maanantai 13. maaliskuuta 2017

Rajoittavat uskomukset

Heräsin vähän aikaa sitten erääseen omaan ajatukseeni "en ole rakastumisen arvoinen". Vaikka juurikin kirjoitin siitä mahtavasta rakkauden tunteesta, jonka olen saanut taas kokea, on se erilaista kuin tämä.

Kohta 12 vuotta olen ollut samassa parisuhteessa. On ollut hyviä ja huonoja aikoja, mutta kaikesta on selvitty ja yhdessä ollaan pysytty. Meillä on voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne ja mieheni rakkaus pitää meitä yhdessä. En voi sanoa ettenkö rakastaisi miestäni, totta kai rakastan, mutta sitten kun mennään syvemmälle tunteisiin, kyseenalaistan ja väistelen sitä ajatusta, että minä olisin rakastumisen tai rakastamisen arvoinen. Jostain syystä uskon, että rakkaus ei ole minua varten. Onneksi mieheni sitkeästi rakastaa minua jostain ihmeen kumman syystä <3


En tiedä miksi ajattelen näin. Miksi menen piiloon kun minua kohtaan osoitetaan rakkautta. Väistän tai vaikka olisin paikoillani niin sisälläni joku huutaa "en ole tämän arvoinen". Ja jotenkin juuri nyt tämä kolahti ja kovaa.

Miksi ajattelen itsestäni että minusta on vaikea pitää? Miksi ajattelen itsestäni, että olen hankala ihminen? Miksi ajattelen, että olen kylmä ihminen vaikka aina haluan vain hyvää muille? Miksi minulla on kuitenkin ollut aina aivan valtava rakkauden nälkä, mutta kun sitä saisin, niin lyön liinat kiinni ja sisimpäni huutaa "en ole tämän arvoinen"?

Onneksi tämä on vain elämäni varrella syntynyt uskomus, ei suinkaan totuus ja minulla on nyt mahdollisuus muuttaa tämä asia.


Nämä uskomukset itsestä ovatkin mielenkiintoisia. Perehdyin asiaan lukemalla ja voi kuinka paljon voikaan olla uskomuksia itsestä jotka eivät edes ole totta. Pikaisella itsetutkiskelulla löysin uskomuksia, jotka ovat jo muuttuneet ja uskomuksia jotka ovat vielä reippaasti käsittelyn alla.

Muut pitävät minua kylmänä, kovana ihmisenä.
Tulen aina olemaan erilainen kuin muut, en kuulu joukkoon.
En ole rakkauden tai rakastumisen tunteen arvoinen.
Olen liian äänekäs.
Olen lihava (painoin mitä tahansa).
Olen huono hiihtämään.
En pidä liikunnasta/en ole urheilullinen ihminen.

Onko kuvassa tunnekylmä, lihava sohvaperuna?
Ei oo!

Tunnistan joidenkin uskomuksien syntytavan, osasta ei ole harmainta aavistustakaan miten ne ovat syntyneet. Pääasia on kuitenkin nyt ymmärtää etteivät ne välttämättä ole laisinkaan totta.
Esimerkiksi näistä luetteloimistani uskomuksista voisin kirjoittaa myös näin.

Sisimmässäni ajattelen ja haluan kaikille ihmisille hyvää.
Erilaisuus on rikkaus ja kaikki ovat itseasiassa erilaisia. Ei ole kahta juuri samanlaista ihmistä.
Minä osaan rakastaa ja minäkin olen rakastamisen arvoinen.
Toiset puhuvat hiljaa ja toiset kovaa. Miksi pelkästään hiljaisuus olisi hyve?
Olen juuri sopivan kokoinen tällaisena kuin olen. Paino ei määritä hyvyyttäni ihmisenä.
Hiihtäminen on kivaa, se vain pitää tehdä omassa tahdissa ja omalla tyylillä.
Oma liikuntatapa ja lajit on vain löydettävä. Jokaisella on mahdollisuus löytää liikunnan ilo.

Olen miettinyt myös sitä millaisia uskomuksia minä luon muille ihmisille. Esimerkiksi kun puhun lapselleni, sen puheen perusteella hän tulee heijastamaan itseään. Toivottavasti pystyn luomaan hänelle enemmän positiivisia kuin rajoittavia uskomuksia.

Uskomuksista ja niiden muuttamisesta löytyy hieno kirjoitus Hidasta Elämää sivustolta - Usko tai et, niin se vaikuttaa joka hetki

 iive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)