perjantai 2. syyskuuta 2016

3,50e haaste

Se haaste alkoi eilen ja herättää kyllä tunteita.

Minua haaste kyllä aikalailla ahdistaa, vaikka ideana se onkin tietyssä mielessä ihan jees. Miksikö ahdistaa? Siksi, että minä olen joskus ollut tosi köyhä ja se köyhä minä asuu minussa edelleen vaikken enää niin köyhä olekaan. Nyt olen sellainen ehkä kohtuullisen elintason ihminen, jolloin isommat ostokset täytyy suunnitella kyllä tarkoin ja useimpia asioita pitää kyseenalaistaa onko sen ostaminen tarpeellista ja saisiko sen jostain halvemmalla. Sen verran rahaa on kuitenkin elämiseen, että voin myös tehdä tiettyjä valintoja etenkin ruuan suhteen, kuten se että ostan suurimman osan maitotuotteista, banaanit ja muutamat muut elintarvikkeet luomuna. Luomulihaa ostan kun löydän sitä alennettuun hintaan, silloin ostan sitä niin monta pakettia kun sitä löytyy. Mielummin myös säästän jossain muussa kuin ruuassa, vaatteet ja tietyt jutut voi ostaa esim. kirppikseltä tai vaikkapa ebaysta.

Gluteenittomat Nokkosletut: nokkonen ilmaista, munat halpoja, riisijauho edullista, luomuvoi ja maito kallein ainesosa, puolukka ilmaista. Maha täynnä ja hyvä mieli.

Yksi syy elintasoon on varmasti se, että me emme harrasta luottokortteja emmekä osamaksuja. Jos ei ole rahaa ostaa asiaa ilman velkaa niin sitä ei silloin osteta tai sitten säästetään ja ostetaan sitten. Nytkin on astianpesukone rikki ja uutta ei osteta ennen kuin rahat sitä varten ovat säästetty. Onneksi kone vielä pesee muttei enää kuivaa, toisaalta kuivaustoiminto löytyy ihan siten kun avaa luukun ja vetää astiat ulos kuivumaan. Eihän se kovin esteettistä toki ole mutta toimii kuitenkin.

Minua ahdistaa kovasti ajatus siitä, että siihen köyhyyteen pitäisi palata. Muistan edelleenkin sen niin hyvin. Sen kuristavan tunteen siitä, että rahat ovat loppu ja että kaupasta todellakin täytyy ostaa sitä halvinta mahdollista mitä rahalla saa, aina. Ja vaikka kuinka mitä tahansa väittää, niin se halvin mahdollinen ei todellakaan aina ole hyvää, terveellistä ja laadukasta.

Hernekeitto: Herneet 1,60e, lapaliha 3,50e ja syö monta päivää monta ihmistä.

Tästä haasteesta tulee olo, että nyt me hyvätuloiset näytämme kuinka te köyhät voitte elää terveellisesti ihan yhtälailla. Kyllähän se onnistuu ihan oikeasti, onnistuu kun on sisäistä potentiaalia kerätä niitä marjoja, villivihanneksia, vertailla hintoja ja ostospaikkoja ja tehdä aina se ruoka itse, isoja määriä jne. Entäs jos sitä potentiaalia ei ole? Olet joko työtön (oli syy mikä tahansa niin se voi olla aika energiaa vievää), sairas (jolloin sitä potentiaalia todellakin voi olla todella vähän) tai muuten vähätuloinen (minimipalkkatyö, jolloin myös yleensä teet pitkiä päiviä raskasta työtä).

Toki moni käyttää vähätuloisuutta ihan vain tekosyynä sille, että ei ole varaa syödä terveellisesti. Tosin auttaako tällainen haaste sitten heitä millään tavalla?

Ehkäpä haaste ei niinkään ole oikeasti vähävaraisille tarkoitettu sitten kuitenkaan? Vaan herätteeksi ihmisille siitä kuinka paljon ruokaa pistetään bioon tai roskikseen. Tai kuinka ne rahat käytetään aikalailla epäterveelliseen ruokaan kuitenkin kallilla. Kun en usko, että oikeasti vähävaraisella olisi varaa FunkyFitin valmennukseen
 -Törmäämme päivittäin työssämme asiakkaisiin, jotka kokevat haasteellisena syödä terveellisesti, kun budjetti on tiukka. Päätimme laittaa itsemme likoon, jotta voisimme tarjota mahdollisuuksia esteiden sijaan, kertoo Sari Rito, Funky Fitin yrittäjä.
Seuraan haastetta mielenkiinnolla (en oikeasti osallistu kun jo nyt ahdistaa) ja odotan etenkin sitä kuinka uupuneita ihmiset ovat laskemiseen, rahojen kyttäämiseen ja ainaiseen hintavertailuun. Uskon, että tosi moni lopettaa kesken kun ei kertakaikkiaan enää jaksa ja ne jotka jaksavat huokaisevat lokakuun ensimmäisenä päivänä helpotuksesta kun kaupassa käydessä saa ostaa "sitä mitä haluaa" eikä sitä halvinta vaihtoehtoa. Sillä oikeasti köyhällä ei ehkä ikinä tule tällaista hetkeä.

Mielenkiinnolla odotan myös sitä, että kuinka paljon niitä terveellisiä oikeasti hyviä ideoita syntyykään. Vai onko haaste lopulta pelkkää kaali- ja makaronilaatikkoa, keittoa ja juuresraasteita?
Tähän mennessä ei juurikaan kamalan uutta ole ollut tarjolla. Toisaalta hyvä ruoka on aika yksinkertaista kuten noissa kuvissa ja näin toki ei näissä edellä mainituissa tosiaankaan mitään vikaakan ole. Meilläkin syödään porkkana ja kaaliraasteita talviaikaan paljonkin kun se "vanha köyhä minä" ei suostu yhdestä salaattiannoksesta maksamaan talvella niin paljoa eikä ne kalpeat kurkutkaan niin maistu. Sillä rahalla kun kaalia tai porkkanaa tai muuta saa monta kiloa. Onneksi toistaiseksi omalta palstalta saa "ilmaiseksi" vielä pitkään salaatit, kurkut, tomaatit, lehtikaalit ja kesäkurpitsat.


Mietin kuitenkin sitä, että onko rahanvähyys se oikea este terveelliselle syömiselle? Mielestäni isoin syy on a) ruuanlaittotaidon puute b) laiskuus c) tietämättömyys d) välinpitämättömyys.

Ruuanlaittotaidon puute on todellakin yleistä. Samoin myös vihannesten ja kasvisten tuntemisen kanssa monilla on ongelmia. Ohjaan töissä paljon opiskelijoita ja aina on ruuat työpaikoillani tehty itse, joten sekin kuuluu oppimiseen. Ne opiskelijat vaan ei kovin monet osaa. Ruoka-aineksista tunnetaan ne yleisimmät, kasviksista kurkku, tomaatti, salaatti, porkkana, peruna (kun ne on niin kätevästi siellä pakastepusseissa pilkottuina), mutta kun alat puhua vähänkin "hifimmästä" kuten palsternakasta tai purjosta niin ollaan, että anteeksi niin kuin mitä!?! Ja ruuanlaittoon tarvitaan vähintäänkin valmiskastike, valmispussi, valmispakastesekoitushässäkkä tai joku muu vastaava.
Ja sitten on taas kyllä niitäkin jotka tekee tosi sujuvasti, ei sitäkään voi unohtaa tai kieltää. Mutta enempi on niitä jotka ei osaa.

Siihen kauppakassin hintaan tulee yllättävän paljon hintaa lisää kun ostetaan esim. lihapullia varten jotain lihapullaseosta vaikkei siihen tarvitse mitään muuta kuin lihaa, pippuria, suolaa ja sipulia jos haluaa tai korppujauhoja/liotettua leivänkannikkaa. Lasagnettepaketti maksaa aika paljon. Samoin valmis "dolmiot" ym. muut kastikkeet ja niissä erona on vain mausteet esim. tomaattimurskaan verrattuna. Mutta kun ei osata, ei tiedetä eikä jakseta.

Huoh, olipas avautuminen aiheesta :D

iive


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)