perjantai 9. maaliskuuta 2018

Onko terveystietoisuus kontrolloivaa syömistä?

Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä kuinka kauhean tarkasti ehkä suhtaudumme (jotkut meistä siis) tiettyihin asioihin elämässämme. Tietoisuus asioista on lisääntynyt aivan valtavasti, samoin myös vastatietoisuus eli ei ole enää yhtä linjaa jonka mukaisesti asiat menisivät. Yksi miettimistäni asioista on ollut liikunta ja ihmisen keho. Tätä olen tuuminut etenkin tyttären kohdalla kun hänen liikkumistaan on analysoitu ihan kyselytasolla (koulun lähettämä tutkimuskysely, me vanhemmatkin saatiin omamme). 80-luvulla en ainakaan muista, että olisi laskettu tunneissa saati minuuteissa sitä kuinka paljon liikuin ja mitä harrastin. Minä olin lapsi ja lapset liikkuvat ja leikkivät ja olihan silloinkin niitä lapsia, jotka eivät niin liikkuneet. Eikä silloin kukaan miettinyt millainen liikkuvuus minulla on kehossani...


Toinen juttu on tietysti syöminen, jota kaikki analysoivat, arvottavat tai sitten eivät. Putouskin teki tästä sketsin kuinka ruoka-terveystietoisia nykyään jotkut -myös minä- ovat. Myös netin Dieetti-bisnes kukoistaa ennennäkemättömällä tavalla. Kaikilla on syömisestä ainakin joku mielipide.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on vuosikausia vallinnut dieettimentaliteetti, hiljainen vaatimus kontrolloida syömistä. Laihduttamisesta puhutaan kaikkialla ja syömisen ja elämisen hallintaa pidetään osoituksena hyvästä itsekurista. Keho näyttäytyy holtittomana ja oikeullisena vastustajana, jota meidän on kahlittava ja huijattava saavuttaaksemme jotakin parempaa. Tällaisen ajattelutavan seurauksena monet ihmiset kontrolloivat syömistään tavalla, joka etäännyttää normaalista syömisen säätelystä. Jo alle 10-vuotiaat lapset ovat alkaneet tarkkailla syömistään. (Lainaus: Patrik Borg: Tunne nälkä! s.7)
Tämä blogi aloitti laihdutusblogina. Aihealueet ovat pyörineet liikunnan, terveyden, hyvinvoinnin, henkisyyden, luontoyhteyden ja vaikka kuinka monien muiden asioiden puitteissa. Silti se alkuperäinen syy aloittaa blogi oli tervehdyttää itseä ja samalla seurata omaa suhdetta ruokaan, painoon, kehoon ja tätä kautta mahdollisuuksien mukaan estää haitallisten mallien siirtyminen omalle tyttärelle.

Tuntuu, että olen samassa pisteessä kuin aloittaessa, vaikka en oikeasti edes ole. Tunne johtuu siitä, että en ole koskaan päässyt siihen tavoitteeseen, jonka joskus kauan sitten kuvittelin olevan hyvä. Ja se kolmas asia on siis paino. Yhteiskunnallisesti hyväksyttävä paino-indeksi, jonka mukaan me ja me muut arvotamme itseämme ja toisiamme. Pääsin kyllä normaaliin paino-indeksiin, mutta sekään ei ollut riittävä, sillä aina olisi voinut olla vielä vähän laihempi. Se, että jouduin myös lopettamaan salilla treenaamisen oli myös jonkinlainen itsetunnon vai minkä lie kolautus. Voiko laittaa blogiin tägin treeni jos se treeni onkin vaikkapa uimista, joogaa, tanssia tai muuta punttien nostelun sijaan? Onko tämmöinen treenaaminen treenaamista lainkaan?

Totuus tästä hetkestä kuitenkin on se (vaikka paino-indeksi tällä hetkellä on mitä on), että nyt sairaudesta huolimatta treenaan monipuolisesti ja liikunta/kehonhuolto kuuluu päivittäiseen elämääni. Syön paremmin, terveellisemmin ja nautinnollisemmin kuin koskaan. Olen siis oikeastaan siinä pisteessä jota olen aina tavoitellut! Nyt minun ei tarvitse muuta kuin jatkaa näin. Aika huikeeta!

Lapsen suhteen koen onnistuneeni myös, sillä hän on valtavan monipuolinen syöjä, liikunta kuuluu jokapäiväiseen elämään ja hän on terve lapsi. Hänellä on järkevä suhtautuminen ns. karkkeihin ja herkkuihin. Eikä hän vietä koko päivää ruutuja tuijottaen (paitsi kipeänä ehkä :D ) Silloin on aivan sama jos hän menee siellä "yläkäyrillä". Jostain syystä yhteiskunta haluaisi kuitenkin arvottaa lastani tällä perusteella sen sijaan, että huomioisi nämä kaikki edellä mainitut hyvät asiat.


Olen törmännyt käsitykseen minusta, joka on laittanut miettimään paljon sitä olenko edelleen kontrolloiva syöjä, sillä minulla on paljon ns. kiellettyjä ruoka-aineita. Patrik Borgin Tunne nälkä! kirjaa lukiessa pääsin pyörittelemään ajatuksiani oikein urakalla. Tämä oli oikeasti tosi hyvä juttu, sillä minulle selkeni moni asia. Etenkin näiden "kiellettyjen ruokien" suhteen, joita olen tänä vuonna makustellut. Kirjassahan kehoitetaan jakamaan ruuat 2 eri kategoriaan, mutta minulla kategorioita on 3, sillä listaltani löytyvät "Kielletyt ruuat, joita EN halua syödä" ja tämä on nimenomaisesti se kategoria jonka mukaan minua pidetään tiukkiksena ja outona.


Tajusin viimein, ettei minun edes tarvitse ajatella noita kategorian 3 ruokia. Ne ovat sellaisia joita en halua syödä, joten miksi edes miettiä niitä tai jotenkin puolustella itseänsä niiden syömättömyydestä. Tokihan asia huomataan, sillä loppupelissähän kaupat ovat täynnä juuri näitä ruokia. Mutta jos minä en halua syödä sokerijogurttia, niin ei minun tarvitse. Eikä se muuten kuulu kellekään.
Olen myös huomannut, että keliakia on aivan huippu pelastus minulle, sillä vältyn n.99% kaikista sosiaalisista pakkosyömistilanteista kuten vaikkapa palaverin kahvipöydässä. Keliakian vuoksi kukaan ei kysy miksi en syö pullaa, keksiä tms. Kiitos keliakia!

Listaukseni "sallituista ruoka-aineista" on loppupelissä valtava jos luettelisin siihen aivan kaikki erikseen. Pääasiallisesti ne ovat ruokia joilla ei ole tuotesisältöä lähes lainkaan tai se sisältää vain muutamia ainesosia. Porkkanan tuotesisältö kun vaan on porkkana jne. Tällä viikolla tekemäni todella simppeli porkkana-bataattisosekeitto oli esimerkiksi aivan taivaallisen hyvää!

Niin ja terveellistä :D


Mietityttävin osasto on "kielletyt ruoka-aineet joita haluaisin ehkä syödä". Ehkä siksi, että tämän kategorian suhteen olen juuri nyt prosessissa. Nämä ovat juttuja joita olen nyt päätynyt syömään vain kerran kuussa, mutta hyvillä mielin. Tosin loppupelissä silloinkin olen miettinyt, että haluanko kuitenkaan niitä syödä? Saanko niitten syömisestä oikeasti mielihyvää vai onko aivoni koukuttuneet vain ajatukseen -Jäätelö/irtokarkit/Fazerin sininen/keksit/sipsit on hyvää- kun ne ei edes ole ja niiden syömisestä tulee fyysisesti paha olo!?! Onneksi nyt jo alkaa löytymään jonkinlaisia muitakin vaihtoehtoja.

Ja kotona kokatessa voi aina hyvillä mielin syödä vaikka ranskalaisia. Nämä bataattiranskikset ja Onigirazut on muuten sairaan hyviä, samoin avocado-aioli <3


Onko siis kontrollointia jos haluaa syödä terveellisesti?
Ehkä jos se rajoittaa sellaista syömistä jota haluaisit oikeasti syödä. Jos esimerkiksi kiellettyjen listalta löytyy hedelmiä, marjoja, kasviksia joita oikeasti itse haluaisit syödä, mutta jokin "terveysväittämä" sen estää. Tai jos terveellinen syöminen vähentää syömisen nautintoa, sillä myös terveellinen ruoka voi olla upean makuista.

Itse voin viimein todeta, että en ole enää kontrolloiva syöjä. Nautin täysillä siitä ruuasta mitä nykyään syön. Syön hyvällä omalla tunnolla myös niitä "ei niin terveellisiä ruokia". Harjoittelen päivittäin suhdettani syömishäiriöön ja toivon, että tällä systeemillä ahmimiskohtauksille ei enää ole tarvetta. Pyrin siihen, että terveellinen ruoka tuo minulle niin suuren nautinnon ja myös tarpeellisen ravitsemuksen, ettei minun tarvitse ahmimisella niitä ainakaan korjata. Ja se etten halua syödä tiettyjä ruoka-aineita, sillä ei ole mitään merkitystä. On niin paljon ihmisiä jotka eivät halua tietyistä syistä syödä sitä tai tätä. Miksi siis minunkaan pitäisi syödä kaikkea?

Patrik Borg kehoittaa jättämään vaa'an omaan arvoonsa, sen suhteen olen miettinyt myös toisenlaista tapaa... sen sijaan että kieltäisin vaa'an olemassaolon ja jonkin tietynlaisen painon arvottamisen... niin taidan nousta vaa'alle tästä lähtien joka aamu ja todeta sen jälkeen olevani ihana ja arvokas. Näytti vaaka ihan mitä tahansa! Toimisikohan se?

Rakastakaahan itseänne ihanaiset <3

iive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)