tiistai 5. huhtikuuta 2016

Milloin elämäntapamuutos on onnistunut?

Yhden elämäntavan muuttaminen vaatii lukemattomia toistoja, jotta siitä tosiaan tulee uusi tapa tai vanha tapa jää pois. Uusi elämäntapa saattaa sujua hyvin kun elämä on balanssissa, mutta entäs jos siihen tuleekin mukaan stressitekijä?


Yli kolme viikkoa on vedetty puolikuntoisena, ensin norossa ja nyt b-viruksen kanssa (ilmeisesti jo toistamiseen/ toisella pöpöllä) eikä loppua näy. Unet on jääneet huonoiksi ja vuosiloma vaihtui lähinnä sairaslomaksi (tosin lomapäiviä ei kukaan enää korvaa) No joo. Näkyyhän sitä hyvääkin (kuten aina, kun tykkään niin elämästä ajatella), sillä ne "uudet" elämäntavat alkavat hiipiä takaisin kehiin, edes ajatuksiin ja sieltä sitten tekoihin asti. Tulee tarve vääntäytyä sohvalta Yin-joogaamaan ja ruokavalioon alkaa pikkuhiljaa hiipimään taas ne arjesta tutut syömiset "sairasmättöjen" sijaan.
Hyvän olon hormonidieetti-verkkovalmennuskin on puksuttanut eteenpäin ja minä olen lähinnä tsekannut mitä sieltä on tullut. Onneksi sekään ei kaadu useampaankaan sairaslomapäivään. Vaan jatkaa voi kun pystyy.


Ensimmäiset Tahkon lomapäivät oli kunto oli onneksi ihan ok. Muutama kerta suksilla. Kaksi kertaa kylpylässä. Lähes joka päivä toimintapuistossa. Aurinkoa, vesiliukumäen laskua, perheen kanssa oloa, kevättä ja hyvää ruokaa (terveellistä!) Ja vähän biletystä siskojen kanssa ;)

Viimeisenä päivänä käytiin vielä Tahko Farmilla ennen kotiin lähtöä. Siellä oli kyllä ihania eläimiä (jotka olivat kyllä tasan oppineet siihen, että heitä SAA SYÖTTÄÄ, niin hyvin kerjäsivät :D Pääsymaksuun siis kuului namisanko ja ohjeet mitä millekin eläimelle saa antaa.


Puput oli meidän suosikkeja, koska niitten kanssa sai hengailla ihan rauhassa (lampaat oli vähän turhan tyrkkyjä ja liiskaavia niin kuin ne yleensäkin on).



Ajettiin kotiin äidin kautta ja oltiin siellä vielä yksi yö. Päästiin katsomaan Eemeli metkuilee-läpimeno (harjoitus siis), ihan huippu! Sai nauraa ihanasti. Mikä tekee aina hyvää.

Ennen kotiin lähtöä kävin vielä Väinölässä, jossa pääsin katsomaan juuri ripustetun näyttelyn (ei ollut edes avajaisia keretty viettämään) Kynnyksellä (Maalaukset Kirsi Ryynänen, Keramiikka Tuula Koskela). Sykähdytti.



Ylhäällä kiertelin peruskokoelmia läpi ja tuli pakottava tarve istahtaa yhteen tuoliin ja aloin katselemaan vieressä olevalla pöydällä olevaa grafiikkaa... eipä ollut yllätys mitä pöydältä löytyi  <3



Keinutuolikin kutsui istahtamaan hetkeksi, ihmettelin vähän että miksi, mutta istumisen jälkeen ei tarvinnut miettiä kun katse osui suoraan Kadonnut kaupunki (Maria Rouvinen-Mäkelä) tauluun <3 Atlantis <3


Atlantis on toistunut milloin missäkin nykyään, vaikka sanoin taannoin "ettei se ole yhtään mun juttu". Mutta näin sitä näköjään joka paikasta löytyy kuten vaikkapa mun lempibiisistä, jota kuuntelin MONTA VIIKKOA tajuamatta mitä siinä oikein lauletaan! Niinpä niin, voisi tuumata universumin huumorintajusta taas :D


Että silleen taas tämä elämä menee.
Huomenna olis sit syntymäpäivä, mikäs sen mukavampaa. Ja vapaapäivä töistäkin on <3

iive

2 kommenttia:

Kiitos :)