tiistai 31. toukokuuta 2016

9h liikuntaa kahdessa päivässä

Sain varmaan jo eilen auringonpistoksen (lue: pääsekosi) kun tänään pakkasin palstalle lähtiessä myös uimakamat mukaan. Ja kyllähän siellä palstalla meinasi oikein pää sulaa pahemman kerran. Taas se 2,5h ahkeroitiin. Istutettiin kurkut ja kesäkurpitsat (toivottavasti eivät tähän helteeseen kuole, kastelin kyllä ja suojasin hyvin) ja herneet pistettiin myös multaan. Aikamoista oli tässä kuumuudessa kaivaa maata ja kantaa vettä kaivolta. Kaivolle on noin 50metriä matkaa ja sieltä tullaan pois ylämäkeen kahden 10litran kastelukannun kanssa. Tuli sit kannettua ainakin se 80litraa vettä... Nyt puuttuu vielä mansikat, porkkanat, sipulit, retiisit ja marjapensaat. Lintusen pistin suurimmaksi osaksi varjoon leikkimään kun eihän sitä voinut tuolla paahteessa pitää ollenkaan. Herneet se multaan laittoi ja pikkuapurina välillä mennä touhotti.
Mutta huomenna on palstailusta vapaapäivä ja me lähdetään päiväksi Helsinkiin <3 Saas nähdä kauanko tällä kertaa Luonnontieteellisessä Museossa viihdytään :) Suunniteltiin myös illaksi retkeä Suomenlinnaan, sillä mä olen perheestä ainut joka on siellä käynyt :O


Uimassa Lintunen viihtyi yli tunnin verran laiturilta hyppien ja minäkin kävin kahdesti pulahtamassa. Illalla Lintusen futisharkkojen jälkeen käytiin vielä kolmannen kerran kun halusin yötä vasten kroppaan sen saman viileän olon mitä päivällä (kadotin sen ihanan viileyden siivoamalla parveketta täydessä auringonpaisteessa).


Syötin HeiaHeiaan päivän liikunnat ja kahden päivän liikuntasaldoksi nousi 9 tuntia (ja näistä vain kaksi venyttelyä/rullailua)! Huh huh! Lintunen vetää kyllä vielä paremmat, sillä sehän on kaikki ne väliajat vetänyt tuolla pihalla ihan hulluna menemään. Eipä tarvitse miettiä voiko nyt jätskin syödä vai ei... ja huomennakin saa nautiskella reissuruuista hyvällä omallatunnolla <3

Pitää nyt nauttia tästä tämänhetkisestä suomen kesästä just nyt kun se on. Oon niin onnellinen että tuonne järveenkin nyt uskaltauduin niin josko tuo kesän uintikausi olisi pidempi.

Olen myös onnellinen ja kiitollinen siitä, että kuntoutusviikon jälkeen on kroppa ollut taas liikunnalle paljon vastaanottavaisempi ja lähes kivuton. Normaalia lihaskipua on ollut tietenkin, kovasta lapion heiluttelusta johtuen. Ei ole tarvinnut vielä lihaskuntojumppia alkaa tekemään :D

iive


maanantai 30. toukokuuta 2016

Todellista liikuntaa

Kyllä täytyy sanoa, että tää palstailu käy kyllä kunnon päälle. Toivottavasti se myös parantaa sitä. Kolmena päivänä oon päässyt nyt palstalle, reilu 2,5h jokaisella kerralla oon jaksanut olla. Tänään kuumuus ja auringonpaiste etenkin uuvuttivat. Hieman on kasvimaapenkkejä saatu kaivettua, salaatit on pistetty itämään, samoin mangoldi. Lintusen perhospuutarhan kukkaset on myös laitettu kasvamaan. Osan palstasta kerkesin tänään jopa aidatakin (pupujen ja kauriiden vuoksi), sillä ajattelin sen olevan helpompaa hommaa kuin kasvimaan kaivaminen. No voin sanoo ettei ollut.

Kroppa on kaivannut rutkasti huoltoa noitten jälkeen, joten venyttely on taas ollut pop. Onneksi yöunet ovat olleet suosiollisen syviä ja öisin ei ole tarvinnut heräillä.

Tänään pääsin viimeinkin myös Villiyrttiretkelle. Sen järjesti Villikataja (linkistä heidän blogiin KLIK)
Aika paljon on tullut opittua netistä ja kirjoista lukemalla, mutta monta uuttakin juttua tuli esille. Peltokanankaalia maistelin ja se oli hyvää! Siis maistui ihan varhaiskaalille ja miten kaunis salaatista tuleekaan kun näitä kukintoja siihen laittaa sekaan.


Kuusenkerkkiä päästiin keräämään myös useampi pussillinen kun retken järjestäjällä oli siihen maanomistajan lupa! Jes! Nämä pistän pakkaseen talven smoothieita varten <3
Lisäksi maistelin maitohorsmaa ja sen lehdethän maistui ihan romainesalaatille! Tätä caesar-salaattiin seuraavaksi kiitos :)


Eilen leivoin palstaurakoinnin jälkeen iltapalaksi gluteenittomia nokkosteeleipiä. Tuli ihan taivaallisen hyviä ja ihana oli syödä mussutella hyvällä omalla tunnolla. Ruokavalio on ollutkin nyt tosi siisti, ilman mitään ihme pakkomiellesyömisiä. Sen sitä saa kun nukkuu hyvin <3
Teeleipiin ei valitettavasti ole ohjetta, sillä syntyivät tyylillä ropsaus sitä tätä ja tuota, näppituntumalla.


Eilen luin Hesarin jutun (plus videon) naisista ja liikunnasta (KLIK, juttuun täältä). Sieltä löytyi myös niin hyvä lainaus ettei järkee. Kiitos Karoliina inspiroivista sanoista!
Painonnostaja Karoliina Paukkala uskoo, että jokaiselle löytyy laji, joka tuntuu heti alusta lähtien hyvältä. Esimerkiksi ylipaino ei ole kaikissa lajeissa ongelma.
”Miksi yrittää väkisin tehdä sellaista, joka ei ole itselle luontaista”, hän kysyy.
”Ei kaikkien kuulu juosta ja lenkkeillä. Pitää löytää laji, joka antaa enemmän kuin ottaa. Laji, jota voi tehdä iloisena eikä niin, että tuntee olevansa huono ja epäsopiva.”
”Pitää saada voimaantumisen kokemuksia, ei kannata tehdä sellaista, joka stressaa ja kuluttaa, kun maailma on täynnä eri urheilulajeja.”
Ja kun miettii sitä omaa kuntosalikaipuutaan, niin mitä mä siinä oikein edes kaipaan? No joo niitä endorfiineja ja adrenaliineja kyllä, mut se mitä saan noista maan kaivamisesta ja villiyrttien, marjojen yms. keräämisestä niin siinäpä sitä vasta kaikenmaailman hormonit pöllyääkin. Ja lapiointihommissa kasvaa ne lihaksetkin :D

Ja se että kaikenkokoiset ja näköiset naiset voi, saa ja pitää liikkua, ajattelematta sitä mitä muut sanoo, katsoo tai mitä vaan. Liike on lääke, liike on rakkautta <3


Liikkukaa <3

iive <3 <3 <3

lauantai 28. toukokuuta 2016

Puolen vuoden tavoitteet

Sopeutumisvalmennuksen ensimmäinen jakso on ohi. Oli ihanaa nukkua omassa sängyssä (heräämättä keskellä yötä!), hipsutella yöpaita päällä aamupalalle, syödä sitä mitä tekee mieli, hiljaisuudessa...

Kun käy muualla osaa arvostaa taas sitä omaa kotia ja omaa elämää ihan eritavalla. Kun kuulee muiden elämästä, osaa katsoa omassa elämässään myös niitä asioita mitkä ovat hyvin.

Koko kurssin suurin opetus minulle oli varmaankin Kiitollisuus. Läheiset ympärilläni, työkaverit, kumppanini, sukulaiset, ketkä vaan tässä elämässäni mukana olevat eivät ole koskaan kyseenalaistaneet sairauttani. Kukaan ei ole sanonut minun kuvittelevan sitä, tai että teeskentelisin kipeää. Ymmärrän täysin että sitä kipua, joka ei näy, on vaikea käsittää tai ymmärtää. On vaikeaa ymmärtää myös sitä, että eilen olin ok ja tänään en olekaan (en ymmärrä sitä itsekään). Kukaan ei kuitenkaan ole käskenyt minua ottamaan itseäni niskasta kiinni tai haukkunut laiskaksi kun minuun sattuu. Kun töissä ei joskus pysty tekemään ihan sadalla prosentilla, niin se on ymmärretty, ei ole tullut "niitä katseita".
 
Saan olla kiitollinen siitä, että minulla on näin ihania ihmisiä ympärillä. Etenkin mun mies on ihana ja tämän sanoinkin hälle eilen ihan suoraan. Ja äiti <3 eipä voi muuta tuumata. Ja työkaverit myös <3


Nyt on jatkoon myös tavoitteet laadittu. Koska kyseessä on Kelan kuntoutus, niin se on ihan pakollinenkin asia tuolla kurssilla. Oma päätavoitteeni on Toimintakyvyn parantaminen. Se jaotellaan 1-useammaksi pienemmäksi tavoitteeksi joka on jollain tavalla arvioitavissa. Itse laitoin siihen vain kaksi osiota, koska ne tulevat teettämään ihan tarpeeksi töitä. Toisaalta jos ne onnistuvat niin ne tulevat vaikuttamaan huimasti myös moneen muuhun asiaan kuten painonhallintaan, jaksamiseen ym.

1. tavoite on Liikunnan lisääminen.
Tavoittelen siinä tasoa, jossa peruskuntoliikuntaa (kuten kävelyä, hortoilua, puutarhatöitä, uintia ym.) olisi 5 kertaa viikossa. Lisäksi siihen kuuluu lihaskuntoharjoittelua väh 10min, 3-5 kertaa viikossa.
Kuulostaa vähäiseltä, mutta on minulle tosiaan aivan tarpeeksi ja sopivasti. Oikeastaan fyssarista se kuulosti aika paljolta, mutta tässähän oikeastaan muuttuu vain tuon lihaskuntoharjoittelun tulo taas elämään pikkuhiljaa.
 2. tavoite on Unen parantaminen unirytmin avulla
Tässä tavoittelen sitä, että aamu- ja iltavuoropäivinä pitäisin unirytmistä kiinni. Eli menisin nukkumaan samaan aikaan ja heräisin samaan aikaan.

 
Meillä oli myös 1 tunti yhteistä ravitsemusterapeutin aikaa. Aika peruskauraa se oli, mutta yhden tehtävän se meille teetti, joka oli itselleni ainakin valaiseva. Otin omasta paperistani kuvan ja hienostihan se näyttää missä mättää ja missä menee hyvin.


Nyt näihin mättämiskohtiin on helpompi puuttua. Ja faktahan on se, että jos nukun huonosti niin myös syömiselle käy huonosti. Joten se uni on aikalailla avainasemassa nyt.

Sillä aikaa kun olin Peurungassa, olikin Kesämaassa jaettu palstat valmiiksi. Tänään pääsenkin omalle palstalle ensimmäistä kertaa. Sen verran väsynyt olen tuosta kuntoutusviikosta, että tuskinpa kauheasti siellä tänään myllään, mutta ainahan voi tavarat viedä ja tsekata mitä tarvitsee hankkia ja muuten vaan nauttia siitä oman palstan olemassaolosta. Mieskin oli saanut mun taimet pysymään koko viikon hengissä :D Se oli hyvä saavutus häneltä <3
Ja kiire ei ole palstan kanssa muutenkaan, sillä sille on koko ensi viikko aikaa, sillä nyt on viikon kesäloma!

iive

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Oman elämän alivuokralainen

En tiedä oikein millä sanoilla edes alkaisi kirjoittamaan, mutta kirjoittaa pitää, että saisi edes hieman ajatuksiaan selvemmäksi.

Kolme päivää "kuntoutusta" on takana, oikeastihan tämä on sopeutumisvalmennus-kurssi eikä kuntoutus. Miten ne eroavat toisistaan niin God knows, minä en ainakaan.

Ennen kurssin alkua pelkäsin paljon sitä, että meidät täällä uuvutetaan liikunnalla, mutta itselleni suurin ongelma on ollut istuminen. Mulla on ollut aina ongelma tuolien kanssa. Kyllä lattialla tai maassa voi istua, mutta tuolilla istuminen on tuskaa. Töissäkään ei juuri tarvitse istua, hieman voi istahtaa jalkoja lepuuttamaan ja sitten taas jatketaan. Täällä istutaan ja istutaan ja istutaan. Ulkona paistaa aurinko ja me istumme sisällä huonossa sisäilmassa. Se että illalla käy kävelylenkillä ja uimassa ei korvaa koko päivän istumista. En pitkään aikaan ole ollut kokonaisvaltaisesti niin kipeä kuin nyt. Kipua lisää myös se, ettei ole mitään sijaistekemistä kivulle, sekä se, että siitä kivusta puhutaan koko ajan. Sehän täällä on vähän niin kuin tarkoituksenakin :)



Eilinen ilta oli kuin syvä suo. Oli jotenkin niin musertavaa katsoa kaikkia sairaita ihmisiä täällä ja miettiä sitä, että itse kuulun siihen joukkoon. Toisaalta onko minulla oikeus murehtia omaa toimintakyvyttömyyttäni kun vieressä istuu ihminen pyörätuolissa?
Toisaalta taasen sen pyörätuolissa olevan ihmisten rajoitukset hyväksytään. Kukaan ei vaadi pyörätuolia käyttävältä täyttä toimintakykyä, mutta koska kukaan ei näe fibromyalgiaa, niin sitä sairastavalta usein vaaditaan sitä täyttä normaalia toimintakykyä, aivan kuin et olisikaan sairas.

Menin illalla metsään ja rannalle, onneksi luonto on täällä mahtava ja ihana, se parantaa kurjemmatkin ajatukset.

Jokainen joka sairastaa näkymätöntä sairautta tietää, että se on ihan tuskaa. Yleensä ihmiset ympärilläsi eivät ymmärrä sinua ja rajoitteitasi, koska näytät ihan normaalilta. Jos minä antaisin nämä tämän hetkiset kivut terveelle ihmiselle, se ihminen luultavammin lamaantuisi täysin kivusta eikä pystyisi tekemään mitään.

Fibromyalgia ei ole keksitty sairaus vaan se on kipuaistimuksen häiriö, sitä ei voi parantaa lääkkeellä.


Eilen kurssiohjelmaan kuului käynti kuntosalilla. Se oli kuin alkoholistille olisi heilutellut viinapulloa nenän edessä ja sanonut "hähähhää etpäs saakaan". Minulle tuo kuntosali oli kuin se viinapullo. Mieleen tuli kaikki ne mielettömät treenikerrat ja endorfiini ja adrenaliiniryöpyt ja sitten päähän iski se tosiasia ettei koskaan enää tule olemaan sellaisia treenejä.
Kuntosalille tulen varmasti joskus vielä pääsemään, mutta fysioterapeutin kanssa juteltuani ei auta kuin hyväksyä se tosiasia, että se tie sinne salille tulee olemaan pitkä eikä siellä salilla tule koskaan olemaan sellaista kuin ennen.

Itse toisaalta olen onnekas, sillä toimintakykyni on kuitenkin varmaan sieltä aika hyvästä päästä, sisällä kuitenkin asuu mörkö-ajatus työ- ja toimintakyvyttömyydestä. Entäs jos tässä käy niin?

Pakkomielteinen ajatus pärjäämisestä on pelastusrenkaani. Vaikka itsensä hoitamiseen välillä tuskastuu ja väsyy, en halua silti antaa periksi. Minä en anna tälle sairaudelle periksi.

Psykologi vertasi Fibroa alivuokralaiseen, jolla on elinikäinen vuokrasopimus. Välillä se käyttäytyy hyvin ja välillä huonosti, rällää ja ei anna nukkua, hakkaa päähän ja pistää koko kropan ihan äärirajoille ja sekaisin. Sitähän tämä oikeastaan on.



iive

lauantai 21. toukokuuta 2016

Kuntoutukseen, minäkö???

Ensi viikon maanantaina alkaa kuntoutus Peurungassa. Valitsin kotia lähellä olevan kuntoutuspaikan ihan vain siitä syystä että pitkät ajomatkat saavat mun kropan aina jumiin eikä kuntoutusta ole kauhean kivaa aloittaa jumimisella. Jään kuitenkin tuonne yöksi eli en reissaa kodin ja kuntoutuksen väliä vaikka sekin olisi mahdollista.


Kuntoutukseen meneminen vähän pelottaa.

Pelottaa ja jännittää siksi että siellä jotkut muut ihmiset sanelevat mun päivän kulun ja sen mitä mä syön sinä päivänä. Paljon oon kuullut juttuja siitä kuinka ihmiset on niin rikki kuntoutuksen jälkeen että sairaslomalle ovat suoraan joutuneet. Mulla on lomaviikko onneksi heti kuntoutusjakson jälkeen, joten paluu arkeen on onneksi lempeä.

Myös nukkuminen toisen vieraan ihmisen kanssa jännittää. Mun yöt on joskus niin herkkiä ja rikkonaisia ja seuraava päivä menee zombina jos ei saa nukuttua. Oma tyyny ainakin pitää ottaa mukaan ja joogamatto ja tennispallot ja hierontakone ja ja ja... korvatulpat!

Ja sitten se ruoka.
Jääkaappia ei ole majoitustiloissa (voihan vee...) eli smootieita ei voi tehdä. Ruokana kyllä aamupala, lounas ja päivällinen. Ovat kuulemma tarpeeksi. Testasin Puhdistamon viherjauhetta mehuun/veteen, toimi onneksi ihan hyvin kun lisäsi vielä sitruunamehua. Inkivääriä voisi ostaa vaik sellaisena mössönä, säilyis kuitenkin varmaan sen 3pvä huoneenlämmössä... tai sit otan sauvasekoittimen mukaan ja muut saa katsoa et hei vitsi mikä hörhö :D


Mä oon ollut nyt ihan intona näistä villivihanneksista viimeinkin. Mitään varsinaista safkaa näistä en ole tehnyt, mut smoothiet näistä on aivan sairaan hyviä!

Kuntoutuspaikan ruuassa ongelmana on siis se, että joo voin käydä ravintolassa syömässä ja ei siitä aina mitään oireita vatsalle tule, usein kuitenkin tulee ja monta päivää sellaista safkaa peräkkäin aamusta iltaan, niin voi morjens ja pahoittelut etukäteen kämppikselle. Vatsan turvottelut ovat taatut!

Mut se mitä odotan innolla on vertaistuki ja se että saan vähän starttia tuohon liikuntaan ja neuvoja palautumiseen. Lääkkeitä tähän fibromyalgiaan ei ole keksitty, ainakaan sellaisia joita haluaisin käyttää, joten sinne suuntaan ei juurikaan toiveita ole. Jonkinnäköinen painonpudotus/kehonpuhdistusstartti olis myös kiva juttu, pitää vissiin metsästä käydä ne omat eväät siihen.

Paikkanahan Peurunka on upea. Kylpyläosastot ja liikuntapaikat on ihan vimpan päälle ja ympäröivä luonto todella kaunista. Sen suhteen ei kyllä valittamista pitäisi olla.

Infoa Peurungasta majoittumisen ym. suhteen on tullut huonosti. Nyt päässä viliseekin kaikkea sitä mitä olisi hyvä ottaa mukaan... liikuntaa harrastetaan joka päivä eli vaatteet ulos ja sisälle. Kenkiä tarvitaan ainakin kolme paria ja uintikamatkin... tarvitsenko oman pyyhkeen vai miten? Eli tällaisia ihan yksinkertaisia asioita olisi hyvä tietää kun miettii mitä tarvitsee. Paikkanahan tuo sijaitsee ns. keskellä ei mitään joten kauppaan ei ole asiaa ilman jonkun kyytiä. Autoa kun mulla ei tuolla tule olemaan.


6 päivän työputki päättyy huomenna ja maanantaina Peurungassa pitäisi olla jo 07.45. Eipä eroa näistä aamuvuoroon menemisistä mihinkään kun matka-aika tuonne taitaa olla se 45min. Tänään vielä pyykinpesua, kaupassa pitää käydä ostamassa mehut ja inkiväärit ja pähkinät ja mitä nyt muuta keksiikään. Nii ja sitä pakkaamista mistä en kyllä kamalasti nauti (oon vielä oikein ylipakkaaja, joten mimmosenkohan laukun kanssa sitä sit matkaan lähdetään?)

Loppu aika viikonlopusta otetaan rentoutumiselle ja itsensä hoitamiselle <3

Jos sitä osaisi olla stressaamatta, ehkä ;)
Seuraavan kerran blogi varmaankin päivittyy vasta viikon päästä, sillä kuntoutukseen lähtee vain puhelin ja tabletti mukaan, niillä ei kyllä kauheasti viitsi bloggailla, jos ei nyt kuvilla sitten :D

iive

torstai 19. toukokuuta 2016

Sinä et ole rikki!

Älä lue naistenlehtiä mulle sanottiin vasta viime viikolla.
Ne aiheuttavat elämään vaan turhaa harhaa siitä mitä sinun muka pitäisi olla. Talolaina, hulluna tavaraa, muotivaatteita, täydellinen perhe, täydellinen sinä, täydellinen kroppa. Toki joukosta voi löytyä niitä hienojakin henkilökuvia ja elämäntarinoita, mutta "lue vaan ne" sanottiin, "älä lue mainoksia".

Tätä mietittyäni alan olla samaa mieltä.

En enää oikeastaan lue sisustusblogejakaan missä designhuonekaluja ostetaan jopa velaksi. Ollaan koukussa siihen mitä muut sanovat ja tekevät. Mietin vaan mitä tarvetta sillä kaikella ostamisella yritetään tyydyttää? Kierrätys ja tsi-blogeja vilkuilen kyllä, missä sisustus tehdään muulla kuin rahalla. En enää haaveile siitä talosta, sillä tajuntaan on jysähtänyt tietoisuus siitä valtavasta velasta minkä myös itselleen talon myötä saisi. Olen valinnut vuokralla asumisen, joka tuo myös vapauden. 1kk irtisanomisaika ja voin sanoa heipat ja muuttaa jos haluan. Eikä ole sitä velkaa...

En lue myöskään enää treeniblogeja, luen vain jos ne ovat tosi rehellisiä eivätkä keskity vain siihen mikä palkkari on paras ja paljonko painoja vedin kyykyssä, slim fit posetuskuvien kanssa.

Mulla ei ole mitään tarvetta enää tuolle.


Hyvän olon hormonidieetti jatkuu edelleen! Viimeksi eilen saimme extramateriaalia kurssiportaaliin ja Facebookissa kuulumme samaan ryhmään nyt aloittaneiden kanssa, se se vasta extraa onkin. Kahdeksan viikon sijasta viikkoja on ollut vissiin kymmenen vai yksitoista?

Eilen Kaisa jakoi ryhmässään hienon tekstin. Ja sitten vielä julkisessa Facebook-profiilissaan saman. Laitan tähän sen kolahtavimman lainauksen tekstistä.
Tiedätkö mitä? SINÄ ET OLE RIKKI jos et pysty itsesi näännyttämiseen ja hulluihin tehokuureihin joihin media ja ympäristö meitä herkästi yllyttää ❤️ On hassua, miten jatkamme uskomista asioihin jotka eivät vain toimi. Uskomme ennemmin ajatuksiamme kuin tuloksia joita saamme. Syytämme itseämme vaikka syy voi olla tuloksia tuottamattomassa metodissa.
Koko tekstin löydät täältä KLICK!

Minä en ole rikki jos en vastaa sitä idealistista naiskuvaa. Minä en ole rikki jos en ole täydellinen. Minä en ole rikki jos en pysty tekemään samoja asioita "niin kuin kaikki muut"?

Kuka vanhempi uskoo lastaan kun se perustelee jotain asiaa sillä "kun kaikki muutkin saa tehdä niin"? - Miksi itse sitten uskon periaatteessa siihen samaan perusteluun - "olen epäonnistuja jos en saa samanlaisia tuloksia kuin kaikki muutkin saavat". Kysymys kuuluu - Saavatko?

Kuinka moni loppupelissä onnistuu muuttamaan elämäänsä sellaiseksi mitä on halunnut pysyvästi, maksamalla valmiista ohjelmista, valmiista ruokavaliolapusta ja sitten vaan noudattanut orjallisesti niitä?

Muutamalla sellaisellakin valmennuksella olen ollut ja onhan siellä aina niitä jotka onnistuvat, niitä jotka kompuroivat jo matkalla, niitä jotka lopettavat ja niitä jotka onnistuvat sen 10vkoa ja repsahtavat sen jälkeen. Kaikki metodit eivät vain käy kaikille ja jos sinä olet se joka kompuroi tai tulokset eivät jää pysyviksi, niin SINÄ ET OLE RIKKI! tai vääränlainen tai epäonnistuja. Se oli vain sinulle ei sopiva metodi.


iive

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Tarvelähtöisyydestä, tunteista ja luonnosta

Eilen aloitettiin työpäivä näin mahtavissa merkeissä Jyväskylän Teeleidissä. Paljon olin paikasta kuullut mutten ollut käynyt ja täytyy vaan ihmetellä miksi en.


Meille pidettiin Teeleidissä työnohjaukseen liittyvää koulutusta, joka perustuu tarvelähtöiseen ajatteluun ja täytyy sanoa että kyllä kolahti. Missään ei oikein tuosta mitään selitetä selkeästi mitä se on ja omat ajatusprosessit ovat asiasta todellakin "hieman" kesken, joten itsekään en tähän tätä oikein osaa tiivistää, mutta jo eilen iltavuorossa yritin ajatella "out of the box" asiakkaan omaista kohdatessani ja ehkä onnistuin! Se jo riittää saavutukseksi tosiaankin <3



Ennen työpäivää käytiin Lintusen kanssa Luontotutkijoiden retkellä. Luontotutkijat ollaan siis me, minä ja Lintunen ja blogihulluna ihmisenä meillä on nyt yhteinen blogikin :D Toivon, että tästä tulee hyvä syy tutkia luontoa, olla siellä, "opettaa" Lintunenkin nauttimaan siitä ja että se kehittää meidän välistä suhdetta lapsen kasvaessa ja vanhemmista irtaantuessa. Toki toivon, että siitä on hyötyä myös Lintusen koulutiellä tietokoneen käytön, kirjoittamisen, lukemisen ja tekstin tuoton myötä. Biologian ja maantiedonkin pitäisi sujua kaiken sen jälkeen mitä ollaan opittu ja tullaan oppimaan.
Matkalla naposteltiin taas villiherkkuja ja kuvan mukaiset ainekset päätyivät vihersmoothieen, joka oli sata kertaa parempi kuin mikään pinaatti-kurkku-smoothie.


Haaveilen työstä luonnon parissa, uskon että se tulee toteutumaan jos se on minulle tarkoitettu. Sillä aikaa teen tätä työtä itselleni, lapselleni ja tuuttaamalla tänne blogiin tietoa yllin kyllin. Jos saan yhdenkin ihmisen metsään, on se saavutus. Onneksi suomalaisilla on edelleen aika vahva luontoyhteys, se on meidän vahvuus!


Viime aikoina mulla on ollut kipuja aika paljon pitkän kivuttoman jakson jälkeen. Mutta on yksi paikka missä mua ei satu ja se on luonto. Yllä oleva kuva on otettu päivänä jolloin sattui ja paljon, mutta kuvasta sitä ei näe koska luonnossa kipua ei ollut.
 
Edellinen ja tämä viikko ovat olleet kamalan tunteikkaita, välillä hyvällä, välillä aika raskaallakin tavalla. Jotenkin asiat menevät todellakin tunteisiin. Ensi viikon kuntoutusjakso Peurungassa pelottaa ja jännittää, se että missaan siitä syystä Lintusen eskarijuhlat, niin se harmittaa. Kauheasti kaikkia tunteita pyörii ja aaltoilee ja olo on levoton. Päällä olevat kivut nostattavat tunteita potenssiin sata! 
Ihmettelen kyllä miksi ei hirveitä herkutteluhimoja tule niin kuin yleensä, painolle ja terveydellehän se on kyllä tosi hyvä juttu.
Nyt pitäisi yrittää kaivaa ne tarpeet sieltä tunteiden alta ja tarttua niihin. Olisko sittenkin pitänyt ostaa ne tunne- ja tarvekortit???

Taidan kuitenkin rueta joogaamaan ja häipyä sitten sinne metsään. Jospa asiat siellä selkiintyisivät niin kuin yleensä käy <3

iive
 

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Terveydellä ja henkisyydellä rahastamisesta



Kävin yhdellä luennolla naapuripaikkakunnalla, aiheena kehon hyvinvointi ja asiaa myös henkisyydestä. Luennolla oli todella paljon sellaista asiaa, joka oli itsellekin muistutus siitä miten tämän elämän pitäisi oikein mennä ja vahvistusta taas siitä, että olen sillä itselleni oikealla polulla.

Hyvinvointiosiokin oli ihan asiaa. Hyvän terveyden kulmakivet Omega3-tasapaino, PH-tasapaino ja suoliston terveys, allekirjoitan täysin. Mutta se, että luento oli erään verkostomarkkinointifirman mainosluento lähes täysin, niin se otti vähän päähän, etenkin kun asiasta oli ilmoituksessa mainittu todella pienellä sivulauseella.

Mutta se niin vaan muistutti minua itseäni edelleen siitä lauseesta, jota olen kuljettanut mukanani alusta asti: Älä seuraa vääriä Guruja.

Kuuntele, kyseenalaista, tutki ja mieti. Ota itsellesi ne parhaat palat ja jos sua epäilyttää niin stoppaa vaikka kuka lupaisi sulle kuut ja tähdet taivaalta.

Muistan lukeneeni joskus fiktiivisen kirjan naisesta joka oli onneton. Hän "hurahti" kaikkiin erikoishommiin, vähän niin kuin minä nyt ja etsi sieltä sitä onneaan. Mutta kun sitä onnea ei löydy joogasta, ei retriitistä, ei raakaruuasta, ei ihmepillereistä, ei dieetistä, ei personal trainerista, ei laihdutuksesta, eikä mistään muustakaan, eikä kenestäkään muusta kuin sieltä omasta itsestä, sydämestä ja yhteydestä. Kukaan muu ei voi sitä sinulle antaa saati myydä. Kenestäkään muusta et sitä löydä.

Hyvinvointibisneksessä, ihan samoin kuin henkisessä bisneksessä liikkuu hyvät rahat. Ilmaiseksi ei tietenkään kenenkään tarvitse raataa ja tehdystä työstä täytyy saada myöskin palkka, eihän siinä muuten järkeä ole. Mutta se mikä on ok hinta on eri juttu.

Onko ok maksaa joogaretriitistä 100, 200 vai 300 euroa? Tai personal trainerin opastuksesta samat? Onko ok maksaa henkiselle opettajalle/ näkijälle tai energiahoitajalle tunnista 50,80,100 vai 150 euroa?

Hyvinvointivitamiinituote X maksaa kaupassa 20 euroa. Verkostomarkkinointifirma Y vaatii vastaavasta tuotteesta kaksin tai kolminkertaisen hinnan ja sitouttaa sinut ostamaan ko. tuotetta esim. vuodeksi.

Ei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa - sanotaan.

Mutta entäs se joka maksaa on epätoivoinen? Olkoon hän fyysisesti sairas tai rypee henkisessä suossa, etsii hinnalla millä hyvänsä sitä yhtä keinoa jotta siitä pääsisi jonnekin.

Ihmisten ja firmojen motiivit palveluiden myynnille ovat niin erilaisia. Jotkut tekevät sitä rakkaudesta, jotkut rahasta ja jotkut molemmista.

Ja sen joka ostaa kannattaa oikeasti selvittää ne motiivit, etenkin jos pelaa fyysisen tai psyykkisen terveytensä kanssa.

Yhden ilmaisen vinkin voin antaa, jos on paha olla ihan miltä kantilta tahansa niin mene metsään, ei maksa mitään ja syö jotain vihreää (jos ei metsästä niin sitten kaupasta).



iive

ps. Haluan tähän loppuun vielä lisätä sen, että ymmärrän kyllä jos ihmiset etsivät sitä apua elämäänsä vaikka mistä ja maksavat vieläpä vaikka mitä jos vain on varaa tai vaikka ei olisikaan. Heitä en halua syyllistää millään tavoin. Eräässä ohjelmassa sairas nainen tuumasi että söisi vaikka puun kuoria ja maksaisi niistä mitä vaan jos ne hänelle apua antaisivat. Ymmärrän itsekin kipujen kanssa elävänä tämän täysin. Mutta se joka tällaiselle ihmiselle kauppaa "ihmettä" kalliilla, niin sille haluan sanoa "Hyi, Häpeä!"

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Muutos - Uusi vuosi keskellä kevättä

Kyllä nyt tuntee niin selkeästi, että on kevät, vaikka tämä sää tästä kuulemma viileneekin taas hetkeksi, niin silti luonto on herännyt kyllä.


Kesämaan viikonlopun hommat tuntuvat kropassa edelleen, oli oikein luonnon omaa crossfittiä koko viikonloppu. Lavoja ja kiviä ja risuja oli ehkä se viikonlopun agenda ja ne saatiin hoidettua. Olen niin kiitollinen että nämä kaksi "Hippiekonomia" ryhtyivät tähän puuhaan ja meille saatiin omat palstat viimeinkin kotikylälle. Lisää voit lukea täältä!

Miehelle tuumasin, että kesän loputtua mulla on kyllä rautainen kunto jos tuolla vaan pystyn aktiivisesti käymään, sillä sen verran haastavaa on tuo kävely/pyöräily tuonne, ei ole täällä keskisessä suomessa noita tasaisia teitä kuulkaas vaan ylä ja alamäkeä, ylä ja alamäkeä... ja niin on tuonne palstallekin plus palstahommat päälle ja takaisin kotiinkin pitäisi vielä päästä.


Tällä viikolla on kuusi päivää töitä ja viikonloppuna on tiedossa onneksi kaikkea ihanaa, sitten alkaakin seuraavan työputken jälkeen kuntoutusviikko, hui! Onneksi fiilikset työntekemisestä ovat taas mitä parhaimmat, motivaatio on huipussaan ja olen välttynyt negistelijöiden tartunnalta.
Mulla on vaan hyvä fiilis, älä tuu pilaa sitä!


Jaa että miksikö on hyvä fiilis?
Koska se kevät on tullut töihinkin ja työt sujuvat aurinkoisissa ja rennommissa merkeissä. Nautin siitä, että saan asiakkaiden kanssa touhuta heille ja itsellekin mieluisia asioita, kuten grillata :D
Ja muutenkin olen käynyt läpi sitä asiaa, että toi työ on vaan iso osa mua. En voisi kuvitella mitään muuta tekeväni.


Kotona on tutkittu siementen ihmeellistä maailmaa. On se mahtavaa että moisista pikkuruisista jutuista kasvaa valtavia kukkia ja kasveja!
Kasvun aika on muutenkin vahvasti esillä. On ostettu uutta polkupyörää Lintuselle, käyty tutustumassa ekaluokkalaisen maailmaan tulevassa koulussa, nähty uusi ope ja kohta vietetään eskarivuoden kevätjuhlaa.
Eilen alkoi myös Nappulaliiga, joka on mulle jotenkin tosi pelottavaa. Onneksi mies entisenä futarina hoitaa homman kotiin. Itse kyllä tykkään siitä, että lapsi saa kokea jotain sellaista mitä itse en ole kokenut eli joukkuehenkeä ja yhteistä tekemistä. Liikuntaakin kun siinä samalla tulee, niin mikäs sen parempaa!


Meidän elämä muuttuu täysin sitten kun lapsi menee kouluun.
Päivittäiset rutiinit on pitkälti sujuneet mun töiden mukaan kun vuorohoito on ollut olemassa ja mies tekee töitä yleensä 24/7. Nyt kaikki muuttuu ja aletaankin elämään ihan erilaisessa rytmissä. Kesä on nyt välivaihe ennen sitä. Sekin on ihan erilainen kun viime kesä kun nyt päästään pyörällä yhdessä Lintusen kanssa vaikkapa sinne rannalle tai palstalle tai minne vaan. Ja muutenkin elämä melkein koululaisen kanssa on ihan erilaista.

Muutos.

Se tuntuu nyt paljon vahvempana kuin uuden vuoden alussa. Ehkäpä juuri siksi ettei uutena vuotena nyt juuri mikään muuttunut ja nyt muuttuu todella paljon asioita. Paljon uutta alkaa ja vanhaa loppuu. Todella moni asia on aivan erilaista kuin ennen. Myös minussa.

Olen miettinyt paljon mikä on tärkeää ja mistä saan elämään voimaa ja niitä asioita aion elämässäni toteuttaa. Uni ja elämän rytmi on tärkeitä. Voin niin paljon paremmin kun sain rytmistä kiinni eli menin ajoissa nukkumaan ja jaksoin herätä ajoissa. Viimeiset yövuoroputket sekoittivat homman täysin ja se tuntuu nyt todella pahalta. Tajuan, että koko kroppa menee sekaisin tästä, ei pelkästään pää. Seuraaviin yövuoroihin on aikaa onneksi melkein kuukausi. Tavoitteena onkin saada siitä paremmasta rytmistä taas kiinni ja säilyttää se myös niiden yövuorojen jälkeen.

Uskon, että tämä on se muutos joka siirtää minut kropan (ja painon) suhteen seuraavalle tasolle. Sillä näin minulla on paljon enemmän energiaa tehdä asioita ja syödä fiksummin!

iive

torstai 5. toukokuuta 2016

Keijutaloja ja plantaarifaskiittia

Huh, johan iski kirjoituskatko!

Ja syypäänä vain yksi poistettu viisaudenhammas. Taisi lähteä paljon viisautta hampaan mukana kun niin paljon kärsimystä aiheutti, enemmän irroitettuna kuin paikallaan olleena haljenneena. Mut se siitä, onpi ohi (enää kaksi viisurinpoistoa jäljellä... yyh...)

Vappua vietin äiteen luona, lähinnä keittiössä joko kokaten tai sitten näitä vääntäen.


Meille tulee palstalle ja parvekkeelle Keijupuutarhat ja pitäähän niille talot olla. Nää on tehty suolakurkkupurkeista ja Fimo-massasta. Pienin mökkeröinen on 6v Lintusen tekemä <3 Hyvin sai näihin 3 päivän inspiraation ja luovuuden innon suodatettua. Himppa kipeenä paikat näitten jälkeen kun ei tuo piipertäminen ole selälle ja niskoille mitään parasta hommaa. Eikä kovan massan vääntäminen ole helppoa hommaa käsillekään.

Välissä kävin teatterissa tosin istumassa, tykkäsin, näytelmänä "Juokse ko hullu".


Vapun jälkeen saikin yövuoroja tehtailla useamman peräkkäin. Tänään loppui se ja parin tunnin unien jälkeen saikin suunnata Kesämaahan palstalle raivaushommiin! Tuntuu, että ihan sairaan hyvä porukka tulee olemaan siellä <3 Huomenna samaan hommaan uudestaan ja ei tosiaan tarvitse muita treenejä sen jälkeen, paitsi tuota venyttelyä kylläkin!!!

Kommenteissa tuli toive kertoa mitä plantaarifaskiitille kuuluu ja tässähän siitä hyvä on juttua vääntää kun jalat huutaa tälläkin hetkellä sitä hoosiannaa :( Mun (kroonistuneen) plantaarifaskiitin syyhän on (ainakin) raskauden aikana alkanut jalkaholvien madaltuminen, jalkaterien rakenne siis romahtaa pikkuhiljaa eli tervetuloa lättäjalat (ei oo kivaa tää). Jalat on yksi juttu mitä pitää huomioida siis joka päivä.

Ekana kesänä kun jalat alkoi oireilemaan, tuli kuljettua paljonkin näin. Nykyään on onneksi kinesioteippi, hieman helpompaa ja hygienisempää :D

Kunnolla tuetut jalkineet, pohjallisilla pystyy onneksi tukemaan hyvin. Niitä mulla onkin useammat. Kinesioteippiä laittelen kun akuuttia kipua ilmenee (eli tänään varmaan pitäis) tai kun ylimääräistä rasitusta on tiedossa. Olen opetellut itse teippaamaan jalat minulle sopivaksi. Esim Youtubessa on paljon erilaisia ohjevideoita asiaan. Kokeilemisen kautta on löytyneet ne omat hyvät teippaustavat.

Joogassa ja venyttelyssä huomioin erityisesti pohkeiden ja akillesjänteiden kireydet, koska ne vaikuttaa paljon myös jalkapohjiin. Yleensä aloittelen joogan/venyttelyn jalkapohjien pallohieronnalla joko nystyräpallolla tai tennispallolla. Miehen pehmeät "sisägolfpallot" on myös tosi hyviä jalkahierontaan, samoin esim. alumiinifolio- tai elmukelmupakettien pahviputkilot on hyviä.

Edelleen toivon ja jalkaterapeuttikin sanoi ettei esteitä ole, että pystyisin vielä juoksemaan jonkun verran. Tällä hetkellä pääasia on se että jaloilla pystyy kävelemään päivittäin töissä + lenkillä ilman kipua ja että painotreeniä voisi tehdä ilman jalkapohjakipua.

Kenkien hankinta on kyllä todella hankalaa ja välillä ärsyttää vetää lenkkareissa alituiseen, mutta kun ne vaan on niin parhaat mun jaloille. Ja jos pitää valita ulkonäöstä "viisveisaaminen" vai kipu, niin valitsen ensimmäisen. Onneksi "liikunnallisuus" eli treenivaatteissa kulkeminen on edelleen muotia, joten enpä juuri poikkea joukosta suosikkilenkkarieni kanssa :D


Huomenna jatkuu taas talkoot, joten pitää vissiin teipata ja kylmätä jalat ennen sitä. Risusavotta ei oo helppoa hommaa...

iive