torstai 14. huhtikuuta 2016

Uneton ahmija

Hyvän olon hormonidieetti-verkkovalmennuksen myötä on tosiaankin tullut selväksi ne minulle isoimmat kompastuskivet ja jojoilun sekä painonhallinnan vaikeuden pahimmat aiheuttajat.

a) Unettomuus tosiaankin aiheuttaa ahmintaa
b) Liian vähäinen tavallisen ruuan syöminen aiheuttaa ahmintaa
c) Ikuinen laihduttajan identiteetti aiheuttaa ahmintaa

Päivittäinen ruoka, jota syön normaaleina päivinä on itseasiassa todella terveellistä. Pidän kasviksista niin salaattina tai kypsänä. Mielestäni ruokavalioni on aika laaja vaikka olenkin gluteeniton, vai pitäisiköhän tuumata, että se on laaja oikeastaan osittain siitä syystä? Sellaisina päivinä kun kaikki rullaa olen nukkunut silloin hyvin, ei iske pakkomiellettä syödä kolmea suklaapatukkaa tai hampurilaisateriaa. Jos kaikki päivät olisivat sellaisia hyviä päiviä, olisin hyväkuntoinen ja normaalipainoinen.


Kaikista pahin ja nopein vaikutus on unettomuudella tai huonolaatuisella unella. Se tuli todettua nyt kun olen tietoisesti syönyt ne täydet kalorit puhdasta perusruokaa ja yhden yön huonojen unien jälkeen ruokahalu oli pohjaton. Ja nimenomaan ruokahalu oli pohjaton kaikkea epäterveellistä kohtaan. En kertakaikkiaan pystynyt hillitsemään itseäni ja illalla olikin sangen paska olla. Plussaa oli se, että sitkeästi sen päivän söin MYÖS ne hyvät päivän kalorit, joka on entisestä käyttäytymisestä poikkeavaa.

Seuraavana päivänä hyvien yöunien jälkeen ei ollut mitään ongelmia ja viime yön superpitkien ja poikkeuksellisen hyvin nukutun yön jälkeen tänään onkin riittänyt energiaa vaikka kuinka eikä syömishimot ole jyllänneet millään tavalla.


Minulla on aina ollut vaikeuksia nukkua, joskus tilanne oli aivan mahdoton ja nukuin sitten milloin sattuu ja se häiritsi normaalia elämää paljonkin. Kouluun ei jaksanut herätä läheskään niin hyvin kuin olisi pitänyt (onneksi muuten olen ns. lahjakas opiskelija niin ei koko koulu aivan päin mäntyä mennyt) ja vaikutti se sosiaaliseen elämäänkin aika paljon. Koskaan en ole tajunnut kuinka paljon se vaikuttikaan syömiseeni. Ja kuinka paljon syömiseni tai oikeastaan juomiseni oikein vaikutti unettomuuteeni...
Mitäpä luulette, jos juo 3litraa Pepsi Maxia ja muutamat energiajuomat siihen päälle niin nukuttaako?
Olin useamman vuoden todellisessa kofeiinikoukussa. Lapsen myötä vaihdoin energiajuomat kahviin ja useamman vuoden ajan olen ollut täysin irti myös colajuomista. Viime syksynä lopetin myös kahvin juomisen hetkeksi täysin kun tajusin olevani samassa kierteessä kuin muidenkin kofeiinituotteiden kanssa aiemmin olin ollut. Nyt nautin sen yhden, korkeintaan kaksi kuppia kahvia päivässä. Mitä myöhempään kahviannokseni juon, sitä pidemmälle nukahtaminen menee, joten aikalailla aamupäiviin on kahvit ajoitettava.

Vuorotyö on tällaiselle nukkujalle aikamoinen rasite. Silti sen kanssa pärjää kunhan vain tekee töitä sen eteen. Pahimpia itselleni ovat iltavuorosta aamuvuoroon menot. Olen silloin kotona yleensä noin 21.30 ja rauhoittuminen työn hälinästä vie oman aikansa sekä aamun valmistelut toisen mokoman. Usein kello on puolenyön paikkeilla kun uneen pääsen ja aamulla kello soi 06.20  
Kuusi tuntia unta on minulle aivan liian vähän.
Nyt kun tiedostan unen merkityksen myös tähän paino/hyvinvointiasiaan niin todellakin täytyy skarpata! Ja sekin jo auttaa ahmimiskohtauksen iskiessä, että tietää miksi niin nyt kävi. Jospa senkin käsittelyyn tulevaisuudessa jotain keksisi. Tärkeää on nyt tiedostaa se kuinka suuri vaikutus tällä onkaan elämääni.

Toinen unen määrään vaikuttava tekijä on puoliso. Mies kun ei tunnu sitä unta tarvitsevan niin kuin minä, vaan hän valvoo monesti reilusti yli puolenyön ja nukkuu 5-6h unia ja sitten niitä päiväunia silloin tällöin. Tuntuu pöljältä mennä nukkumaan aikaisin kun toinen jää valvomaan. Siihen toisen kainaloon on niin helppo jäädä vielä hetkeksi jos toiseksi ja hups jäi uniaika aika lyhyeen.
Voiko toinen ymmärtää sitä, että jos itse voi nukkua noin vähän, niin miksi toisen täytyy nukkua niin paljon?
Jos itse menen nukkumaan aikaisin ja päivällä mies nukkuu niitä päiväunia, niin milloinkas sitä sitten oikein yhdessä ollaan kaksin? No välillä tuntuu ettei juuri ollakaan kun yhtälöön lisätään miehen jääkiekkotreenit, golf-kierrokset sekä 24/7 luontoisen työn. Minä teen vuorotyötä ja onhan minullakin omat menoni. Lisäksi on lapsi, joka tosiaankin tarvitsee oman aikansa perheen kanssa. Ja sitten on ne kotityötkin, asioiden hoitamiset jne.

Viime aikoina kun olen pitänyt kiinni niistä aikaisista nukkumaan menoista, on oikeastaan tuntunut aika yksinäiseltä. Olen kyllä nauttinut siitä aikaisin rauhoittumisesta todella paljon ja etenkin siitä että ylös noustessa ei tunnu niin tärähtäneeltä ja umpiväsyneeltä. Ei vaikka flunssa vaivaa kolmatta viikkoa :(

Ja nytkin pidän kiinni siitä unesta vaikka olisi vapaapäivä (etenkin kun mies on jääkiekkoilemassa ja ei ole sitä kainaloa tässä) ja häivyn tuonne sänkyyn ensin Kiitollisuuspäiväkirjan ja sitten unien pariin ja toivottavasti nukun hyvin ja huomenna on ihana pirteän virkeä vapaapäivä!

Sitä samaa toivon myös teille kaikille muille siellä <3 Menkäähän ajoissa nukkumaan <3

iive

4 kommenttia:

  1. Mulla kans unien vähäisyys aiheuttaa vaikka ja mitä vaivaa. Kroppa on aina ihan tukossa parin tunnin yöunien jälkeen sekä aivosumu vaivaa. Lisäksi aineenvaihdunta ei toimi yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se unenpuute vaikuttaa vaikka mihin tosiaan kuten mainitsit. Jäähän silloin keholta toipumis, lepo ja kasvuaika vähiin jos unetkin jää vähiin.

      Poista
  2. Voi Iive, olen lueskellut postauksiasi ja nyökytellyt monessa kohtaa. Kirjoitat niin tärkeistä! <3 <3

    Unettomuus vaikuttaa niin mieleen kuin kroppaankin. Välillä olen miettinyt omalla kohdallani, että pitäisikö kolmivuorotyöstä luopua ja kokeilla päivätyötä. Toisiko se laadukkaammat yöunet ja omalta osaltaan myös helpomman painonhallinnan? Toisaalta kuitenkin nautin vuorotyöstä ja sen tuomasta vaihtelevasta rytmistä.

    Ihanaa kevättä, riittäviä yöunia ja syömiskohtuutta!

    T: Kaneli, joka yrittää taas kommenttiryhdistäytyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan Kaneli! Ja sulla on taas blogi <3

      Mäkin tykkään vuorotyöstä tosi paljon ja siitä, että on mahdollisuus saada vähän enemmän palkkaa kuin päivätyötä tekevä. Ehkä sit joskus kun lainat on maksettu niin vois päivätyötä ajatella tai jos vaikka lisäkouluttautuisi.. mut kyllä vuorotyönkin kanssa pärjää. Viime työputkessa oli yks ilta ja 5 aamua, rupes pikkuhiljaa noi aamut tökkiin tuossa kolmannen kohdalla :D Ens viikolla yövuoroon pitkästä aikaa. Siinäkin on oma taikansa kun saa "hillua" kun koko muu väki nukkuu.

      Poista

Kiitos :)