torstai 7. huhtikuuta 2016

Elämän demonisointi

Joka tuutista meille työnnetään elämää millaista meidän pitäisi elää ja kas, yllätyshän ei ole, etteivät eri "asiantuntijoiden" mielipiteet yleensäkään kohtaa toisiaan.

Uutisointi johtaa siihen, että ihmiset aivan oikeasti romahtelevat kaupoissa kun eivät enää edes tiedä mitä ostaa ruuaksi. Ei tarvitse kuin aukaista iltapäivälehden sivu niin johan löytyy -Juissauksessa hepatiitin ja vatsataudin vaara (siis ei voi olla totta, tämäkin siis vaarallista!) -Teetkö vatsalihasliikkeen väärin? Voi olla haitallista terveydelle! (Kuhan nyt joku tekisi edes jonkun vatsalihasliikkeen...)

Laihdu syömällä, laihdu paastoamalla - paastoaminen on erittäin vaarallista, älä missään nimessä syö hiilihydraatteja, rasvoja tai jopa proteiinia... eikun juu noita nimenomaan pitää syödä - ei pidä syödä - pitää syödä. Treenaa - älä treenaa. Juoksu on vaarallista - ihminen on syntynyt juoksemaan... aaargghhh!

Lihaa ei ehdottomasti saa syödä tai jos syöt niin tokihan hankit lihasi ihan itse lähimmältä luomutilalta. Kaikki kasvikset luomuna kiitos tai vielä parempi jos kasvatat ja keräät ne itse. Osta lähiruokaa, reilua kauppaa, luomua, gluteenitonta, lisäaineetonta, sokeritonta, rasvatonta, maidotonta... lista on loputon!

Monet ihmiset eivät välitä näistä lainkaan, sitten on sellaisia kuin minä, joka yrittää kuluttaa kohtuudella, elääkin siinä kohtuullisilla rahavaroilla, terveellisesti ja vieläpä eettisesti. Siitä on tehty aivan mieletön suo. Ja ihan riittää jos kamppailet vain yhdenkin asian kanssa, sen huomaa kun seuraa fbssä Jenny ja läskimyytinmurtajat palstaa. En todellakaan ole yksin.

Viime keväänä ja syksynä kamppailin asian kanssa kovastikin, oli vaikeaa olla treenaamatta ja focus siirtyi selkeästi syömiseen ja muuhun elämään. Matka ekokauppaan vaatii autoa ja erillistä "ostosaikaa", joten olen päätynyt valitsemaan marketin eko-tuotteita niiltä osin kun niitä olen käyttökelpoiseksi todennut.
Kasvissyönnistä jouduin luopumaan osittain samasta syystä. Gluteenittomuus ja kasvissyönti ei vain ollut nyt se juttu. Ruuasta jäi oleellisesti puuttumaan tärkeitä ainesosia ja usean ruuan valmistaminen koko perheelle oli rasittavaa. Tätä kokeillaan sitten taas kun muilta "elämäntapamuutoksilta" jää tälle osiolle tilaa ja _rahaa on käytettävissä enemmän_ sillä gluteeniton kasvissyönti on kallista!

Liikunnan suhteen annan itselleni todellakin armoa ja tällä hetkellä elämään (eikä luultavasti enää ikinä) ei todellakaan kuulu Hurjat painonpudotukset tai muut dieettiohjelmat. Rakastan sitä kun joka ikisessä Hyvän olon hormonidieetin uudessa ohjeessa muistutetaan siitä että jokainen tekee juuri sen verran kun tuntee hyväksi. Tiedän, että myös laiskuus on "vaarana" joillekin, mutta omalla kohdallani ei ole siitä kyse, pikemminkin kyse on ylisuorittamisesta. Ja sitä en enää jaksa.

Miksi turhaan rasittaa itseään älyttömillä vaatimuksilla, etenkin kun kukaan ei oikeasti edes tunnu tietävän mitä oikeasti olisi hyvä syödä, kukaan muu kuin sinä ei voi sanoa mikä on sinulle täydellinen tapa liikkua. Kaipa jossain on "täydellisiä" ihmisiä. Minä en sellainen valitettavasti ole ja olen nyt viimein siihen ihan tyytyväinen. Ne pienetkin teot ovat tärkeitä. Ainakin parempi niin kuin ahdistuksissaan "vetää koko homma aivan överiksi (suuntaan tai toiseen) kun ei pysty saavuttamaan täydellisyyttä".


Sen mitä olen viimeaikoina erityisesti oppinut on itsensä arvostaminen tälläisena kuin olen. Ostin itselleni sopivat housut enkä enää ajatellut "laihtuvani mahdollisimman nopeasti". Syntymäpäivän kunniaksi hemmottelin itseäni ostamalla kulta"skumppaa" sen halvimman pullon sijaan. Ero hinnassa ei tosin ollut järin suuri, mutta ajatus sitäkin tärkeämpi.

Läheiset muistivat ihanalla kukkakimpulla <3 Rakastan kukkia ja miehellä onkin helppoa kun ei tarvitse ikinä miettiä mitä haluan lahjaksi. Kukat ovat taattu lahja aina <3


Mutta silti parhaimman syntymäpäivälahjan ikinä antoi Lintunen kun oppi ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä. Nytkin se viilettää kodin viereistä pyörätietä edes takaisin <3
Että aika pienestä se onni on elämässä kiinni ja yllättäen se tulee niin hassuista asioista.
Kuten siitä kun vaan saa irroittaa lapsen pyörästä apupyörät <3

Onnellinen
iive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)