keskiviikko 31. elokuuta 2016

Palstaviljelyä ja Bokashia

Jotenkin tuntuu etten viimeaikoina ole voinut keskittyä kirjoittaessani vain yhteen aiheeseen. Joskus tosi kauan sitten sain kommentin vähän tähän tyyliin. -Sekavaa, liian paljon aiheita.
Mun tekisi mieli kirjoittaa vaikka mistä, mutten jaksa toisaalta alkaa tilittää vain yhdestä aiheesta kun mietin kiinnostaako se ketään, joten siksi kirjoitan vain pintaraapaisuja.

Mutta nyt se saa muuttua :) aion opetella kirjoittamaan kunnolla yhdestä aiheesta, kiinnosti se tai ei.

Tämä olkoon siis oodi palstalle ja uusille ystäville eli bokashi-pöntöille!


Kun bongasin tämän ilmoituksen kaupan ovelta talvella, olin kertakaikkisesti revetä innostuksesta. Palsta, jess, viimeinkin tänne edes vähän lähelle! Kokoontumisessa sain tietää palstan olevan todella lähellä kotia, vain 2km!


Keväälle tulee aivan uusi merkitys kun saa laittaa siemeniä kasvamaan. Näistä siemenistä tomaatit unohdin istuttaa (onneksi on aina uusi kevät), basilikat kuolivat (koska unohdin hoitaa niitä), mutta lehtikaalit tuottavat upeaa satoa!



Ilman Mukulapuutarhojen kahta "hippiekonomia" mulla olisi ollut todella paljon tylsempi kevät, kesä ja syksy <3



Lintusen kanssa tehtiin puutarhaunelmia eräänä tylsänä päivänä. Suunnitelmahan tietenkin meni ihan uusiksi, mut ei se mitään. Kiva oli unelmoida ja suunnitella. Tosin kaikkea me saatiin, eri järjestyksessä vain :)


Kukkien siemeniä. Tämäkin projekti opetti itselle paljon uutta ja Lintuselle myös. Kuinka luontoäiti on ihmeellinen luodessaan näin paljon erilaisia siemeniä!


Palstahommat aloitettiin raivaamalla ja etsimällä kaivo. Kaivo palvelikin meitä koko kesän todella hienosti. Pikkaisen loitsuhommiakin taisin sen kanssa tehdä ;)

Tähän kohtaan on pakko kertoa eräs tarina.

Alkuaikoina palstalla minusta tuntui siltä ettemme olleet kovin tervetulleita kun aloimme siellä "rymsteeraamaan" eli kaivelemaan kaivoja esiin ym. Mielessäni kuitenkin juttelin aina palstalla käydessäni, että hei, me ollaan hyviä tyyppejä. Tänne tulee lapsia leikkimään, naurua, iloa ja onnea ja Kesämaan tila herää taas henkiin.

Eräänä päivänä tapasin palstalla seurueen, joka osasi kertoa, että tilalla oli asunut lapseton pariskunta, jotka olivat testamentanneet tilan eräälle lastenkotisäätiölle, toiveena saada tilasta esim. lasten kesänviettopaikka, jolloin tilalle olisi sitä lapsien iloa tullut. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Tila on ollut bändikämppänä, siellä on pidetty tallia ja romuvarastoa. Mutta nyt tulisi niitä lapsiakin vihdoin ja viimein, mutkien kautta, mutta viimeinkin!


Ja tämän kohtaamisen jälkeen minusta alkoi tuntua, että olemme vihdoin tilalle tervetulleita <3


Ilon päivä oli se kun bongattiin traktori pellolta!


Oman palstani sain oivalle paikalle <3


Yllätyksekseni lähes kaikki, mitä puput tai kauriit eivät ole käyneet syömässä, ovat kasvaneet mainiosti ja tuottaneet satoa aikalailla vähäisellä hoidolla. Lisänä ovat olleet myös villivihannekset. Alkukesän suurimpia herkkuja oli maitohorsma.


Nokkosta keräsin koko kesän
Aina niin kaunista poimulehteä palsta on täynnä <3
Se oli kesän vihersmoothien ykkösainesosa.


Koska mies heitti mun kasvihuonemuovit roskikseen (vahingossa), niin hankin Lidlistä tällaisen pömpelin. Lehtikaalit ovat viihtyneet siellä mahdottoman hyvin <3


Äidin puutarhasta sain myös perennoja. Osa niistä on lähtöisin jo isoäidin puutarhasta <3



Ensimäistä satoa <3 Kesäkurpitsoita tuli, yli 20kg ehken? Ja vieläkin tuotanto jatkuu. Avomaankurkut olivat koko perheen suosikkeja. Pariin viikkoon ei muita "salaatteja" syötykään kuin tuota kurkkua vaan.


Palstalla on kulutettu tuhansia kaloreita, mutta onhan niitä myös saatu sieltä takaisin kun satoa on syöty. Oikeasti homma on ollut ehken suurimpia kunnon kehittäjiä ja ylläpitäjiä koko kesän. Paljon kävelyä, kaivamista, kuokkimista, kantamista, kyykkimistä niin, että aktiivisuusmittari paukuttaa yli. Hengästyy, lihaksia kivistää ja endorfiinejä ja adrenaliinia virtaa. On ollut hyvä olla.

Kaikki on ollut myös silmäniloa ja aion jatkossa myös panostaa lisää siihen että palstalla on myös nättiä.



Osan kauneudesta saa myös talteen. Kun pakastin täyttyi, hankin kasvikuivurin. Kehäkukasta teen teetä ja kipuvoidetta.







Palsta sijaitsee autiolla Kesämaan tilalla. Rakennukset ovat asuin ja käyttökelvottomia. Toinen lato puretaankin vaarallisena, toista remontoimme tulevaisuudessa varastoksi. Talo itsessään säilytetään ja maisemoidaan. Pihaakin alamme muokata kauniimmaksi. Tarkoituksena on, että sinne olisivat kaikki tervetulleita nauttimaan mm. aistipuutarhasta.


Mutta ei siellä aivan autiota ole vaan olemme saaneet bongailla mm. jäniksiä, hyönteisiä, liskoja, sammakoita ja vaskitsakin! Linnut laulavat kaikenpäivää.

Olen ollut iloinen siitä kuinka innolla Lintunen on palstalla viihtynyt. Kertaakaan ei ole narinaa kuulunut kun olen sanonut, että lähdetäämpäs palstalle.
Kovinkaan paljon hän ei ole tehnyt niitä virallisia hommia tuolla, mutta ei se ole ollut tarkoituskaan. Kun minä olen kitkenyt ja kuokkinut on Lintunen ihmetellyt maailmaa. Sitä millainen on kaivo, sitä mitä luonnosta oikeastaan voi syödä pysyäkseen hengissä (minun opastamanani tietenkin), sitä kuinka paljon linnut voikaan laulaa ja kuinka paljon ötököitä onkaan olemassa. On ollut multaa sormissa ja varpaissa, heinää ja siemeniä tukassa, muurahaisia housuissa, hämähäkki olkapäällä ja se käärme jaloissa.
Ei ihme että kirjastokortin saatuaan hän lainasi nämä kirjat <3 (alla suomen ötökkäkirja)


Neitoperhonen

Kimalaiskuoriainen

Lisko puussa

Kimalainen työssään


Kaikista jännittävin kokemus oli kuitenkin tämä.
Vaskitsa
Kävelimme ylöspäin palstalle, minä edellä, Lintunen perässä.
Äkkiä Lintunen huusi
Äiti, käärme!
Minä olin huomaamattani kävellyt aivan käärmeen päältä ohitse,
mutta Lintusella oli tarkat silmät.
Siinä sitten tarkkailimme tilannetta ja tuumimme mikäs kaveri tämä on.
Harmiksi "käärmeen" poistuttua hoksasimme sen olevan Vaskitsa, harmiton lisko itseasiassa eikä käärme laisinkaan.
Siitä olisi paremmatkin kuvat voinut ottaa kun olisi tiennyt sen olevan vaaraton.
 Käärmetutkija kertoi kohtaamisen olevan harvinainen näillä seuduilla, joten olimmepa onnekkaita!

Bokashi

Ja koska jossain vaiheessa palstalla urakointi loppuu on hyvä aloittaa uusi projekti ja se on nimeltään Bokashi. Aiheeseen on tutustuttu tarkoin, mietitty kannattaisiko kokeilla ja nyt on ensimmäinen pönttö "pöhisemässä". Teese-itse-tyttönä tein tietenkin pöntöt itse. Säästin 80 euroa. Rouhetta ostin valmiina vaikka senkin voisi sitten jossain vaiheessa itse tehdä. Mutta aloitetaan nyt varmalla menetelmällä.

Tarkoituksena on siis talven aikana tuottaa ravintorikasta multaa palstalle. Menetelmä itsessään näyttää tältä.


Ja pönttöni tältä. Siitä tuli oikeastaan aika hieno. Kakkospönttö on punainen. Hanat ovat hanaviinipöntöistä ja ämpärit Biltemasta. Sisällä lianerotteluritilä. "Käyttöbokashirouhe" on pienessä astiassa josta sitä on helppo ripotella.


Projekti alkoi siis eilen. Mies ei ollut kauhean innostunut, mutta toivottavasti lupaukset hajuttomuudesta tosiaankin pitävät paikkaansa. Jos kiinnostuit Bokashista on facebookissa todella aktiivinen ryhmä josta löytyy kaikki tarvittava tieto asiaan liittyen :)

iive

2 kommenttia:

  1. Bokashi on siis sisäkompostori, niinkö? Hieno ja vaikuttava nimi yksinkertaisella asialla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä juuri näin :)
      "BOKASHI tarkoittaa ”käynyttä orgaanista ainetta”.

      Kyseessä on japanilainen kompostointimenetelmä, joka käyttää avuksi tehokkaita mikro-organismeja.

      Tehokkaiden mikrobien (EM =Effective Micro-organisms, eng.) ansioista,

      keittiöjäte muuttuu ravintorikkaaksi ja eläväksi mullaksi erittäin nopeasti ja hajuttomasti."

      Eli eroa on teknisesti perinteiseen kompostointiin, mutta päämäärä on sama. Kahden päivän jälkeen vielä hajuton :D

      Poista

Kiitos :)