tiistai 6. syyskuuta 2016

Treenifiiliksiä

Kävin tänään salilla.
Kävin ihan treenaamassa, en hengaamassa niin kuin kuntoutuksessa Peurungassa (jossa oli kyllä ihan huono kuntosali muuten, pthyi!)
Ekat salitreenit 1½vuoteen.

Oikeasti en voi käsittää millainen tunnemyrsky voi ihmisessä nousta yhdestä salilla käymisestä! Liputan edelleen korkealta ja kovaa luonnossa liikkumisen puolesta, mutta silti lihaskuntotreenit salilla on vaan jotain, jotain sellaista mistä saa ihan mielettömät fiilikset myös.

Heti treenien jälkeen teki mieli tehdä ihan samantien soppari ainakin vuodeksi. No, onneksi oli järki edes jotenkuten päässä ja soppari jäi vielä tekemättä. Toistelin vaan mielessäni, että treenaamassa pitää käydä vielä ainakin kerran ennen kuin minkäänlaista päätöstä puolin tai toisin tehdään. Mahdollisuus olisi ostaa tietenkin myös kuukausikortti tai sellainen jäsenyys jossa on 1kk irtisanomisaika, mutta tietenkään ne eivät sisältäisi jäsenyyden lisäetuja, jotka kieltämättä houkuttelevat (fysioterapeutin fysiochek ja pt + salitreeniohjelma).


Ikävä oli vanhaa Kuntoriiheä, nyt piti mennä ihan uuteen paikkaan. Vaikka ei siinä, olihan uusi Alive-kuntokeskus tosi kiva, hieno, hyvät laitteet, mukavaa henkilökuntaa (osa samaa kuin Kuntoriihessä) jne. Aika äijämeininki salilla oli, koska treeniaikani nyt oli ehkä niiden äijätreenaajien aika. Siinä sitten nostelin niitä 3kg:n punttejani ja vitutti, kunnes tajusin että voin ihan rauhassa mennä nostelemaan niitä punttejani vapaana olevaan ryhmäliikuntatilaan. Ja kas sehän oli mukavaa.

Molemmat ryhmäliikuntatilat sekä spinning-huone ovat Alivella myös treenaajien vapaassa käytössä, paitsi tietenkin silloin kun siellä on tunteja. Kuntosalin laitteet olivat hauskoja, sillä ne liikkuvat hassusti samalla kun teet treeniä. En edes osaa sanoa mitä tämä tarkoittaa, mutta esim. reiden koukistus laitteessa koko hökötys heiluu liikkeen mukana kuin keinutuoli. Spooky! Mutta tehokasta, koska et voi jäkittää väärillä lihaksilla vaan se ottaa juuri sinne minne pitääkin.
Silloin ennen treenasin paljon vapailla painoilla, mutta nyt se vielä jännitti, eikä mulla ole voimiakaan enää nostella jotain 20kg metallitankoa ylipäätänsä mihinkään suuntaan. Tämän vuoksi laitteet olivat taas tosi jees. Jalkaprässissä vaan syletti kun ennen siihen sai latoa sen 2x75kg + kelkka ja nyt 2x15kg. Tosin, olishan siinä enemmänkin jaksanut, mutta jospa ei mopolla mahottomia näin ekalla kerralla.

Se mikä oli erityisen kivaa, oli se, että kun iski treenikuteet päälle, ei tuntunutkaan siltä, että olisin järkyttävä huonokuntoinen plösö. Tuntui vaan pirteältä ja kivalta ja ei yhtään plösöltä. Tosin kompressiovaatteilla oli varmaankin iso osuus tässä tuntemuksessa :D Vaikka onhan se peilikuva vähän eri kuin mitä silloin ennen, mut ennen oli ennen ja nyt on nyt ja tässä ei ole mitään vikaa.


Salille lähtö vain meinasi kestää pidempään kuin koko treenit, sillä aivan kaikki oli hukassa. Mitkä vaatteet? Mitkä kengät? Mitäs siellä pitikään olla mukana oikeastaan? Juomapullo haisi ihan vihersmoothielta vaikka se oli käynyt koneessa. Sykemittari hävinnyt ja joo kai joku pyyhekin olis ihan hyvä :D

Seuraavalle kerralle otan mukaan vielä omat kuulokkeet, että voin kadota omaan wonderlandiini, tuo rock-musiikki kun ei ole mun juttu ollenkaan noin niin kuin taustamusiikkina salilla, äijät kyllä varmaan tykkäs.


Sit vaan odotellaan huomista päivää ja katotaan kuinka muijan kävi. Kävelläänkö ollenkaan, vai hajoaako pää vai onko kaikki kerrassaan ok? Mennäänkö sinne salille uudestaan huomenna, kahden päivän vai vuoden päästä?

Ei auta kuin odottaa.

iive

2 kommenttia:

  1. Pidän peukkuja kaikki on ok-vaihtoehdolle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tosiaankin näyttää siltä ja etenkin tuntuu, että kaikki tosiaan on ok! <3 <3 <3

      Poista

Kiitos :)