torstai 1. helmikuuta 2018

Tunnesyöjän Pätkä- & Herkkupaasto

Olen viimeaikoina törmännyt usein pätkäpaastoon ja tajunnut, että toteutan tuota itsekin elämässäni, tosin en mitenkään järjestelmällisesti vaan tahattomasti. Pätkäpaastoan etenkin iltavuoropäivinä, sillä usein syön päivän viimeisen aterian töissä noin klo 17 ja seuraavan kerran vasta aamulla.
Paastosta tulee usein noin 18h mittainen ja päivän aterioita ovat olleet aamupala + vihermehu, lounassmoothie (tuhti) ja kotiruokapäivällinen. Tämä on tuntunut hyvältä.
Olen toisaalta jopa miettinyt, että tätä voisi toteuttaa hieman järjestelmällisemmin, mutta tähän asti olen toteuttanut ns. intuitiivista syömistä eli syön silloin kun on nälkä ja sitä mitä keho kertoo tarvitsevansa, koska liiallinen syömisen säätely voi laukaista syömishäiriön taas päälle. Järjestelmällisempää pätkäpaastoa aloin ajattelemaan kuitenkin kun kuulin autofagiasta ja että paastoamalla 12-16h sitä voi aktivoida.
Autofagia on kehon sisäinen kierrätysohjelma, jonka avulla kuona ja turha aines siivotaan soluista ulos ja tärkeät osat käytetään energiantuotantoon ja uusien solujen rakennusaineena. Tämä mekanismi on oleellinen osa taistelussa niin syöpää kuin monia rappeumasairauksia, kuten alzheimeria tai Parkinsonin tautia vastaan.

Kun ruoansulatukselle ja elimistölle antaa hieman paastoa, niin autofagia käynnistyy. Mitä pidempään paastoaa, sitä tehokkaampaa se on.
Oma syömishäiriötausta (bulimia, ahmimishäiriö) ja tunnesyöminen kuitenkin ovat rajoittaneet tätä ajattelua. Eikä oikeastaan ole ollut virtaakaan keskittyä tähän, vielä. Minun on helppoa innostua aina jostain oikein paljon, noudattaa sitä erittäin tarkasti juuri prikulleen kuuntelematta mitä keho sanoo ja jos keho sanoo -Ei! enkä sitä kuuntele, niin siitähän ei hyvää seuraa. Joten tällä kertaa keskityn asiaan pikkuhiljaa tunnustellen. Jos tätä pätkäpaastoa aikoisi jatkaa järjestelmällisemmin, tulisi minun huomioida etenkin ruuan laatua vieläkin paremmaksi. Etenkin tämä "aamupala" tahtoo jäädä turhan huonoiksi ravitsemuksellisesti.
Toisaalta tällä vapaalla meiningillä olo tuntuu hyvältä, paino on tippunut pikkuhiljaa, joten onko tarvetta mennä tiukempaan suuntaan jos luontaisestikin kaikki tuntuu rullaavan kivasti ja tällainen syöminen ei tunnu tällä hetkellä ainakaan ruokkivan syömishäiriötä?


Tammikuun pidin herkkupaastoa ja tipatonta. Ajatus lähti ihan kokeilusta ja siitä ettei tehnyt enää mieli mässyttää tai tissutella. Paasto sujui hyvin ja kun aika oli tarpeeksi lyhyt, oli vastaantulevat mielihalut helppo siirtää tulevaisuuteen joka kuitenkin oli tarpeeksi lähellä. Tiistaina lähdimme Kuopioon pienelle minilomalle miehen työmatkan ohessa ja sovin itseni kanssa, että reissussa herkkupaasto loppuu. Hieman jännäsin tuleeko se jättimättö-tahdon syödä kaiken olo, niin kuin esim. dieeteillä on ollut, mutta eipä tullut. Tämä oli yllätys itselle. Johtuuko se siitä, että kuitenkin söin normaalisti dieettaamatta vai olenko oppinut jo viimeinkin jotain? Se jää nähtäväksi.

Loppujen lopuksi ns. nämä kaksi "vapaasyömispäivää" menivät ihan hyvin. Söin Ikeassa tyytyväisenä broilerinfilettä bearnaisekastikkeella ja ranskalaisilla (en tosiaankaan jaksanut syödä koko annosta, huh!) ja illalla shoppailun (shoppailu piti kyllä sisällään enimmäkseen kiertelyä ja katselua) ja 2h kylpylässä uimisen jälkeen kävimme syömässä Amarillossa.

Illaksi olin ostanut gluteenittoman lakun ja Fazerin uutuus kookossuklaan (huom. ei ole gluteeniton täysin vaan saattaa sisältää tuote!).  Amarillon ruoka oli niin tuhti etten sitten näitä herkkujanikaan syönyt kerralla vaan muutaman palasen maistoin. Laku oli ihan jees, vähän liian salmiakkinen, mutta muuten hyvä ja plussaa koosta, sillä aiempi vaihtoehto on ollut ostaa lakua pussillinen, joka on taas aivan liian paljon lakua.
Fazerin kookossuklaa oli yllättävän kookoksinen, mutta aivan liian suklainen ja imelä. Saatan syödä toistekin tai sitten en.

Illalla pari lasia viiniä riitti mainiosti ja fiilis oli kaikenkaikkiaan koko hommasta niin hyvä, että aion jatkaa herkkupaastoa ja tipatonta toisenkin kuukauden. Helmikuun lopussa alkaa hiihtoloma ja sinne on vastaavaa minilomaa suunniteltu, joten siellä sitten herkutellaan seuraavan kerran. Saa nähdä jääkö tämä pysyväksi tavaksi?

Sokos Hotellit mainostivat aika isostikin, että heidän gluteeniton aamupalansa tulee nyt muuttumaan. Tämä koski myös muita allergiaruokavaliota ja käsittääkseni myös vegaanit tullaan huomioimaan jatkossa paremmin. Jos nämä muutokset olivat jo Sokos Hotel Puijonsarvessa tulleet käyttöön, niin täytyy myöntää, että kakkoseksi jäi Scandicille. Ei aamupalassa mitään valittamista ollut, mutta ei kyllä hehkuttamisen aihettakaan. Plussaa on toki se, että jatkossa pitäisi aamupalan olla standardi kaikissa Sokos Hotelleissa. Tällöin myös katastrofiaamiaiset jäisivät pois, mikä on tosi hyvä juttu.


Plussaa oli myös se, että valitsemani tattarileipä oli kuitenkin sulatettu oikein eli se oli suht kosteaa ja mehevää eikä yhtään kuivaa niin kuin näiden kohdalla monesti on. Muroina tuttua ja turvallista sitä ihan samaa mitä aina joka paikassa.


Aamupalan jälkeen suuntasimme Kuopion Taidemuseoon, jossa oli meneillään kolme eri näyttelyä. Taiteilijan matkassa (Kuopion taidemuseon peruskokoelmat), Kaunista kauhua, sekä Suomi100-teeman Suomen taiteen tarina-näyttely.

Saimme matkaan Tutkimusmatkailijan korin, joka oli kyllä ihan täyden kympin juttu. Pienellä yksinkertaisella twistillä tuotiin lapsivierailijalle aivan uusi ulottuvuus taidemuseossa käyntiin. Tämä tutkimusmatkailijan kori oli suunniteltu Taiteilijan matkassa-näyttelyyn ja sisälsi eri aisteja stimuloivia juttuja mm. "kaukoputken", tunnustelupussin (sisältö salaisuus), tuoksupurkkeja, höyhenpurkin (lintuteemaiseen näyttelyhuoneeseen) sekä peilin. Jokaisessa näyttelyhuoneessa oli muutama eri tehtävä liittyen välineisiin ja esillä olevaan taiteeseen.



Kaunista kauhua näyttely, ei uponnut oikein kumpaankaan meistä. Lintusella etenkin on jokin "inhoan pääkalloja" vaihe kaikkien Monster High-juttujen jälkeen. Tähän liittyy jotenkin tarve vieläpä korostaa sitä mainitsemalla joka ikisen pääkallon tai siihen viittavan jutun kohdalla, ettei hän pidä pääkalloista ja ällöistä jutuista.
Ja no, itsekin pidän enemmän esteettisesti kauniista taiteesta. Etenkin sudenkorennon "syömis"video oli molempien mielestä kertakaikkiaan inhottava.



Suomen taiteen tarina, no ehkä se oli vain niin nähty. Kyseessähän on Ateneumin kiertävä näyttely ja se on ns. pikkusisarus Ateneumissa esillä olevaan saman nimiseen näyttelyyn, jonka olimme jo käyneet katsomassa. Joten tästä syystä niin nähty-olo ja lisäksihän kaikista upeimmat teokset ovat siellä Ateneumissa eivätkä kiertämässä ympäri suomea.
Kuitenkin on erittäin hienoa lähettää tällainen näyttely kiertämään (Rovaniemi, Oulu, Kuopio), koska kaikilla ei tosiaankaan ole mahdollisuutta lähteä käymään Ateneumissa asti.
 Suomen taiteen tarina johdattaa läpi Suomen taiteen kehityskulun 1800-luvun alusta 1960-luvulle. Teemoina ovat maisemamaalaus, henkilö- ja kansankuvaus sekä tärkeät kuvataiteen suuntaukset symbolismi ja modernismi. Ateneumin taidemuseon kokoelmista koottu näyttely tuo Kuopioon sekä klassikoksi nousseita teoksia, mutta myös harvinaisempia poimintoja nimekkäiltä taidemaalareilta ja kuvanveistäjiltä. (Lainaus: Kuopion taidemuseo)

Kulttuurikierroksen jälkeen suuntasimme takaisin Ikeaan. Olimmehan jo edellisenä päivänä käyneet tuolla kierroksella ja sen pohjalta ideoineet mitä oikeasti kotiin tarvitaan. Lintuselle syntyi valtava tarve uudistaa hänen huonettaan ja tottahan tuo oli, että kesäisen huoneiden vaihtorumban jäljiltä hänen huoneensa oli jäänyt vähän puolitiehen.
Kotiin päästyämme alkoikin siis sisustus ja järjestelyhommat ja onnea on kätevä äiti (ja isä), jotka muutamalla ruuvilla, liimapuulevyllä ja maalilla saavat ihmeitä aikaan. Hommia jatketaan vielä tänään, joten itselle onnea on kolmas vapaapäivä.


Edellisen päivän raskaat ruuat pyörivät vielä vatsassa, joten aamupalan jälkeen lounaaksi ja välipalaksi riitti pelkkä Kaleface-mehu. Iltasella syötiin remppahommien keskellä vielä pakastepitsaa ja sainpa siinä tulipalonkin aikaiseksi kun sain leivinpaperin syttymään ahdettuani 3 peltiä yhtäaikaa uuniin. Onneksi pitsat säästyivät ja kotikin.

Eilen oli kotimatkalla erityisen ihanaa kun aurinko paistoi aivan mielettömän kirkkaasti lähes koko matkan ajan. Jännä ilmiö esiintyi pelloilla ja järvillä, ne kun olivat aivan täynnä sumua. Ilmeisesti kosteus lähti nousemaan kun pakkanen kiristyi.


Jotenkin maagista oli myös välillä nähdä kuinka aurinko ja täysikuu loistivat kirkkaina vierekkäin, kuu näkyi todella kirkkaana ja selvästi kun aurinko jäi hitusen verran pilvien taakse. Kännykän kameralla näistä ei tietenkään kuvaa saanut, mutta huikean näköistä oli!
Eilenhän oli siis täysikuu ja samalla kuunpimennys. Aikamoiset energiat liikkeellä!

Helmikuun alku tuntuu hyvältä. Aamulla laitoin Lintusen kouluun ja iloitsin kun ulkona oli jo ennen yhdeksää ihan valoisaa. Kesä tulee ja kesäloma <3 ja syksyllä tulee vielä lisäloma kun suuntaamme Torreviejaan <3 <3 <3 Jo se, että matka on varattu tekee onnelliseksi. On aivan todella ihana fiilis jo vähän etukäteen ajatella miten ihanaa se onkaan. Meri, aurinko, suolajärvet...


iive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)