torstai 30. kesäkuuta 2016

Hyvä ruoka parempi olo - vai miten se menikään?

Ainakin omassa Facen feedissä on eilisestä lähtien kohuttu ravitsemusterapeutti Hanna Partasen HSn artikkelista Ruuan ei aina pidä olla hyvää, sanoo ravitsemusterapeutti.

Aiheesta on avautunut useampikin hyvinvointialan ja ravitsemusalan ammattilainen sekä monet ystävät ja eikä suotta. En millään tavalla jaksa uskoa, että valtakunnallisesti 10+ ruuan syöminen on se lihavuuden perusongelma. Uimarannalla näen tukevia lapsia, jotka aivan taatusti ovat lihoneet mäkkäreistä, subeista, karkeista, sipseistä, limuista ja ennen kaikkea valmisruuasta sekä sokerijogurtista (joka suomessa on kuulkaas terveystuote) eivätkä 10+ arvoisesta kotiruuasta.

Uskon että liiallinen 10+ ruoka on pienen marginaaliryhmän, varakkaiden keski-ikäisten ongelma.

Meillä tehdään pääsääntöisesti 10+ ruokaa joka päivä, ainakin yritetään tehdä. (Toki miten se määritellään kenenkin perheessä on aina oma lukunsa.) Mutta meille ruoka on sitä kymppiplussaa kun se on tuoretta, hyvistä ja aidoista(!) raaka-aineista tehty, ravintoarvot ovat tasapainossa ja että se ruoka maistuu niin hyvälle kuin mahdollista.

 Tomaatti-jauhelihapastaa (gluteeniton), maitohorsmaa ja salaattia, aivan 10+

Jos tekisin ruokaa ns. vasemmalla kädellä, vatsan täytteeksi ja polttoaineeksi, en usko että meillä lapsi olisi niin ennakkoluuloton terveellisen ruuan syöjä. Kun te siellä varmaan tiedätte, että myös terveellinen ruoka voi olla hyvää?
Meillä ei koskaan inistä kasvisten syömisestä, eikä muutenkaan ruuan syömisestä. Kala, avocadot, lähes kaikki kasvikset (myös villivihannekset) ja hedelmät sekä marjat maistuvat. Iltapalaksi lapsi hyvin usein pyytää nykyään äidin kaurapuuroa (gluteeniton) marjoilla, koska se on hyvää ja siitä tulee "vatsaan hyvä olo".


Olisiko tilanne tämä jos 10+ ruuan syömisen sijaan olisimme tehneet sitä 8+ ruokaa? Tai jopa valmisruokaa, jota vaihtoehdoksi myös artikkelissa ehdotetaan?
Annoskokoja ajatellen Partanen pitää jopa valmisruokaa terveellisempänä vaihtoehtona kuin kotona kokkailtuja herkkuaterioita. Valmisruokaa tulee vain harvoin syötyä kaksi pakkausta, mutta omalta liedeltä voi käydä täyttämässä lautasen kerran, toisen ja kolmannenkin. Siksi Partanen kehottaa jättämään avokadopastat, lasagnet ja muut liikasyömiseen houkuttelevat ruuat erityishetkiin: arjessa riittää tavallinen arkiruoka.
 Grillattua broileria ja feta-nektariini-salaattia, aivan 10+

Yksikään henkilö meidän perheestä ei ole ylipainoinen siksi, että perusruoka olisi liian hyvää. Lapsi on erittäin normaalipainoinen ja terve.
Minun lievän ylipainoni syy on pikemminkin liian vähäinen perusruuan syönti ja  siitä seuraava ahmiminen (sitä karkkia ym.) eli syömishäiriö.
Kaikenmaailman asiantuntijoiden ja muiden vuoksi minulla on ollut vääristynyt suhtautuminen siihen normaaliin ruokaan ja tämän korjaamisessa on mennyt iso osa minun elämästäni.

 Naudan ulkofileetä ja caesarsalaattia ja herranjumala punaviiniä, aivan 10+

Niistä lausahduksista on vaikeaa päästä eroon #ruokaonvainpolttoainetta #perusjeesruokaa #ilotontaruokaa #rasvaonpahasta #kananmuniavainyksiviikossa #hedelmissäonsokerianelihottaa #kaikkimitäsyötonpahasta, nämä "totuudet" ovat paljon isompi ongelma kuin 10+ ruoka ja ajavat ihmisen pelkäämään sitä tavallista hyvintehtyä kotiruokaa, josta seuraa varsinaisen ruuan liian vähäinen syöminen --> ja sitten sitä suklaata, karkkia ym. alkaa kulumaan. Tämän kierteen ylläpitäjänä toimivat myös erilaisista lähtökohdista toimivat Toimittajat mm. iltapäivälehdissä ja muissa medioissa.

Joten sen sijaan suosittelen lukemaan Hanna Sumarin erittäin mahtavat ja terveelliset ruokaneuvot vastinejutussaan Ravitsemusterapeutti ehdottaa hulluja juttuja – älä usko höpinöitä!
Hanna Sumari, mä niin arvostan sua!

Ja kun sitä ruokaa tekee juuri sopivan määrän eli ei liikaa niin eipä sitä paljon santsailla. Toisaalta jos jokainen ateria on tavoitteeltaan se 10+ niin ei ole mikään pakko mättää montaa lautasta, koska seuraavakin ateria, joka on tiedossa on aivan yhtä hyvää.

iive

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Keliakia "yllätys"

Työjuhannus on takana ja mikäs sitä siellä oli viettäessä kun siihen työhön kuuluu kaikki se mitä kotonakin juhannuksena tehtäisiin. Uitiin, saunottiin, grillattiin, paistettiin lettuja, herkuteltiin, laulettiin ja muuten vaan otettiin rennosti.



Iltavuoroissa siis olin, joten aamulla treenit, rannalla makoilua ja uimista. Ihanaa kun vesi on jo niin lämmintä. Saa uida koko kesän nyt <3
Treenit on sujuneet hyvin. Motivaatiota lihaskuntotreeneihin on antanut niiden merkkaaminen kalenteriin. Toki omia voimavaroja täytyy kuunnella, joten viime viikolla tein 4 lihaskuntotreenin sijasta 3 jotta sain vähän pidemmän palautumisajan treenien välille.
Nyt alkaa tuntua siltä, että fiiliksellä treenaaminen riittää ja tarvittaisiin jokin treeni-ohjelma. Itse ajattelin jotain tällaista:

Lämmittely: 
Dynaamiset venyttelyt

Circuit treeni: 
Maastaveto suorin jaloin kahvakuulalla/lisäpainoilla
Kyykky
Etunojapunnerrukset
Yhden käden soutu kahvakuulalla/lisäpainoilla (tämä selkäongelmien vuoksi)
Supermies
Lantion nosto
Vatsalihasliike, eri variaatioita
Lankku

Mietteissä on, että lisäisikö tuohon vielä jotain? Jos jollain on hyviä ehdotuksia niin otetaan vastaan!
Kierroksia ajattelin, että alussa voisi olla nyt kaksi ja pyrkisin kolmeen. Sitten kun kolme kierrosta onnistuu niin voi lisätä liikkeisiin vähän painoja tai muuten haastetta.


Tänään kävin omalla työterveyslääkärillä päivittämässä kuulumiset ja lääkkeet kesäksi. Sain nukkumiseen avuksi testiin miedon Ketipinorin ja kipulääkkeeksi Voltaren Rapidin. Jälkimmäinen on ihan toimiva, ensimmäisestä saa nähdä kuinka käy. Olisi ihana jos tuohon nukkumiseen joku apu löytyisi <3

Lääkärikäynnillä tuli myös pieni ylläri kun katsottiin ne jo ajat sitten otetut keliakia-tutkimusten tulokset. Keliakiahan diagnosoidaan täysin vasta tähystyksen jälkeen, mutta se vaatisi altistamista ja suolinukan tuhoamista useamman kuukauden ajaksi. Kohta 2v. olen ollut gluteenittomalla ja en turhaan, sillä verikokeet olivatkin positiiviset! Tuohon tähystykseen en näillä näkymin halua, on ihan omasta itsestä kiinni kuinka tarkkaa ruokavaliota noudattaa ja mähän noudatan. Täytyy kyllä sanoa, että noiden kokeiden jälkeen motivaatio asiaan on vieläkin kovempi.

Olen vieläkin niin onnellinen siitä, että kokeilin gluteenitonta ruokavaliota ja sain jättää hyvästit sille jäätävälle ihottumalle mikä minua ennen vaivasi <3 Tästä ei voi kuin kiittää Helsinki Paleo-podcastia, sekä Sami Sundvikiä, jotka saivat mut viimein vakuuttuneeksi siitä että moista kannattaa kokeilla!

iive

torstai 23. kesäkuuta 2016

Detoxdays

Koko alkuviikon oon hengaillut kotona yksin kun kaikki muut perheestä on maailmalla ja eilen kun alkoi vapaapäivät niin ajattelin vetää pienen detox päivän, joka jatkui kyllä tällekin päivälle :) ja saa nähdä vielä kuinka monta päivää kun töihin juhannukseksi menen niin tuskimpa on kauheasti mättöä tiedossa.


Aamun aloitin minttu-kurkku-inkiväärivedellä, join sitä useamman kannullisen pitkin päivää. Vessassa sai kyllä juosta, tänään ei enää niin paljoa onneksi...
Aamupäivän vietin hiljentyen ja joogaten. Venyttelin ja joogasin koko aamupäivän, useamman tunnin ajan siis. Välillä käsittelin triggerpisteitä pallolla ja rullailin pilatesrullalla.


Välillä vähän ulkoistakin puhdistusta. Päivän teema oli vihreä, joten vihreää savinaamiota siis naamaan! Ja kyllä tänään naamasta näkeekin, että puhdistuksen tarvetta oli, sillä naamio nosti kyllä kuona-aineita roppakaupalla iholle.


Lounaaksi söin kana-avocado-nektariini-hunajameloni-fetasalaatin. Olihan tuossa kaikkea muutakin kyllä. Muuta varsinaista ruokaa en kokenut tarvitsevani koko päivänä. Smoothieita siis lisäksi join.


Poimulehti-minttu-inkivääri-avocado-banaani-selleri-lehtikaali-vihersmoothie piti hyvin energiaa yllä.

Illalla lähdin päiväunien jälkeen Paavalinvuorelle luontomeditoimaan. Samalla tuli kohtuullisen rankka kävelylenkkikin tehtyä kun nuo Paavalinvuoren maastot ei ole mistään helpoimmasta päästä. Kroppa sai siis liikettä ja mieli rauhaa.



Kotimatkalla nappailin vielä ahomansikoita ja ruusun terälehtiä matkaan. Niistä valmistui aivan mielettömän makuinen ruusu-smoothie! Suosittelen kokeilemaan ruusun terälehtiä kyllä smoothieen ja esim. salaattiin. Pitää vain olla myrkytön puska mistä niitä kerää.


Tänään aamulla heräsinkin jo seitsemän maissa energisenä ja koska illalle oli sadetta tiedossa niin jo aamusta suuntasin palstalle keräämään nokkosia sekä poimulehtiä pakkaseen. Äidiltä saadut perennat olivat hengissä, kiitos sateen ja pikkuystäviä eli pölyttäjiä lenteli siellä sun täällä. Myös niitä mehiläisiä näin <3 Ahkerasta kimalaisesta sain näin söpön kuvan <3



Villiyrttejä olisi hyvä kerätä aamukasteen hälvettyä ja suurimmaksi osaksi se olikin jo kuivunut pois. Tämä ihanainen varjon poimulehti oli kuin timantti <3
Suosittelen poimulehteä muuten salaatteihin ja smoothieihin. Niissä on hyvä mieto maku ja ne vaikuttavat tasapainottavasti naisen hormonitasapainoon. Toinen hormoneja tasapainottava kasvi on siankärsämö, joka sekin on vinkeän makuinen, tosin enemmän mausteinen kuin mieto poimulehti.


Palstalta löytyi myös muutama kypsä mansikka harsojen alta! Ja paljon oli raakileitakin pienissä mansikantaimissani.


Tämän päivän ateriaksi valmistin kikherne-kana-salaatin kukkahöystein. Nuo paahdetut kikherneet ovat aivan huippuja, suosittelen! Loput herneistä napostelin päiväunien jälkeen suoraan kiposta.

Loppuilta meneekin joogaten, venytellen ja kehoa huoltaen. Tämän viikon pyöräilyt ja lihaskuntotreenien jälkimainingit kaipaavat hoitoa <3 Huomenna jatkuvat taas työt. Töissä on mukava vietellä juhannusta leppoisasti asukkaille grillaten ja jospa juhannustaikojakin tehtäisiin :) ja lämpimän illan sattuessa voi töiden jälkeen pulahtaa suoraan järveen!

Ihanaa juhannusta kaikille!

iive

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Joka päivä muutun terveemmäksi ja onnellisemmaksi

Hups, kuinkas näin kävikään...
Leijun jossain ihme fiiliksissä tällä hetkellä.

Eilen kotitreeneissä sain vihdoinkin kunnon flown päälle ja hikikin valui, tänään tuntuu kropassa mutta sellaisella hyvällä tavalla, normaalilla tavalla, ei huonolla fibrotavalla.
 
Varsinaista treeniohjelmaa mulla ei ole vaan olen tehnyt kehonpainoliikkeitä oman fiiliksen mukaan, lisänä joissain liikkeissä myös kahvakuula. Pysyvät liikkeet ovat olleet kyykky, punnerrus, soutu, vatsalihakset ja lantion nosto. Lisänä sitten muita liikkeitä fiiliksen mukaan. Supermiehen jätin esimerkiksi eilen pois koska edellisenä päivänä selkä oli jotenkin ärhäkkänä etten halunnut sitä ärsyttää enempää ja nyt selkä onkin ihan ok taas.

Flow-fiilis kokemus oli mulle tosi tärkeä, sillä se antaa motivaatiota treenaamiseen. Aiemmin kotitreenit on tuntuneet lähinnä pakkopullalta ja tyhmältä heilumiselta. Totta kai on helpompi aloittaa treeni kun edellisestä on jäänyt hyvä fiilis mieleen! Varmaankin tulevaisuudessa rakennan itselleni jonkun treeniohjelmankin, sekin kun lisää motivaatiota eikä sitten tule niin helposti "haahuiltua" treenien kanssa.


Eilen hyppäsin mukaan myös Ihana elämä-verkkovalmennukseen, wow!
Valmennus on pyörinyt jo useamman viikon, mutta ei haittaa onneksi mitään, sillä materiaalit jäävät itselle työstettäviksi vaikka itse valmennusaika päättyisikin, joten näillä eväillä on hyvä mennä koko kesä. Etenkin nyt kun lapsi on poissa kotoa on helppo tuijottaa vain sitä omaa napaa ja keskittyä tällaiseen hommaan.
Luin jo ilmestyneitä moduuleita illalla läpi ja työstämisen aiheeksi tosiaankin nousi tunnesyöminen. Mun syöminenhän on tosi fiksua pääsääntöisesti, mutta sitten se tunnesyöminen monesti "pilaa kaiken". Se on positiivista etten enää syytä itseäni itsekurin puutteesta ja suomi itseäni, vaan ymmärrän minulla olevan ongelman, joka johtuu jostain ja että tilanne on muutettavissa. Eikä se ongelma ole mun huono itsekuri, kiitos vaan se on opittu jo aiemmin ja nyt uudelleen muistutuksena :D

Tähän astiset valmennusmateriaalit sisältävätkin paljon sisäisen pohdinnan juttua, omien tavotteiden asettamista ja ajatusmallien purkamista ja uudelleen asettelua. Vaikka minulla onkin tavoitteet fibromyalgia-sopeutumisvalmennuskurssilta, niin kaipaan vielä jotain muuta, kokonaisvaltaisempaa juttua elämääni nyt.

Kun ystäväni kysyi mitä toivon esimerkiksi ruokavaliolta niin totesin siihen, että haluaisin ruokavalion jolla voin syödä koko loppuelämän. Ei mitään dieettiä jolla on alku ja loppu. Vaan että jos nyt alan syömään siten, niin se parantaa hyvinvointiani siihen pisteeseen mikä minulta on vielä saavuttamatta ja että sen pisteen saavuttaessani voin jatkaa sillä syömisellä hamaan tappiin asti ja voin hyvin.

Aikamoinen toivomus, mutta luulen sen olevan lähempänä kuin koskaan! Etenkin jos saan tuota tunnesyömistä nyt tämän valmennuksen avulla purettua.

Toisaalta tämä on erittäin hyvä jatkumo Hyvän olon hormonidieetti-valmennukselle. Aion jatkaa edelleenkin samalla "Rakastan itseni kauniiksi" systeemillä. Toinen elämäni lause olkoon nyt "Joka päivä muutun terveemmäksi ja onnellisemmaksi."


iive

torstai 16. kesäkuuta 2016

Jokapäiväinen häpeä, yksi erävoitto ja pieniä onnellisuuksia

Tänään päätin tehdä sen.

En halunnut enää kokea jokapäiväistä häpeää vaatekaappia avatessani. Sitä tunnetta, että olisin epäonnistunut koska olen lihonut.

Olen lihonut, se on fakta olkoon sen syy mikä tahansa. Se ei ole kuinkaan mikään maata kaatava tilanne tai katastrofi minkä täytyisi pilata elämäni täysin.

Otin laatikon ja viikkasin sinne jokaikisen vaatekappaleen, joka on liian pieni tällä hetkellä. Ei enää sitä tuskaa kun katsot kaappiin ja ainoa mitä näet on liian pienet vaatteet. Jos emmin vaatteen kohdalla mahtaako se olla hyvä vai ei, niin kokeilin sitä. Yhtään ahdistusta herättävä vaate, vaikka se olisi kuinka kaunis ja ihana, sai päätyä varastolaatikkoon. Yllättäen vaatekaappin jäi aika paljonkin mitä pukea päälle. Jäi vaatetta niin lämpimään kuin kylmäänkin kesäpäivään. Tähän asti kun on tuntunut siltä ettei siellä ole mitään mikä päälle mahtuu.

En aio luovuttaa. En aio hylätä vaatteita varaston perukoille. Koen vain, että minun täytyy elää nyt tätä hetkeä. Ei, sitten kun hetkeä. Keskityn nyt tähän mitä on ja tavoitteena on kyllä taas mahtua niihin "pieniin" vaatteisiin. Keskityn siihen, että saan itseni taas liikkeeseen ja lihakset aktivoitua treeniin, sitten vasta on aika miettiä "paljonko painan".


Eilen kävimme viemässä Lintusen kesälomalle. Onnea on äiti, joka ottaa lapsen luokseen <3 Itse saan painaa duunia vielä useamman viikon ennen virallista kesälomaa. On outoa olla ilman lasta kotona. Toisaalta silloin on aikaa keskittyä itseen, sekä parisuhteeseenkin.

Käytiin RiikkaPiikassa shoppailemassa ja näin viimoin sen superhienon traktorin mikä sinne on tehty. Aiemmin käydessäni traktori on ollut maailmalla. Kuinka ihanaa iloa ja piristystä moinen vekotin voikaan oikeasti herättää ihmisissä!?! Olemalla vain hassu, iloisen kirjava pläjäys, mahtava. Pienestä on onni ja ilo kiinni, oikeasti.



RiikkaPiikalta löytyi ihanaa piristystä arkeen. Kiitos äiti <3


Sain myös tonkia äidin pihalta 30kg painavan raparperin juurakon ja perennoja palstalle. Toivottavasti selviävät keskikesän muutosta. Ihanaa ajatella, että nämä kasvit ovat osa tulleet jo isoäidin puutarhasta äidin puutarhaan ja nyt minun <3


Mies ei ehkä ollut kotimatkan lastista niin mieluissaan. Eikä siitä, että roudasi ne minun kanssani palstalle, mutta teki sen kuitenkin, kaivoi kuoppia ja kantoi vettä. Aika ihana tyyppi <3


Yksi elämän erävoitto oli myös se kun endokrinologi soitti keskussairaalasta. Prolaktiini-arvot ovat entisestään tippuneet, lääkityksen voi edelleen pitää pois ja vuoden päästä vielä yksi seuranta. Jos silloin on kaikki ok niin voidaan ajatella, että se oli aivolisäkekasvaimen loppu. Helpottavaa on toisaalta myös se, että vaikka en ole voinut fyysisesti niin hyvin viime aikoina, niin ainakaan kasvain ei ole ollut niiden olotilojen syynä.

Että sellaista tällä kertaa elämässä.

iive

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Maailman paras lääke, lähes kaikkeen

Eilen oli 6/6 työpäivä ja ihan jäätävät kivut illalla. Ihana Lintunen on jo niin iso että ymmärtää ja niin iso, että osaa jo tehdä vaikka mitä. Minä makasin sohvalla lähes täristen ja ohjeistin. Niin vaan neiti näppäsi itselleen iltapalan ja pakkasi seuraavan päivän uintikoulukamppeet ja puhtaat vaatteet valmiiksi ja hoiteli itsensä nukkumaan Puluboin ja Ponin Tsompikirjan siivittämänä (ihan paras kuunnelma, suosittelen).

Ruohosipulin kukat on upeita! Menevät meillä kuivatukseen ja yrttisuolan raaka-aineeksi.

Se maailman paras lääke kaikkeen on muuten uni.

Viime yö lähes 12h syvää sikeää unta ja kaikki kivut ja krempat on kuin pois pyyhkäisty. Palstalla hommia 5 tuntia ja illalla parveketta vielä järjestykseen muutama tunti päälle. Pyykkien ja astioiden pesua siinä välissä ja ruokaa piti tietysti myös tehdä.


Mies oli siivotessaan viskannut kaikki mun kasvihuonemuovit roskikseen :( itku meinasi päästä. Onneksi keksin, että Lidlissä oli eilen ainakin kasvilava-kasvihuonejuttuja myynnissä ja alennuksella vielä, joten lehtikaalit saivat aika ison kodin :D Tuo hässäkkä on ihan sairaan iso! Jospa pysyis kaalikoit ja kirpat pihalla kun tuossa on tuuletusikkunoissakin sellaiset ötökkäverkot <3 Luksusta :D


Ja nyt illalla väsytyttää mukavasti taas kun on koko päivän touhunnut ja ollut ulkona. Hyvää hyötyliikuntatreeniä koko päivä. Palstalla tuli kannettua taas vettä aikalailla. Siinä kun punttaat 20kg vettä mukavasti ylämäkeen vielä niin jaloissa ja käsissä kyllä tuntuu! Lapioimisesta ei viitti edes puhua, uuh...

Etenkin siitä syystä on paras vetää tunti Yin-joogaa ja sitten vasta unille jahka saan Lintusen tainnutettua. Siinäpä hyvä suunnitelma loppuillalle. Ehkä ensi yönäkin nukuttaa hyvin, toivotaan niin <3 sillä huomennakin on vapaapäivä tiedossa <3

iive

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Voiko vaaka pilata koko päivän?

Jo pidemmän ajan on kropassa ollut jo parempi fiilis koon suhteen, peilikuvalle ei tarvitse irvistellä. Sitten kun siinä hyvässä fiiliksessäsi astut vaa'alle ja se pilaa koko päivän. Se vaaka kun ei todistakaan sitä sun hyvää fiilistäsi.

Mutta onko sillä sitten merkitystä?

Edelleen tuumaan, että (on) mutta teen kaikkeni ettei olisi.

Salomon myrsky toi kivut tullessaan. Eilinen päivä meni nukkuessa ja töissä. Kroppa on aivan p**kana. Kuinka ihminen voi yhdessä päivässä jumiutua ja kipeytyä näin pahasti?


Niin vaan tästäkin on rämmittävä taas eteenpäin. Saada takaisin se hyvä fiilis ja venytellä ja joogata kroppa taas suosiolliseksi vaikka kipu jäytää ja yrittää saada mut luovuttamaan.

Lihaskuntojumppaa vaan tekemään ja pyörällä töihin.

Luovuttaminen ei ole vaihtoehto.

iive

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kesä arkea ja jumppaa

Lintunen aloitti eilen uimakoulun <3 itse en koskaan käynyt uimakoulussa ja uintitekniikkani on kieltämättä aika surkea. Toivon, että Lintunen saa hyvät opit uimakoulusta ja ensi kesänä voikin sitten mennä jatkoryhmään vielä. Uimakoulun ainoa vapaa paikka oli aamuryhmässä, joten se tietää minulle joka aamuista ylösnousua aikaisn (hyvä juttu!) ja uimakoulun ajan olen käyttänyt lenkkeilyaikana nyt kahtena aamuna ja vielä on aika monta aamua jäljellä.


Tänään tein nyt viimein sen kuntoutuksessa sovitun 10min jumpan. Tätä pitäisi nyt rueta tekemään niin että siitä tulisi joka päiväistä. Sitten kun kroppa ei siitä enää kipeydy niin jumppaa ruetaan pidentämään. Itse olen selkeästi sellainen tyyppi tämän fibron kanssa, että kun teen jotain lähes joka päivä niin se ei tuota lisää kipuaistimuksia, joten siitä syystä lyhyt kevyt jumppa joka päivä olisi nyt alkutavoitteena. Toiveena olisi saada tämä kroppa nyt kunnolla liikkeelle ja toimimaan. Uskon vahvasti että tämä tulee kyllä onnistumaan <3


"Loman" viimeinen päivä meni eilen lähes nukkuessa. Otin 5h päiväunet ja yöllä vielä hyvät yöunet. Kun viime viikko tuli vietettyä lähes kokonaan ulkona oli unetkin tosi hyvät, saas nähdä miten nyt käy kun suurin osa päivästä menee töissä sisällä...


Elämä tuntuu nyt aika mukavalta. Syömiset ja liikunnat sujuvat hyvin. Perheessä sujuu hyvin. Nyt on vähän aikaa töitä taas tiedossa ja sitten on se varsinainen kesäloma vielä tulossa. Elämä tuntuu mielekkäältä ja toiveikkaalta, oikein kivalta :)

iive

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Rikkaruohosalaattia ja painonhallintaa

Villin ruuan syöminen on ollut pitkällinen prosessi, ensimmäiset vuodet siitä haaveiltiin, yksi vuosi tutkittiin ja nyt on syömisen aika. Tänään aloin viimeinkin rueta toteuttamaan kaikkea tietoa käytäntöön ja ensimmäinen varsinainen villiruoka valmistui muutamassa minuutissa. Ihan yksinkertaisuudessaan paistoimme meidän perheen kahdelle parsahullulle ilmaiset "parsat" eli maitohorsmaa. Hieman gheetä, suolaa ja myllystä ropsaus pippuria ja se oli siinä.


Hyviä olivat maitohorsmat pannulta eilisen gluteenittoman tomaattipastan kanssa ja salaattiin osa päätyi ihan sellaisenaan. Suosittelen maistamaan maitohorsman lehteä ihan noin vain tai puraisemaan raa'an pikkuhorsman (alle kymmenen senttisen) varttakin. Hyvää on ja monesta muusta hortasta poiketen, ei ole lainkaan kitkerää. Itselle maitohorsman lehdestä mieleen tuli romainesalaatti, joten perhe päätyy joku päivä syömään ceasar-salaattia maitohorsmalla :D



Villin ruuan syömisessä
on monta hyvää puolta, joista ehdottomasti paras on ilmaisuus! Toinen on varmaan maku ja kolmas kerääminen. Hortoilu (=eli vihannesten keräily) on erittäin terapeuttista. 

Villiruoka on myös terveellistä kun tietää mitä kerää, syö ja miten ja eritoten mistä. Palstan reunalta on nyt hyvä kerätä kaikenlaista. Ensi bongailulla siellä kasvaa aivan sairaasti vuohenputkea (jonka tunnistamisen kanssa mulla on kyllä ongelma), lisäksi löytyy maitohorsmaa, nokkosta, mesiangervoa, siankärsämöä, ahomansikkaa ja poimulehteä. Nämä on tullut bongailtua ihan äkkivilaukselta ja tuoksun perusteella. Harmikseni yhtään peltokanankaalia en ole löytänyt, ne kun jäivät villivihannesretkeltä parhaimpana makuna mieleen.

Seuraavaksi taidan kokeilla jonkinlaisen villiyrttivoin tai peston tekemistä. Ohjeita näkyy netistä löytyvän pilvin pimein. Listalta löytyvät myös nokkossämpylät (jotka menevät kohta uuniin) ja nokkosletut. Ne ovatkin jo tuttuja juttuja.

Palstalla on tapahtunut paljon, melkein kaikki on istutettu kasvamaan. Nyt odotellaan taimien nousua ja rikkaruohoja. Ensimmäisiä innolla ja toisia kauhulla. Pidin muuten yhtenä päivänä palstatouhuissa sykemittaria ja kätevästi kahden tunnin aikana kului yli 600 kilokaloria, keskisyke jossain 120-130 ja maksimisyke lapioidessa melkein 180 (tuli kyllä aika reippaasti siinä kaivettua). Joten hyvää liikuntaa tämä palstan perustaminen on. Jatkossa ei onneksi yhtä rankkaa ole, joten kulkuvälineeksi vaihtuu auton sijasta polkupyörä. Viime viikolla liikuntaa kertyi huimat 19 tuntia, tällä viikolla 23 tuntia. Tokikin huomioon täytyy ottaa näiden olleen kuntoutus- sekä lomaviikkoja. Selkeästi energiaa on kuitenkin ollut ja kivuista huolimatta olen lähtenyt liikkeelle. Venyttelyä tai joogaa olen tehnyt päivittäin vähintään tunnin verran, joinakin päivinä jopa kaksi, jotta kroppa on pysynyt kasassa, siinäkin yksi syy korkeille tuntimäärille.

Erittäin kiitollinen olen viime aikoina ollut siitä ettei ahmimiskohtauksia ole juurikaan ollut. Riitelykään ei ole ajanut minua lohtusyömiseen, eikä muutama huonommin nukuttu yökään. Ruokavalio on pysynyt taas todella siistinä ja hyvänä. Olen muistanut syödä säännöllisesti ja tarpeeksi, tosin helteillä ruokahaluni automaattisesti vähenee ja olenkin syönyt paljon salaattia eri tavoin mutta sitäkin sitten enemmän ja kaloripitoisemmin lisukkein. Olen syönyt kohtuudella myös niitä herkkuja kuten jäätelön tai salmiakkia. Näitä on kuitenkin syöty normaalisti esim. 100g salmiakkipussi kesti koko kuntoutusviikon.

Uskon painon olleen nyt aikalailla paikoillaan tai jopa tippuneen, vaikken tarkoituksella painoa millään lailla tiputa tai laihduta niin silti olisi kivaa jos se nyt näillä elämäntavoilla oikeasti vähenisi. Ihan vaan sillä, että hemmetin kalliiksi tulee ostaa uusia vaatteita kun vanhatkin olisivat ihan hyviä. Niihin mahtuakseen ei tarvitsisi kuin muutaman sentin lähteä ympärysmitoista. Kävi siinä niin tai näin niin bikinikesä tulee silti jos vain säät sallii. Aurinkoisina päivinä luuhusimme rannalla urakalla ja silloin päädyin siihen, että hitto kyllä mäkin voin pitää bikineitä ihan hyvin! Mun kropan pahin ongelma on reidet ja se koko uimapuku peittää niitä reisiä ihan yhtä vähän kuin bikinitkin. Vatsanympärys ei mua rassaa millään lailla ;)


Huomenna on vielä vapaapäivä ja sitten alkavat taas työt. Oikeastaan odotan töihin menemistä ja rentoa kesätunnelmaa. Toivon, että töissä ilmapiiri on edelleen hyvä kuten se oli nyt ennen lomaakin. Tykkään olla töissä kesällä kun silloin yleensä siitä puuttuu kaikenmoinen ylenmääräinen säätäminen taksien, harrastuksien, koulu- ja työkyytien kanssa. Ollaan rennommin koko porukka.

iive

torstai 2. kesäkuuta 2016

20 000 askelta myöhemmin

Ou mai... eilinen tuli vietettyä extempore reissulla Helsingissä ja tänään siitä kärsitään. Toisaalta oli kyllä niin kipujen arvoinen päivä, joten sillä mennään <3

Lintusen kanssa aloitettiin päivä perinteisesti Kampista. Piknikki-salaatit K-Supermarketista mukaan ja ulos syömään jotta jaksaa mennä. Tuolla Kampissa on ehkä paras salaattibuffa mitä oon ikinä nähnyt. Ei petä koskaan ja hinta hyvä.



Ensimmäisenä toiveena Lintusella oli päästä Luonnontieteelliseen museoon ja kuten viimekin vuonna niin taas tänäkin vuonna törmäsimme siihen aivan mahtavaan oppaaseen ja saatiin yksityisopastusta mm. kuinka akvaario-kuvaelma on tehty, mistä jättimäinen hai on tullut (Kuopijosta :D ), päästiin hetkeksi hengailemaan kirahvien kanssa parvekkeelle ja tutustuttiin ällöön ruskohämähäkkiin (se myrkyllinen) ja nähtiinkin se jopa elävänä vilahdukselta. Tää opas on kyllä aivan huippu ja täysin omalla alallaan. Kaksi unohtumatonta käyntiä nyt on Luomuksessa takana, kiitos!


Kun kerroin Lintuselle seuraavasta käyntipaikasta, tuli vastaukseksi nurinaa, mutta se loppui kyllä lyhyeen kun bongailtiin Kiasman monsterikierrosta ja ihmeteltiin monenmoisia taide-teoksia.

Paljon puhuttiin siitä mikä on taidetta ja sitä ettei taiteen tarvitse olla teos, se voi olla myös kokemus. Nautin paljon siitä kuinka mielettömän ihanasti Lintunen tuolla taiteen maailmassa viihtyi. Ja en ihmettele yhtään, sillä sattui aivan mielettömän hienot näyttelyt meille.

 Peruskokoelmasta

Lost in plastic - Happy happy
Choi Jeong Hwa - Happy together näyttely oli riemunkirjava, iloinen, hyvää mieltä tuottava, ihmetystä ja monia ajatuksia herättävä. Kuinka kaunista voi olla ihan vain muovinen käyttötavara?
Toisaalta teokset kiinnittävät huomiomme ympäröivään materialismiin ja hillittömään tavarapaljouteen, kaikkialla läsnä olevaan muoviin sekä kierrätyksen välttämättömyyteen.


Viimeinen ihmetys oli Ernesto Neton mieletön yhden hallin kokoinen taideteos jonka sisällä sai olla, hengailla, soittaa, juosta, maata, ihmetellä, rauhoittua, iloita... teos oli todella vaikuttava ja siinä oli aivan mieletön energia ja nyt kun luin Kiasman esittelyn teoksesta, tunsin juuri sitä mitä teoksella on haluttukin kertoa.
Ernesto Neto (s. 1964) jatkaa tilallisissa teoksissaan brasilialaisen modernismin perinteitä, katsojan läsnäoloa ja osallistumista arvostavaa lähestymistapaa. Neto tarjoaa taiteensa kautta hetken helpotuksen arkielämän kiireistä, rauhoittaa mieltä ja virittää eri aisteja.
Neto on kiinnostunut huni kuin -kansan perinteistä ja rituaaleista, erityisesti pyrkimyksestä onnellisuuteen ja harmoniseen elämään sekä ajattoman luonnonviisauden hyödyntämisestä.
Uusi teos sisältää vahvoja viitteitä huni kuin -yhteisön kulttuuriin sekä symbolisella että konkreettisella tavalla. Värikkäällä, käsin virkatulla puuvillakudoksella katettu rakenne on saanut muotonsa boakäärmeen päästä. Boa on tärkeä opastava ja voimaa antava eläin. Taustalla on myös ajatus huni kuin -kylien yhteisöllisestä tilasta, jota käytetään juhliin ja rituaaleihin. Neto on luonut kokoontumispaikan keskelle näyttelyään.
Tilateos sisältää samoja elementtejä, joita Neto on taiteessaan työstänyt jo yli 20 vuotta: ihmisen ja luonnon ykseys, aistillisuus, kokemuksellisuus ja positiivisen energian luominen.

Oli vain upeaa kulkea teoksessa sisällä ja aistia todellakin tuota aivan mieletöntä energiaa sekä samalla seurata Lintusen seikkailuja <3


Miehen työpäivän päätyttyä suuntasimme nauttimaan kesäpäivästä ja illasta ulos. Itse olen käynyt Suomenlinnassa joskus ehkä kymmenen vuotiaana? Mies ja Lintunen ei koskaan. Jo lauttamatka saareen oli kokemus sinänsä ja hetken rauhoittuminen. Ja onhan Suomenlinna mahtava ja kaunis paikka, etenkin tällaisella säällä kuin eilen. Juuri sopivan lämmintä, muttei liian kuuma kun merituuli toi raikasta tuulahdusta.




Ja nyt 20 000 askelta myöhemmin, useamman tunnin autossa istumisen jälkeen tuntee kirjaimellisesti "nauttineensa koko rahan edestä". Siispä lepään, kastelen palstalla kasvit, uin ja otan aurinkoa.

iive