasin ja sitten sairastuin yleensä flunssakierteeseen jolloin jouduin lepoon. Tämä toistui aika-ajoin, jälkeenpäin noin 4kk jaksoissa. Kunnes elimistö iski täyden stopin ja sairastuin fibromyalgiaan.


Nyt kun olen noin vuoden verran pystynyt harrastamaan vain kevyttä liikuntaa jos sitäkään, olen alkanut kuunnella myös kehoani erilaisella tavalla. Tajuan että kehoni vain reagoi herkemmin, aivan yhtälailla kuin muutkin osa-alueet elämässäni, kehoni ei ole tästä siis poikkeus. Jos huolehdin sosiaalisesta, psyykkisestä ja henkisestä puolestani niin ettei pahaa ylivirittyneisyyttä näillä alueilla pääsisi tulemaan, niin en voi tällöin myöskään vain piiskata fyysistä kehoani aivan miten sattuu.

Luonnossa liikkuminen myös jo automaattisesti alentaa stressihormoneja, joten se on minulle erityisen hyvästä. Tai jos treenaakin sisätiloissa jne. niin sen jälkeen olisi erityisen hyväksi mennä tekemään se palauttava harjoitus luontoon.


Tällä hetkellä olen joka ikisestä treenikerrasta niin kiitollinen. Eilen pääsin taas kahvakuulan pariin tekemään lihaskuntotreeniä <3 Täytyy vain malttaa pitää itsensä ja oma intonsa kurissa niin, että se peruskunto sieltä tosiaankin syntyisi eikä taas lähdettäisi menemään vääriä raiteita pitkin liian kovaa vieläpä.

iive

6 kommenttia:

  1. Mutta nyt tekisi mieli vielä vähän kysyä, että mitä se mies tästä kaikesta tuumaa.

    VastaaPoista
  2. No yrittää kaikin keinoin pysyä mukana ja ymmärtää. Aina se ei ole helppoa. Ottaen huomioon että olen urheillut koko ikäni(vaikka ei sitä ulkomuodosta aina uskoisi) ja urheilen edelleen. Sitä vastaan tuollainen yliherkkyys ja siitä tulevat kiputilat ovat olleet vaikea käsittää, kun itsellä ei vastaavia kokemuksia ole ollenkaan. Siinä missä minä rentoudun tai lataudun musiikilla ja psyykkauksella toinen meditoi ja joogaa. Aikojen saatossa sitä on vaan alkanut ymmärtää toista enemmän.

    Toinen asia on tuo henkisyys. Olen enemmän fakta- kuin henkinen ihminen. Se että toinen on löytänyt oman polkunsa ja saa sitä kautta tasapainoa ja rauhaa elämälleen on vain mielestäni hyvä asia. Minä saan sen saman esimerkiksi eri urheilulajieni kautta. Eri lajeista eri tavalla, mutta koen sen olevan minun "henkireikäni". Jos se puolisollani on joku muu, niin ei mielestäni ole minun asiani tai oikeuteni kyseenalaistaa saati puuttua siihen millään muotoa. Jokainen löytäköön oman "polkunsa", mikä se sitten ikinä tuleekaan olemaan.

    En koe että olen nykyään edes ns. ulkopuolinen. Kun keskustelimme aikanaan näistä meditaatio, yliherkkyys ja henkisistä asioista oli mielestäni helpoin tie minun ymmärrykseen se että rva. kertoo mulle asioistaan ja tuntemuksistaan, vaikka minä puolestakaan mitään ymmärrä. Se on helpompaa sitten minunkin suhtautua asioihin kun tiedän että mitähän siellä toisen pään sisällä pyörii.

    Näin olemme mielestämme saaneet aikaiseksi tietyn tasapainon yliherkkyyksien, henkiasioiden ja minun ns. faktamaailman kanssa. Ainakaan minua ei häiritse noissa asioissa mikään. Oikeastaan olen enemmän tyytyväinen ja onnellinen. Kaikki saa olla omia otuksiaan toisten osapuolien tuomitsematta. Tulipa pitkä selitys. Toivottavasti sait edes jonkunlaisen vastauksen :)

    -Aviomies S

    VastaaPoista
  3. Jahas, ei tarvinnut edes itse vastata :) tuossahan se rehellisin vastaus jo tulikin <3 kiitos <3

    VastaaPoista
  4. Aivan loistavaa Aviomies, tulit ja vastasit itse ja vieläpä kirjoitit niin hienosti. Noin soisi monien muidenkin tässä mailmassa ajattelevan. Ja Iive tsemppiä kärsivälliseen kunnon kohotukseen. Kuulostaa niin tutulta. Mieli tekee mennä kovempaa, mutta itsenikin on nyt opittava toimivaan enemmän kroppaani kuunnellen.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Aviomies S, sain vastauksen. Ja jotain ymmärrän senkin avulla, että omine hörhötyksineni elän yhden rationaaliseen ajatteluun taipuvaisen insinöörin kanssa :)

    VastaaPoista

Kiitos :)