lauantai 18. elokuuta 2018

Ensimmäinen Lean in five weeks-haasteviikko loppusuoralla

Ensimmäisen Lean in five weeks-haasteviikon aikana fiilikset ovat vaihdelleet hurjasti, olen ollut siis aivan mielettömän tunteikas, hyvällä tavalla. En tiedä johtuuko nyt haasteen tuomasta innosta vai e-pillereiden lopettamisesta vai molemmista.
Positiivista fiilistä varmasti auttaa paljon se, ettei minun tarvitse keneltäkään kysellä "onko joku ruoka-aine sallittua vai ei", ihan vain siksi että tiedän näiden vuosien jälkeen jo itse mikä on hyväksi ja mikä ehkä ei ole niin hyväksi. Tällä päätelmällähän voisi ajatella, että silloinhan jos tietää kaiken, niin osaa myös kaiken eikä pitäisi olla tällaisessa tilanteessa kuin nyt. Mutta elämä on monimutkaista ja vie meitä aina vähän minne sattuu, tietäminen ei välttämättä pääty käytäntöön 100% jolloin tällainen haasteen tuki auttaa erinomaisesti muistuttamaan asiasta.

Maanantai sujui into piukeana, odotin kuin kuuta nousevaa päästäkseni Facebook-ryhmään ja kun sinne tilaisuus aukeni niin voihan jee :D Ihanaa hehkuttaa vihersmootheja ja muita kun kaikki muutkin tekivät niin tai ainakin yrittävät opetella, ei se minullekaan kaikki smoothiet ole iskeneet aina ensimmäisellä kerralla. Flunssafiilis hieman laimensi tunnelmaa, tosin olipahan aikaa ajatella ja miettiä oikeasti tavoitteita sekä omia motivaation lähteitä. Luin samalla Aki Hintsan Voittajan anatomia kirjaa, joka ei olisi voinut olla motivoivampi tässä tilanteessa. Hyvä etten leijunut ilmassa kun puhkuin sisäistä intoa :D


Tiistaina lueskelin kirjan loppuun ja fiilistelin sitä blogissakin. Todella motivoitunut olo kaikin puolin. Illalla piparminttusaunassa hoitelin flunssaa ja rentouduin oikein kunnolla. Uskon, että myös e-pillereiden lopettamisella oli nyt jotain vaikutusta tähän yli-tunteikkaaseen oloon, olin siellä saunassa istuessani vaan niiiiiiin onnellinen.

Keskiviikko sujui aika rauhallisissa merkeissä edelleen, vihdoin kuumeeton päivä viikon jälkeen. Ruuaksi syötiin edelleen lihamureketta, nyt pyttipannutyyliin. Evääksi tein kanakeittoa joka ensin kyllä tympäisi, mutta syömisen hetkellä se olikin tosi hyvää. Torstain lounaalla lisäsin muuten aika kevyeen keittoon cashew-pähkinöitä ja perjantaina avocadon. Molemmat maistui keitossa aivan superilta! Joten nämä jatkoon todellakin!

Torstaina kello herätti vaille kuusi. Minä aamu-uninen nousin yllättävän pirteänä. Aamuvesi, vitskut, kahvi tippumaan, smoothiet blenderissä sur rur, kaikki olin valmiiksi laittanut edellisenä iltana ettei tarvinnut kuin pyöräyttää tai napista napsauttaa. Pieni aamuverryttely vielä, siis oikeasti pieni n.10-15min ehkä siinä meni ja sen jälkeen reipas suihku. Olipa hyvä aloittaa päivä!

Monesti olen tuollaisesta kiireettömästä aamusta haaveillut ja nyt sen toteutin. Tämän haluaisin myös jatkossa elämässä pitää. Työpäivä sujui suht mukavasti vaikka ääni on vielä ihan hirveä. Tauti tuli päälle aivan yht'äkkiä ja nyt kun se on päättänyt loppua niin se näköjään loppuu tuosta vaan. Illalla kävin palstalta hakemassa kypsät kesäkurpitsat ja kurkut sekä salaatit pois. Onneksi kavereille saattoi viedä kurpitsat, sillä jääkaappiin ei mahdu yhtäkään.


Perjantaina oli taasen samanlainen aamuherätys ja mitä mahtavinta vuorotyöläisen herkku viikonloppuvapaa odotti! Tällä kertaa jumpat jäi vähemmälle ja keskityin rauhalliseen aamukahvinautiskeluun. Ennen vuoron alkua hengittelin hetken pihalla ja nautin tästä näkymästä <3

Illalla kävin palstalla lähes vaan fiilistelemässä. Pari kiloa kurkkua oli taas valmistunut ja keräsin villejä ja kuvasin jo hieman syksyistä Kesämaata instastoorieen talteen.




Illalla käytiin myös reilun viikon tauon jälkeen uimassa. Vesi oli kyllä tässä ajassa kylmentynyt aivan hirveästi. Haave avantouinnista on edelleen... josko tänä vuonna? Kauheasti sain LIFW-ryhmässä tsemppiä tämän suhteen. Johan tätä on mietitty jo monta vuotta. Toteutuisiko se jo viimein? Ehkä huomionarvoisin seikka on se, että kropassa on tapahtunut jotain, en enää palele koko aikaa ja kylmäsuihkuilla olen karaissut itseäni. Kyllähän se veteenmeno nytkin tuntui aikamoiselta, mutta sinne vaan on mentävä eikä jäädä empimään! Mentaalipuolen hommia loppujen lopuksi, moni tuumasi ja niin se taitaa olla.


Perjantain ja viikonloppuvapaan kunniaksi piti hieman tehdä herkkuruokaa ja laittelinkin tortilloja. Tosin itse tietysti söin ilman lettuja, niin kuin olen jo aika kauan tehnyt. Mukaan tekaisin avocado-cashew-pähkinähässäkän, joka täydensi aterian kyllä aivan huipusti!

Avocadohässäkkä: 
1 avokado
kourallinen cashewpähkinöitä liotettuna (hetken kylläkin vaan kun piti saada pika)
1 valkosipulinkynsi
pippuria myllystä
suolaa ropaus
muutama tippa sitruunamehua
loraus oliiviöljyä 
ja tilkka vettä notkistamaan
Sauvasekoittimella sekaisin.


Illalla en jaksanut foodprepata mitään. Mietin, että mitenköhän tässä nyt sitten käy aamulla, jolloin en ole parhaimmillani. Yö sujui kohtalaisesti. Syke alkaa laskea vihdoin flunssan jäljiltä normaaliksi leposykkeeksi. Aamulla heräsin kyllä kuin lekan alle jääneenä, pieni saunakrapula vissiin, mutta onneksi se häipyi pienen verryttelyn sekä aamuvitskujen ja veden myötä.

Aamupalaksikaan ei tehnyt mieli muuta kuin 5am coffeeta. Sen voimin jaksoi käydä kaupassa täydentämässä vitamiinivarastot + protskujauheen + Lintuselle löytyi edullisesti kouluun sisäsandaalit ja sisäpelikengät. Mies sen sijaan yllätti ja teki hänelle ja Lintuselle marjasmoothieta ja munakokkelia. Huh huh! Vähänkö olin ylpee ja iloinen ❤️

Kotiin tullessa olikin jo nälkä, niin kääräisin tortillatäytteet 2 kananmunan "letun" sisään ja kasviksia kylkeen. Ihan mainio tapa tämäkin. Avocadohässäkkä oli tehnyt kauppansa, sitä olisi voinut kyllä olla enemmän 😄 mutta hyvä että muillekin oli maistunut!


Nyt lauantain ja sunnuntain aion viettää rennosti. Maanantaina alkaa yövuoroputki. Jos olo paranee huimasti, teen jonkinlaisen kuntotestin. Jos olo ei parane, niin kuntotesti saa kyllä jäädä hamaan tulevaisuuteen. Uimassa on tarkoitus käydä kylläkin ja ehkä sienessä jos ei sada.

Olo tuntuu seesteiseltä. Kaikki on niin kuin pitää ja ruokavalion noudattaminen ei edelleenkään tuota minkäänlaisia vaikeuksia, sillä tämä alkaa olla jo niin tuttua kaikin puolin. Tosin haasteryhmästä saa kyllä ihania reseptivinkkejä koko ajan, joten niitä pitää lähteä kokeilemaan mm. mantelileipäset ja intialaiseen tyyliin valmistettu kalakastike, houkuttelevat. Olisi ihan jotain uutta!

Innolla siis kohti uutta viikkoa mennään. Jännittävää kuinka yövuoroissa mahtaa käydä, täytynee varautua hyvin eväin ❤️

Rakkaudella
iive

tiistai 14. elokuuta 2018

Voittamisen anatomia - suuria oivalluksia

Kiitos sinä ihana ihminen, joka suosittelit Facebookin Ravintoremontti muutokset käyntiin-ryhmässä tätä kirjaa. Muutit elämäni lopullisesti, etenkin kun sen yhdistää tähän LIFW haasteeseen. Aika huikeaa, että jotkut asiat ovat näin pienestä kiinni. Tokikin juuri tämä kirja on ollut tuolla kirjahyllyssä lukematta vuoden tai ehkä kaksi. Lukukokemuksen jälkeen en voi kuin ihmetellä miksi en ole siihen tarttunut aikaisemmin? Tai tokikin tiedän vastauksen, nyt oli vain sen aika ja ihminen Facebookissa oli universumin katalyytti minulle. Näin ne hommat sujuu.


Samoin on minulle annettu aika miettiä ja sisäistää tämä kaikki kun olen sairaana ja täytyy pysytellä aika hissun kissun. Toki on ihan huikean ärsyttävää olla sairaan kipeänä, mutta eilen minulla oli sentään jo aivot, vaikka välillä niistäessä ja yskiessä tuntuu niiden tulevan nenästä suoraan ulos, kuume kun nousi vasta iltasella, joten se ei ollut sumentamassa ajattelua vaikka muuten olotila pakotti pysyttelemään hyvinkin lepoasennossa koko päivän edelleen.

Eilen oli myös ensimmäinen päivä LIFWiä ja toisaalta harmittaa aivan sairaasti mm. kuntotestien väliin jääminen ja todennäköisesti myös lihaskuntoharjoitukset alkavat joskus ensi viikolla. Tilanne nyt vain on tämä ja sille ei mitään voi. Toisaalta tajuan, että nyt minulle on annettu jotain paljon arvokkaampaa työstämisen alle, nimittäin ajattelua.

Olen pohtinut laajasti kuka minä oikein olen, mitä minä haluan ja hallitsenko itse elämääni. Olen miettinyt valtavasti tavoitteitani ja esittänyt itselleni monta Miksi-kysymystä. Olen rakentanut itselleni Menestyksen ympyrän ja analysoinut sinne kaiken sen mihin pitää puuttua, mutta myös vahvuuteni, jotta se mitä elämältäni haluan, toteutuisi.

Olen myös todella kiitollinen siitä, että en ole matkani alkupisteessä vaan jo hyvän matkaa menossa. Minulla on paljon tietoa ja taitoa terveydestä, itsetuntemusta ja keinoja työstää erilaisia tietolähteitä ja materiaaleja käytäntöön. En ole kuitenkaan täydellinen tai perillä. Vanhat tavat istuvat tiukassa vaikka osa niistä on saatu jo korvattua uusilla paremmin tavoitettani tukevilla tavoilla.
Muutokset ovat niin pieniä, että kurinalaisuus nousee huomattavan tärkeään rooliin. Ilman säännöllisyyttä pienistä asioista koituva hyötykin jää pieneksi.
Muutosten tekeminen on helppoa, vaikeaa on tehdä ne joka päivä uudestaan.
Mutta kun ymmärtää miksi jotakin tekee, on omien elämäntapojen muutoksista helpompi pitää kiinni silloinkin kun ei huvita.

Vanhat tavat ovat sitkeässä ja niihin palaaminen on helppoa. Se tapahtuu samalla tavalla kuin muutoskin, vähän kerrallaan. Etenkin kun mikään ei ole "kiellettyä". Lipsuminen voi käydä huomaamatta. Siksi jatkuva tuki on tärkeää.
Lainaukset mukaellen - Oskari Saari - Aki Hintsa, Voittamisen anatomia

Tämän vuoksi juuri olen LIFWissä. Minulla on jo käytössä huikea määrä kaikenlaisia apukeinoja ja muutostapoja ja ideoita elämääni, mutta muistanko totetuttaa niitä joka ikinen päivä? En muista. Muistan hetken, ehkä joka toinen päivä tai kolmas. Ja koska muutokset ovat todellakin niin pieniä, jää tällaisesta toteuttamistavasta suurin osa hyödystä saamatta. Toisaalta jos ajatellaan, että olen toteuttanut tätä kaikkea 1/3osa kapasiteetilla ja tulokset silti ovat olleet näin huikeita... niin ei voi muuta kuin pohtia sitä, mitä tapahtuu kun kapasiteetti on 3/3? Se on se mitä minä haluan, sen nälkä minulla on!


Tavoitteideni tueksi tein Aki Hintsan Menestyksen ympyrän. Mikä mahtipontinen ihana nimi! Sillä mitä muutakaan haluan kuin menestyä! Tosin suomessa tuo menestyminen edelleen katsotaan huonoksi asiaksi, kel onni on, se onnen kätkeköön ja niin edelleen. Mutta minä en välitä. Jokaisella ihmisellä, myös minulla on oikeus loistaa ja elää Väkevää Elämää. Ja minä haluan sitä, haluan sitä niin palavasti, ettei minulla ole vanhana mitään kaduttavaa ainakaan sen suhteen, että olisin jättänyt yrittämättä.

Kuuntelin illalla myös Kaisa Jaakkolan Webinaarin, sielläkin käsiteltiin juurikin sitä motivaatiota ja niitten tavoitteiden muodostamista. Omat tavoitteeni kirjoitinkin jo edelliseen postaukseen, mutta tiedän niiden olevan vähän "huonoja", sillä suurin osa niistä on epämääräisiä ja ne eivät ole mitattavissa. Kuinka siis voin tietää päässeeni tavoitteeseeni? Siispä kynä käteen ja miettimään aika monta kertaa Miksi?
Pysyvään muutokseen tarvitaan kestävämpi motivaation lähde kuin esimerkiksi halu laihtua. Sellainen on vaikkapa halu laihtua, jotta pystyisi vielä eläkevuosina olemaan aktiivinen. Pitää haluta muutosta itse ja ymmärtää, miksi tekee niin kuin tekee. Jos motivaatio on häilyvä, muutos ei kestä.
Lainaus mukaellen - Oskari Saari - Aki Hintsa, Voittamisen anatomia


Minä olen nyt tässä. Jahtaamassa unelmiani.
En välttämättä tiedä mitä ne ovat, mutta tiedän mistä aloittaa.
Ja tällä hetkellä olen ihan parhaassa seurassa tekemässä sitä, sillä mulla on nyt kaikki te siellä LIWFissä <3

Rakkaudella
iive 

ps. Jos osallistut haasteeseen ja sulla on oma blogi tai aktiivisesti päivittyvä insta, niin vinkkaappas <3 Tosin #leaninfiveweekschallenge ja #lifwelokuu2018 ovat jo seurannassa ja sieltäpä olenkin jo bongaillut muutaman haasteeseen osallistujan <3 HUIPPUA!

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Väkevä elämä ja tavoitteet Lean in Five Weeks Challengeen

Huh ja hei, huomenna haaste alkaa! Kuinka paljon se tulee vaikuttamaan normaaliin elämään, niin saa nähdä, ruokavalio kun on materiaalien perusteella jo aika kondiksessa, muutamaan kyssärin pistän heti huomenna menemään mitä niiden kanssa tekisi. Verkkovalmennusmatskut on jo ensimmäiselle viikolle saatu, luettu ja kuunneltu, niin ja katseltu. Tekis mieli pläjäyttää tähän oikein kunnon aloituskuvat, mutta kun ei jaksa eikä kyllä tulis kauhean hyviä kuviakaan kun on nyt sitten päällä nielutulehduksen jälkeen vielä ylähengitystie-infektio ja silmätulehdus. Ai että kun on kivaa :/ No ainakin pystyy taas jo nielemään vaikka muuten onkin olo ihan syvältä, joten tänään on sitten tankattu neljän päivän edestä vettä, sillä aivan jäätävä nestehukka on päällänsä.


Lukaisin sairastaessa myös Joni Jaakkolan Väkevä elämä-kirjan (kätevä toi e-kirjasto), mikä mainiosti sopii tähän samaan settiin ja moodiin. Samoin häneltä oli tullut Podcast samasta aiheesta, joten sen saattoi kuunnella siinä vaiheessa kun oli niin kipeä ettei voinut muuta kuin maata paikoillaan hyvin hiljaa. Hyvä kirja ja podcast muuten, oikein innostava ja informatiivinen. Muutamia juttuja jäi sieltä erityisesti mieleen...
...mutta pitää ymmärtää, että onnistuneen elämäntapamuutoksen tärkein päätös tehdään muuttamalla ajattelua. Mikään tämän kirjan työkaluista ei toimi sinunkaan kohdallasi, jos ajattelusi ei muutu paremmaksi.
Tämä on ainakin omalla kohdallani aivan totta! Voin liimata jonkun valmentajan ruokavalion jääkaapin oveen ja toteuttaa sitä aamusta iltaan, mutta jossain vaiheessa (etenkin jos jotain tapahtuu) ruokavalio lentää ikkunasta pihalle jos toteuttamisen taso on ollut vain pelkkää mekaanista toistoa. Jos niitä asioita ei ole sisäistänyt sinne pääkopan sisälle! (Tämä on yksi syy miksi LIFWissä ei sitä tarkkaa ruokavaliota sit saadakaan, mikä on kyllä hyvä, joutuu ihmiset itse miettimään). Ja ajatellahan tässä nyt on kerennyt, tosin välillä ei mulla ole ollut kyllä aivoja ollenkaan, että sen suhteen on ollut vähän vaikeaa, mutta on ne aivot olleet aina hetken, kolmesti päivässä, aina hetki burana-panadol combon ottamisen jälkeen.


Joni kirjoitti ja puhui paljon myös arvojen ja tapojen merkityksestä. Muistan kun joskus muutamia vuosia sitten manailin sitä, että kyllä töissä sitä osaa ulkoa monen kymmenen ihmisen asiat ja päivän kuviot ihan tuosta noin vaan ja huolehtii ne kuntoon, mutta kun tämä sama homma pitäisi tehdä omalle kohdalle niin se vaan jää. Ilokseni voin kyllä myös samalla taputtaa itseäni olalle ja tuumata, että ajatustyöllä ja jatkuvalla toistolla on ollut myös merkitystä, sillä nyt vitamiinit tulee otettua ainakin 80% ja muutkin itsestä huolehtimisjutut tulee suht koht automaationa nykyään. Siivouksessa ja muissakin jutuissa ollaan kyllä koko perhe skarpattu ihan tosi paljon.
Muutamia tapoja fiilaillaan nyt sitten valmennuksen aikana kondikseen, kuten aamurutiinit (olen armoton kahvikupin kanssa sohvalla istuja) ja lihaskuntotreenien käynnistäminen.

Otsikon mukaisesti myös tavoitteet on olleet ajatustyön alla.
Oli elämäsi ambitio mikä tahansa, olisi hyvä että pidät itsestäsi ainakin sen verran huolta, että pysyt terveenä, kykenet elämään pitkään elinvoimaisena ja tekemään kiinnostavia asioita sillä volyymilla kuin itsestäsi tuntuu parhaalta. Sen päälle voit rakentaa sen verran suorituskykyä, voimaa ja lihasmassa kuin haluat. Mutta pidä liikkumisesta, syömisestä ja elämäntavoista minimissään sen verran huolta, että unelmiesi täyttyminen ei jää ainakaan siitä kiinni, että mieli tekisi mutta et pysty etkä kykene.
Vaikka tällä hetkellä terveys on etenkin fibromyalgian suhteen jo aika loistava, se ei estä minua päivittäisissä asioissa. Jaksan uida, pyöräillä, kävellä, hoitaa kasvimaata (joka on jo aika rankkaa), hoitaa kotia, olla läsnä perheelle enkä vain lösötä sohvalla, hoitaa arjen asiat ja tehdä työtä.

Aivan huippua siis! voisi tuumata.

Silti tämänhetkinen kunto on edelleen sellainen, että joitakin juttuja pitää miettiä ja kiinnittää huomiota eri tavalla kuin normaalikondiksessa. Esimerkiksi haaveeni on matkustaa Pohjois-Norjaan (tai edes Suomen Lappiin), vaeltaa siellä ja telttailla. No okei, telttailu ja vaeltaminenhan on ihan ok kun sen tekee kevyesti, ei ole pakko vetää monen kymmenen kilometrin päivämatkoja. Kuitenkin kondis tällä hetkellä estää tuonne matkustamisen. Kittilään matka kestää 8h, Tromssaan 13h. En kertakaikkiaan kykene matkustamaan tuollaisia aikoja niin, että loppupäässä minusta vielä olisi johonkin. Ja sitten sieltä pitäisi tulla kotiinkin. Palautuminen tuollaisilta reissuilta vie toistaiseksi minulta aivan tolkuttoman paljon aikaa. Tämä oli nyt tällainen minun aika hard core-unelma, mutta jo pelkästään päivittäinen tasapainottelu rasituksen ja palautumisen suhteen vie niin paljon huomiota ja energiaa, että se on saatava ensin kondikseen, sitten voidaan toteuttaa niitä isoja unelmia. Tällaisella vauhdilla kuin nyt on edetty, voisin sanoa, että vuoden/kahden päästä voin laittaa tännekin kuvia mun Norjan matkasta <3

5 vkon haasteen tavoitteena minulla on saada lihaskuntotreenit jälleen käyntiin ja viilata ruokavalio ihan parhaaseen kuntoon, niin että se 100% tukee mun parantumista.


Sitten jos mietin tavoitettani vuoden päähän... ne on aika kovat, mutta toisaalta olen valmis tekemään töitäkin niitten eteen...

13.8.2019
Olen terve - minulla ei ole fibro-oireita.
Nukun yöni hyvin.
Minulla on hyvä kunto, pystyn treenaamaan päivittäin ja se ei kuormita päivittäisistä askareista ym. selviytymistä vaan tukee sitä.
Parisuhde + perhe voi hyvin, minulla on voimia panostaa parisuhteeseen ja perhe-aikaan.
Olen onnellinen, voin henkisesti hyvin.
Painan alle 65kg.

Kaikkiin näihin fibro ja viime vuotinen burn out vaikuttivat aika isollakin tasolla. Fibro-oireet jylläsivät, en nukkunut, en kyennyt liikkumaan juurikaan saati selviytymään päivittäisistä askareista, parisuhde oli minun puoleltani varmaan ihan perseestä (kiitos rakas kun kestit) enkä äitinäkään ollut mikään loistavin tähti. Olin onneton ja ahdistunut ja painokin huiteli jossain kasilla alkavassa.


Tällä hetkellä ollaan jo ihan ok meiningeissä, sillä minulla ei ole fibro-oireita normaalissa arjessa, nukun ihan ok, päivittäiset askareet sujuu ilman mahdotonta uupumista, parisuhdekin voi paremmin ja äitinäkin menee ihan kivasti. Olen onnellinen ja henkisesti voin hyvin. Burn out ja sen myötä käsitellyt asiat vaikuttivat tähän kyllä todella paljon. Painokin alkaa jo seiskalla, kohta kutosella, että siinäkin suhteessa on edetty jo pitkä matka.


Huh, huomenna alkaa ihan huikea matka ja tiedän niin, että tästä tulee jotain niiiin hyvää. Sinisilmäisesti en usko mutkattomaan matkaan, mutta jossain vaiheessa voin aivan taatusti sanoa, että olipa hyvä juttu. Ja ihanaa, että ainakin yksi tuttu on mukana ja toinen on mentorina <3 Sekin on huippua!

Täältä tullaan LIFW!

Rakkaudella
iive

ps. Kursivoidut lainaukset Joni Jakkola - Väkevä elämä kirjasta

perjantai 10. elokuuta 2018

Elämäntavat testiin

Tiistaina piti olla mahtava päivä ja olikin. Juhlittiin Lintusen syntymäpäivää, käytiin sushilla ja leffassa. Jo kaupungilla alkoi ihme väsymys, tuntui ettei mitään jaksa, olinhan jo herännyt kuudelta aamu-uinnille ja työvuoroon eli ei ihme.
Kotona jaksoin laittaa seuraavan aamun food prepit valmiiksi, onneksi. Lopulta ilta menikin sitten inkivääriteen, piparminttusaunan ym. merkeissä ja yöllä alkoi olla jo selvää ettei töihin ole mitään asiaa, kuumetta yli 38. Pöh sanon minä!


 06.10 Kylpytakki ja uikkari päällä töihin lähdössä,
rasvakahvit termarimukissa mukana, jes!

Pari päivää on nyt tässä sairasteltu, onneksi ei ollut streptokokki-angiinaa vaan viruksen aiheuttama nielutulehdus, CRP kuitenkin yli 80 minkä kyllä tuntee kropassa, oon kuin muusia vaikka itse flunssaoireet on suht helpot. Koko viikonloppu kuitenkin ollaan nyt sitten saikulla ja olotilan puolesta veikkaan, että toipuillaan pitkälti ensi viikollekin, mikä nyt sinänsä on ihan syvältä koska LIFW-haaste alkaa maanantaina.


Mutta tässä sitä nyt sitten itseä haastetaan eletäänkö tätä juttua 100% vai miten, sillä helppohan sitä elämäntapaa on pitää yllä kun kaikki palikat, kuu ja tähdet on oikeassa asennossa... (Nythän on siis menossa Leijonaportti 8.8-> jännästi just mun sairasloman aikana... The Lions Gate peak occurs on the 8th and this energy is reminding us to stay focused on what we authentically want, as it is a powerful time of manifestation. This powerful time gives us chances to make some very big changes and transitions in our lives in correlation to our path, our intimate relationships and our purpose. Vaikka eihän mikään oikeasti tapahdu sattumalta, tosin en tiedä onko tämä mun 24/7 jäätävän realityshitin katsominen nyt ihan kauhean jees...)

Ensimmäisen sairaspäivän ruuathan oli food prepin ansiosta ok, seuraavalle päivälle mies teki ihanaa tulista kanahässäkkää riisillä ja tekipä ensimmäistä kertaa smoothietakin kun siltä sitä kinusin. Tänään smoothiet odotti jo valmiina kun heräsin, ihan mahtavaa! Tänään saa onneksi relata ihan kunnolla kun ei tarvitse raahautua mihinkään vaan saa olla vain.


Kissa kainalossa tässä sitten vaan yritetään toipua ja jospa pääsisi jossain vaiheessa kirjaankin kiinni. Muutama aika hyvä olisi tuolla odottamassa mm. Tara Langen Vihermehu on kesken ja Coelhon Pyhiinvaeltaja olisi kirjastosta haettavana ja pari dekkariakin löytyis... Olis nekin 100% parempia kuin Paratiisihotelli - Ruotsi :D :D :D Tosin tuo ohjelma on ollut tälle aivottomalle olotilalle aika sopiva. Tässä sohvalla kun itsensä tuntee lähinnä yksisoluiseksi amebaksi... niin ohjelmat sitten olotilan mukaan.

Rakkaudella
iive

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Rakkausviikonloppu

❤️❤️❤️

Upea rakkausviikonloppu takana! Kyllä nyt jaksaa taas jatkaa arkea eteenpäin. Vietettiin viikonloppua miehen kanssa kahdestaan kun Lintunen lenteli extempore reissulle Mammalaan. Vähän piti tehdä hommiakin kyllä mm. isomman siivouksen merkeissä, sillä tänään juhlittiin 9v. Lintusta, mutta kerettiin myös viettää sitä yhteistä kahdenkeskeistä aikaa, jonka tärkeyden on huomannut jotenkin nyt entistä enemmän. Toki kun Lintunen alkaa olla jo aikamoinen neiti ja sillä on omia juttuja jo, niin sen muutoksen myös itsessään huomaa. Minä olen minä, nainen, ihana, en pelkkä äiti. Sama juttu toisinpäin miehen suhteen. En koskaan halua elämääni sitä tilannetta kun lapsi muuttaa pois kotoa ja me miehen kanssa katsottais toisiamme ja kysyttäis, että hetkinen, kukas toi toinen onkaan ja mitäs yhteistä meillä nyt sitten onkaan kun sitä lasta ei siinä enää ole.



Eilen saatiin myös nauraa ihan hillittömästi kun käytiin katsomassa Komediafestivaali On The Road - Stand Uppia. Ihan huikeat maisemat tuolla Riihivuoressa, en ollut koskaan käynyt tuolla aiemmin.



Yllättäen illan suosikkejani olivat mulle ennalta ei niin tuttu Niko Kivelä, joka avasi shown ihan mahtavasti ja yllätyksekseni myös Krisse Salminen (joka tvssä ei ole ollut mun suosikki). Sami Hedberg, josta ajattelin eniten tykkääväni, oli vähän laimea ja Ali Jahangiri oli hyvä, mutta aika rajua settiä se vetää. Välillä nauratti, mutta myös vähän hirvittikin ne jutut. Ali on kuitenkin radiossa mun suosikki, siellä se on ehkä leppoisampi ja iloisempi tyyppi.

Keikan jälkeen suunnattiin kaupungille syömään ja terassille. Mulla on ollut kauhea kammo gluteenittomien ravintolahampurilaisten suhteen (kiitos Amarillon märän, sienimäisen hampurilaissämpylän), mutta Revolutionissa oli aivan mahtavat hampparit (nii ja viinit :D )



Tänään ei olis millään jaksanut herätä. Vaikka niitä viinejä nyt ei muutamaa enempää tullut juotua, niin valvominen ja varmasti tämän viikon yövuoroputki verottivat vieläkin. Täytyy sanoa, ettei yhtään olisi kiinnostanut tehdä yhtään mitään. Onneksi kuitenkin sain itseni piristettyä ja ihan hyvän fiiliksen kuitenkin päälle juhlapäiväksi. Ja fiksuna oltiin tehty tosi paljon etukäteen. Tälle päivälle jäi vain salaatin teko sekä tarjottavien esille laittaminen. Tosin klassinen kaupassakäyntikin piti sitten tuusata kun lauantaina unohtui ostaa vaikka sun mitä.


Juhlien jälkeen vielä suunnattiin uimaan ja yllätyksekseni olinkin niin piristynyt, että painelin puolen tunnin uintitreenit lillumisen sijaan. Treenien jälkeen vielä punaherukoiden putsaamista ja pakastamista Tomi Kokon webinaarin säestämänä ja nyt on smoothieainekset kasassa kun pakastin on ääriään myöten täynnä marjoja! Loput vuoden marjat täytyy siis kuivata kuivurilla. Omenasoseelle olen toiseen pakastimeen jättänyt pienen kolosen, sillä pitäisi tulla hyvä omenavuosi ja voihan niitä kuivatakin.


Ihanaa viikkoa odotan innolla, vaikkakin työntäyteistä, mutta jotenkin hyvä fiilis kuitenkin tulevasta. Vielä viikko LIFWiin, jee! Aika kovin odotuksin sitä kohti mennään.

Rakkaudella
iive

lauantai 4. elokuuta 2018

Ravintoremontti-kiertueella

Eilen piti olla ihan vaan kotipäivä, löllöilyä ja sellaista yövuorojen jälkeen. Kaverin kanssa mesetellessä kävikin sitten niin, että meikäläinen istui auton rattiin ja suunnattiin kimpassa Keuruulle Tomi Kokon Ravintoremontti-kiertueelle. Kaverini on ollut Tomin Lean in Five Weeks-haasteessa jo ihan alkuaikoina ja toimii nyt mentorina nykyisissä haasteissa ja on ollut tänä vuonna Ravintoremontti-kiertueellakin apuna, joten musta tuli siis vähän niin kuin apulaisen apulainen tai apulaisen autokuski tai jotain sellaista :D mutta pääasia oli viettää päivä yhtä inspiroituneessa seurassa kuin itse on ja päästä kuuntelemaan Tomia kun Jyväskylän Paviljongin keikka jäi silloin keväällä ikävästi väliin.


Ja ei olisi oikeasti voinut olla paremmin näin, sillä kun Paviljongissa oli se 500 ihmistä vissiin, niin nyt saatiin pienemmissä puitteissa hyvin erilaista settiä ja olipa mahtavaa, että porukka innostui myös vuoropuheluun! Ettei ollut sellaista, Tomi puhuu, kaikki muut vaan kuuntelee, juttua. Saatiin esittää myös kysymyksiä ihan missä vaiheessa vaan luentoa ja itsekin sain muutamaan mielessä olevaan kysymykseen hyvät vastaukset.

Keuruun jälkeen suunnattiin vielä Mänttä-Vilppulaan ja kuunneltiin jutut vielä toiseen kertaan, mutta hyvän puhujan kyllä tunnistaa siitä, että eipä ollut ulkoa opeteltu setti, sillä osittain jutut oli tietysti samat, mutta ne myös elivät yleisönsä mukaan ja olivat näin ollen erilaisia joiltakin osin. Keuruulla oli myös mukana Ilkka Koppelomäki joka oli myös hyvin innostava tyyppi. Ilkka puhui ihmisistä, suhteista ja innostumisesta ja täytyy sanoa, että ei ollut kyllä turhaa puhetta se. Ihan mieletöntä on se, että enää ei todellakaan puhuta vain siitä syödäänkö perunoita vai ei, vaan puhutaan myös siitä miltä meidän päässä ja etenkin sydämessä tuntuu, puhutaan henkisestä hyvinvoinnista, yhteydestä muihin ihmisiin ja yhteydestä itseen. Tomikin näitä asioita painotti ja hienoa on kyllä se!

Oikeastaan kaiken tämän ihmisistä, ystävyydestä, omasta porukasta, innostumisesta ym. puhumisen myötä aloin miettiä taas omaa osallistumistani LIFWiin. Olen kyseenalaistanut sitä, koska onko mitään järkeä jos nämä kaikki perustason asiat ovat jo kunnossa? Kuitenkin olen tällä tiellä ihan helkatin yksin. Toki blogistaniasta on apua, joistakin Facebook-ryhmistä löytyy samantyyppisiä ihmisiä ja omasta elämästäkin löytyy joitain ystäviä, jotka elää tätä samaa, mutta silti koen, että kaipaan sitä ryhmävoimaa, kaipaan sitä ihan älyttömästi... kaipaan paikkaa, joissa voin hehkuttaa onnistumisia ja toisaalta, joissa voin pyytää tukea vaikeaan hetkeen.

Rupesin miettimään myös tilannettani ihan erilaiselta kantilta. Koen olevani loppusuoralla, ne suurimmat asiat ruokavalion ja painonpudotukseen vaikuttavien asioiden kanssa on tehty. Jos jatkan vain näin, paino putoaa ilman sen suurempia tuskia, se voi tosin viedä kauan, mutta sehän vaan on hyvä. Ainoa vaan, että kun tässä mun projektissa se painonpudotus ei ole se pointti, sillä nyt pitäisi pikkuhiljaa ottaa se askel mm. liikunnan suhteen, että saavuttaisin sen oikeasti hyvän kunnon ja fyysisen terveyden. Mitä tapahtuu kun aloitan treenaamisen? Kun aloitan ihan oikeasti tavoitteellisesti kehittämään lihaskuntoa? Tässä tilanteessä, tällä rasitustasolla ja tällä ravitsemuksella kaikki on ok. Ei ole fibroa ja kaikki rullaa. Mitä tapahtuu kun vaihdetaan tasoa? Pitääkö minun tehdä kaikki tämä ihan yksin? Niin kuin tähänkin asti. Miksi en voisi ottaa mukaan ihan jäätävää määrää ihmisiä, jotka on tehneet sen jo ja ihmisiä, jotka ovat kanssani kenties samassa tilanteessa?
Ja tästä kaikesta jaarittelusta voi varmaan arvata, että kyllä! Osallistun pian alkavaan LIFWiin ja katotaan kuinka siinä käy :) ja passaako se mulle.


Hmm... ei oo kuvassa yhtään pulleroa, ei <3 JEE!

Mäntän keikka loppui puoli kymmenen jälkeen, joten olipa pitkä päivä, onneksi oli eväät kunnossa ja Keuruun ABCllä sain ihan mahtavaa palvelua. Listalla oli vain ranskista ja hampparia, salaattipöytä löytyi, mutta se oli keliaakikon painajainen. Kysäisin sitten, että olisko mahdollista saada puhdas salaattiannos keittiöstä broilerifileellä ja yllätyksekseni asiasta ei edes tarvinnut vääntää vaan sain ihan mahtavan annoksen salaattipöydän hinnalla. Aika paljon gluteenittomat on saaneet vääntää asioista ABCllä (ja joka paikassa lähes ylipäätänsä), mutta tänään tähdet oli vissiin jossain tosi hyvässä asennossa kun kaikki rullasi ilman vastoinkäymisiä.


Nyt on jotenkin hyvä fiilis kyllä. Tiedän, ettei mun tartte enää jatkaa tätä mun ElämäKunnossa-projektia yksin, vaan pääsen isoon innostuneeseen porukkaan mukaan. Innostuneena ja inspiroituneena siis jatketaan. Tämä viikonloppu tuokin ihanaa piristystä ja vaihtelua arkeen, sillä tänään vietetään parisuhde-iltaa (ne ihmissuhteet!!!) ja tehdään jotain vähän spesiaalimpaa (ja mulle haasteellista) kun mennään Stand Up-kiertueelle ja huomenna juhlitaan 9v Lintusta sukulaissynttäreiden merkeissä (ne ihmissuhteet!!!).

keskiviikko 1. elokuuta 2018

KesäKunnossa - Palkinto

KesäKunnossa-projekti oli ihan mahtava. Tykkäsin erityisesti meidän aamulenkeistä joita tehtiin yhdessä perheen kanssa vaikkei kaikki niin hyväntuulisia just aamusta olleetkaan. Niistä lenkeistä tuli hyvä olo. Nythän on toisaalta ihan "turha" tehdä aamulenkkiä kun työmatka ajaa saman asian, mutta ehkä vapaapäivisin? Näistä aamu-uinneista tykkään eniten! Tai nyt yövuoroja tehdessä ne on vissiin ilta-uinteja auringonnousulla? No joka tapauksessa ei pöljä idea uida, sitten pyöräillä kotiin ja siitä nukkumaan. Tällä hetkellä helle vain verottaa kyllä päivällä nukkujaa vaikka kuinka olisi ikkuna auki, silmälaput silmillä ja tulpat korvissa. Kuuma on ja hankala nukkua. Vaikka tiedänhän mä, että kohta tätä tulee ikävä <3


Ruokajutut onnistuivat reissussa myös yli odotusten. Etenkin se kuinka stressitöntä se loppujen lopuksi oli vaikka välillä piti kyllä kauppaa kävellä edes takas ja miettiä mitä ihmettä sitä nyt tänään söisikään, mutta sama juttuhan se on kotonakin välillä. Aina ei keksi mitä tekis mieli ja mikä olisi siihen tilanteeseen optimaalisinta.

Paino on jumittanut viimeiset kaksi viikkoa, välillä vähän nousikin, ei ihme kun helteet iski päälle ja menkat. Viimeisten päivien aikana painonpudotuksessa on tapahtunut muutos ja se on laskenut noin 2kg. Yhteensä paino on siis tippunut nyt n.7kg. Siihen "unelmapainoon" siis matkaa enää vain toiset samanmoiset eli sen 7kg tai enemmän tai vähemmän. Sitten on hyvä kun on hyvä olla. Kaikista parasta on se tapa miten se on tapahtunut. Ei kituutusta, ei mitään kieltoja vaan hyvää ruokaa, toki se on terveellistä eikä mitään mättöä ja perusarkiliikuntaa.

Muutos on ruokailutottumuksissa toisaalta mitätön, toisaalta kun sitä vertaa aikaisempiin "laihduttamisiin" (nythän en siis periaatteessa edes laihduta), niin ero on hillitön. Voin syödä mitä keho sanoo ja esim. mitään mättöpäiviä ei tarvitse. 2014 olin elämäni parhaassa kunnossa Bikini Challengen myötä, kyllä olin hyväkuntoinen, mutta kyllä uskon tuon rupeaman myös sairastuttaneen minut fibromyalgiaan. Muistan cheattipäivänä ostaneeni mm. pussillisen erilaisia jäätelöitä ja syöneeni ne kaikki! Elämä oli myös pelkkää kalori/annoskokolaskentaa, treeniä (välillä pakkosellaista) ja kieltäymyksiä. Toki sieltäkin löytyy niitä hyviä ruokia eikä siinä, niitä samoja teen edelleen ihan vaan koska ne on hyviä.


Tänään oli luksusta kun suuntasin "aamupalalle" Espresso Houseen, sillä kahvi oli kotoa loppu. Otin broilericaesar-salaatin aamupalaksi ja jääkahvi kylkeen. Aivan sairaan hyvää. Tuossa salaatissa on taatusti jotain koukuttavaa ainesosaa kun se maistuu vaan niin hyvälle :D en tahdo tietää mitä ;) jotain aromivahvennetta varmaan...


Itseään pitää myös ilahduttaa välillä, joten palkinnoksi hienosta projektista, ostin itselleni Polar a370 Fitnessmittarin. Nimi on kyllä hieman huvittava :D kun en ole todellakaan kauhean fitness...
Kesäloman aikana pidin ranteessa vanhaa Polar Loopia ihan vain testinä. Aiemmin tuon käyttäminen on vetänyt minut hieman väärille urille kun viimeisiä aktiivisuusprosentteja on pitänyt väenvängällä saada täyteen vaikka kuinka olisi väsynyt tai lepopäivä. Loopin käyttö olikin haaste itsellleni. Voinko kestää sen, että aktiivisuusprosentit eivät joka päivä olekaan täydelliset? Ja koska homma sujui hienosti, niin mikäpäs siinä. Uusi Polar mittaa sykkeen ranteesta, joten saan mukaan myös uimisen ja pyöräilyn joita Looppi mittaa aika huonosti tai ei lainkaan. Ne ovat kuitenkin iso osa päivittäistä aktiivisuuttani. Päivän testin perusteella täytyy kyllä tuumata, että tällä uudella Polarilla aktiivisuus tulee nopsemmin täyteen kuin Loopilla kun se ottaa siihen sen sykkeenkin mukaan, vaikka nostin aktiivisuustasoakin. Kaikenlaista toimintoa mittarista tuntuu löytyvän ja muokattavuuskin tuntuu hyvältä mm. harjoitusohjelmien ym. suhteen. Saa nähdä kuinka paljon ominaisuuksista nyt ylipäätänsä edes tulee käyttöön :)


Käteen tuo uusi Polar tuntuu mukavammalta kuin Looppi. Muistuttaa lähinnä rannekelloa ja on ihanaa ettei se koko ajan heilu. Ranneke on jopa hieman joustava. Harmi vain että sirompi S-koko on valkoinen, täytynee investoida vielä värilliseen rannekkeeseen...

Mittarin hankin lähinnä sen vuoksi, että koen olevani siinä pisteessä (taas) että voin alkaa ottaa lihaskuntotreeniä ja muutenkin enemmän treeniä mukaan elämään. Tällä kertaa en halua uupumusta ja takapakkia, joten mm. sykeseuranta on sen suhteen todella hyvä. Kohonnut leposyke kun kertoo tarpeesta levätä ja ottaa vähän iisimmin. Myös unipalaute kiinnostaa ja ilmeisesti se tässä mallissa on jo ihan kohtalaisen hyvä. Kaikkihan on suuntaa-antavaa, mutta kuitenkin, on edes jokin suunta. Voi että, odotan kyllä innolla sitä, että saan muutettua liikkumistani nyt tästä arkiliikunnasta hieman tavoitteellisempaan suuntaan. Tosin on tämä arkiliikuntakin kyllä ollut aivan mielettömän tehokasta ja uskon, että tällä olen saanut luotua niin hyvää peruskuntopohjaa, jollaista minulla ei koskaan ole ollutkaan.

Ihan mahtavaa <3
Rakkaudella
iive


tiistai 31. heinäkuuta 2018

Fibromyalgiasta vapauteen vol???

Onko Fibromyalgiasta parantuminen mahdollista?

Olen ollut useammalla täysin oireettomalla jaksolla fibron kanssa. Nykyinen oireeton jakso on kestänyt jo 7kk, lähemmäs 8kk. Aiemmat jaksot 2-8kk. Yhteistä näillä kaikilla jaksoilla on ollut vihermehujen juominen, vitamiinitankkaus, suoliston kunnon korjaaminen (tärkeä minulle koska minulla on myös keliakia), HYVÄT YÖUNET, pätkäpaastoilu, stressinhallinta, itselle sopivan liikunnan harrastaminen, positiivisuuden ylläpitäminen ja elämästä nauttiminen toisin sanoen, kipeäksi tulee joka tapauksessa (jos tulee), niin miksipä jättää jotain kivaa sen vuoksi tekemättä.


Minä en ole fibromyalgia ja fibromyalgia ei ole minä. Lähes koko kesä on kulunutkin niin etten muista koko fibron olemassaoloa lainkaan. Silloin kun keho käy kierroksilla ja ylikuumentuu, silloin olen kyllä tarkkana, koska en vain halua fibron palaavan mistään hinnasta.


Ruokavalio on ollut tärkeässä osassa. Keliakian vuoksi syön gluteenitonta ruokaa, nykyään lähes viljatonta, sillä gluteenittomat tuotteet ovat täynnä kaikenlaista aika epäterveellistäkin mm. lisäaineita ja muunneltuja tärkkelyksiä tietenkin. En tiedä suosittelisinko ilman keliakiaa välttämään viljatuotteita? Ehkäpä kuitenkin jättäisin väliin ne pullamössöleivät ja pitäytyisin hyvissä luomuleivissä ja kaurapuurossa. Jos viljatuotteet turvottaisivat yhtään, sitten en söisi. Pastankin pystyy hienosti korvaamaan esim. kasviksilla. Spiraalileikkuri on ihan mahtava, sillä saa hetkessä spagetin näköistä kasvissuiroa, jonka voi sitten syödä raakana tai kypsentää hieman, toki sitä pastaakin pitää syödä joskus. Onneksi olen oppinut kuuntelemaan kehoani milloin se kaipaa hiilihydraatteja. Mitä enemmän liikun, sitä enemmän se niitä tarvitsee, jos syön niitä liikaa se väsyttää ja tekee olon vetämättömäksi.


Sokeriton on ehkäpä kaikista tärkein. Sokeria kerran viikossa pieniä määriä tai satunnaisesti, se on ok kun on saanut tilanteen rauhoitettua. Välillä olin pitkäänkin ilman sokeria kokonaan.  

Maitotuotteita käytän niukasti, täysin maidottomallakin olen ollut, mutta sen en koe olevan tarpeellista minulle. Käytän lähinnä hapanmaitotuotteita, kahvimaitoa ja juustoa.   

Ruokani sisältää paljon kaikkea ihanaa kuten kasviksia, lihaa (marinoimatonta), kalaa ja etenkin hyviä öljyjä. Syön smoothieita ja juon vihermehuja lähes päivittäin, jompaa kumpaa nyt ainakin kerran päivässä. Marjoja menee paljon! Smoothieen on helppo lisätä myös päivän hyvät rasvat mm. oliiviöljy (luomu extra virgin), camelinaöljy ja tahini sekä roppakaupalla kasviksia.  

Vihermehut ovat vain sitä kaikkein parasta boostia. Aluksi kun sain mehustimen, tuntui etten voi päivääkään olla ilman. Nyt kun olen tankannut vihermehua sen kaksi vuotta niin tahti on hidastunut, mutta kyllä se mieliteko sieltä sitten tulee kun keho sitä tarvitsee. Nyt kun kurkkukausi alkoi, niin jopas teki taas vihermehua mieli!


Liikun paljon, olen kevään ja kesän mittaan tanssinut, uinut, joogannut, venytellyt, kävellyt, pyöräillyt, tehnyt vähän lihaskuntojumppaakin. Hyötyliikuntaa tulee tunteja päivässä mm. kasvimaalla (kastelukannujen kantaminen käy työstä kun ei ole vesiletkua) ja marjastamassa. Jatkossa toivon, että syksyn myötä voin lisätä lihaskuntoliikunnan määrää kun hyötyliikunnan määrä vähenee. Liikunnasta pitää myös osata palautua, se on ehkäpä vaikeinta!

Liikunnan pitää kuitenkin tuottaa iloa. Jos liikuntaa ei ole harrastanut, niin sen ilon löytäminen voi vähän kestää, mutta kyllä ne omat lajit sieltä löytyy jos vain tahtoo. Mitään hikipäässäverenmakusuussa liikuntaa en harrasta juuri lainkaan. Kunto on noussut aivan valtavasti aika lempeälläkin liikunnalla. Tosin tanssiessa tuli kyllä aikamoisen hiki ja sykekin nousi, mutta sillä ei ollut niin väliä koska se oli samalla niin hauskaa! Pyöräilyn kanssa oli vähän toinen juttu, sitä piti oikein opettelemalla opetella rakastamaan. Nyt sekin jo sujuu kevyesti.

Ja eipä voi muuta kuin painottaa etenkin sitä luonnossa ulkona liikkumista. Kävelylenkit luontopolulla asfalttitien sijaan, tai edes pururadalla, uiminen järvessä, hiihtäminen metsässä ja jäällä, marjastus, sienestys, kasvimaalla sormet mullassa... ei voisi olla parempaa! Ilmaiset ulkokuntosalit on jo monessa paikassa, kahvakuulan saa ulos tai edes parvekkeelle...


Palautuminen/ lepo/ ylivirittyneisyyden vähentäminen... siinäpä aika tärkeä kolmikko! Näihin toimii aika hyvin nykyään magnesium + l-teaniini, meditointi, syvähengitys, venyttely, lempeä jooga, Paranemisen Avain harjoitukset, lukeminen, ihan vain olemassa olemisen opettelu. Nukkuminenkin onnistuu nykyään paremmin, mutta heti huonot unet huomaa kehon voinnissa.

Olen oppinut nauttimaan myös kylmästä. Aloitimme Lintusen kanssa uimisen äitienpäivänä toukokuussa. Siitä lähtien on uitu lähes päivittäin ja monta kertaa päivässä. Siinä huomasin kuinka kylmä vesi on oiva palauttaja. Nyt olen harjoitellut myös kylmien suihkujen ottamista, minä joka aina palelin en palele enää juuri koskaan! Suihkut ovat tuskallisempia kuin kylmässä vedessä uiminen, jospa saisin tänä vuonna aloitettua sen avantouinnin?
Saunasta pidän myös. Käytän saunassa eteerisiä öljyjä, jotka rentouttavat. Saunon hyvin matalilla lämpötiloilla 50-60 astetta. Silloin pystyn rentoutumaan eikä huonoa oloa tule. Saunoessa yleensä olen pitkälläni välillä selällään, välillä mahallaan, niin koko keho lämpenee tasaisesti. Saunan jälkeen olon tasaa viileämpi suihku.

Ennen minua valvottivat erinäiset asiat. Aivoissa pyöri jatkuva rumba ajatuksia, pelkoja, ahdistustakin. Olen ajan myötä opetellut hiljentämään tämän rumban. Enää hiljaisuus ei ole ahdistusta, mieleen nousevat ajatukset ovat kestettävissä ja käsiteltävissä. En voi kuin suositella tähän asiaan tutustumista esim. Echart Tollen Läsnäolon voimaa suosittelen kaikille. Stressin kanssa kamppaileville Miia Huitin Stressikupla-kirja on ihan ykkönen. Sairauden kanssa taisteleville en voi tuumata kuin, että ottakaapa selvää Karita Aaltosesta, Uskalla parantua, on voimaannuttanut jo niin paljon ihmisiä ♡
Muita suosikkejani ja jatkuvia inspiraation lähteitäni ovat Susanna Tanni (Freetox), Olli Posti, Sami Sundvik, Jaakko Halmetoja, Tara Lange, Meri Mort, Kylli Kukk, Kirsi Ranto, Teemu Syrjälä, Raija Kivimetsä, Marja Ruuti, Tomi Kokko ja varmaan ihan sairaan moni jäi listalta vielä poiskin ♡









Pätkäpaasto on ollut uusi tuttavuus, sen sijaan, että syön jatkuvasti, olen todennut että on ihan ok syödä silloin kun on nälkä kunhan huolehtii, että syö sen 8h aikana sitten ne kaikki päivän kalorit, muuten illalla tulee hillitön nälkä. Smoothieni ovat niin tuhteja, että niillä kyllä jaksaa! Toki syön ihan normaalia ruokaakin, mutta erityisesti smoothiet pitävät usein huolen siitä, että illalla ei syöpötyshalua tule.
Pätkäpaastoiluhan auttaa mm. kehon autofagiaan, joka on kehon puhdistautumista. Olen paljon miettinyt sitä, onko kohdallani fibro-oireilut olleetkin sitä ettei autofagia ole päässyt toimimaan ja olen ollut "täynnä kuonaa"? Toinen syy on ollut varmasti myös vuosikaudet kestäneet univaikeudet, nukahtamisen vaikeudet ja yölliset heräilyt. Tällöinkään ei autofagia toimi kunnolla.
Autofagia on kehon sisäinen kierrätysohjelma, jonka avulla kuona ja turha aines siivotaan soluista ulos ja tärkeät osat käytetään energiantuotantoon ja uusien solujen rakennusaineena. Tämä mekanismi on oleellinen osa taistelussa niin syöpää kuin monia rappeumasairauksia, kuten alzheimeria tai Parkinsonin tautia vastaan. Tähän liittyvistä löydöistä japanilainen solubiologi Yoshinori Ohsumi sai lääketieteen Nobel-palkinnon eli vajaat miljoona euroa. Yle.fi
Lisäravinteita olen käyttänyt jos jonkinlaisia. Olen muutaman oikein tehostetun kuurin ottanut erinäisillä vitamiineilla ja tällä hetkellä en käytä kuin ns. ylläpitoon näitä. Tehostettuna olen ottanut C, B ja D-vitamiinikuurit, magnesiumia, probioottia, Omega-3sta ja sinkkiä. Keväällä otin myös kuurin spirulinaa ja chlorellaa. Talvisin käytän smoothieissa usein viherjauhetta, joka sisältää myös näitä, mutta keväällä otin oikein superloadauksen chlorellaa ja spirulinaa puristetabletteina ja olo kyllä kieltämättä tuntui oikein energiseltä.
Spirulina on täyttä ravintoa! Spirulina on mikroskooppinen makean veden levä, joka on kuivattuna tumman sinivihreää jauhetta. Spirulinan painosta yli 60% on täysipainoista hyvin imeytyvää proteiinia, joka sisältää kaikki ihmisen tarvitsemat aminohapot. Lisäksi spirulina sisältää runsaasti hivenaineita – kuten rautaa, seleeniä ja jodia, sekä vitamiineja ja niiden esiasteita. Spirulinan ravintoarvoista kertoo melko paljon se, että NASA ja Euroopan Avaruusjärjestö ehdottivat 1990-luvun alussa spirulinaa yhdeksi pääasialliseksi ravinnonlähteeksi pitkille avaruusmatkoille.
Chlorella on mikrolevä, joka on saanut nimensä lehtivihreän – eli klorofyllin mukaan. Se on spirulinan kaltainen ravintoainepankki, joka ravitsee ja puhdistaa kehoa. Puhdistamon Chlorella sisältää yli 65% proteiinia kuivapainostaan, sekä erittäin runsaasti mm. beetakaroteenia, kalsiumia ja magnesiumia. Chlorellan soluseinä on rikottu patentoidulla menetelmällä, joka parantaa ravinteiden imeytyvyyttä. Lainaus: Puhdistamo
Kaikki ylimääräiset lisäravinteet voivat kuitenkin rasittaa maksaa. Omat maksa-arvoni ovat ok, mutta taukoja on hyvä pitää välillä ja kuunnella mitä keho tuumaa. Esim. nyt ei tee mieli lainkaan spirulinaa ja chlorellaa, joten niitä en ota. Ilmeisesti saan myös omegoita smoothieistani niin hyvin, joten en niitä ota pillereinä lainkaan.
Tällä hetkellä käytän Terra Novan monivitamiinia, joka on kallis, mutta myös todella laadukas (vieläkin laadukkaampi löytyy mutten muista nimeä?), Puhdistamon probioottia ja MagneCit magnesiumsitraattia sekä muutaman kerran viikossa rautalisää (koska magnesiumsitraatti syö kehosta rautaa.) Puhdistamon TriplaMagnesiumin nimeen monet vannovat, omalla kohdallani se ei toimi valitettavasti vaan levottomat jalat palaavat lähes välittömästi ja palautuminen huononee. Ilmeisesti tällä hetkellä magnesium-tasot ovat kuitenkin kehossa ok, koska voin ottaa nyt sitä "suositeltua" annostusta ja tulen sillä toimeen.

Mielenkiinnolla jatkan projektiani Fibromyalgiasta vapauteen, hyvä kirjakin muuten! Siinäkin yksi inspiroiva ihminen lisää, Hanna Huttunen ♡

Rakkaudella
iive