perjantai 25. maaliskuuta 2016

Hyvän olon miniminininii

Hyvän olon hormonidieetti-verkkovalmennuksessa mietittiin sitä mikä on Hyvän olon minimi. Siis sellainen elämä, jota toteutat minimissään niin että sulla on hyvä olla. Jos menet sen alle, sulla on huono/huonompi olla. Tämä ei siis ole maksimi vaan miniminininii.
(Muitakin ihan jäätävän hyviä harjoituksia ollaan saatu ja olen tehnyt niitä omaan vihkoon kirjoitellen. Tämä vaan oli niin hyvä ja toi konkreettisesti esille sen ettei aina tarvitse tavoitella sitä maksimia, varsinkaan jos se minimikään ei täyty.)
Tarvitsen liikuntaa päivittäin, se voi olla ihan vain kävelyä, joogaa, uintia, aika kevyttä puuhaa. Yleensä kävelen töihin tai töistä kotiin, joinain päivinä teen lisäksi jotain muutakin. Raskaampia treenejä kehoni kestää tällä hetkellä vielä vähän. Noin 2 kertaa viikossa on tarpeeksi, yksikin kerta on tosi hyvä juttu. Kehoni kaipaa venyttelyä tai yin-joogaa päivittäin. Yleensä harjoitan sitä noin 30min-2h riippuen siitä miltä kehossa tuntuu. Yin-jooga on tällä hetkellä tehkokkain kivunhoitomuotoni, joten sitä ei ole hyvä jättää väliin kovin monena päivänä peräkkäin.
Säännöllisesti mun pitää päästä myös ulos, metsään, liikkumaan. Talvella ehkä kerran viikossa, kesällä/keväällä/syksyllä lähes joka päivä. Kun aurinko paistaa niin siitä pitää nauttia, että jaksaa taas talven ja pimeyden.


Unta tarvitsen paljon. Syvän unen määräni on niin kovin pieni, joten tarvitsen pitkät yöunet. 8 tuntia on kertakaikkinen minimi. Iltavuorosta aamuvuoroon päivinä tämä tosin usein jää toteutumatta ja nukun vain noin 6 tuntia, yritän korjata univajeen mahdollisimman nopeasti. Yövuoropäivinä pidän huolta siitä, että saan nukkua häiriöttömästi, yleensä minulla on tällöin kuitenkin mahdollisuus nukkua tarpeeksi pitkät unet (jos unta siis ei ulkopuoliset häiritse).

Jotta voisin hyvin ja jaksaisin ja että kehoni jaksaisi parantua on ruuan laatu isossa asemassa. Jotta voisin hyvin minun pitäisi syödä hyvin joka päivä tai ainakin kuutena päivänä viikosta. Muuten kehoni ei toimi ja etenkin jos olen syönyt liian vähän, kostautuu se jonkin ajan kuluttua epäterveellisten syömisten himona ja hallitsemattomana syömisenä. Myös univelka aiheuttaa tätä. En sano täysin ei herkuille tai hampurilaisille, koska sekin johtaa edellämainittuun käyttäytymiseen. Herkkuja voi syödä joskus, kuhan ei liikaa, kerran viikossa jotain on hyvä.


Kerran viikossa on hyvä myös olla lepopäivä kaikesta muusta liikunnasta paitsi yin-joogasta tai venyttelystä. Myöskään raskaampia liikuntasuorituksia ei ole hyvä tehdä peräkkäisinä päivinä, sillä palautuminen hidastuu huomattavasti.

Tarvitsen omaa aikaa päivittäin. Erityisherkkänä myös ylivirityn helposti, joten olen karsinut elämästäni rasittavia ärsykkeitä pois (vääränlainen musiikki/valot/hajut, hälyäänet, suunnittelemattomat tilanteet, kommunikaation puute, työn suunnittelemattomuus, kiire jne.). Olen harjoitellut myös suojautumaan negatiivisilta energioilta, sillä esimerkiksi työkaverin kimpaantunut kommentti saattaa saada minut raiteiltaan päiviksi koska (omasta ulospäin räväkästä persoonasta huolimatta) en ikipäivänä koskaan halua loukata ketään tahallisesti tai tahattomasti.

Lähes joka ilta meditoin ja kirjoitan kiitollisuuspäiväkirjaa. Se auttaa näkemään elämän oikeanlaisessa kontekstissa, puhdistamaan mielen ja lopettamaan päivän positiiviiseen. Joskus olen iltaisin niin väsynyt, että nämä jäävät tekemättä, silloin uni on tärkeämpää.

 
Haluan tuntea elämässäni paljon rakkautta ja iloa. Tarvitsen ystäviä joiden kanssa jakaa henkilökohtaisimpiakin asioitani, on tärkeää olla yhteydessä heihin säännöllisesti. Onneksi myös puolisoni on parhain ystäväni vaikkei hän jaa kaikkia henkisiä näkemyksiäni ja kiinnostuksen kohteitani, niin silti hänen kanssaan voi kuitenkin keskustella niistäkin.

En ehkä niinkään kaipaa aina älyllisiä haasteita, tosin tykkään silloin tällöin esim. jumpata aivoja sudokuilla ja ristisanoilla ja olen kyllä kiinnostunut yhteiskunnallisista aiheista tai saatan uppoutua tuntikausiksi jonkin aiheen kimppuun, viimeksi esimerkiksi linnunpönttöjen ja ötökkähotellien rakentamiseen. Mutta ilman luovuutta en voi elää. Minun on joka päivä saatava ilmaista itseäni pohtimalla ja kirjoittamalla blogiin tai vihkoon tai neuloa tai ommella tai maalata tai tehdä vain ruokaa omasta päästä kokeillen. Tai sitten suunnittelen kesää ja viljelmiä ja laadin viljelysuunnitelmia tai pinnaan kuvia Palstakansioon Pinterestissä. Jotain on aina tehtävä joka päivä.
Toisaalta myös henkiset harjoitukset tuovat tavallaan myös älyllistä haastetta, ne kuuluvat päivittäiseen elämään.

Jos nuo ovat minimeitä niin miksei se kuitenkaan kelpaa?
Ehkä siksi etteivät nuo minimit toteudu laisinkaan joka päivä tai edes toinen. Lisäksi haluaisin pystyä liikkumaan enemmän, haluaisin ajatella syvällisemmin, haluaisin syödä fiksummin, haluaisin joogata enemmän sen sijaan että sometan tai en vain pysty. Mutta elämä nyt taitaa vaan olla tällaista. Hyvän olon minimiin kuuluu myös se, että pitää osata ottaa rennosti eikä stressata itseään kaikella. Pitää tosiaankin välillä istua kanervikossa ja vaikka ottaa ihania kuvia kimalaisista.


Mutta sen verran voisin kehua sitä kuinka itsestäni huolehtiminen on lisääntynyt (muitten huolehtimisen sijaan tai lisäksi). Muistan ottaa vitamiinini, muistan lähes aina kunnioittaa kroppani "sanomisia" jonkin treenisuunnitelman sijaan, syön vaikkei olisikaan nälkä (ideologialla ihan sama mitä silloin syön kunhan en jää syömättömäksi, koska syömishäiriö), pidän kiinni meditoinnista, hiljentymisestä ja itsensä kuuntelemisesta 100 kertaa paremmin kuin puoli vuotta sitten. Se on mielestäni jo aika hyvin.

Vaaditko sinä itseltäsi liikaa vai ovatko ajatuksesi itseäsi ja elämääsi kohtaan realistisia?

Rakkaudella
iive

ps. Huomenna suunnataan Tahkolle viettämään aikaa sen perheenpuoliskon kanssa, jota näen harvemmin. Eli harvinaista kivaa aikaa tiedossa <3

torstai 24. maaliskuuta 2016

Damage control - parhaat kivunlievityskeinot

Viikko sairastumisesta ja edelleen olen puolikuntoinen. Tosin en sairastanut vatsatautia pelkästään vaan sain kivasti perään myös sen flunssan.

Näiden kahden jäljiltä kroppa onkin tavallista kivuliaampi, fibrokipujahan ei ole ollut juurikaan viimeaikoina kun elämä on ollut about tasapainossa. Viimeksi kipuja on ollut näin helsingin reissun ja bussimatkan jäljiltä. Nyt ei auta kuin tehdä damage controllia eli pelastaa mitä pelastettavissa on, että johonkin kuntoon pääsisi taas. Ei auta kuin ottaa kaikki keinot käyttöön.

Mähän en käytä varsinaisesti mitään lääkevalmisteita näihin kipuihin vaan pyrin hoitamaan niitä luonnollisesti. Tämä listaus ei ole kyllä huono kenellekään, vaikkei sulla olisikaan fibroa. Oikeastaan tämä listaus sopii aika monelle nykyään.


Stressinhallinta
Ilman stressiä myös kipuja on helpompi hallita, joten kaikenlainen stressinhallinta on tarpeen. Ja stressihän ei pitkän päälle ole hyvä kenellekään. Kun mua stressaa niin menen ulos, mieluiten metsään ja vielä mieluiten aurinkoon. Kesällä kun pääsee vielä uimaan niin ei ole sen jälkeen enää stressiä.

Hyvät yöunet
Kas siinäpä pulma. Nukun usein todella huonosti. Joko minulla on nukahtamisvaikeuksia tai sitten heräilen siinä 03-05 välillä. Myös syvän unen määrä on aika alhainen. Jokainen hyvin nukuttu yö on Whuhuun! arvoinen.
Kaikki nukkumiskonstit ovat kyllä käytössä kuten melatoniini, magnesium, hyvä sänky, rentoutuminen ennen nukahtamista jne. Se mihin voisin panostaa on älylaitteiden käyttökielto iltaisin. Tätä tulee tehtyä edelleen. Tai sitten mun on vaan hommattava ne oranssit lasit sinistä valoa vastaan.
Kirjoitan iltaisin Kiitollisuuspäiväkirjaa jota suosittelen kyllä kaikille.


Välineet
*Piikkimatto on aivan ehdoton. Selällään, kyljellään, mahallaan, siinä voi olla miten vaan ja rentouttaa just sitä kohtaa missä kipua on. Joskus tulee käytyä koko kroppa läpi unta odotellessa. Piikkimaton aion ottaa jopa matkalle mukaan, niin toimiva kivunlievittäjä se on ollut tällä hetkellä.
*Tennispallo kulkee myös mukana, jopa yövuorossa tai ehkä etenkin yövuorossa? Sillä saa kipukohtaa lievennettyä nopeasti. Kahdella tennispallolla sukassa saa käsiteltyä koko selän, reidet ja kyljetkin tosi hyvin.
*Putkirulla, tosin tällä hetkellä mun rulla on jo parhaat päivänsä nähnyt, täytyis ostaa uusi. Ehdoton väline kehonhuoltoon, etenkin treenien jälkeen.

Yin-jooga ja venyttely (ja hieronta)
Elämää ilman Yin-joogaa ei kertakaikkiaan enää ole. Laiskoina päivinä venyttelen vain tvn ääressä, mutta jos tarvitsee todellista kivunlievitystä ja varsinkin jos stressi painaa ja päässä surisee niin Yin-jooga on ehdoton.
Yin joogaharjoituksessa keskitytään vahvasti oman kehon tuntemuksien kuunteluun ja hengityksen tarkkailuun. Yin jooga on meditatiivinen harjoitus, joka vaikuttaa niin fyysiseen, henkiseen kuin energeettiseen tilaamme. Yin on vastakohta sille kaikelle suorittamiselle, mistä päivämme täyttyvät. Sen vaikutukset ovat moninaiset ja selviävät vasta itse kokeilemalla. (Lainaus: Sun-Ahonlaita HOX Joensuulaiset, suosittelen jos mielit Yin-joogaan!)

Hyvä ruoka (parempi mieli, parempi kaikki)
Niin kuin jokaisella, oli sitten Fibroilija tai ei, niin hyvä ruoka on kaiken perusta. En tiedä mihin kohti laittaisin painonhallinnan niin laitetaan se nyt vaikka tähän. Muuta en tuumaa kuin että vähän kevyempänä on helpompi elää ihan kaikin puolin, mut mitään kitukuureja en suosittele vaan sitä hyvää ruokaa (tarpeeksi paljon) ja liikuntaa.

Liikunta
Tällä hetkellä kroppa kestää liikuntaa jonkin verran jo. Mitä tasapainoisemmin liikuntaa tulee, sitä parempi olo on. Jos lakkaa liikkumasta niin taatusti sattuu ja kun tauon jälkeen alkaa taas liikkua niin sitten vasta sattuukin. Siksi jokainen liikkumaton päivä (esim. sairastelujen vuoksi) on huono asia. Liike on lääke. Liikunnan rasittavuus on tosin avainasemassa onko näin. Liian kipuilevalle / uupuneelle keholle liian rankka liikunta on vain rasite, täytyy löytää ja oppia tunnistamaan omat rajansa. Milloin on hyvä päivä salitreeneille, milloin kevyelle verryttelevälle kävelylle.


Vitamiinit ja hivenaineet
Itse suosittelen kaikille hyvälaatuista magnesiumia. Ja sitä onkin sitten jos jonkinlaista. *Magnesiumsitraatti ei ole se ainut oikea hyvä vaihtoehto. Magnesiumoksidi on ehken huonoin, Magnesium kelaattimuodossa ehkä parhain ( esim. magnesiumsitraatti, -glysinaatti, -tauraatti, -bisglysinaatti, -malaatti ja -glyserofosfaatti).
*D-vitamiini --> kaikki kai nykyään tietää jo kuinka tarpeellista tämä on? Työterveydessä saat kätevästi mitattua myös oman d-vitamiinitasosi.
*Probiootti --> tämä itselle uusi juttu, hyvää valmistetta etsiskelen ja kokeilen (sellaista mitä saa lähiapteekista) tällä hetkellä käytössä Idoformin joka päiväiseen käyttöön tarkoitettu valmiste. Ilmeisesti ihan hyväkin.
Valitessasi maitohappobakteerivalmistetta muista tarkistaa, että valmiste:
  • Sisältää laadukkaita maitohappobakteerikantoja
  • Sisältää hyvin dokumentoituja kantoja
  • Sisältää riittävän korkean pitoisuuden maitohappobakteereita
*Omega-3 --> jos et saa ravinnostasi tätä tarpeeksi niin sitten ehdottomasti suositeltavaa. Tässäkin laatu on valttia, ei ole mitään järkeä vetää huonolaatuista kalaöljyä. Itse syön todella vähän kalaa tms. joten omega kolmoset tulee purkista, valitettavasti.

Meditaatio/Hengitysharjoitukset/Itsetuntemus/Henkisyys
Tästä oliskin sitten kirjoitettavaa ihan romaaniksi asti. Ehkä joskus kirjoitankin.
Jokaisen olisi hyvä meditoida, jokaisen olisi hyvä opetella hengittämään tietoisesti ja erilaisin tavoin (eri hengitystavat auttavat erilaisiin asioihin), jokaisen olisi hyvä oppia oikeasti tuntemaan ja hyväksymään itsensä. Silloin on paljon helpompi elää elämäänsä kun ei koko ajan ahdista ja osaa rentoutua. Pystyy olemaan hiljaa yksin itsensä kanssa. Aika moni ei kuulemma tähän pysty.
Henkisyys on minulle tärkeä asia ja yksi tärkeimmistä asioista kivun hallinnassa. Se on asia johon voi turvata ja johon voi purkaa itsensä ja mahdollisen huonon olonsa ja sen hyvänkin. Jokaisella on se oma juttunsa tämän suhteen, joten eipä tästä sen enempää.


Sosiaaliset suhteet/ Rakkaus/ Perhe/ Ystävät
Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, yksin ilman rakkautta, ilman kosketusta. Joskus ei ole valinnanvaraa, mutta jos on, niin älä katoa kipujesi kanssa yksinäisyyteen. Kun itket kivusta niin anna toisen olla vain vaikka lähellä, koskettaa varovasti tai olla olemassa siinä vierellä jos kevyt kosketuskin vain sattuu. Anna sun tuntea se rakkaus kuitenkin siinä vierellä.
Ja ystävät, ne on kultaakin kalliimpia, älä menetä niitä.


Tiedän että (elämä kipujen kanssa) voi olla yhtä helvettiä. Se on uuvuttavaa taistoa, trapetsilla tasapainoilua ja joskus todellista kamppailua siitä jaksaako ylipäätänsä elää oikeasti vai kulkevatko päivät vain hitaasti ja kiduttavasti eteenpäin. Joskus on pakko syödä lääkkeitä. Mutta paljon voi tehdä itse. Moneen asiaan voi vaikuttaa pelkästään sillä miten elää ja mitä syö. Joskus ei pysty kuin olemaan olemassa, mutta jos joskus edes vähän pystyy valitsemaan ja tekemään jotain muuta sen eteen ettei sattuisi, niin suosittelen.

Rakkaudella
iive

ps. ilmianna tähän oma kivunlievitysvinkkisi tai ihan vaan ei ole hyvää elämää ilman tätä vinkkisi <3

tiistai 22. maaliskuuta 2016

On pelottavaa olla voimakas vai onko?

Aika huvittavaa sinänsä on se, että blogin nimi on Voimaa iive! samalla kun mua pelottaa olla voimakas.

Tämän viikon tehtävistä yksi oli miettiä suhdettaan laihduttamiseen ja mitä tapahtuisi jos lakkaisi laihduttamasta. Olisiko se pelottavaa?
Olen jo tovin työstänyt tätä laihdutus teemaa ja tehnytkin sen päätöksen etten enää laihduta, joten tämä tehtävä ei oikein palvellut sinänsä minua (ainakaan tässä hetkessä). Aloinkin miettiä onko tälle minun tavoitteelleni Voimaantua, jokin este miksi en siihen päämäärääni tunnu pääsevän.

Ja sieltähän sitä alkoikin sitten kummuta oikein urakalla. Teille jotka tätä luette voisin hieman avata mitä tarkoitan tuolla voimakkaalla.

Voimakas ihminen kuuntelee sydämensä ääntä ja toimii sen ohjaamana. Voimakas ihminen hyväksyy itsensä epätäydellisenä keskeneräisenä kehittyvänä yksilönä. Voimakas ihminen kestää myös sen jos hänen sydäntotuutensa johtaa hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi "mielistellä" toisia (eikä itseään), vaan hänen on puhuttava asioista niin kuin ne ovat vaikka ne satuttaisivat. Voimakkaan ihmisen toiminnan lähtökohtia ovat rakkaus, hyvyys ja puhtaus. (Tai jotain sinnepäin)
Voimakkuus voi tarkoittaa myös fyysistä voimakkuutta, joka minulle tarkoittaa kehon terveyttä ja tasapainoa, jolloin keho jaksaa tehdä työnsä ja on vastustuskykyinen muuttuville tilanteille.
Voimakkuus ei tarkoita täydellistä.

Pelottavaa on se, että täytyy ottaa vastuu omasta itsestään, ei voi jättäytyä muiden hoidettavaksi tai jättää itseään vain hoitamatta. Pitää seistä omien sanojensa ja tekojensa takana. Myös sen takana ettei aina olekaan täydellinen, että joskus tekee virheitä tai että joskus puhuu/toimii ajattelemattomasti. Ja sitten on vain myönnettävä mokanneensa ja yrittää kaikkensa korjatakseen tilanne. Mokaaminen on pelottavaa, mutta kaikkihan tekee sitä, joka päivä. Kukaan ei ole ylimaallisen täydellinen.

Voimakkuus on pelottavaa myös siksi, että kaikki eivät pidä siitä.
Voimakkaita ihmisiä voidaan pelätä tai heitä voidaan kadehtia ja tämä saattaa johtaa kiusaaminen kun toinen ei "kuljekaan lauman mukana" vaan kuuntelee omaa sydänääntään. Ja se on heille annettava anteeksi ja rakastettava heitä silti.

Voimakas ihminen on ennen kaikkea sydänääntään kuunteleva ja seuraava ihminen. Hän ei tahdo pahaa toisille tai ole kateellinen toisten saavutuksista tai onnesta. Hän on onnellinen niistä.
Voimakas ihminen ei havittele onnellisuutta ja hyvää vain itselleen vaan myös ympäristölleen ja läheisilleen. Se tekee hänet vain vieläkin onnellisemmaksi kun muutkin ovat onnellisia. Voimakkaan ihmisen ei tarvitse olla parempi kuin muut. Hän on oman itsensä vertailukohde.

En tiedä mitä se sitten kertoo minusta, että pelkään olla voimakas ihminen. Kun itse tapaan voimakkaan ihmisen ja hänen sydämensä säteilee kaikille ja hän on vain sitä mitä hän on, niin katson tuota ihmistä pikemmikin ihaillen. Sellaisen ihmisen kanssa on hyvä olla, tietää ettei tällä ole mitään taka-ajatuksia tai kieroiluja päässään ja tietää ettei hän petä sinua. Koska hän vain on. On onnellinen.

Ja sitten kun mietin tätä itsessäni niin tosiaankin pelkään sitä, että voimakkaana ihmisenä minua inhottaisiin, sanoistani ei pidettäisi ja minua pidettäisiin kovana jyränä tai liian outona, erilaisena kuin muut.
Jos todellakin ajattelen näin, niin enhän tietenkään koskaan päädy voimakkaaksi ihmiseksi. Koska enhän minä halua todellakaan olla sitä mitä tuossa pelkään.

Selkeästi tämä on asia mitä mun täytyy työstää vielä ja paljon, etenkin tuossa annan muille anteeksi etteivät he pidä minusta-osiossa on paljon työstettävää. Ehkä se johtuu edelleenkin siitä, että minua on aina pidetty "liian erilaisena" vaikka olisin yrittänyt olla vaikka mitä. Ehkä tässä vaiheessa voisi lakata yrittämästä ja yrittää kuoria tosiaankin esiin se kuka minä olen. Vaikka sitten olisinkin muiden mielestä "liian erilainen".

iive

ps. saikohan tästä nyt kukaan yhtään mitään selvää? :D

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Ruoka haisee ja maistuu hassulle

Tänään ruoka haisee ja maistuu hassulle.
Positiivista on se, että sitä tekee mieli syödä.

3 päivää Noro-viruksen tai minkälie hemmetin kamalan vatsataudin kanssa on ollut tämän viikon plääni. Tytär aloitti sairastelun jo lauantaina, mies rupesi kimppaan flunssalla (hyvästi vapaa viikonloppu), viimeisteli sen vatsatautitarjonnalla ja itse sairastuin kun tytär parantui.

Toivottavasti ei ihan äkkiä tule uudestaan moinen.
Nyt koitan syödä vähän puuroa.

iive

torstai 10. maaliskuuta 2016

Minkä on nyt aika päättyä, jotta uutta voisi alkaa?

"Voi EI!" tuumasin eilen kun piti iltavuoron jälkeen kiivetä rappuset kolmanteen kerrokseen, sillä niin jäätävät lihaskivut sain verkkovalmennuksen ensimmäisistä treeneistä. Työpäivän aikana kivut muistuttivat itseään aina istumisen jälkeen ja illalla aloin olla työpäivän ekstrasäpinöistä tavallista väsyneempi, joten tilasin autokyydin kotiin. VIRHE! Sillä hetki autossa istumista ja olin aivan jumissa.

No, sitten mentiin vaan rappuset aika vauhdikkaasti ylös niin "ei kerennyt tuntea mitään" :D

Itse treenipäivänä ajattelin jopa että olipas aika näpsäkän nopea treeni ja että varmaan pystyn jo huomenna/ylihuomenna vetämään toisen setin, mutta tänään on jo se ylihuomenna ja ei tosiaankaan vielä pysty. Odotellaan siis huomiseen ja jatketaan kävely ja Yin-jooga linjalla edelleen tämä päivä. Treenissä oli paljon ns. uusia liikkeitä tai sellaisia joita en ole tehnyt pitkään aikaan, joten sieltäpä sitä kunnon treenikipua sitten tulikin.

Keskiviikko oli aivan upea päivä kun aurinko paistoi ja metsässä lenkkeillessä "satoi" kun aurinko sulatti pois lunta mieletöntä tahtia. Innostuinkin treenien jälkeen lähtemään rennolle kävelylenkille nauttimaan auringosta ja raittiista ilmasta.




Kävin tsekkaamassa oikopolun Kesämaan palstalle ja kyllä tulee sinne kävellessä hiki, jyrkkää ylämäkeä koko se reilu kilometri. Pitäisi ainakin peruskunto olla kohdillaan kesän jälkeen. Onneksi kotiin tulomatka onkin sitten sitä pelkkää alamäkeä. Keskiviikkona kotona odottikin yllätys kun mies oli ostanut naistenpäivän kukkia! Oon saanut siltä kukkia 10 vuoden aikana ehkä pari kertaa (äitienpäivää ja synnytystä ei lasketa), joten olipa todellinen yllätys ja niin ihan mun näköiset kukat!


Mieletön energia on ollut valloillaan viimeiset päivät. Eilenhän oli "mustakuu" eli nyt kuu alkaa taas kasvamaan, joka on otollista aikaa kaiken uuden kasvattamiselle. Eilen oli myös auringonpimennys, vaikkei se tänne näkynytkään ja astrologien mukaan nyt on oikein hyvät ja puhdistavat energiat "liikkeellä".
Uusikuu on aina uuden syklin aloitus, ja kun kyseessä on auringonpimennys, nyt aloitettavat asiat ovat todennäköisesti jotain merkittävää. Syyskuussa 2016, kun saamme kuunpimennyksen Kalojen merkissä, voimme nähdä mistä tässä aloituksessa pohjimmiltaan oli kysymys. Siemen, joka nyt kylvetään, saavuttaa silloin sadonkorjuuvaiheen. Mitä ideoita, aikomuksia, unelmia ja aloitteita elämässäsi on juuri nyt nousemassa esiin? Tämä on hyvä ajankohta kysyä, minkä on nyt aika päättyä, jotta jotain uutta voisi alkaa? (Lainaus: kirsihallaseppala.fi)
Tykkään seurata astrologiaa, vaikken nyt siitä kauheasti ymmärräkään aina mitään. Se on minusta vain mielenkiintoinen tapa seurata elämää erilaiselta kantilta. Ja mielummin luen astrologiaennustuksia kuin iltapäivälehtien viihdeosioita tai erittäin masentavia politiikkauutisia.

Itse koen, että nyt on tosiaankin aika järjestellä tätä omaa elämää niin, että "tietynlaisen arjen" eläminen ei ole enää vain haave vaan se todellakin toteutuu kaikin puolin käytännössä. Joten ruoka uuniin ja joogamatto esiin ;)

iive

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Aamupalamörkö ja Kaura-Porkkana Leipäset (G,M)

Vuosikausia vedin aamut ilman mitään aamupaloja ja ensimmäinen päivän ruokahetki oli lounas. Aamulla ei kertakaikkiaan ollut nälkä ja kaikki syötävä lähinnä ällötti.
Jos tilannetta katsoo nyt vuosien "pakkoaamupalojen jälkeen", niin ei se tilanne ole mihinkään muuttunut. Edelleenkin aamuisin vatsa kaihtaa ruokaa, vaikka olisin jättänyt iltapalat syömättä. En koskaan herää aamulla sen tunteen kanssa, että vatsa olisi tyhjä ja tuumaisi, et hei anna mulle ruokaa. Tämähän on tosi huono lähtökohta kun ajatellaan terveellistä ruokavaliota ja pysyvää painonhallintaa.


Luontaisesti gluteeniton ruokavalio ei oikeastaan ole parantanut tilannetta yhtään, koska se leipä ei ole yleensä vaihtoehto (paitsi silloin jos olen innostunut leipomaan itse). Lähes kaikki gluteenittomat valmiit leivät ällöttävät. Ne haisevat ja maistuvat, jotenkin niin teolliselle. Toisaalta niin kaikki kaupan leivät muutenkin haisevat... muovipussileipää, hyi!

Toinen mitä nykyään kaihdan täysin on maitotuotteet, siis lähinnä jogurtit, viilit ja maitorahkat. Niitä en kertakaikkiaan saa suustani alas, etenkään maustettuna versiona, muttei maustamatonkaan versio enää uppoa. Näille on onneksi hyvä korvaajia olemassa, mutta se vaatii aina hieman vaivannäköä, chia-vanukasta kun ei voi vain ostaa purkissa (ja jos voisikin niin tuskinpa ostaisin). Nyt ostin kaupasta kokeiluun maidottomia versioita josko nämä hieman vähemmän aiheuttaisivat "takapotkua" vaikkeivat ole yhtään sen terveellisempiä tai vähemmän teollisia vaihtoehtoja tavan maitotuotteille. Joskus vain kaipaa sitä, että syöminen olisi helppoa. Purkki kaapista käteen ja lusikoimaan tyyppistä.
(Ei onnistunut, sillä soijajogurtti on ihan jäätävän kammottavan makuista. Onneksi sen saattoi pelastaa lorauttamalla vaniljajuomaa sekaan ja lisäämällä chia- ja pellavansiemeniä sekä marjoja. Se siitä helppoudesta...)


Kolmas todella mahdoton syötävä ovat leikkeleet. Sillä hyllyllä menee todella pitkään jos sieltä jotain syötävää yrittää etsiä. Ne limaiset löllöttävät leikkeleet, voi kertakaikkiaan aivan mahdotonta syötävää.. tänä aamuna yritin reippaasti syödä riisikakkujeni päällä Kultakalkkunaa ja söinkin, mutta eipä ollut kovin hääviä.

No, näistä lähtökohdista kun lähdetään niin aamupalojen muodostaminenhan on silkkaa leikkiä, eikö vain?

Mitä sitten syödä aamupalaksi onkin jokapäiväinen pulma. Aamuvuoroaamuina syön yleensä puuroa, sillä se on todella helppoa ja nopeaa ja pitää nälkää mukavasti. Syön vieläpä sitä takavuosien proteiinihitti "munapuuroa", sillä oikeasti pidän siitä.
Iltavuoropäivät ja vapaat aamut ovatkin suurin ongelma. Silloin on aikaa miettiä ja vatvoa sitä aamupalavaihtoehtoa mikä juuri tänä aamuna menisi vähimmillä yökötyksillä alas ja olisi suht terveellistäkin.
Viimeaikoina näitä ovat olleet chia-siemen pohjainen vanukas tai tuorepuuro kuitulisällä (psyllium), banaanipannukakut, smoothie tai sitten huonoimpana vaihtoehtona ne riisikakut kun mikään muu ei alas mene. Toivon todella Hyvän olon hormonidieetti-verkkovalmennuksesta apua tähän ongelmaani.

Seuraavat aamu- ja iltapalat on onneksi ratkaistu omatekoisella "rieskalla". Jauhoton peukalo-blogin Heli julkaisi aamulla kuvan ja reseptin Kaurarieskoihin Facebookissa. Siinäpä oli hyvä pohja lähteä testailemaan omaa reseptiä (kun teki mieli hieman säätää kuten aina). Lopputulos oli omaan suuhun oikein mainio, joten ainakin pari aamua on pelastettu :)


Kaura-Porkkana Leipäset (12kpl)

2,5dl gluteenittomia kaurahiutaleita keitettynä puuroksi
2dl porkkanaraastetta
2rkl psyllium
2rkl chia-siemeniä
1rkl pellavansiemeniä (itse rouhittuna)
1dl auringonkukan- ja kurpitsansiemensekoitusta
½dl mantelijauhetta
½tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1 kananmuna
päälle seesaminsiemeniä

Annoin puuron jäähtyä ja sen jälkeen sekoitin porkkanaraasteen, chia- ja pellavansiemenet sekä psylliumin puuron joukkoon. Annoin turvota tovin ja lisäsin loput ainesosat. Vedellä kostutetuin käsin muotoilin leipäsiksi ja paistoin 225 asteessa kunnes leipäset saavat väriä.

Ja kun on kerran aamu jo aloitettu leipomalla niin jatketaanpa sitä jumppaamalla. Verkkovalmennuksen kotitreenit odottaa! Onneksi ostin juuri ne käsipainot, sillä nyt niitä tosiaankin tarvitaan :)

Ihanaa viikkoa kaikille!

iive

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Onko pakko vetää ruokaöverit ja sokerikännit?

Huh, täähän on ollut melkoinen vihreä viikko kun katsoo kuvia tältä viikolta! Selkeästi kroppa jo halajaa vihreää, vihreää, vihreää eli kevättä! Ja se kevät alkaa tosiaan sieltä tulla, sillä luontopolun joen hiljaisimmassa mutkassa ei enää kuulunut 9-tien autojen ja lähitalojen ilmastointikoneiden humina (näitä huminoita olen manannut koko talven! -Ai minäkö ääniherkkä?).
Linnunlaulu solisi sen sijaan ympäriinsä ja kun tutussa kohdassa pysähtyi polulle hetkeksi, niin siellä se tikkakin nakutti jo pylvästään uskollisesti samassa paikassa kuin joka vuosi. Laulusta ja luonnon äänistä sai lenkille ihan uutta puhtia ja hyvinvointivoimaa <3


Lintunen suuntasi Mammalaan omalle lomalle siksi aikaa kun minä olen ollut loppuviikon töissä ja mies GoExpossa (töissä kyllä hänkin Golf-messujen puolella). Onkin ihan outo olo kun juuri nyt kotona ei ole ketään. Apua, mitä tekisi? No kirjoitetaan vaikka blogia sitten :)


Tämän vuoden ekat tankoparsat on syöty lähijauhelihapihvien ja kukkakaalimuusin kanssa. Tein tuota muusia ensimmäistä kertaa ja tykkäsin kyllä. Millainenkohan muusi olisi tullut tuosta kaupasta bongatusta vihreästä kukkakaalista? Ja koska muut häipyivät niin eilen sain kokkailla ihan itselleni risottoa parsakaalilla ja pinaatilla. Aivan mun lempparia! (Söin kyllä salaattiakin vaikkei sitä nyt kuvassa näykään :D )



Perjantaina oli tosi flunssainen olo ja en muuta jaksanut kuin lepäillä ennen töihin menoa ja juoda super-inkivääriteetä, onneksi lauantaina olo olikin jo parempi, näinkö se flunssa sitten hävisikin? Joten joogasin yin-joogaa Yogaiasta. Kätevää tuo tallenteilta katsominen kun ChromeCastilla saa tabletin näytön siirrettyä myös telkkariin. Kuvaa katsoessa huomasinkin aika paljon olevan vihreätä ympärillä :D



Ja joogan jälkeen välipalaksi töihin mukaan mikäpäs muukaan kuin vihersmoothie :D Olisin laittanut jotain vihreää töihin päällekin, mutten sellaista vaatekappaletta omista kuin yhden ja se oli likainen ;)

Voisi sanoa, hyvä viikko, vaikka maanantaina olikin niin mahdottoman raskas päivä ja loppuviikosta flunssa iski. Kuitenkin olen pystynyt treenaamaan ihan kivasti, uudet puntitkin pääsi jo kunnon käyttöön ja kävellen olen mennyt työmatkat. Ruuatkin ovat olleet oikeastaan todella loistavalla tasolla, jopa ne aamu- ja iltapalat jotka monesti jäävät syömättä.

Ja tänään mietin huomista Hyvän olon hormonidieetin alkua, että eipä tunnu olevan tarvetta mässäilylle ennen sitä. Että ei ole pakko vetää niitä ruokaövereitä ennen kuin "dieetti" alkaa. Ei ole pakon tunnetta vetää sitä "viimeistä suklaapatukkaa tai sokerikänniä" ennen kuin "kaikki on kielletty". Josko kerrankin osaisin lähteä johonkin valmennukseen aikalailla terveellä asenteella?

iive


keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Mitään ei saa jos ei edes yritä

Tiedättekö,
on ihanaa herätä aamulla siihen kun on nukkunut kerrankin tarpeeksi ja herää suurinpiirtein aika virkeänä. Tämä on ollut aika vieras olotila viimeaikoina vaikka olen tuntimääräisesti nukkunut aika pitkiä yöunia.
Silloin kun herää puolikoomassa, ei tee mieli aamupalaa eikä oikein mitään muutakaan. Kunhan pysyy edes jotenkuten hengissä tai siltä se ainakin tuntuu. Jokainen joka nukkuu huonosti tietää tämän olotilan kyllä. Jokainen joka nukkuu hyvin, ei voi edes kuvitella sitä tuskaa mitä unettomuudesta kärsivä kokee lähes jokainen päivä.

Jos aamupala ei maistu, tee siitä mahdollisimman herkullinen!

Kello on nyt vasta kymmenen, on vapaapäivän aamu ja meillä hurisevat jo niin tiskikone kuin pyykkikonekin, kohta alkaa siivous ja  sen jälkeen puutarhaunelmat. Maaliskuussahan se alkaa kun istutuskärpänen pörrää vauhdilla ja eilen piti käydä ostamassa ensimmäiset siemenet ja taimimullat. Pinterestissä on jo oma Puutarhaunelmia-kansio ja sinne kertyy kuvia vauhdilla. Suunnitelmissa on kasvien lisäksi ötökkähotellia ja linnunpönttöjen rakentamista :D
Unettoman yön aamuna mitään näistä ei olisi tapahtunut.


Eilen aamulla olin väsymyksestä huolimatta todella iloinen, sillä sain sähköpostia Kaisa Jaakkolalta. Olin kirjoittanut aiemmin hänelle ja ehdottanut itse hänelle blogiyhteistyötä ja erittäin poikkeuksellisesti Kaisa lähti tähän mukaan, mikä oli minulle todella huippujuttu! Kirjoitin sähköpostia Kaisalle asenteella "Mitään ei saa jos ei edes yritä" ja se yrittäminen palkittiin.
Ensi maanantaina alkaa nimittäin Hyvän olon hormonidieetti-verkkokurssin pilottiryhmä ja itse pääsin siihen blogiyhteistyön merkeissä mukaan. Ja vaikka kurssiesittelyssä lukeekin pilottiryhmä, niin kuka vaan voi osallistua verkkokurssiin kunhan vain kerkeää, paikkoja on rajoitetusti :)

Vuosi sitten "pyysin" apua fibromyalgia-diagnoosin mullistamaan elämään ja sainkin avukseni ihanan Life Coach Sadun (Satu on muuten nyt valmis Life Coach ja ihan huipputyyppi!) Se matka kestikin koko loppuvuoden 2015.
Nyt pistin ilmoille uuden "pyynnön", että todella kaipaisin apua nyt tämän Kuntoudutaan fibromyalgiasta-projektin kanssa ja tässä nyt ollaan taas <3 Ei voi muuta tuumata kuin Kiitos, Kiitos, Kiitos <3

Verkkokurssin alkua odotellessa voi harjoitella niitä uusia(?) hyviä elämäntapoja. Ruokahaluttomuushan on vaivannut minua taas pitkään ja siitähän seuraa ahmiminen kun on tarpeeksi kauan ollut liian vähällä ruualla. Nyt syödään taas kellon kanssa ja oikeaa ruokaa, ei riisikakkuja. Tänään kannustusta tulee lisää kun webinaarisarjan viimeinen osa tulee eetteriin ja kerrankin pääsen osallistumaan livenä, huippua!


Minulla on todella hyvä fiilis tästä keväästä. Uskon, että tästä keväästä ei tule helppo, mutta moni asia tulee muuttumaan ja monta hyvää juttua tulee tapahtumaan.
Ensiksi on tämä verkkokurssi, sitten loma Tahkolla mun "isän perheen" kanssa, toukokuussa pitäisi olla fibromyalgia-kuntoutus Peurungassa ja kesällä Lintusen kanssa lähdetään ulkomaanreissulle. Muutamia henkisen puolen tapahtumia on tulossa, niitäkin on kiva odottaa. Ylipäätänsä on kiva nykyään, että on jotain mitä odottaa, ettei elämä ole pelkkää tasapaksua massaa ja pyöri pelkkien työvuorojen ympärillä. Milloin on mikäkin vuoro ja milloin sattuu olemaan vapaata, kuka on perheestä milloin missäkin, kuka hoitaa hommat, aamulla vai illalla vai jopa yöllä. Sitähän monesti vuorotyöläisen arki on. Siihen on todella helppo uppoutua ja unohtaa elää sitä omaa elämää vaan alkaa suorittamaan sitä pelkkää arkea.

iive