maanantai 1. elokuuta 2016

Jännittävä elokuu

Vähän niin kuin tammikuukin on elokuu jännittävä kuukausi, silti vaikka koulu-ajoista on iäisyys ja tavallisesti ei elokuussa oikeasti elämä muutu mihinkään (niin kuin ei tammikuussakaan). Silti se tuntuu käännekohdalta joka vuosi. Kesä loppuu, sadonkorjuu ja syksy alkaa, illat pitenevät ja elämän rytmi muuttuu. Kesän kiihkeät päivät jäävät selkeästi taakse ja alkaa arki ja rutiinit.

Tänä vuonna meillä tosin muuttuu elämä paljon kun Lintunen aloittaa koulun. Ei ole enää vuorohoitoa ja työt ja vapaa-aika pitää suunnitella aivan eri tavalla kuin ennen. Lapsikin muuttuu, itsenäisemmäksi ja omat jutut alkavat tulla kuvioihin.

Itse selkärikkoisena (onneksi on kylmäpakkaukset keksitty!) haaveilen kuntosalijäsenyydestä. Uusi kuntosali kun olisi niin kivasti auki ja sinne pääsisi esimerkiksi iltavuoropäivinä tosi kätevästi... osaisinkohan olla siellä nätisti? No tämä pohdinta pyörii päivästä päivään ja teinkin lupauksen etten tee mitään ennen kuin a) selkä on tutkittu mikä siellä mättää b) lapsen koulu on alkanut ja näkee jääkö sille kuntosalille nyt aikaa vai ei. Innostuvana tyyppinä pistän nyt kerrankin jäitä hattuun enkä hyppää kohti uusia tuulia miettimättä.

Selkä hajosi totaalisesti muutama päivä sitten kun kitkin palstalla rikkaruohoviidakkoa ja kannoin noin 10kg kesäkurpitsoita kotiin. Aamuisin selkä on ihan jees piikkimatolla nukkumisen ja levon jälkeen, mutta iltaa kohti pahenee. Toivon että kyseessä on hermojumi eikä välilevy. Epäilen vahvasti jumahdusta, sillä ei välilevy paranisi varmaankaan niin hyvin välillä, olisi noin aaltoilevasti kipeä. Selkä on kipukohdasta myös aivan kuuma ja kerrankin vilukissa haluaa käyttää kylmäpussia.
Silti olen uinut, joka päivä järvessä tunnin (koska silloin ei koske) ja käynyt keräämässä villivihanneksia sekä lenkkeillyt. Lihaskuntotreenit nyt on jääneet tietenkin välistä. Liike on lääke, kuitenkin ajattelen tässä asiassa. Tänäänkin muutaman kilometrin pituinen lenkki tuli tehtyä reippaaseen tahtiin.


Palsta on herännyt kyllä oikein kukoistukseensa! Parasta siellä on, että siellä viihtyvät niin viljellyt kasvit kuin ne "rikkaruohotkin". Naapuripalstalaiset varmaankin katsovat ihan ihmeissään kun minä kitken, sillä rauhaan jää useampikin "rikkaruoho". Nokkoset omalta palsta-alueelta kitken talteen lapsen vuoksi, mutta rauhaan saavat jäädä maitohorsma, piharatamo, peltokanankaali ja erityisesti siankärsämö sekä poimulehti. Niitä vaan kerätään, ei kitketä juurineen.

Olen erittäin iloinen siitä, että villiyrttien keräily eli hortoilu on nyt vihdoinkin osa elämää. Pakkasia järjestäessä tuumasin, että saan syksynkin käyttää mainiosti siihen, sillä marjametsässä on viime vuosina tullut niin ahkerasti käytyä ettei sinne tänä vuonna tarvitse mennä lainkaan jos ei halua. Niinpä eilenkin koriin keräsin vadelman versolehtiä, nokkosen siemeniä, ratamoa, poimulehden versolehtiä, sekä siankärsämön kukkia. Nyt ne kuivuvat tuolla uunissa. Ajattelin myös kokeilla kuivattaa kesäkurpitsaa jos ne jatkavat sadon tuottamista samaan tahtiin kuin nyt. Tämä sato meni pakastimeen.


Uutena tuttavuutena palstalta löytyy mangoldi, jota en ole vielä kokkaillut. Tämäkin sopii pakastettavaksi ainakin jonkin verran sitäkin voisi pakkaseen laitella jos sinne enää vain mitään mahtuu.
Ensimmäiseksi ajattelin kokeilla Ruokasurffausta blogin Valkosipulissa paistettua mangoldia, koska yleisesti kaikki missä on valkosipulia on hyvää :)
Jos joltain löytyy vinkata jotain hyvää mangoldi reseptiä niin se olisi kiva juttu!

 Valkosipulissa paistettua mangoldia

n. 10 lehteä mangoldia
1 valkosipuli
2 rkl öljyä
 dl vettä
suolaa
mustapippuria myllystä


Lintusen perhospuutarha on ollut menestys, se on houkutellut palstalle myös muita kivoja pörriäisiä. Eri perhoslajeja on bongailtu jopa kymmenen, yhdestä eli Neitoperhosta sain mahtavan kuvankin kun se oikein poseerasi minulle ja kännykkäkameralle.



Töihin paluu odottaa torstaina, joten vielä saan lomailla kaksi päivää <3 Se nyt valitettavasti pääasiassa sujuu selkää hoitaen. Onneksi poimin kukkia maljakkoon kotiinkin ilostuttamaan.


iive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)