keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Hyvän olon hormonidieetti vko7-onko kaikki mennyt putkeen?

Ihan jo ahdistaa ajatellakin, että ensi viikko on viimeinen verkkovalmennusviikko. Koko homma on ollut paljonkin poikkeava muihin verkkovalmennuksiin verrattuna ja vaikka olen ollut reilusti yli puolet ajasta kipeänä enkä ole voinut tehdä treenejä siis lainkaan, niin koen että en ole jäänyt mistään paitsi.
Pikemminkin olen pystynyt keskittymään juuri niihin juttuihin, joihin puuttumalla voin tehdä ne pysyvän elämänmuutoksen viimeiset säädöt joilla pääsen siihen tavoitteeseeni. En ole voinut vaan treenata ja skipata pääkoppa-asioita...

Ja toivottavasti se flunssakin nyt häviää maanantaina poistetun tulehtuneen viisaudenhampaan kanssa, nyt ainakin tuntuu jo huomattavasti paremmalta! Taisi tulehtunut hammas ylläpitää sitä tukkoisuutta ja huonoa oloa :( Mutta onneksi aina voi joogata, vaikka olisi nuhainenkin <3 Ja käydä metsässä <3


Kirjoitin edellisessä postauksessa oivalluksestani jonka sain valmennuksen facebook-ryhmässä. Tajusin, että niillä elämäntapamuutoksilla olin päässyt pysyvästi tämän hetkiseen kokooni ja jos jatkaisin elämää samalla mallilla niin uskon, että paino pysyttelisi tässä samassa aika hyvin.

Tästä painosta alaspäin pääsin Bikini Challengen dieetillä ja kun dieetti loppui tulivat ne kilot takaisin pikkuhiljaa, koska pysyvää muutosta ei ollut tapahtunut ja etenkin siksi, että olin vetänyt itseni dieetillä aika piippuun niin fyysisesti ja henkisesti. Se dieetti oli yksinkertaisesti minulle aivan liian raskas silloin. Kilojen takaisin tulon syy ei ollutkaan minun huono itsekurini tai muu itsensäruoskimis-asia, vaan se, ettei niitä pysyviä elämäntapamuutoksia ollut sen valmennuksen aikana tullut.
Tämä on ehkä yksi isoimmista oivalluksistani koko tämän Hyvän olon hormonidieetti-valmennuksen aikana, sillä aiemmin kokemani epäonnistumisen tunne on masentanut minua aikalailla koko viime vuoden ja sehän on tietenkin vaikuttanut aivan kaikkeen.

Kaipaan edelleenkin treenaamista niin paljon, että välillä oikein itkettää, en tiedä pystynkö koskaan hyväksymään sellaista vaihtoehtoa etten voisi enää treenata kunnolla. Käsittämätöntä kuinka tällainen sohvaperuna saikin muutamassa vuodessa itsestään niin treenihullun. Ja niin kauan kun on toivoa niin jaksan uskoa, että joku päivä pystyn treenaamaan taas täysillä.


Toinen asia on ollut sen tajuaminen, että oikeasti syön oikeata ruokaa aivan liian vähän, joka taas johtaa siihen että ahmin sitten niitä herkkuja. Ja oikeasti tämä on siis aivan luonnollinen reaktio! Eikä tästäkään minun tarvitse itseäni haukkua ja mollata ja nipistää entisestään vähistä oikeista ruuista. Tämä on tosin sellainen asia, mitä pitää opetella ja opetella ja opetella. Ja ehkä käydä sitten vähän psykologillakin syömishäiriötaustan vuoksi.

Kolmanneksi voisin listata ajatuksen laihduttamisen lopettamisesta. En tiedä kuinka voin tämän laihdutus-asian saada päästäni pois ja blogikin tätä ajatusta pitää tietenkin yllä. Ensisijainen tavoitteeni on saada itseni terveeksi. Bye bye kasvain ja fibromyalgia. Tervetuloa terve ja hyväkuntoinen minä. Toissijainen sivutuote on kuitenkin laihtuminen, jonka siis toivon kuitenkin tapahtuvan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että jos saan tehtyä sellaiset elämäntapamuutokset, että pystyn harrastamaan liikuntaa ilman suurempia vaikeuksia ja että hormonitoimintani ja vastustuskykyni toimivat hyvin = olen terve, niin silloin minulle on kyllä aivan yksi lysti mitä se vaaka näyttää.


Neljäs asia on se uni. Asia jonka kanssa olen saanut vääntää koko elämäni ajan. Nyt tuntuu siltä, että jokin on muuttunut tässäkin asiassa. On öitä, jolloin herään ja puolihorteessa valvon parisenkin tuntia. Seuraavana päivänä väsyttää ja syömisen kanssa on ongelmia. Nyt vain tiedän miksi näin on eikä minun tarvitse enää lisää rangaista itseäni jos tällaisena päivänä ei kaikki aivan putkeen mene. Olen ensimmäistä kertaa oikeasti opetellut menemään nukkumaan ajoissa enkä ole odottanut sohvalla, että joskos nukuttaisi vai ei. Mielenkiintoista on nähdä mitä eilen alkaneet yövuorot vaikuttavat asiaan. Kehittämisen kohteena tässä on vielä näiden some-juttujen käyttö iltaisin. Yöksi olen jo opetellut laittamaan sekä tabletin että kännykän pois verkosta, joten jos yöllä heräilen en heti ala selaamaan facea tai muuta niin kuin aiemmin olen tehnyt.


Lisäksi valmennuksesta ollaan saatu paljon ruokaohjeita ja syömisvinkkejä, treeniohjeet tietysti ja monille uusia meditaatio-, keskittymis- ja joogaharjoituksia. Itse olen ehkä tykännyt enemmän omista vanhoista harjoituksistani, mutta olen minä kaikki valmennuksenkin harjoitukset tehnyt ja hyviä nekin ovat olleet. Ravintolisä-arsenaali on nyt vakiintunut tiettyihin juttuihin valmennuksen ohjeiden mukaan ja nyt ensimmäistä kertaa oikeasti sisäistän ja tiedän miksi niitä vitamiineja yms. on hyvä ottaa ja mitä ne minun kehossa oikein tekee.

Mielenkiinnolla odotan mitä meille vielä täksi ja ensi viikoksi keksitään. Tuleeko vielä suuria oivalluksia? Toisaalta näin monta isoa elämään suuresti vaikuttavaa oivallusta 8 viikkoon on jo aivan loistavasti.

Mutta nyt nukkumaan mars!
iive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)