torstai 15. maaliskuuta 2018

Pysytkö sun tiellä? Vai lipsutko?

Upeasti virtaavien tammi ja helmikuun jälkeen maaliskuu on tuottanut aikamoista tuskaa. Virtaava energia on tuntunutkin tukkoiselta ja keho jäykältä. Tuntuu, että tökkii, tökkii, muttei kuitenkaan niin, että oltaisiin väärällä tiellä, vaan pikemminkin sillein haastavasti, että osaatko, pysytkö sun tielläsi vai lipsutko?

Kaikesta nukkumisesta huolimatta olen herännyt aamuisin kuin jyrän alle jääneenä ja jäykkänä, vaikka olen siis nukkunut todella hyvin, voisin nukkua lähes koko ajan. Aloinkin miettiä voisiko tämä liittyä taas raudanpuutosasioihin ja nappasinkin rautalisän apteekin hyllyltä kokeiltavaksi.

Mutta vaikka energia on ollut nyt tällaista, olen niin ylpeä itsestäni, että olen pysynyt nyt sillä valitsemallani tiellä, sillä väsyneenähän on helppo lähteä lipsumaan vanhoihin tapoihin. Onneksi ne tavat eivät edes enää tunnu omilta, jotain on tapahtunut?


Uutena asiana elämään on tänä vuonna tullut tanssi ja jooga (taas). Ystävän innoittamana päädyin muutamalle tanssin kokeilutunnille ja sille tielle jäin. Iloa tanssista kurssilla mennään askelkuvioita ja sarjoja, mikä on vuosien jälkeen ihan mahtavaa! Se aivotyöskentely päässä, jonka tuo tanssikuvioiden pähkäily aiheuttaa, se tuntuu ihan mahtavalta! Aika nopeaan ne kiemurat siellä päässä asettui kohdalleen, niin kuin joskus ennen.

Tanssimeditaatiossa liikutaan taas intuitiivisesti ja voidaan käydä aika syvissäkin vesissä. Eilisellä tunnilla muistan fiilistelleeni jossain vaiheessa surumielisesti sitä kuinka ankealta keho tuntuukaan, harmitti että olen tällainen raasku koko nainen, mutta onneksi tunne ei kestänyt kauaa ja se kehokin sieltä aukesi pikkuhiljaa edes jonkin verran ja lopuksi sain nauttia myös siitä tanssin iloisesta flowsta.

Törmäsin myös yhtenä iltana herättävään videoon Facebookissa. Video sai melkein kyynelehtimään (minuun on iskenyt joku yllättävä herkkyys).
Videossa esiintyy Arthur, jonka työ armeijan laskuvarjohyppääjänä vaati jalkojen ja selän terveyden ja lääkärit sanoivat miehelle, ettei hän koskaan enää kävele kunnolla. 15 vuotta hän uskoikin niin ja oli jo antamassa periksi. Kunnes yksi joogaohjaaja uskoi häneen ja päättäväisyydellä hän saavutti valtavan muutoksen. "Vaikka en pysty siihen tänään, se ei tarkoita, ettenkö pysty siihen joku päivä. Älä ikinä anna periksi."


Jotenkin tuo video herätti ja paljon. Siitä sai sellaista positiivista energiaa ja sen myötä aloitin 30pvän Joogahaasteen. Haastetta tulen tekemään rennolla otteella kehoa kuunnellen esim. eilen 2,5h tanssimisen jälkeen joogat jäi tosiaankin väliin, samoin tehdessäni 12h työpäivän. Valikoin Youtubesta ihan sattumanvaraisesti hyvältä tuntuvan haasteen ja ohjaajan. Muutaman joogapäivän perusteella vaikuttaa oikealta valinnalta. Ohjaustyyli resonoi vahvasti ja harjoitukset ovat sopivan mittaisia n. plus miinus 30min.
Olis upeaa jos jossain vaiheessa keho oikeasti pystyisi tähän sillein sulavasti ja voisin silminkin nähdä jotain muutosta. Ei ehkä 30 päivässä, mutta vaikkapa 60 tai 90 päivän jälkeen? Olenkin ottanut itsestäni valokuvan joka päivä. En oikeastaan siksi, että näkyisikö kuvassa laihtuminen tai muu, vaan muuttuuko olemukseni energia? Millainen fiilis silmistä paistaa minäkin päivänä?


Tuumailin tuossa taannoin, että nyt elämä tuntuu juuri sellaiselta hyvältä. Ruoka-asioissa minun ei tarvitse tehdä kompromisseja tai tuntea syyllisyyttä koska kaikki ruoka mitä syön on yksinkertaisesti 100% sitä mitä haluan syödä. Jos seuraavana "herkkupäivänä" tekee mieli mennä Mäkkiin syömään niin sit menen. Tosin luultavasti menen kuitenkin Trattoria Aukiolle syömään risottoa ja jotain muuta hyvää, koska synttärit <3 ja koska se ruoka on vaan tosi hyvää <3
Ruoka-asioissa ainoat mutkikkaammat jutut on reissaamiset, koska kotona ruuan voi tehdä kätevästi ihan itse alusta asti, juuri sillä tavalla niin kuin haluaa. Huoltoasemilta tms. kun on vaikeampi löytää mitään järkevää syötävää. Pelastuksena on tähän mennessä ollut kauppojen salaattibaarit kun ei ravintoloistakaan meinaa saada järkevällä hinnalla syötävää.

Liikuntakin tuntuu hyvältä, on kävelyä, uintia, hiihtoa tms. satunnaisesti myös ja nyt tanssia sekä joogaa. Lihaskuntoharjoittelu vielä listasta puuttuu, mutta jooga saa nyt tehdä sen virkaa. Ei ole mitään mitä olisi liian vähän tai mitään mistä pitäisi ajatella "että tuotakin vielä pitäisi tehdä". Vaan kaikki on aivan niin kuin pitää.

Odotan mielenkiinnolla mitä nyt tapahtuu kun kaikki on niin sanotusti juuri niin kuin pitää, tasapainossa. Miten keho tulee reagoimaan ja alkaako energia virtaamaan? Onko minun mielikuvani siitä, että näin pitää asioiden olla, oikea? Sen saa varmaan tässä parin kuukauden sisään nähdä paraneeko vai huononeeko olo, vai pysyykö ennallaan?


Tänään on vielä työpäivä (tai itseasiassa yö) 6/6 ja sitten pari päivää vapaata <3 Sääennuste vaikuttaisi suopealta esim. hiihtämiselle. Ilmassa on pakkasesta huolimatta vähän kevään tuntua, joten on varmaan viimeiset hetket jäällä hiihtämiselle.

Ihanaa loppuviikkoa <3

iive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)