maanantai 18. huhtikuuta 2016

Pidänkö itseäni epäonnistuneena turhaan?

Keskustelimme tänään facebookin ryhmässä laihdutusohjelmista ja siellä oli linkkaus Patrik Borgin blogaukseen Laihdutus TV:ssä - vuosi ja kilot ei kerro mitään. Olin jo aiemmin tämän jutun lukenut sen ilmestyessä, mutta nyt kolahti tämä kohta erityisesti.
Eli toivoisin huomiota pois kiloista ja kohti oppimista ja tekemisen laatua. Aivan yksi lysti onko joku henkilö laihtunut puolessa vuodessa -30 kg jos käsissä ei ole pysyvän painonhallinnan monipuolista opettelua - äkkiä se sieltä takaisin tulee. Ja jos joku on laihtunut samassa ajassa -3 kg, mutta on saanut selvästi kiinni uudenlaisesta paremmasta mutta positiivisesta ajatusmallista niin hän on paljon pidemmällä painonhallinnassa - ja jatkossa painonlasku todennäköisesti vain ottaa lisävauhtia. (Lainaus: Patrik Borg)
Kun aloitin elämäntapamuutoksen painoni oli noin 98,8kg. Alimmillaan painoni on ollut 64kg Bikini Challengen jälkeen, josta nyt on tultu kymppi takaisin sairastelun ja muiden haasteiden myötä. Kuitenkin se paino on ollut aika tasaisesti nyt tässä kohtaa jo tovin. Tämä on syy, että pidän itseäni epäonnistuneena. Siis vain ja ainoastaan siksi etten ole päässyt nykyisestä 74kg:stä takaisin alaspäin, olen mielessäni epäonnistunut.

Ei ollut mahaa ei.
 Mihin jäi se iloitseminen siitä missä olen onnistunut?

Se vanha minä (josta olen täällä joskus iät ja ajat sitten kirjoittanut), poltti tupakkaa, inhosi liikuntaa (koska koki olevansa huono siinä), joi Pepsi Maxia 3litraa päivässä + kahvi/energiajuomat, söi paljon suklaata ja mättöä, söi todella vähän kasviksia tai ylipäätänsä oikeaa ruokaa, ei ainakaan ikinä aamupalaa, lähinnä töissä tuli syötyä koska se oli työsuhde-etu.
Se vanha minä oli 28 vuotias sohvaperuna, joka oli tuomittu ikuisesti huonokuntoiseksi ja ylipainoiseksi. Se oli kokeillut kaikki dieetit pussikeitoista kaalisoppaan ja sinne ja tänne ilman tuloksia. Ja sitten sillä vanhalla minällä olikin "yht'äkkiä" lapsi ja se rupesi ajattelemaan, että ei tässä nyt näin voi käydä ja näki silmillään tulevaisuuteen, jossa hänen lapsensa oli tässä samassa kierteessä.


Molemmissa kuvissa hymyillään, mutta muuten elämä on kyllä aivan erilaista.

Nykyinen minä on ollut savuton jo yli 8 vuotta. Rakastan liikuntaa ja olen kokeillut paljon eri liikkumisen muotoja ja liikunta kuuluu jokapäiväiseen elämään tavalla tai toisella. Pepsi Maksit ovat mennyttä, nykyään juodaan ihan sitä mitä tulee hanasta eli vettä ja paljon! Suklaata ja mättöä kyllä syön, siinä on vielä oppimisen paikka ja paranneltavaa syömishäiriön kanssa. Oikeata ruokaa syödään joka päivä ja kasviksia paljon. Aamupalaa syödään aina!


Näin paljon elämääni olen tehnyt muutosta noin 8 vuoden aikana ja vasta nyt tuli se hetki, että tajusin kuinka PALJON olenkaan saavuttanut! Nämä kaikki ihanat asiat olen saanut elämääni, vaikka nämä vuodet ovat todella koetelleet. Kaksi kertaa olen odottanut "kuoleman tuomiota" saaden luojan kiitos lievemmät diagnoosit. Niidenkin kanssa on ollut opittava elämään, ehkä välillä suossa rämpien, mutta tässä kuitenkin ollaan.
Minä olen oppinut ja muuttanut elämääni pysyvästi ja se on johtanut minut tähän pisteeseen, joka on jo oikein mainio piste. Siitä on syytä olla ylpeä, että on tähän asti päässyt. Nyt matkaan vain eteenpäin, opin uusia asioita niin kuin ennenkin ja joku päivä voin taas katsoa taaksepäin ja tuumata kuinka hienosti olen onnistunut. Matka siihen tulee taittumaan hitaasti, mutta se tulee olemaan pysyvää muutosta. Pysyviä asioita.

Joka ilta kirjoitan kiitollisuuspäiväkirjaa, tänään ei tarvitse miettiä mistä oivalluksesta kiitän <3


Ja se lapsi on kohta koululainen, iloinen ja reipas tyyppi. Rakastaa liikkua ja kulkea luonnossa, polkee polkupyörällä kuin tuulispää. On ennakkoluuloton syöjä ja tykkää erityisesti parsasta (molemmista sellaisista), avocadoista ja oliiveista, sekä äidin jauhelihapihveistä. Mieluiten näistä kaikista yhdessä <3

iive

4 kommenttia:

  1. Olet kyllä tehnyt hurjan elämäntapamuutoksen, olen ylpeä susta <3

    VastaaPoista
  2. Ihana kirjoitus, mulla tais mennä roska silmään! 😉 oot onnistunut niin hienosti ja Lintskulla on niin paras roolimalli 😊 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli <3
      Ei tää helppoa oo niin kuin itsekin tiedät, mutta on hyvä että joskus edes näitä oivalluksia tulee jolloin voi kokea onnistuneensa <3

      Poista

Kiitos :)