perjantai 30. joulukuuta 2016

Sain sen mistä luovuin

Blogi on mielenkiintoinen päiväkirja myös itselle, vai etenkin juuri itselle(?), hypätä vuoden takaisiin tunnelmiin (tai kauemmas). En oikein edes muistanut mitä viime vuoden alussa edes fiilistelin...

Mutta ei tullut minusta joogaajaa ei, vaikka sitä kyllä vuoden mittaan olen jonkin verran tehnytkin.

Sen sijaan sain sen takaisin mistä luovuin.


Eli pääsin takaisin salille tänä vuonna mikä on aivan mahtava juttu. Oikeastaan se on _todella_mahtava juttu! Sitähän blogia lukiessa ei ole voinut olla huomaamatta. Keväällä fibrokuntoutuksessa olin niin varma, etten tule koskaan enää salitreenejä tekemään ja nyt teen niitä ihan täysillä. Niin se elämä vaan voi yllättää ja muuttaa kulkuaan.

Viime tammikuussa sain tietää myös jääväni työttömäksi palveluntuottajan vaihdoksen takia. Nyt olen tavallaan uuden alussa, mutta kuitenkin jäämässä työpaikkaani. Mielenkiintoista on nähdä miten hommat toimivat samassa vanhassa työssä, mutta uuden yrityksen palveluksessa. Niin tärkeä juuri tuo työpaikka minulle kuitenkin on, että toivon, että "uusi työ" menee hyvin ja saan nauttia työstäni niin kuin ennenkin. Aivan jäätävää hässäkkää tämä vuodenvaihteen aika kuitenkin on siellä rintamalla, joten muusta on nyt tingittävä että jaksaa. Eli riittää kun yhdessä paikassa on hässäkkää, sitä ei nyt yksityiselämään järjestellä.

Onneksi takana on aivan mielettömän voimaannuttava joulu niin kotona kuin äidin luona.






Muuten joulun upgreidaaminen onnistui, mutta kompastuskiveni oli suklaamarmeladit.


Tiedänpä siis tehdä niitä sitten ensi vuonna itse. Joulunahan meillä ei edes tuollaisia ollut saatavilla, mutta sitten joulun jälkeen päädyin suklaamarmeladipaketin äärelle ja sain aikaiseksi aivan jäätävät fibrokivut. Oli oiva muistutus siitä mitä minun kroppani kestää ja mitä se tarvitsee. Ja mitä siihen ei tosiaankaan saa tunkea. Joten olkoon sitten niin. Jatketaan siis viherpiipertäjälinjalla ja upgreidataan ne marmeladitkin. Onneksi ei ole vaikeaa.

Näin se elämä järjestää hyviä muistutuksia jos niitä vaan kuuntelee. Elämä sanoo, että unohda tää, jatka tuonne, tavoittele tuota. Se vaatii vain sitä kuuntelemista.


Ensi vuosi onkin suuri arvoitus. Vai onko sittenkään? Mihin elämä vie?

Jatkan ainakin salitreenejä ja keväällä olen suunnitellut aloittavani kansallispuisto-tourneeta (kansallispuistoissa liikkuminenhan on nyt hyvin muodikasta, enkä ihmettele, sillä suomessa on upeat kansallispuistot). Palstaa saa rueta jo ihan kohta mylläämään, no ainakin suunnittelemaan, siellä sujahtaa varmaan monta monituista tuntia.


Ruoka-asioissa odotan villivihanneskautta aivan erilaisella innolla kun on paikka mistä niitä kerätä ja osaa vähän jo etukäteen. Tämä taatusti syvenee tänä vuonna. Kansallispuisto-tourneen lomassa luultavasti eräretkeily tulee myös tutuksi. Trangia ainakin on ostoslistalla.
Toivon pääseväni myös hyvään sushi-ravintolaan syömään (vinkkaa mulle joku, paikkakunnalla ei ole väliä!) sekä haluan oppia myös itse tekemään sushia sekä muutenkin lisätä levää ruokavalioon.

Ensi vuonna meidän kotona soi myös musiikki, sillä meille ostettiin juuri digitaalipiano! Ennen eilistä en tällaista asiaa edes tiennyt. Sitten äiti lähetti minulle videon, jossa Lintunen soittaa kyläpaikassa joululaulua. Se "mitäihmettätapahtuu"-täh??? tunne. Mistä lapsi tämän nyt on oppinut? Onneksi lähellä on ihminen, joka tiesi mistä ostaa soitin ja nyt se on jo matkalla. Videon jälkeen ei tullut mieleenkään miettiä, vaan sinne meni ulkomaanmatkarahat samantien. Tuli tunne, että tämä on tärkeää. Tosi tärkeää.

Tämä ostos nyt on lähinnä tyttärelle, mutta ajattelin itse palautella mieleen myös lapsuuden pianonsoiton alkeet ja syventääkin soittotaitoa. Itse menen itseopiskeluna, mutta tyttärelle pitää vielä hommata joku opettaja. Joten jos tunnet vaikka jonkun musiikinopiskelijan / musiikin taitajan Jyväskylän seudulta, joka haluaisi taskurahaa tienata niin ilmianna! Oppilaaksi tulisi 7v korvakuulolta soittava pop-musiikista tykkäävä lapsi eli ei klassista pianonsoittoa näillä näkymin.

Muutenkin taidetta tuntuu tulevan ihan kotiinkin kun äiti oli ostanut Lintuselle oman taulun ja minä ostin itselleni. Nyt aion suunnata tämän kaupungin taidemuseoihin ja gallerioihin. On se kumma, että oman kaupungin taidetarjonta on jäänyt huomiotta. Teatterissakin olen täällä käynyt tasan kerran.



Uskon, että vuosi 2017 on todella uuden ajan alku monessa suhteessa. Elämä ei vain jatka samalla radalla pyörimistä vaan muuttuu todella erilaiseksi. Unelmat toteutuvat (sellaisetkin joista et edes tiedä) ja elämä ottaa uuden suunnan. Minä täytän 35v. ja olen juuri nyt hyvä sellaisena kuin olen. Joten eikös se tämän vuoden tavoite sitten ole täyttynyt?


Pakottamisen sijaan, rakastin itseni kauniiksi.

Mitä elämä tuo tullessaan? Kuunteletko sitä mitä elämä sanoo?
Pysähdy, kuuntele, kuuntele sydäntäsi, mitä se sanoo?
Missä on hyvä olla ja mitä on hyvä tehdä.
Rakasta itseäsi, kunnioita itseäsi.
Ole elämäsi tärkein henkilö juuri nyt.
Sinä, sinun elämäsi, sinun rakkautesi, sinun maailmasi.
Me, meidän elämämme, meidän rakkautemme, meidän yhteinen maailmamme.
Mitä annat itsellesi, mitä annat muille?
Mitä jätät jälkeesi tästä tulevasta vuodesta?


iive


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)