torstai 28. heinäkuuta 2016

Syömishäiriön kanssa elämisestä

Lomalla tulee enemmän kiinnitettyä huomiota siihen, että siellä se syömishäiriöpeikko edelleen asustaa jossakin aivosopukassa, siellä missä se on majaillut jo yli 20 vuotta. Mietin tätä yksi päivä ja ajattelin, että tätä tasapainoiluako tämä on koko elämä? Eikö tästä parane koskaan? Parantuisinko jos olisin laiha? Vai olisiko silloin edelleen sama tilanne? Olisinko sitten kuitenkaan koskaan tarpeeksi laiha etteikö syömishäiriö kummittelisi edelleen?

Kotona tilanne on enemmän balanssissa, sillä siellä ei ole hetken mielijohde-houkutuksia lähettyvillä, joten syömishäiriötä on helpompi hallita. Kun arkirutiinit pyörivät ja elämää säätelee työ ja perhe eikä ylimääräisiä houkuttimia ole lähistöllä. Mieheltä tuppaa joskus unohtumaan se, ettei tälle vaimolle niin vain tuoda suklaata "ihan vaan huvikseen", se kun voi olla kierteen alku, ihan niin kuin alkoholistilla. Joskus se tilanne on siinä hetkessä niin vahva, että pyydän viemään herkun pois, antamaan sen vaikkapa jollekin muulle. Kukat eivät onneksi moista aiheuta, maksavatkin saman verran :)


Toisin on balanssin laita esimerkiksi äidin luona, jossa jäätelöä ja muita herkkuja on heti saatavilla. Kun tulee pienoinenkin "herkkunälkä" voi sen tyydyttää samoin tein ja kierre on siis valmis. Tyytyväinen olen siitä, ettei mitään järkyttäviä övereitä tullut lomalla vedettyä, mutta kyllä useamman jätskin tai suklaan olisi voinut jättää syömättä ihan kokonaan.

Huomasin myös lapsesta sen, että ne mehujäät siellä pakkasessa himottivat koko ajan. Samoin kainuun reissulla kun lapsi tiesi että ollaan lomalla vaarin kanssa, oli herkkujen kärttäminen jatkuvaa. Kun jatkoimme lomaa Turkuun omalla perheellä, alkoi lapsenkin herkkuhimo laantua eikä karkkikyselyitä enää niin paljon tullut.

Oma syömishäiriönihän on siis BED eli siis ahmimishäiriö jossa ei oksenneta (olen elänyt elämässäni sellaisen vaiheen jolloin myös oksensin, sen aika on onneksi ohi, luojan kiitos). Tällöin BEDiä sairastava usein on myös ylipainoinen, koska ruokaa ei poisteta oksentamalla niin kuin "tavallisessa" ahmimishäiriössä bulimiassa. Ahmimiskohtauksiini liittyy usein väsymystä (unettomuus), yksinäisyyden tai ärtymyksen tunnetta tai vastoinkäymisien yhteydessä tapahtuvaa "itsensä lohduttamista tai jopa turruttamista ruualla". Myös fibromyalgia-kivut lisäävät ahmimishalua. Pahin on kuitenkin väsymys, joten hyvästä yöunesta tosiaankin pitää huolehtia tarkasti. Väsymys kun lisää myös ärtyisyyttä, masennuksen tunnetta, kipuja jne. eli soppa on valmis. Olen myös tavallaan rankaissut itseäni ruualla kun olen epäonnistunut, syönyt niin että olen tullut todella kipeäksi. Olen pahoinpidellyt itseäni ruualla, kyllä sekin on mahdollista ja tiedän, että aika moni tekee sitä juuri nytkin.

Minulla on myös ortoreksia-piirteitä. Äiti sanoo niitä Terveysterroristi-puheiksi.
Ortoreksia oireet mielletään usein pakonomaiseksi ravinnon tarkkailuksi, ruokavalio on tarkka ja henkilöllä on fiksaatio syödä “oikein”. Ortoreksiaan liittyy usein pakonomainen liikunta. Ortoreksia ei ole diagnosoitava sairaus, mutta ortoreksia oireet lisäävät luonnollisestikin riskiä sairastua “viralliseen” syömishäiriöön kuten anoreksiaan. (lainaus: syömishäiriöklinikka)
Ortoreksian kanssa onkin vaikeampi elää, sillä se oma hyvinvointi kun sairauden osalta vain nyt vaatii ruokavalion ja liikunnan tarkkailua. Näin fibromyalgian hoito tavallaan ruokkii ortoreksisia piirteitä minussa.
Suurimmaksi osaksi nämä piirteet liittyvät liikuntaan.
Aktiivisuusmittarin tuijottamista (pitää laittaa tauolle jos tulee pakonomaista liikkumista), liikuntapäiväkirjan kyttäämistä (säännöt treeneistä, treenien lopettaminen jos lipsuu) jne. ja etenkin armottomuutta itseään kohtaan. Salitreenit oli toisaalta aika pahoja tältä kantilta ajateltuna. Liikaa, liian lyhyessä ajassa, yksinkertaisesti. Nyt haaveilen salille palaamisesta. Osaisinko treenata siellä tarpeeksi kevyesti?

Edelleen koen kotitreenien teon hankalana, niihin on vaikea motivoitua, vaikka välillä on kyllä mennyt ihan hyvinkin kuten ennen loman alkua hehkutin. Kotitreeneissä on se hyvä puoli ettei niihin kulu niin paljoa aikaa ja treenin voi tehdä milloin haluaa, salitreeneissä taas se hyvä puoli, että saa ns. omaa aikaa ihan itselleen. Vain sinä, kuulokkeet ja treeni. Voi luoja kuinka kaipaankaan sitä olotilaa!

Osaan myös laajasti ruoka-aineiden kaloritietoja (kalorilaskuri-päiväkirjaa ei voi käyttää) ja muita terveystietoja ravitsemuksesta.
Kaikki nämä tiedothan ovat toisaalta ihan hyvästä, mutteivat silloin kun ne alkavat hallita elämää. Ei edes ole pitkä aika siitä kun tajusin ettei kalorien ulkoa osaaminen ole merkki siitä, että tiedostaa mikä on terveellistä, se on merkki siitä että on sairas. Ihan sama, onko siitä tiedosta hyötyä vai ei.

Tänään on ollut pitkästä aikaa kipupäivä. Se ottaa päähän ja särkylääkkeet eivät auta. Mikään ei auta. Mietin milloin alkaa syömishimo vai alkaako?
Toivon ettei ala.
Käperryn peiton alle ja katson sarjamaratonia.
Sekin on ihan hyvä vaihtoehto tällaisena päivänä.

iive

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Turistiloma Turussa, gluteenitonta matkailua

Täytyy kyllä sanoa, että Turku on ihana kaupunki. Pidän siitä ehkä jopa enemmän kuin Helsingistä. Lähdettiin sunnuntaina kohti Turkua, ensin käytiin Keravalla serkun rippijuhlissa ja sieltä ajeltiin illaksi hotelliin.
Rippijuhlassa ihana tyttönen 6v. piristi mun päivääni tiedustelemalla -Oletko sä lapsi vai aikuinen? Piti vähän miettiä mitä tuohon vastaisin, tuumasin sitten, että iän perusteella varmaan aikuinen, mutta muuten taidan olla kyllä ikuinen lapsi :)


Ja kyllä sen Turun reissulla huomasikin. Minä se kun jaksan olla edelleen kiinnostunut rannalla oleskelusta, uimisesta, retkistä ym. ym. Ja jaksoin jopa itse innostua Pokemon Go:stakin kun sain sillä verukkeella lapsen innostumaan Aurajoen rannalla kävelystä, Samppalinnaan kiipeämisestä ja historiallisten talojen sekä patsaiden katselusta. Ihan noin vaan sujahti 2h ja 5km.

 Pokemonin metsästäjät

Yövyttiin Scandic Juliassa ihan keskustassa. Oli lapsiperheiden suosiossa selkeästi ja hienosti oli lapset huomioitu. Todella hienosti oli huomioitu myös erikoisruokavaliot. En ikinä ole nähnyt niin mahtavaa gluteenittomien valikoimaa kun tuolla! Plussaa siitä, että ne sai itse valikoida gluteenittomille tarkoitetusta minijääkaapista. Vieressä oli mikro lämmittämistä ja mm. puuron keittoa varten. Jos näin on jokaisessa Scandicissa niin ei tarvitse paljon hotelliketjua jatkossa miettiä. Vertailuksi esim. viime viikolla Sokos hotelli Vuokatissa, ihan todella surkea gluteenittomien aamupala jossa jouduin erikseen pyytämään gluteenittomia tarjolle, sillä niille varattu tiski oli täysin tyhjä. Scandic Juliassa oli myös aika paljon Luomua tarjolla, siitä plussaa myös!



Gluteenittomasta ruuasta ja kahvittelusta vielä sen verran, että jos kuljet Hartolan ohi niin pysähdy ihmeessä La Kar de Mummaan. Siellä tekevät yhteistyötä viereisen Vuohelan herkun leipomon kanssa ja todella hyvin gluteenittomia kahvileipiä, leipiä ym. tuotteita kahvitteluun kuin mukaankin ostettavaksi. Saatavilla myös gluteenitonta lounasta. Ja ns. taviksille tarjolla oli kahvilan omia tuotteita, ne perhe totesi myös hyväksi. Lapsiperheitä paikalla oli myös paljon, enkä ihmettele, etenkin piha-alue lapsien kanssa pysähtymiseen oli upea!



Muuten ei reissussa juuri ravintoloissa syöty. Olen itse reissunpäällä kulkiessa ihastunut K-supermarkettien (ja myös osassa CM on tarjolla vastaavaa) salaattibaareihin. Sieltä saa koottua kyllä jokaiselle päivälle jonkinlaisen evään mukaan ja sitten täydennettyä esim. gluteenittomilla leivillä, sämpylöillä jne. tarvittaessa. Lapsellekin meillä onneksi nämä salaatit maistuvat. Ja nämä salaatit sopii myös painonhallintaan paljon paremmin kuin ravintolaruoka.
CMssä on tarjolla myös edullisia täytettyjä patonkeja muille perheenjäsenille, jotka on oivaa reissuruokaa. Normaalissa elämässähän me ei tämmöisiä syödä, mutta reissussa on eri juttu.
Nykyään tuntuu, että ravintoloiden hinnat ja ruokien laatu on kyllä ihan mitä sattuu. Eipä paljon kiinnosta maksaa eineksistä ja puolivalmisteista. Ja sitten kun on hyvä oikeista aineksista ruokaa tekevä ravintola, niin se on yleensä omalle kukkarolleni aivan liian kallis.

Piknikillä Ruissalossa Saaronniemen uimarannalla

Turun uimarannoista testattiin Ekvalla, Ispoinen ja Saaronniemi. Kaikista löytyy mm. wc:t ja pukukopit ja mm. uimavalvontaa, suihkua, saunaa jne. Itselle hyvät siistit wc:t on tärkeät kun puhutaan uimarannasta, jossa käy satoja uimareita päivässä ja jopa yhtäaikaa. Porukkaa rannoilla oli paljon, mutta (ylläri ylläri :D ) parkkipaikka saatiin aina kuin taikomalla ja muutenkin oli oikein jouhevaaa tuo ryysiksessä rannalla olo.
Lintunen nautti merivedestä ja niin minäkin <3

 Ekvallan ranta oli oma suosikkini!

 Ispoisten ranta

 Saaronniemi oli myöskin upea, tosin ison laivaväylän vieressä niemen kärjessä aallot oli järviuimarille melkoiset. Mutta olihan se eksoottista.


Mutta pelkästään ei rannalla makoiltu! Joka päivä tuli askelmittarissa askeleet täyteen ja ylikin. Historiaa koluttiin niin Turun tuomiokirkossa, linnassa kuin Aboa Vetus & Ars Novassakin.

 Kirkossa sytytettiin kiitos kynttilät.
Kiitos siitä miten elämä on alkanut kulkemaan ihan erilaisella tavalla ja kiitollisuus ja positiivisuus on läsnä joka päivä <3


Turun linnaan saatiin ystävät matkaan ja olihan siinä aikamoinen kulttuuri ja historia-pläjäys. Ihan uuvahtamiseen asti jopa. Melkein olisi kahdelle päivälle linnan kiertäminen pitänyt jakaa. Itseäni sykähdytti erityisesti keskiajan linnakierros, olen minä niin tarkkaan Kaari Utrioni (ja muitakin) lukenut aikoinaan.


Aboa Vetus & Ars Novaan suunnattiin tänä aamuna. Siellä erityistä plussaa lapsille järjestetyt jutut! Luiden tutkimista, vahatauluun kirjoittamista, pelejä (ei mitään tietokone vaan VANHOJA pelejä). Aikaa muuten näiden parissa kului ja minä kolusin infotaulut ja rauniot läpi.


Ars Nova ei niin sykähdyttänyt, mutta kyllä sieltäkin oma antinsa löytyi. Mielenkiintoista on kyllä 6veen kanssa keskustella siitä mitä esim. Pablo Picasson taulussa oikein on. Andy Warholin Kim jong il oli kuulemma ruma ukko :D (niin minustakin).


Oma suosikkini oli tämä mystinen teos. Vastaava työ löytyy myös Kiasmasta muistaakseni. Taiteilijan nimeä ei vain tullut ylös kirjoitettua :(


Ja nyt voikin alkaa kamppeita purkamaan. Syksy saapuu, marjametsät kutsuu ja elo alkaa suunnata kotipiiriin. Lomaa on vielä viikko jäljellä.

Toivon oikein lämmintä ja aurinkoista loppukesää <3

iive

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Aktiiviloma Kainuussa

Maanantai-aamuna startattiin auton nokka kohti Kainuuta. Tarkempi matkakohde oli Puolanka ja Paljakka, josta meillä oli 3 yöksi mökki vuokrattuna.
Vanhempanihan ovat seudulta kotoisin ja itsekin olen mummilassa viettänyt lapsuuden kesät, joten nostalgiaa oli tietenkin ilmassa. Tarkoituksena oli näyttää myös Lintuselle Kainuuta ja mistä suku on kotoisin, enää siellä ei mummoloita tai muita valitettavasti ole.


Aamu aloitettiin lenkillä kun tiedossa oli pitkä ajomatka ja paljon istumista.


Maisemat <3


Mökki oli isän vanhan naapurin lomamökkejä, Kultapaljakka nimeltään. Kaikki fasiliteetit löytyivät ilman turhia hienosteluja (jotka on tarpeettomia ja nostaa vaan mökkivuokraa). Rinne alas ja alhaalla oli lampi Lapinkuoppia, johon me matkalaiset tietysti heti hypättiin. Ilmeisesti rantaan oli laitettu hiekkaa tai sitten ranta on oikeasti hiekkapohjainen, kun lammille tyypillistä mutapohjaa ei tarvinnutkaan astella. Uimassa käytiinkin joka päivä useamman kerran.


Päivä 1. Väärälampi - Paljakka, Puolanka

Ensimmäisenä iltana suunnattiin kalalle Väärälammille. Autolla pääsi hiekkatietä pitkin aika lähelle jos vain tiesi reitin, lammille kävelymatkaa tuli reilun kilometrin verran yhteen suuntaan, sekin metsäkoneuraa pitkin. Tälle reissulle varustauduttiin kumppareilla sillä kosteaa oli tiedossa. Muut reissut pärjättiin mainiosti Gore-Tex lenkkareilla.



Väärälampi oli oivallinen paikka kalastaa kärsimättömälle lapselle. Mato-onki järveen, 30sek ja kala kiinni. Ahvenia saaliiksi saatiin parisenkymmentä. Iskä eli Vaari yritti Tonkoja kalastaa joesta, mutta sen suhteen ei onni ollut myöten. Herkullisia oli ahvenetkin.
Lampi oli ainoa paikka jossa hyttystakeille oli tarvetta. Illan suussa kun paikallaan erämaa-lammen rannalla seisoo niin itikkiarmeija on ympärillä taattu. Iskä/Vaari se ei tosin edes laittanut myrkkyä kun meillä tytöillä oli myrkyt ja takit :D


Täytyy sanoa, että Väärälammilla oli ehkä seesteisintä pitkään aikaan, varsinkin kun lopetettiin onkien kanssa heiluminen. Marjoja koitin katsella, mutta niitä ei juuri ollut. Onneksi mökin rinteestä sai aamu- ja iltapalamustikat kerättyä noin viidessä minuutissa.

Ihaninta oli hiljaisuus. Ei ollut autoja eikä muutakaan huminaa. Tuonne haluan uudelleen kyllä ihan ehdottomasti. Vaikka ihan ilman onkeakin.


 Ja ne maisemat <3


Päivä 2. Hepoköngäs - Puolanka

Hepoköngäs on yksi suomen näyttävimpiä vesiputouksia ja myös yksi korkeimpia. Lapsena tuolla käytiin joka kesä ja nyt melkein 20v oli vierähtänyt edellisestä käynnistä. Vettä putouksessa oli todella hyvin, varsinkin kun kyse oli Heinäkuusta jolloin yleensä on kuivempaa ja joessa vettä vähemmän.


Matka Hepokönkäälle taittuu kävellen ns. puista siltaa pitkin, jota voi kulkea niin lasten rattailla kuin pyörätuolillakin näköalatasanteelle asti (kuvassa maisemaa tasanteelta). Paikoitellen silta oli hieman huonossa kunnossa, mutta kyseessä olivat vain yksittäiset lahonneet laudat, jotka varmaankin piakkoin korjataan eivätkä kulkemista estä mitenkään.


Loppumatka alas putouksen vastarannalle vaatikin sitten jo hieman parempaa liikkumiskykyä. Lintusesta rappuset olivat ihanat :)

Itselle jäi kuitenkin tästä vähän orpo olo. Se luontokokemus jäi uupumaan kun ei saanut polulla kulkea niin kuin lapsena putoukselle mentiin (tämä toki on ymmärrettävää, sillä polut olivat liukkaat ja jopa vaarallisetkin rinteessä, samoin estetään luonnon eroosiota, kun nytkin paikalla oli paljon kävijöitä). Onneksi asia korjaantui kun takaisin autolle suunnattiin Geopolkua pitkin.

Luontopolku erkanee putoukselle johtavalta reitiltä. Punaisin maalimerkein merkitty polku laskeutuu Heinijoen rantaan ja kiertää lopulta takaisin pysäköintialueelle. Matkan varrella oli infotauluja ja upeaa luontoa. Lintunenkin nautti kulkemisesta ja ihmetteli kaikkea näkemäänsä. Viimeisin osuus oli itselleni sykähdyttävin kun pitkospuita pitkin päästiin kulkemaan heinäisen suoalueen läpi ja aurinko paistoi.



Päivä 3. Komulanköngäs - Hyrynsalmi ja Pirunkirkko - Paljakka, Puolanka
Komulanköngäs on Hyrynsalmen Lauttakylässä sijaitseva luonnonkaunis, Suomen oloissa harvinainen kaksihaarainen vesiputous. Uomista pohjoisempi on louhittu joesta erilleen ihmisen toimesta, ja sen päällä sijaitsee museoitu, mutta yhä toimintakuntoinen hierrinkivimylly vuodelta 1888. Vanhan kansan taholta myllyn alittavaa uomaa on kutsuttu nimellä "rosvohotu". (kuvassa).

Molempia putouksia on helppo päästä ihailemaan niin järven kuin putousten niskan puolen kalliolta. Järven toiselle puolelle voi kiertää portaita ja hyväkuntoista pitkospuureittiä myöten, ja muutenkin alueen polut ovat kulkukelpoisia. Putouksille on selkeä opastus ja lyhyt matka läheiseltä parkkipaikalta. Halutessaan matkaa voi jatkaa pidemmällekin pitkin valtakunnallista UKK-retkeilyreittiä, jonka nähtävyyksiin Komulanköngäs, kuten myös läheinen Hepoköngäs kuuluvat. (Teksti: Suomen vesiputoukset sivusto)

Itse en muista paikassa käyneeni aiemmin. Tuolla pysähdyttiin vain pikaisesti kun kohde oli niin helposti lähes tien vieressä nähtävillä. Kaunis paikka kuitenkin ja voisi toisenkin kerran paremmalla ajalla mennä tuonne tutustumaan.


Illalla suunnattiinkin sitten Pirunkirkkoon, joka lapsena oli vakuuttanut minut mahtavuudellaan. No 20v aikana puut olivat hieman kasvaneet ja tukkineet maisemaa, mutta silti paikka oli vaikuttava.


Pirunkirkon suojelumetsä on mukava päiväretki- tai vaelluskohde. Polku on helppokulkuinen ja sen hankaliin paikkoihin on rakennettu siltoja ja pitkospuita. Päivätuvalla voi levähtää, syödä eväitä ja kuunnella joen solinaa. Pirunkirkolta on yhteys myös pitemmille retkireiteille, kuten UKK-reitille ja Ilveskierrokselle.
Pirunkirkon suojelumetsän maisemat ovat hyvin vaihtelevia. Polku Louhenjoelle kulkee sammaleisen vanhan kuusikon halki. Pirunkirkko on paikka, jossa joki virtaa kapeassa kalliorotkossa. Rotkossa on komeita kalliopaaseja ja yhtä niistä nimitetään erikoisen muotonsa takia pirun saarnastuoliksi. Louhenjoen varsi Pirunkirkon ja pirun saarnastuolin tienoilla on sorainen ja viettävä, joten siellä on liikuttava varovasti! (Teksti: luontoon.fi)


Liikkuminen tuolla oli kyllä haastavaa ja välillä todellakin täytyi olla tarkkana mihin ja miten astuu. Lintunen kuitenkin kokeneena metsässä kulkijana taittoi reissun oikein näpsäkästi. Kuitenkin piti äidillä olla silmät selässäkin juurikin hiekkaisten ja viettävien rinteiden vuoksi.
Autolle koetettiin mennä ympyrälenkkiä UKK-reittiä pitkin ja alku sujuikin hyvin mahtavien portaiden ja pitkospuiden ansiosta, mutta pian saimme vastaan isojen kuusien tukkiman polun. Toki nämäkin ehkä olisi ollut ohitettavissa, mutta päädyimme kääntymään ja palaamaan takaisin tuloreittiä.


Päivä 4. Hiukka & AngryBirds Activity Park - Vuokatti, Sotkamo


Viimeiseksi yöksi suunnattiin Sotkamoon tätiä moikkaamaan ja nauttimaan hieman sivistyksestä :D Sotkamossahan on aivan upea hiekkaranta Hiukka ja alueella on palvelut kunnossa. Sääkin suosi edelleen, oli kuuma, utuinen, aurinkoinen päivä. Oikein sopiva päivä viettää rannalla kaiken metsässä tarpomisen jälkeen. Tuumattiin olevamme etelänlomalla pohjoisessa. +24 näytti mittari ja aurinko paahtoi, vesi oli lämmintä.

Koko reissun oli todella hyvät säät. Vettä ei satanut pisaraakaan, aurinko paistoi ja tuuli sopivasti niin ei ollut niitä itikoita lähes lainkaan, ei edes siellä metsässä.


Illaksi suunnattiin Änkkäripuistoon. Täyden kympin paikka kyllä oli tämä. Ensin nikottelin vähän hintaa, mutta oman lipun maksoin Smartumeilla ja hotellista sai liput vähän halvemmalla ja olihan tuolla mistä maksaakin.


Itse Änkkäri-osuus oli ehken 1/3 osan koko paikasta ja loput tiloista kaikkea muuta aktiviteettia mm. scoottausrataa, trampoliinia, hyppypaikkaa ja eri urheilulajien testauspaikkoja mm. pesäpallo, jalkapallo, golf, frisbeegolf, jääkiekko jne.
Palvelu erinomaista ja todella ystävällistä, niin puistossa kuin ohessa olevassa ravintolassakin. Paikat siistejä (ei roskia missään), tavaroille mahtavat säilytystilat ym.

Ja koska tuolla liikuntaa sai lähinnä Lintunen niin mun piti painua vielä illalla urheiluopiston pururadoille :D



Päivä 5. Hiukka & Katinkullan kylpylä - Vuokatti, Sotkamo & Kotimatka

Aamu aloitettiin rantalenkillä ja treeneillä. Ilma oli lämmin, mutta pilvisempi. Alkulämpät rannalla hölkkäillen ja Lintusen leikkiessä leikkipuistossa tein lihaskuntotreenin. Lopuksi vielä "pikkaisen" rappustreeniä Hiukan portaissa... välillä tosin ihan vain fiilisteltiinkin eikä vaan menty veri suussa paahtaen.

Hiet olikin hyvä mennä huuhtomaan kylpylään. Katinkulta on ehkä suomen paras kylpylä? Turun Caribiaa mennään kokeilemaan ensi viikolla, saa nähdä pärjääkö Katinkullalle. Muutoksia oli tuonnekin tullut kun siellä olikin uusi siipi kuntouintialtaineen ja saunamaailmoineen. Joten sai uintitreenit vielä vetää eikä vain pelkästään lillua poreissa.


Kotimatkalle suunnattiinkin sitten kylpylän jälkeen. Treffattiin vielä sukulaiset Ullan unelmassa kahvilla ja söin aivan mielettömän hyvää mustikka-valkosuklaa kakkua Gluteenittomana <3


Loma sujui kaiken kaikkiaan tosi mukavasti. Mökillä tehtiin itse ruuat, siellä oli siihen hommaan kaikki tarpeellinen. Siellä nukuttikin niin hyvin, että melatoniinit olivat ihan turhat, samoin vältyin myös muilta lääkkeiltä vaikka kipu ym. lääkkeitä olikin mukana. Ja vaikka autossa istuttiin paljon, ei fibrokipuja ollut lainkaan. Luultavasti kiitos oli lämmön, liikunnan ja hyvän mielen <3

2 viikkoa onkin lomasta kulunut reissussa. Tänään viimeinkin kotona yksi yö ja huomenna suunnataan eteläsuomeen ensin rippijuhliin ja sitten Turkuun. Mahtavat kelit on tiedossa sinnekin ilmeisesti <3
Odotan merenrantaa, Turun linnaa ja sitä kylpylääkin tieteysti. Kaikista eniten odotan kuitenkin erään ihmisen tapaamista <3 tiiät kyllä kuka oot jos tätä luet!

iive

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Mekaanista musiikkia, naivismia ja treeniä - sopiva kombo?

Ihana loma on päällänsä ja vähän myös somelomaakin kun päätin, että tietokone saa mennä sittenkin kotio! Ensimmäinen lomaviikko alkaa olla jo pulkassa ja sateesta huolimatta ollaan nautittu täysillä. Onneksi on ollut päivässä niitäkin hetkiä paljon ettei ole satanut ja on saanut nauttia auringosta ja lämmöstä.

Maanantaina kävin kuvaamassa miehen työkeikalla Hartolagolfissa, upea sää ja upea kenttä näin "eipelaajan" silmin. Oli tosi mukavaa seuraakin kierroksella.
Ja taas täytyi todeta ettei golf tosiaankaan ole mitään käpyttelyä. Koko kiekalla saa pelaaja kevyesti päivän vaadittavat askeleet jopa tuplaten täyteen + lyönnit ja varusteiden kantaminen siihen päälle. Golf autoilla ei suomessa kentillä ajele kuin harvat ja yleensä terveydellisistä syistä.

Silti mulle ei rakkautta lajiin syntynyt edelleenkään. Nauttikoon mies rauhassa kentistä, mie nautin metsästä.





Äidin kylillä paukattiin heti uimarannalle! Uitu onkin joka päivä. Keksin mun Polar Loopillekin tosi hyvää käyttöä, sillä sitä voi käyttää vedessä kellona ja aktiivisuuden mittarina. Veden lämpötilasta riippuen oon uinut 15-30min kerrallaan.
Sitä oon kyllä hämmästellyt miten savolainen uimaranta on aina näin tyhjä!!! Meillä kun vähän aurinko pilkistää niin ranta on täynnä, täällä, ei ketään!?!


Vesisateella on hyvä käydä taidenäyttelyissä. Nytkin käytiin katsomassa Taidekeskus Väinölän jokakesäinen naivistinäyttely. Suosikkeja oli paljon. Paljon jäi mieleen myös naivismin sillisalaattimaisuus, eli että kuvassa on niin paljon kaikkea ettei sitä oikein edes tahdo löytää.






Kylällä on ollut koko viikon kisavalmistelut käynnissä. Paljon on myös tullut uusia liikuntamahdollisuuksia, uimaranta oli siistitty + beach volleykenttä tehty, telineitä koulun pihassa oli uusittu, frisbeegolf-kenttä tehty, kylälle rakennettu harjoittelu rata frisbeegolfille jne.
Ja tänäänhän on se THE päivä eli Finntriathlon Joroinen eli Teräsmieskisat :) Eilen pikamatkalaiset veti tästä meidän ohi juoksuosuutta, tänään taitaa pikkasen isompi poppoo vetää.


Itsellekin on liikuntaa tullut kivasti joka päivä. Lihaskuntotreenit + lenkkiä + uintia + marjastusta. Kerran mansikkasato jäi niin huonoksi pitää marjat kerätä luonnosta. Onpahan ilmaista :D Meinaavat vaan elävältä syödä, mutta onneksi apu oli lähellä ja kaapista löytyi melkoinen huppari!



Ja koska illalla taas satoi niin käytiin tsekkaamassa Mekaanisen musiikin museo Varkaudessa. Itse olen tuolla käynyt viimeksi n. 25v. sitten. Nyt käytiin tytsyn kanssa. Aivan seko paikka :D Niin kuin itse omistaja tuumasi "Tämä ei ole mikään museo, tämä on hullujen huone!" Mut hieno paikka kuitenkin ja hienot vehkeet.

Suosittelen käymään jos Varkauden suunnalla liikutte.


iive