keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Ei enää jossitteluja

Ihana aurinko helli meitä pari päivää ja täytyy tuumata, että onnea on työ jossa myös pääsee ulos, sillä sunnuntaipäivästä melkein puolitoistatuntia vietin ulkoillen upeassa aurinkoisessa pakkassäässä. Jännäsin hieman, että jäädynkö, sillä menin töihin suoraan uintitreeneistä, mutta tarpeeksi kun oli päällä vaatetta, niin ulkoilu meni hyvin palauttavana loppuverryttelynä (meillä töissä kun tuo lenkkeilyn vauhti ei aina niin päätä huimaa).


Uintitreeneissäkin oli aivan mahtavaa kun isoista ikkuinoista tulvi auringonvaloa altaaseen, saattoi kuvitella olevansa aivan jossain muualla... Meillähän uimahalli aukeaa arkisin vasta klo 14, joten iltavuoropäivinä ei ole toivoakaan päästä uimaan, mutta viikonloppuisin halli aukeaa jo klo 12 ja kun itsellä työtkin alkoivat vasta 13.30 niin hyvin kerkesi uida tunnin ja pikalöylyt vielä ottaa päälle.

Lintunen on ollut aivan mahtava treenikaveri. Ollaan nyt useampi kerta treenailtu vapaauinnin potkuihin lisää tehoa, kilpailuhenkinen lapseni voittaa mut kyllä 100-0 lähes joka kerta. Tuollainen täysillä uiminen kun ainakin mun jalat hapottaa tosi nopeasti. Toisaalta parin kiekan jälkeen yleensä aina helpottaa ja aika nopeasti on saanut tuohon potkuun lisää voimaa ja kestävyyttä. Samalla ollaan saatu Lintuselle hyvää hengästystreeniä. Hän kun jotenkin varoo hengästymistä ja ns. äärirajoille menemistä. Vähänkin kun tulee epämukava olo niin stopataan. Vaikka hän liikkuukin monta tuntia päivässä, on se paljon kävelyä, leikkiä ym. tasaista menoa, missä ei sitä hengästymistä kuitenkaan niin tule. Mutta kilpaillessa näköjään kaikki unohtuu, joten kaipa tässä täytyy rueta kilpailemaan... tosin nytkin uimassa olin "senkin inhottava apina" (mistähän se tänkin keksi???) ja uimalauta lensi mun päähän, kun sen yhden kerran olin metrin aikaisemmin altaan päässä kuin hän :D Ihanaa lapsen pettymyksien oppimista... :D Onneksi tätä mökötystä asiasta kesti ehkä sen 10sek. joten edistystä on tapahtunut!


Maanantaina oli hiihtopäivä. Toiveina olisi ollut päästä jäälle hiihtämään, mutta latuja ei oltukaan vielä tehty. Päädyin sitten meidän harjualueelle hiihtämään ja kipuamaan ja laskemaan mäkiä ylös alas. Ei ihan sitä mun lempihommaa kumpikaan. Ladulla koen olevani sellainen tasamaa-tyyppi, puskahiihtäjä. Pääasia on olla ulkona, liikkua ja että on kivaa, tyylillä ei todellakaan ole niin väliä. Kai nimityksenä voisi olla myös joku sunnuntaihiihtelijä.

Hikipäässä menevä urheilijahiihtäjä pitää varmaankin tällaista puskahiihtäjää aivan kauhuna, mutta onneksi tähän mennessä en ainakaan ole joutunut laturaivon uhriksi. Lapsen kanssa hiihtäessä etenkin olemme saaneet oikein kannustavia kommentteja, vaikkakin lapsi on maannut ehkäpä pitkin pituuttaan keskellä latua ja hikihiihtäjän on pitänyt sitten väistää. Tosin hiihtopaikkammekaan ei ole ollut se pahimpien hikipäiden suursuosiossa toisin kuin tämä harjualue... mutta eilinen maanantai-aamupäivä -10 astetta pakkasta ja kaikki muut töissä... eipä paljon muita hiihtäjiä näkynyt.

Toisaalta myös minulla on oikeus tuolla hiihtää aivan yhtälailla ja niin on lapsillakin, joten so what vaikka vähän tukkeena oltaisiinkin! Ladut ovat kuitenkin aivan kaikille hiihtäjille tarkoitetut <3


Liikunnan suhteen olen mennyt 2/2 systeemillä aikalailla. Eli kaksi liikuntapäivää ja niiden jälkeen 2 palautumispäivää. Fibromyalgiakipua ei ole ollut pitkään aikaan. Olisiko ollut tänä vuonna lainkaan? Väsymystä on kyllä ollut kehossa, mutta silloin on ollut sitten levättävä, kuten tänään. Eilen kävin hierojalla, joka teki kyllä todella hyvää kaiken hiihtämisen ja uimisen jälkeen. Juteltiin hierojan kanssa myös LPG hoidosta ja varasinkin jaloille hoitoajan. Mun jalathan ovat ihan tukkeessa, mutta niiden hierominen on minulle niin epämiellyttävää, että jospa tuo LPG-hoito olisi parempi. Hieroja ainakin kertoi, että juuri fibrot ovat tuosta LPGstä tykänneet. Saa nyt sitten nähdä parin viikon päästä miltä tuntuu.

Ainakin tällä hetkellä pätkäpaasto (16:8) tuntuu toimivan ja kroppa tuntuu palautuvan liikunnasta paremmin kuin pitkään aikaan. Ruokailun suhteen pätkäpaasto on jotenkin helpottanut niitä jumiutuneita ruokailumalleja ja ruoka-ainepelkoja. Olen pystynyt syömään ajattelematta kaloreita tai varsinaisesti ruuan annoskokoja. Etenkin rasvaa olen uskaltanut selkeästi lisätä ruokavalioon enemmän ja vieläkin enemmän voisi vielä lisätä.
Smoothieen (jonka syön lounaaksi) on etenkin ollut helppoa lisätä rasvaa sen jälkeen kun tajusi, että hei tännehän voin sen päivän oliiviöljyannokseni hurauttaa lähes kokonaan.


Lauantaina suuntaan bussilla Minä Olen Messuille Helsinkiin. Hieman jännittää lähteä porukassa, josta ei tunne ketään, sillä vakkarimessukaverini eivät tänä vuonna messuille lähteneet, niin ilmoittauduin tällaiselle "seuramatkalle" sitten. Messuilla aika kuitenkin menee pitkälti luentoja kuunnellen ja väliajoille puuhaa riittää näytteilleasettajien kamppeita katsellen.

Muuten elämässä aivan selkeästi puhaltaa aika jännät tuulet. Meidän alalla on käynnissä työehtosopimus-neuvottelut ja aika tiukkaa tuntuu olevan. Huomenna meilläkin alkavat nämä "työtaistelut" jotka siis tarkoittavat sitä, että tehdään juuri sitä työaikaa, mikä työvuorolistaan on merkattu :D Hieman kyllä huvittaa se kuinka tähän suhtaudutaan. Ainakin mediassa on ollut aikamoisia kommentteja. Jotkut ovat olleet ilmeisen järkyttyneitä siitä kun hoitajat eivät enää annakkaan pitää itseään kynnysmattoina. Hoitotyö kun kuitenkin on kutsumusammatti, valitettavasti se kutsumus kun ei vaan elätä, sillä kutsumuksella kun ei voi ostaa ruokaa tai maksaa vuokraa.

Uusi puheenjohtaja Tehyllä tuntuu aikas napakalta tyypiltä, jolla on kanttia sanoa, että nyt riittää! Ja jotenkin muutenkin tällaista energiaa on ilmassa, mutta ei ns. räkyttäen tai tapellen vaan todeten, että tämä ei nyt vain enää käy minun elämässäni ja tämä energia tuntuu kyllä aika monessa paikassa ja asiassa...
Kali edustaa egon ja mielen kuolemaa, kaiken sellaisen purkua, joka ei enää palvele korkeinta valoa. Kali edustaa raivoisaa mutta ehdotonta rakkautta, kuoleman kautta uuteen elämään nousemista. Henkilökohtaisessa elämässä tämä saattaa tarkoittaa sitä, että oma sielu ja sydän vaatii saada linjautua sen mukaan, mikä sinulle on todellisuudessa totta - näyttää se ulospäin miltä hyvänsä tai vaatii se minkälaisia toimia tahansa. Ei enää jossitteluja, selityksiä eikä itsensä laiminlyöntiä. Nyt astutaan kaapista ulos. On muutoksen aika, on aika ottaa uusi, rakkauteen linjautunut valo sisään! (Deepthi-Be The Light You Are)
iive

ps. Hyvää draivia antaa muuten elämään myös se, että mä nukun öisin! En jotenkin vieläkään voi uskoa sitä todeksi, mutta se fiilis aamuisin on ihan älytön kun heräät sikeästi nukutun yön jälkeen <3 Täytyy sanoa, että i h a n a a !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)