maanantai 26. syyskuuta 2016

Juicemaster ja kuinka selättää flunssa!

Huh, flunssa yrittää kovasti tulla päälle ja vastustuskyky antaa periksi. Viime yövuoro meni lähinnä niiskuttaessa, inkivääriteetä juodessa ja lopulta inkiväärin palaa imeskellessä. Ja juu ja ai, aika monta valkosipulinkynttä tuli vedettyä yön aikana :D

Yövuoron nukkumisen jälkeen kun heräsin miehen kutsuessa mua syömään, tuntui siltä että joku olis lyönyt mua lekalla päähän ja tunkenut joka naamaröörin täyteen jotain ööh, liisteriä? Mutta mies oli keitellyt mulle ihanaa tulista valkosipuli-inkivääri-chili kanakeittoa, jonka jälkeen todellakin tuntui, että jes nyt alkaa vähän eloa olla taas naisessa. Perinteiseen karkkipussiinkin tuli tartuttua ja suklaaseen (onneksi siihen tummimpaan mitä tavan marketista saa). Siinä sitä sitten makoilin sohvalla ja mutustelin ja rupesin miettimään, että oikeasti mun tekisi mieli mehua.


Niinpä uusi Juicemaster laulamaan, kilo porkkanoita ja kaikkea muuta ihanaa sen kitusiin ja nyt sitä oli sitä mehua <3 Ja kas, päätinpä sen jälkeen rueta vähän imuroimaan ja siivoamaan ja ja ja.... ootas mihis se flunssa nyt jäi? :D

Viime viikko meni hoidellessa flunssaista Lintusta ja yövuoroissa. Vietettiin hääpäivää ja sain ihania kukkia <3


Mulla on ollut tosi iso tarve saada raitista ilmaa nyt kun ilmat viilenee ja ei tule vietettyä niin paljon ulkona aikaa. Ollaankin joka päivä käyty jossain ulkona. Torstaina käytiin Valon kaupunki-tapahtumassa katselemassa pupuja <3 ja halailemassa kirkkopuistossa vähän erilaisia puita :D



Wilfan Juicemaster saapui keskiviikkona ja heti piti sitä lähteä hakemaan. Järkkäilin keittiössiä järjestystä uusiksi ja sain aikaiseksi tällaisen mehustuspisteen. Heti tuossa oikealla on tiskiallas mihin saa kätevästi kaikki koneen osat samantien pesuun. Nyt tuossa syntyy smoothiet, teet, mehut ja muut yrttijuomat.


 The purpose of life is enjoy every moment

Erään aamun aamupala. Aurinkomehua (porkkana, appelsiini, inkivääri, kurkuma), Yogiteetä ja villiyrtti-lehtikaalimunakas


Palstalta kävin poimimassa muovikassillisen vihreää (lehtikaalia, nokkosta, poimulehteä ja siankärsämöä) ja kaikkea muutakin tuli kerättyä mitä vaan jäljellä oli.



Oikeasti määrään nähden tuota vihreää mehua tuli tosi vähän vaikka Juicemaster kyllä vetää tosi kuivaksi nuo mäskit ja mehustaa siis hyvin. No on kyllä niin tujua tuo vihreä tavara ettei tuota kyllä paljon tarvitse ollakaan. Osan vihreästä vedin blenderillä muusiksi smoothieta varten ja osan mehustin kuutioiksi pakkaseen. Sieltä on sitten hyvä ottaa talvella vähän lehtivihreää.



Moni pohtii mitä tehdä jäljelle jääneelle mäskille, mutta mulla ei ole sen suhteen huolia. Bokashi kun syö kaiken ja sitten siitä saa hyvää multaa ensi kesälle <3




Risottoa piti tehdä taas yövuoroon evääksi, se kun vaan on sitä mun niin comfort-foodia <3 Heitin sekaan kesäkurpitsaa, paljon valkosipulia ja lehtikaalia. Ai että oli sairaan hyvää! Ai ja omenamehun puristin tuoreista vastapoimituista omenoista <3


Yövuoron jälkeen kävin joka aamu pienellä 10min kävelyllä luontopolulla (joka lähtee työpaikan nurkalta) samalla tuumin, että näin voisi tehdä joka työpäivä etenkin jos töihin tulee mentyä autolla. Iltavuoropäivinä on kyllä monesti aika pimeää eikä tuolla ole valoja, mutta onhan taskulamppu keksitty. Mulla on kyllä nyt tosi paha raittiin ilman puutos!


Eilen Lintusen toive oli mennä Pokemon jahtiin ja mun toive oli mennä metsään. Mentiin sitten molempiin Tourujoen luontopolulle. Kierrettiin kyllä samalla koko Kankaan tehtaan alue ja takaisin Tourujoen toiselta puolelta autolle. Ehkä sellaiset 5km kävelyä? Huomaamattani olen lakannut pitämästä liikuntapäiväkirjaa. Ihan sama montako tuntia liikun päivittäin, koska teen sitä kuitenkin joka päivä, ihan sama monenako päivänä viikossa venyttelen, koska teen sitä kuitenkin usein. Liikun nykyään kun tekee mieli ja munhan tekee mieli liikkua.



Luontopolulla oli puu johon oli kaiverrettu nimikirjaimia, rakkauspuu. Vähän säälitti se puu, toisaalta ihastutti. Mutta meidän ei tarvinnut nimikirjaimia sinne sydämen kera raapustaa, koska joku oli tehnyt sen meidän puolesta jo! S <3 E


Valon kaupunkitapahtumasta oli vielä taideteoksia jäljellä, hienoja vaikkei niissä enää valoja ollutkaan. Oli tosi hauskoja tyyppejä matkan varrella.



Lopulta käytiin hakemassa lähteestä vettä. Ja tästä saatiin ensimmäinen kiista aikaiseksi. Mun mies yleensä vaatii perusteluja näille vaihtoehtoihmiskoe-hommeleille. Ja yleensä mulla on sellaiset perustelut, että sen jälkeen niitä mun hommeleita ei tarvitse kyseenalaistaa. Nyt ei ollut oikein mulla perusteluja, muuta kuin että mun sydämessä vaan tuntuu hyvältä juoda lähdevettä. (No okei onhan mulla perusteluja, mutta niitten vuoksi mä en oikeasti sitä vettä hakenut vaan sen vuoksi, että tuntui vaan nyt siltä.) Meinattiin oikein riita saada aikaiseksi, ärsytti. Mutta nyt se lähdevesitonkka on majoitettu meidän jääkaappiin ja rauha on maassa taas.


Joko saitte mehuista jo kylliksenne? No ei hätää täältä tulee lisää :D Tämän päivän flunssamehun aineksia.



Tuosta mäskistä tulee oikeastaan aikamoista väri-iloittelua :D


Syksy on tullut kun vesiviljelyallas lähtee käyntiin. Basilika ja minttu viihtyvät altaassa hyvin keskenään <3

Ja nyt mä lähden pihalle!

iive

torstai 22. syyskuuta 2016

Kompressiolla kivun kimppuun

En tiedä ovatko kaikki yhtä huippufiiliksellä salitreenien jälkeen, mutta kun ne on "kielletty" sen 1½ vuotta, niin kyllähän se vaan tuntuu hyvältä, aivan mielettömän hyvältä kun pääsee treenaamaan kunnolla ja muuallakin kuin omassa olohuoneessa.

Loppukesästä sain ZeroPointilta testattavaksi kompressiovaatteita ja nyt niistä jo uskaltaa sanoakin jotain kun testaustunteja on useampia takana. Olenkin kirjoitellut aiheesta jo pienesti aiemminkin, mutta nyt ajattelin paneutua asiaan vähän paremmin.


Kompressiotahan on esimerkiksi terveydenhoidon puolella käytetty iät ja ajat. Kaikkihan varmaan tietävät ne mummon puuterin väriset tukisukat <3 Nyt kompressio-buumi jyllää treenivaatteissa ja eikä ihme, Vierumäellä Suomen urheiluopistossa on tehty tutkimusta kompressiovaatteiden vaikutuksista urheilun yhteydessä. Vaatteet auttavat etenkin alaraajoissa ehkäisten kramppeja ja tehden lihasaktivaatiosta helpompaa.
Silloin, kun puhutaan ihan oikeista kompressiota hyödyntävistä vaatteista, niin ne auttavat todistetusti palautumiseen, vakuuttaa Suomen Urheiluopiston projektipäällikkö Jarmo Kujanpää. (Lainaus Yle-uutiset)
 Ei ole puuterinväriset ei :D

Olen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden testata näitä vaatteita itse käytännössä hieman erilaisesta näkökulmasta. Lähdin itse siis kyselemään testausmahdollisuutta, sillä omistin jo ennestään yhdet ZeroPointin säärystimet ja ne ovat olleet suuri apu minulle jo pidemmän aikaa. Aloin miettiä millainen hyöty olisi myös muunlaisista kompressiotuotteista. Sainkin testattavaksi sukat, säärystimet ja paidan.
Fibromyalgiassahan palautuminen on monesti hidastunutta ja jopa puutteelista, no tähän kompressiosta on ainakin apua. Olen testannut kompressiovaatteita myös kivunlievityksessä ja vaikka aina ei tekisi mieli kipeänä pukea puristavaa vaatekappaletta ylleen, on joka kerta saanut todeta sen lievittävän kipua tai poistavan sen kokonaan.


Yllätyksekseni suosikkivaatteekseni nousikin kompressiopaita, sillä sitä treeneissä käyttämällä en lainkaan saanut "normaaleja" lihaskramppeja selkä-, olka- ja kylkilihaksiin. Ja kyllä, testasin treenejä myös ilman kompressiovaatteita ja silloin sain ne selkäkrampit :(

Täytyy sanoa, että joku on tiputtanut minut jonnekin onnenpilvi numero seitsemälle <3 niin elossa ja onnellisena tunnen olevani tällä hetkellä. Täytyy siis nauttia jokaisesta hetkestä!

iive

tiistai 20. syyskuuta 2016

Kuuletko Rummun äänen?

Sunnuntaina vietettiin aivan mahtava päivä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. 9 naista pakkaantui kamojensa kanssa autoihin (ja yksi vielä napattiin oppaaksi melkein periltä) ja ajeltiin kohti Kalajan kierrosta.

Upea paikka, upeat näkymät, upeat ihmiset ympärillä. Kiitollinen olen että saan heidän kanssaan jakaa aina osan elämäni hetkistä.


Kalajalla paistoi aurinko niin kuin syksyaurinko vain voi paistaa. Lähdettiin laavupaikalta kiipeämään jyrkkää rinnettä ylöspäin. Kuljimme Kalajan kierrosta ns. väärään suuntaan ja se oli kyllä oikea ratkaisu. Onneksi oli mukana muutama joka oli tuon kierroksen tehnyt aiemminkin ja osasivat opastaa paremmansuuntaiselle reitille.


Ja olihan siinä kipuamista aikalailla, tuntui että keuhkot pakkautuvat rinnasta ulos. Jännää oli ettei lihaksissa niinkään tuntunut vaan niissä riitti energiaa kipuamiseen. Ylhäällä maisemat palkitsivat totisesti.


Kokoonnuimme Kalajanvuoren laella pienelle aurinkoiselle metsäaukealle. Yksi meistä oli ottanut rumpunsa mukaan ja hiljennyimme kuuntelemaan sitä. Upea oli rummun ääni ulkona ja etenkin tällaisessa paikassa. Aiemmin olen rumpua päässyt kuuntelemaan vain sisätiloissa ja nyt oli jotain niin mahtavaa, että ei sitä sanoiksi kertakaikkiaan saa. Kiitos rummuttajallemme ihanasta kokemuksesta <3

Jäin miettimään niitä muita, jotka rummun äänet kuulivat. Mahtoiko nuotiopaikalla ollut ulkomaalais-porukka (italia?) kuulla rummun äänen alas Kalajan-vuoren juurelle? Miltähän se siellä heidän korviinsa mahtoi kuulostaa?


Rummutuksen jälkeen jatkoimme matkaa omaan tahtiimme. Kanssakulkija vierellä vaihtui aina jutun aiheen, kokemusten ja kulloisenkin vauhdin mukaan. Kuka aina pysähteli ihmettelemään milloin mitäkin. On vapauttavaa puhua kun tietää toisen olevan samalla aaltopituudella ja ymmärtävän sen mistä puhut. Tämä on se yhteys mitä olen etsinyt koko ikäni. Lapsena koin muutaman parhaan ystävän kanssa samaa, mutta aikusena tällaiset ihmiset ovat olleet harvassa ja nyt niitä on ympärillä aivan mahdottomasti ja lisää vaan tulee koko ajan. Toivottavasti tämä ei lopu koskaan.


Ja jos kauas oli laelta mahtavaa katsoa, oli myös alaspäin upeat näkymät kun tulimme jyrkänteen reunalle.
Energia Kalajanvuorella oli upea. Itseäni maisemien ja jyrkänteen lisäksi puhutteli ikivanha haapametsä. En ole eläessäni moisia puita nähnyt! Niin mahtavan kokoisia, lähes mahdottomia halata kun halkaisija on mieletön. Harvoin suomessa tällaisiin puuvanhuksiin törmää tai sitten olen ollut aivan väärissä paikoissa.




Viimeiseksi kokoonnuimme nuotiopaikalle eväitä syömään. Aikaa oli kulunut useampi tunti, eihän nyt kukaan noin mahtavista energioista ja maisemista olisi kiireellä halunnut pois lähteä. Lämmin tee ja eväät lämmittivät vatsaa.


Kotiin lähtiessä haavat loistivat kilpaa laskevan auringon valossa. Voihan rakkaus mikä elämä!

Edelleen on jotenkin todella hyvä olla. Tuntuu, että nyt ollaan kovasti menossa sitä oikeanlaista elämää kohti. Minkäänlaisia kipuja en saanut pitkästä automatkasta, en kiipeily ja kävely-urakasta, en mistään. Todella vahva fiilis on siitä mitä keho haluaa ruuaksi ja minä yritän kuunnella sitä kovasti. Ja kyllä sen huomaa kun suuhunsa pistää jotain mikä ei ole hyvä, ei nimittäin vaan maistu.

Tämän päivän olen ollut kotona kuumeisen Lintusen kanssa. Petrattavaa on siinä, että lapsellekin syöttäisi ne samat tropit kuin itselleenkin. Etenkin kun tuo Lintunen niitä suostuu syömään ja hinkuu mm. vihreää tujua flunssantapposmoothieta lisää ja lisää.
Ja koska kerrankin on ollut ihan ihmeellistä kotona olo aikaa, on talossa pistetty hyrskyn myrskyn. Nyt on viimeinkin jokainen keittiön kaappi käyty läpi, pesty ja järjestelty. Kaapit eivät sisällä enää mitään sellaista mikä olisi vahingollista syötävää. Kaikki on puhdasta, hyvää ruokaa.

Kiivaasti odotan mehupuristinta saapuvaksi. Sillä lauantaina tilasin itselleni Gigantista Wilfan Juicemasterin. Smoothiet oli elämään hyvä juttu, mutta tämä jatkaa samaa linjaa ja nyt saan kaiken palstalla kasvavan talteen esim. pakkaseen mehushoteiksi. Tosin pakastettu lehtikaali on todettu oivaksi raaka-aineeksi melkein mihin vaan, samoin muut vihreät, niin villit kuin viljellytkin.

Eräänä iltana katsoin tekemiäni unelmien aarrekarttoja. Joka ikinen kuva on toteutunut ja vain yhdessä kesässä. Minulla on nyt se kaikki hyvä ympärillä mitä olen pyytänyt ja siitä olen sanoin kuvaamattoman kiitollinen. Elämä koostuu pienistä palasista, niistä syntyy Onni.

Kiitos, kiitos, kiitos <3

iive

torstai 15. syyskuuta 2016

Oma elämä - Freetox

Mulla on ollut omassa elämässä niin paljon kaikkea ja niin "kiire" ettei blogiakaan kerkeä päivittämään :D Sehän on vaan oikeasti hyvä, se kertoo siitä, että mulla on arjessa ihmisiä joiden kanssa olla ja että tekemistä riittää. Onneksi kaikki on vaan hyvää tekemistä, tosin onhan tässä töissäkin oltu se 6pvää putkeen taas, eilen vapaa ja tänään taas töihin pariksi päiväksi. Viikonloppu on vapaa ja suunnitelmia on mm. HopLoppia ja sunnuntaina Etelä-Konneveden kansallispuistoon olisi tarkoitus mennä meidän naisporukalla. Tulee muuten varmasti aika maaginen reissu <3 <3 <3


Viikko on ollut aika ulkoilupainotteinen, sillä on ollut upea ilma <3 (olette varmaan huomanneet?). Musta tuntuu etten saa auringosta kyllikseni, tosin viimevuoteen verrattuna ei ole niin tuskaa ja hätää asian kanssa, koska tänä vuonna auringosta on kyllä saanut nauttia ihan 100% Nyt kerätään vähän yliprosentteja varastoon.


Kävin viime keskiviikkona kuuntelemassa sitten sitä Freetox-luentoa. Susanna Tanni ja Olli Posti olivat kyllä ihan mahtavia tyyppejä. Ja ei voi muuta sanoa kuin että WOW! Sit tässä osiossa jätetään ne Juice+ jutut pois, mut kaikki muut mitä siellä puhuttiin niin ei voi kun hymistellä, että samaa mieltä. Facebookissahan mä kuulun moneen eri ryhmään, on villiruokaryhmää, maidoton ja gluteeniton ryhmää, vhh-ryhmää jne. koska niissä kaikissa on vaan omat juttunsa mitkä on tosi jees. Yksikään niistä ei ole ollut ihan täysin mun juttu, mutta Freetox-ryhmässä on just sellaisia tyyppejä kuin minä, siis upeaa ja ihanaa lukea niitä juttuja. Ehkä blogissa senkin takia on ollut hiljaista, koska olen ollut aika paljon myös siellä ryhmässä lukemassa niitä juttuja.

Suosittelen tsekkaamaan Olli Postin juttuja esim. Youtubesta, on huima heppu kyllä ja ihan mieletön elämänasenne ja energia mikä hänestä heijastuu.


Aurinkoa voi myös säilöä talteen, kuten nää kullankeltaiset omenat <3 Perhe rakastaa niitä. Sipaisin omenasiivuja ennen kuivatusta vielä hunajalla, aitovaniljalla ja kanelilla. Ihan parhautta syödä talvella. Leikkelin näistä myös palasia yhtenä aamuna aamupuuroon ja toimii mielettömän hyvin. Lintunen rakasti sitä puuroa ja niin kyllä minäkin.

Samaa voin sanoa tästä "vispipuurosta" mikä syntyi blenderissä. Aineksina puolukka, banaani, prot.jauhe, aitovanilja, chia ja jotain nestettä (itsellä risotosta ylijäänyttä omenamehua). Sekoitetaan ja syödään <3 Täähän on siis raaka, joten mitään kypsennyksessä tapahtuvia vitamiininmenetyksiä ei tule.




Salilla kävin tekemässä sitten sen sopparin ja treenit. Ne treenitkin sujui paljon paremmin kun ei tarvinnut äijärokkia kuunnella vaan EDM siivitti treenejä. Tänään taas uusiksi. Olen niin onnellinen että pystyn treenaamaan taas. Soppariin kuuluu myös fysio-chek, sinne pitäis varata aika ja sit sen jälkeen pt:lle olis kans aika että tsekkaa sitäkin puolta vähän.


Lintusen kanssa oon viettänyt paljon aikaa. Lähinnä ollaan suunnattu ulos. Meillä on nyt joku lähentymisjuttu menossa, johtuu ehkä koulusta? Jotenkin tuntuu, että lapsi tarvitsee mua, mun 100% läsnäoloa. Huh, kun tuo ekaluokka on ihanaa ja rankkaa myös.


Mies sairastui flunssaan viime viikolla ja itse oon sitä yrittänyt kyllä kovasti välttää. Kovassa kulutuksessa on ollut inkiväärit, valkosipuli ja yrtit. Vielä en oo ainakaan sairastunut. Mun edellisestä sairastumisesta (noro-virus ja perään 3vkon flunssa) on nyt yli 4kk, kohta 5kk. En muista milloin olisin ollut näin pitkään terveenä!!!

Oon ollut viikon ilman kahvia (juonut sen tilalla inkivääriteetä) ja miettinyt paljon enemmän syömisvalintoja tehdessä, että tekeekö tää tosiaan hyvää mulle? Parit aika kivat sokerinahmimisfiiliksetkin tässä viikonloppuna tuli, mut päädyin fiilistelemään sit raakasuklaan kanssa (lue tungin sen suklaan melkein kokonaisena autossa kaupan jälkeen suuhun ja mässytin), mut meni sokeriajatukset sillä kyllä ohi. Oon yrittänyt kaivella sitä todellista tarvetta sen syömishimon takana, esim. kun tulee syömishimo johonkin epäterveelliseen niin tunnustelen että onko se oikeasti sitä vai jotain muuta? Esim. tunneasiaa tai jotain ravinteenpuutosta. Selkeästi tuossa karkkimässyhimossa, mun himo olikin oikeasti joo makeanhimoa mutta myös sen raakasuklaan sisältävien rasvojen ja hivenaineiden himoa.





Edellinen kokeilu MSMn kanssa meni vähän puihin. Siellä se jauhe maatui kaapissa kun oli niin karsean makuista :( mut tää OptiMSM on sairaan hyvää! Tekisi mieli vetää sitä koko ajan, oikein tuntuu kun mun keho oikein himoaa sitä nyt. Pitää vaan vähän himmailla kun on tuon äkkialoittamisessa omat riskinsä (mm. veren ohentuminen, päänsäryt jne.)


Tein yksi päivä muille spagettia ja itselle sen tilalle riisiä. Aattelin heittää noita kuivattuja kesäkurpitsoita joukkoon ja muutaman ompunkin. Voi että tuli hyvää riisiä! Sitä olis voinut syödä sellaisenaan, ilman niitä lihapullia :D

Toinen tämän viikon suosikki oli chia-raakakaakaovanukas luumuilla ja tuoreilla viikunoilla. Lapsi oikein hihkui innosta kun näki mitä on iltapalana. Jos en olisi aikuinen olisin mäkin voinut hihkua tai nuolla lautasen koska oli vaan niin hyvää <3



Eilen vietin vapaapäivää ensin nukkuen ja sitten touhuten. Kävin palstalla nauttimassa aurinkoisesta syyssäästä. Valuttelin bokashinesteitä penkkeihin, keräilin nokkosia ja muutakin satoa ja nautin vaan, fiilistelin sitä hyvää oloa.

Laitoin kuvia Facebookin missä näkyy myös lapset (Lintunen ja hänen ystävänsä), siksi en niitä tänne nyt laita. Palstaa kehuttiin rönsyäväksi ja värikkääksi. Siellähän ne on rikkaruohot, kukat, salaatit, kaikki sulassa sovussa sekaisin keskenään sikin sokin (oikeasti kyllä edes jonkinlaisessa järjestyksessä). Mutta se on niin mua, jos meidän kotikin on samanlainen (värikästä, kaikki vähän vinksin vonksin, mutta ihanasti) niin tietysti se palsta on myös samanlainen. Ei haittaa että salaattipenkissä kasvaa siankärsämö kun sekin on ihan yhtälailla syötävää, eikä haittaa että lehtikaalien keskellä majailevat myös nokkoset, keräsin nekin talteen eilen.
Teen ensi vuodelle palstalle nimikyltin ja se olkoon siis Huvikumpu <3


Illalla lähdin vielä Lintusen Parkourin ajaksi lenkille luontopolulle. Joki on kyllä <3 ja kaikki siellä. Fiilistelin matkalla ja mietin, että olispa kiva että olis lenkkikaveri joka kävelis tosi nopeeta, itsellä kun on tapana kävellä vähän liian hitaasti. No eikö sieltä "nurkan" takaa tullut toinen puolituttu parkour-äiskä vastaan ja mehän sitten jatkettiin matkaa yhdessä. Ja voin sanoo, että oli muuten nopee käveleen! Tuli muuten mulle hiki ja jalkoihin liikettä! Vetovoiman laki on vaan <3 <3 <3




Illalla tein Sadonkorjuuleipää kaurapuurosta. Tää on vähän niin kuin teeleipä, mut tehdään tosiaan puurosta ja heitellään joukkoon kaikkea mitä mieleen tulee. Nyt joukkoon meni ylijäänyt kypsä peruna muusattuna, siemeniä, nokkosta, omenaa kuutioituna ja juustoraastepussin jämät. Riisijauhoja pistin jonkun 0,5dl ja niiden joukkoon leivinjauhetta. Öljytyin käsin pellille ja paistoon. Tulee samalla ihanan pehmeää ja ihanan rapeaa. Ainoo paha puoli on, että se on niin hyvää, että tekis mieli syödä vähän liikaa, onneksi on "itsekuri".


Illalla luettiin Harry Potteria iltasaduksi. Oikeasti mikä huippufiilis lukea lapselle sitä kun Harry menee ensimmäistä kertaa Viistokujalle ja Irvetan pankkiin. Kun se lapsi siinä vieressä kuuntelee tarkkana ja on myös ihan fiiliksissä <3 Voi elämä!

Kiitos, kiitos, kiitos <3

iive