lauantai 9. heinäkuuta 2016

Kiitollisuudesta ja positiivisuudesta

Tällä viikolla olen saanut muistutuksia positiivisuudesta koko ajan. Ympäristöön ilmestyi negatiivinen ihminen (deal with it!!!), työkaverit pohtivat paljon aihetta, mieskin nosti asian esille (kuinka hänestäkin tuntuu siltä, että positiivisuus olisi nyt se juttu mihin pitäisi panostaa) ja itse huomasin pitäneeni positiivisuutta ehken hieman arkipäiväisenä asiana, joka ei sitä tosiaankaan ole, vaan sitä pitäisi pitää huolta, sekä olla siitä myös kiitollinen.

Positiivisuudesta kiitän kyllä universumia, jumalaa tai mitä lie tässä maailmassa. Positiivisuus ja kiitollisuus ovat antaneet elämälleni niin paljon! Olen ihminen, joka kerää herkästi negatiivisia tunteita ympäristöstä, ihmisiltä, mediasta jne. vaikka oma mieleni onkin positiivisesti virittäytynyt. Tätä asiaa tosiaankin täytyisi edelleen työstää, että voisi olla vain oma itsensä eikä ottaisi muiden murheita taakakseen!

Ja vaikka rahallisesta näkökulmasta katsottuna en ehkä ole maailman loisteliaimmin elämässä pärjännyt ihminen, on minulla paljon muuta mistä olla kiitollinen ja yllättäen niitä juttuja vain ilmaantuu elämään ja toisaalta kun omistaa vähän, niin osaa arvostaa myös niitä pieniä asioita. Kuten sitä, että saa viettää palkallisen kesäloman keskellä kesää (mikä alkoi muuten just nyt).


Tai sitä, että löytää alennuksesta juurikin ne mahdottomalta löydöltä tuntuvat kengät -50% alennuksella siitä tokasta kaupasta mistä nyt ei tosiaankaan edes uskonut niitä löytävänsä. Ja kuinka onnelliseksi ihminen vain voi tulla yhdistä kengistä?
Todella onnelliseksi!


Tai, että vaikka Kreikan matka peruuntuikin, niin pääsee toteuttamaan toisen haaveensa ja reissu "henkiseen kotiin" Kainuuseen on jo tulossa viikon päästä. Ja siellä reissussa on mukana lisäksi oma isä ja oma tytär.


Tai se, että ihan mystisesti sattui 10 vuotta sitten muuttamaan paikkaan, jossa on niin upea juttu asua ja olla, ihan "sattumalta" ja että vihdoin löysi täältä sen elämänsä polun mitä kulkea. Ja se että viime vuosina elämään on tullut ympärille aivan mahtavan upeita ihmisiä!!! Ystäviä, joista todellakin olen niin kiitollinen!


Se oma polku kulkee edelleen kohti luonnonmukaisempaa elämää. En tosiaankaan aio muuttaa jurttaan keskelle metsää vaikka siitä aina vitsailenkin, kyseessä on ehkä enemmän tunnetila, olla yhteydessä luonnon kanssa, arvostaa sitä, opettaa lapsi arvostamaan sitä, yrittää jakaa sitä myös muille. Yrittää tehdä elämässä valintoja niin, että ne heijastavat sitä arvostusta.


Viime viikolla löysin kivikaupasta kiven, jonka ensin jätin sinne kauppaan. Jonkinlainen tarve saada kivi kuitenkin syntyi ja tällä viikolla kävin sen sieltä etsimässä uudelleen. Kuinka mahtavan näköinen voikaan olla "ihan vain" luonnossa syntynyt asia? Olen pyöritellyt kiveä käsissäni ympäri ja ympäri, siitä on syntynyt meditaatiohetken osatekijä, uppoutua noihin mahtaviin heijastuksiin ja kiven sileään pintaan. Mulla on ollut aina ihan ihme innostus kiviin. Lapsena raahasin ties mitä kiviä kotiin, halkaisin niitä nähdäkseni mitä tavallisen harmaan kivenmurikan sisällä on, keräsin kiviä järvistä, joista, metsästä, ulkomailta, mistä vaan. Edelleen teen sitä, myös tytär tekee sitä :)
Oikein odotan pääseväni Hepokönkäälle ja että löydän sieltä mukaani jonkin kiven.

Treenailin toissa päivänä taas yhden kiertoharjoittelu-kotitreenin kahdella kierroksella. Itse harjoitus meni todella hyvin, mutta nyt voin todeta, että ylävartaloliikkeet saavat vielä olla sillä yhdellä kierroksella. Sen verran kaamean lapajumin sain aikaiseksi :( Mutta en lannistu, yksi askel taaksepäin on pienen levon jälkeen kaksi askelta eteen. Mielessä soi kuntoutuksesta jäänyt oppi, jos kipuja tulee niin palaa takaisin siihen harjoitukseen missä kipuja ei tullut, jatka harjoittelua ja kokeile jonkin ajan päästä uudelleen.

Täytyy myöntää ettei pitkäjänteisyys ehken ole parhain puolistani, mutta voihan sitäkin harjoitella. Etenkin kun päämäärä on niin kova.

Kun olet elämässäsi menettänyt jotain suurta, niin kuin minä terveyteni, niin sen puolesta on valmis tekemään kaikkensa. Edes saadakseen takaisin pienen osan siitä mitä on joskus ollut.
Ja kuinka kiitollinen onkaan siitä pienestäkin asiasta.

Kiitos, kiitos, kiitos!

iive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)