torstai 30. kesäkuuta 2016

Hyvä ruoka parempi olo - vai miten se menikään?

Ainakin omassa Facen feedissä on eilisestä lähtien kohuttu ravitsemusterapeutti Hanna Partasen HSn artikkelista Ruuan ei aina pidä olla hyvää, sanoo ravitsemusterapeutti.

Aiheesta on avautunut useampikin hyvinvointialan ja ravitsemusalan ammattilainen sekä monet ystävät ja eikä suotta. En millään tavalla jaksa uskoa, että valtakunnallisesti 10+ ruuan syöminen on se lihavuuden perusongelma. Uimarannalla näen tukevia lapsia, jotka aivan taatusti ovat lihoneet mäkkäreistä, subeista, karkeista, sipseistä, limuista ja ennen kaikkea valmisruuasta sekä sokerijogurtista (joka suomessa on kuulkaas terveystuote) eivätkä 10+ arvoisesta kotiruuasta.

Uskon että liiallinen 10+ ruoka on pienen marginaaliryhmän, varakkaiden keski-ikäisten ongelma.

Meillä tehdään pääsääntöisesti 10+ ruokaa joka päivä, ainakin yritetään tehdä. (Toki miten se määritellään kenenkin perheessä on aina oma lukunsa.) Mutta meille ruoka on sitä kymppiplussaa kun se on tuoretta, hyvistä ja aidoista(!) raaka-aineista tehty, ravintoarvot ovat tasapainossa ja että se ruoka maistuu niin hyvälle kuin mahdollista.

 Tomaatti-jauhelihapastaa (gluteeniton), maitohorsmaa ja salaattia, aivan 10+

Jos tekisin ruokaa ns. vasemmalla kädellä, vatsan täytteeksi ja polttoaineeksi, en usko että meillä lapsi olisi niin ennakkoluuloton terveellisen ruuan syöjä. Kun te siellä varmaan tiedätte, että myös terveellinen ruoka voi olla hyvää?
Meillä ei koskaan inistä kasvisten syömisestä, eikä muutenkaan ruuan syömisestä. Kala, avocadot, lähes kaikki kasvikset (myös villivihannekset) ja hedelmät sekä marjat maistuvat. Iltapalaksi lapsi hyvin usein pyytää nykyään äidin kaurapuuroa (gluteeniton) marjoilla, koska se on hyvää ja siitä tulee "vatsaan hyvä olo".


Olisiko tilanne tämä jos 10+ ruuan syömisen sijaan olisimme tehneet sitä 8+ ruokaa? Tai jopa valmisruokaa, jota vaihtoehdoksi myös artikkelissa ehdotetaan?
Annoskokoja ajatellen Partanen pitää jopa valmisruokaa terveellisempänä vaihtoehtona kuin kotona kokkailtuja herkkuaterioita. Valmisruokaa tulee vain harvoin syötyä kaksi pakkausta, mutta omalta liedeltä voi käydä täyttämässä lautasen kerran, toisen ja kolmannenkin. Siksi Partanen kehottaa jättämään avokadopastat, lasagnet ja muut liikasyömiseen houkuttelevat ruuat erityishetkiin: arjessa riittää tavallinen arkiruoka.
 Grillattua broileria ja feta-nektariini-salaattia, aivan 10+

Yksikään henkilö meidän perheestä ei ole ylipainoinen siksi, että perusruoka olisi liian hyvää. Lapsi on erittäin normaalipainoinen ja terve.
Minun lievän ylipainoni syy on pikemminkin liian vähäinen perusruuan syönti ja  siitä seuraava ahmiminen (sitä karkkia ym.) eli syömishäiriö.
Kaikenmaailman asiantuntijoiden ja muiden vuoksi minulla on ollut vääristynyt suhtautuminen siihen normaaliin ruokaan ja tämän korjaamisessa on mennyt iso osa minun elämästäni.

 Naudan ulkofileetä ja caesarsalaattia ja herranjumala punaviiniä, aivan 10+

Niistä lausahduksista on vaikeaa päästä eroon #ruokaonvainpolttoainetta #perusjeesruokaa #ilotontaruokaa #rasvaonpahasta #kananmuniavainyksiviikossa #hedelmissäonsokerianelihottaa #kaikkimitäsyötonpahasta, nämä "totuudet" ovat paljon isompi ongelma kuin 10+ ruoka ja ajavat ihmisen pelkäämään sitä tavallista hyvintehtyä kotiruokaa, josta seuraa varsinaisen ruuan liian vähäinen syöminen --> ja sitten sitä suklaata, karkkia ym. alkaa kulumaan. Tämän kierteen ylläpitäjänä toimivat myös erilaisista lähtökohdista toimivat Toimittajat mm. iltapäivälehdissä ja muissa medioissa.

Joten sen sijaan suosittelen lukemaan Hanna Sumarin erittäin mahtavat ja terveelliset ruokaneuvot vastinejutussaan Ravitsemusterapeutti ehdottaa hulluja juttuja – älä usko höpinöitä!
Hanna Sumari, mä niin arvostan sua!

Ja kun sitä ruokaa tekee juuri sopivan määrän eli ei liikaa niin eipä sitä paljon santsailla. Toisaalta jos jokainen ateria on tavoitteeltaan se 10+ niin ei ole mikään pakko mättää montaa lautasta, koska seuraavakin ateria, joka on tiedossa on aivan yhtä hyvää.

iive

2 kommenttia:

  1. Tämä oli hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Olen samaa mieltä. Nyt vain minullekin rohkeutta kokata kotiruokaa, syödä sitä ja aloittaa elämäntapamuutosta. Kyllä ne annoskoot asettuvat ja tarvitseeko ruokaa tehdä kerralla paljon?

    VastaaPoista
  2. Minä teen ruokaa yleensä isomman satsin kerrallaan niin ei koko aikaa tarvitse olla kokkaamassa. Otan myös lähes aina omat eväät töihin mukaan ja mies käy monesti kotona syömässä työpäivän aikana, joten siksi isompi annos on kätevämpi. Töissä kokkaan myös lähes päivittäin n. 10 henkilölle ryhmäkodissa, joten on jopa helpompi tehdä ruokaa paljon kuin vähän. Pakkasessa on myös aina kotiruokaa valmiina evääksi tai jonkun ruuaksi jos sattuu kiire päivä tms. niin ei silloinkaan tarvitse sen takia eineksiä ostaa ❤️

    VastaaPoista

Kiitos :)