sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Älä anna sun voimaa kenellekään!


Huikea messupäivä takana!
Rankka reissu ja aamulla heräsin hirmuisessa olotilassa, ihan niin kuin olisi krapula, sitä se bussissa istuminen valitettavasti teettää, oi kun olisi teleportaali <3

Vuoden alku on ollut aivan mahdoton, mutta toisaalta aivan upea ja ihana. Universumi (tai miksi sitä haluatkaan nimittää) tykittää täysillä.

Käynnissä on todella vahva kasvu omaan voimaan. Esiin on noussut kaikki sellainen, mikä estää oman loisteen kirkkautta. Et voi raahata enää mukanasi mitään, tai ketään, ellei se tue omaa kasvuasi. Kaikki mikä vie energiaasi, antamatta saman verran virtaavasti tilalle, jää elämän kierrätyskeskukseen. (Lainaus: Päivi Kaskimäki - Hidasta elämää)

Tiesin, että messumatka tulee olemaan minulle jotain tärkeää, sillä reissuun lähtö vain kertakaikkiaan tapahtui, soljui eteenpäin, ilman minkäänlaisia kommervenkkejä. Minua ikäänkuin työnnettiin matkaan. Ajatus täysin vieraiden ihmisten kanssa lähtemisestä ja eräänlaisesta aikatauluttomuudesta, olisi yleensä ollut minulle täysi mahdottomuus, olisin moisesta ollut aivan todella ahdistunut. Erona oli se, että tiesin, tiesin, että kaikki menee juuri niin kuin pitää ja niin menikin. Ystävällisiä kohtaamisia, mukavia pieniä juttutuokioita, mutta myös aikaa tuntea ja ajatella vain sitä omaa juttua koko pitkän bussimatkan ajan kotiin.

En usko, että aivan täysin vielä ymmärrän miksi messuille piti kertakaikkiaan mennä. Uskon, että sieltä kehkeytyy jotain aivan uutta tai jotain vanhaa juttua vahvistavaa, joka vie minua eteenpäin elämän polulla. Joistain jutuista sain jo kiinni, ehkä näistä on se jokin tai ne kaikki ovat yhtä tärkeitä...

Voima
Älä anna sinun väkeäsi - sinun voimaasi - älä anna sitä kenellekään! On myös sitä ulkopuolista voimaa ja väkeä (valonauttajiksikin heitä voi kutsua), mutta se oma voimasi, se on sinulle se tärkein. Kuuntele sitä, mitä se sanoo sinulle? Älä anna sitä muiden käyttöön, älä anna alentaa, pienentää tai vähätellä itseäsi vaikka kuinka olisit joukossa "erilainen". Kyllä se oma heimo sieltä jostain ympärille tulee. Ne jotka väkevöittävät voimaasi ja sinä heidän. Etkä enää ole yksin.


Luennolla mietin sitä kuinka vaikeaa onkaan elää loppujen lopuksi sitä omannäköistä elämää koska nyky-yhteiskunta vain tekee siitä todella vaikeaa kun kaupasta ei saa sitä ruokaa mitä söisit, asuminen niin kuin haluaisit - mahdotonta ja kertakaikkiaan yhteiskunta vaan pyörii sellaista pyörää, josta on vaikea irtautua, mutta joka päivä se on helpompaa vaikka ulkopuolelta sitä haastetaankin tai kyseenalaistetaan. Mutta se vain vahvistaa sitä tietoa ja tunnetta siitä, että tämä on se elämä mitä minä haluan! Ja joka päivä jatkuvasti uudet ihmiset heräävät ja alkavat kulkea sitä polkua - kyseenalaistavat sen vallalla olevan mallin. Ja joka päivä ne uudenlaisen elämän kulkijat jaksavat innostaa meitä muita jatkamaan matkaa ja näyttämään, että hei ihan totta tämä on mahdollista ja tämä onnistuu, et ole outo ja yksin, vaan me ollaan täällä myös!

Mutta lopulta, kukaan muu ei voi tehdä sitä sun puolesta.


Uskalla! 
Uskalla olla sitä mitä olet, loistaa omaa valoasi, sillä silloin olet se puhtain sinä. Uskalla olla eri mieltä. Uskalla seurata sitä omaa juttua, äläkä ole lammas, joka seuraa vain sitä mitä muut "lauma" tekevät. Uskalla Parantua, kyseenalaistaa se informaatio mikä meillä nyt on, sillä mitään edistystä ei tapahdu, eikä uutta löydetä jos alistumme vain nykyiseen informaatioon. Tosiasia on se, että ei kukaan oikeasti tiedä.

Mukaudu
Tämä sana on hieman haasteellinen, mutta kuulemani selvennys sen sijaan mainio. Sen toteuttaminen tässä nykymenossa - haastavaa - ei kuitenkaan mahdotonta.
Me kuulumme luontoon, metsään, emme kaupunkiin rakennusmateriaalien keskelle. Mukaudu - tuo luonto, kasvit, kivet, kaikki se niin mahdollisimman paljon lähelle sinua, syö mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa, sellaista mitä on sörkitty mahdollisimman vähän. Tai jos voit, mene itse sinne, luontoon, keskelle sitä kaikkea. (Ja suomessahan me voimme, todellakin!) Mukaudu takaisin sinne minne me kuulumme - luontoon.


Kävin siis kuuntelemassa
Raija Kivimetsää - Hortoilun pioneeria.
Sanna Wikströmiä - Hidasta Elämää sivuston perustajaa, uudenlaisen median luoja.
Teemu Syrjälää - Elinvoimainen mies-kirjan kirjoittaja, bloggaaja, Tarkastelussa ihminen videosarjan tekijä, tanssija ja mitähän vielä kaikkea :)
Marjut Hjelt - Loitsujen parantava voima, tietokirjailija, filosofian maisteri, akateeminen mutta millä twistillä!
Ja viimeisimpänä, mutta ehkäpä aivan parhaana <3
Karita Aaltonen - kävelevä ihme ja ihminen joka päätti ottaa oman voimansa käyttöön ja olla terve.

Ja oikeastaan jokaiselta löytyi ainakin se yksi ja sama sanoma - kuuntele itseäsi, sydäntäsi, kehoasi ja mieltäsikin (sitä uskalla myös haastaa, puhuuko siellä se oikea sinä vai jokin leima tai tunnelukko, jonka olet muilta itseesi ottanut?).

Ennen kotimatkaa hilppaisin vielä pikapikaa Töölönlahden rantaan ja hengitin. Hengitin niin vaan mahdottomasti. Onneksi kotona on hieman raikkaampaa ilmaa - metsässä.

iive


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)