sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kiusaamiseen voi kuolla

Kun olin 24 vuotias, olin muuttanut 24 kertaa. Sen jälkeen en olekaan muuttanut, olen nyt 34 ja muuttoja on edelleen se 24.

Noin iso määrä muuttamisia tarkoittaa paljon sopeutumista. Olen asunut 8 eri paikkakunnalla ja käynyt 9 eri koulua (alaluokista lukioon ja ammattikouluun). Joten tiedän mitä on olla se "uusi tyttö", se jota kukaan ei ehkä tunne, se joka joutuu sopeutumaan.


Onneksi suurimman osan kouluajasta sain viettää ihan onnellisena. Minulla oli paljon ystäviä ja kavereita ja yleensä uudessa paikassa minut otettiin hyvin vastaan. Kunnes yhdeksännen luokan puolivälissä muutimme naapuripaikkakunnalle ja päätin etten jaksa kulkea vanhaan kouluuni vaan vaihdoin koulua kesken vuoden. En edes ajatellut, että se ei ehkä sujuisi niin kuin ennen. Minulle ei tullut mieleenkään, että koulunvaihdossa voisi tapahtua jotain.


Uudessa koulussa minua kiusattiin, näin jälkeenpäin katsottuna aika rankastikin, esitin että pistän kyllä hanttiin ja ei se "tunnu missään", mutta tuntui se. Hain puolentoista vuoden jälkeen lukioon toiselle paikkakunnalle päästäkseni eroon kiusaajistani ja paikkakunnasta. Jotain oli kuitenkin jo liian pahasti murtunut ja Taidelukion paineet olivat liikaa. Sielläkin kohtasin kiusaamista uudelleen. Tavallisessa lukiossa olin liian erilainen, taidelukiossa olin vissiinkin liian tavallinen. Valvoin yöt ja pelkäsin nukkumista, pelkäsin kouluun menemistä. En kestänyt enää ja yhä useammin jäin kotiin. Lopulta jätin lukion kesken.

Kaikki tämä johti sellaisiin tapahtumiin elämässäni, joiden vuoksi lähes kuolin masennukseen ja meni yli 10 vuotta siitä toipumiseen. Onneksi masennusaikoina läheiseni tukivat minua ja sain lopulta sellaista hoitoa ja apua etten kuollut ja pitkällisten taistelujen jälkeen olen tässä sen suhteen ihan kohtuullisen terveenä. Kiusaaminen muutti kuitenkin elämän kulkuani todella radikaalisti ja vaikutti hyvin suuresti elämääni. Menetin useita vuosia nuoruudestani ja jouduin tekemään ratkaisuja jotka vaikuttavat edelleen. Leimaannuin muiden silmissä ja minkä takia? Sen takia, että joku päätti ettei vain pidä minusta ja yllytti muutkin minua vastaan. Eikä se joku ollut mikään häirikkö vaan erittäin hyvin koulussa pärjäävä, ylemmän keskiluokan perheestä. Sellainen, jonka ei koskaan kuvittelisi kiusaavan ketään.

Ja ne haavat jäivät. Ikuisiksi ajoiksi.

Onneksi en kuollut, onneksi selvisin ja onneksi pitkän matkan jälkeen olen ammattiin valmistunut, työssäkäyvä, minulla on hyvä työpaikka, minulla on perhe ja minä olen äiti. Mitään näistä en olisi saanut kokea jos olisin kuollut 18 vuotiaana.

Nyt rakas Lintunen aloittaa koulun 2 päivän päästä, toivon hänelle, niin kuin kaikille muillekin turvallista kouluaikaa, ilman kiusaamista.


Tänään ja eilen juhlimme 7-vuotiasta Lintusta <3

Eilen kakkujen ja kahvien merkeissä, tänään synttärisankarin toiveiden mukaisesti Pokemonjahdissa, joka tosin päättyi rankkasateeseen, mutta olihan sekin seikkailu seistä Kirkkopuiston kuusen alla sateelta suojassa :D Eihän me sokerista olla :D


Kaikille turvallista koulutietä <3

iive

1 kommentti:

  1. <3 Tässä toinen koulukiusattu täällä huutelee! Näin juuri eilen koulukiusaajani. Hymyilin päin naamaa ja akka väänteli naamaansa ko ois kohtauksen saanut (asun siis kotipaikkakunnaltani 850km päässä). Rankka tie, mutta opetti paljon.

    VastaaPoista

Kiitos :)