sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Erään häpeän selättäminen ja kun elämä on onnea

Facebook nostatti muistoihin vanhan blogipostauksen, jossa olin päättänyt luopua häpeästä kun kaapista ei löydy mitään päälle puettavaa, kun kaikki on liian pientä ja päädyin laittamaan ne odottamaan laatikkoon päivää "parempaa". Lopetinkin häpeilyn ja käytin tyytyväisenä niitä sopivia vaatteita ja taisi sinne laatikkoon jossain vaiheessa muutama vaate lisääkin lentää.

Tässä yksi päivä, viikko pari sitten, satuin purkamaan sen laatikon, lähes kaikki vaatteet sopivat päälle taas. Jee! Olen onnellinen. Etenkin siitä, että kalliit kompressiovaatteet mahtuu taas päälle. Tosin ei niitä näissä kesälämmöissä pysty pitämään, mutta mahtuvat kuitenkin!

Olen ollut onnellinen ilman tätäkin, mutta kyllähän se ilostuttaa kun saa kivat vaatteet taas käyttöönsä.


Taas mietin tässä mahtavassa boostissani, että olisiko nyt se kerta kun ahmimishäiriö ei enää koskaan palaisi. Peukkua sille, että saisin jatkaa tässä moodissa koko loppuelämän. Freetox-life on vaan niin mun juttu ❤️❤️❤️


Vietin äiteen luona pari vapaapäivää. Huvitti kun viime sunnuntaina palattiin kotiin ja jo maanantaina olin pakkaamassa uutta reissukampetta. Muina päivinä kun ei ollut aikaa kun oli kaikenlaista muuta kuten kasvimaalle veden kantamista.
Äiteen luona sainkinkin kokkailla taas jotain ihan uutta, nimittäin kuhaa ja sepäs oli hyvää! Kalatiskin hinnoilla tätä ei kyllä raaskisi ostella, mutta onnea on kalastavat tuttavat joilta tämmöistä herkkua saa.


Kuhan paistoin yksinkertaisesti pannulla voissa, maustoin suolalla ja pippurilla. Kylkeen varhaisperunoita ja tilli-jogurttikastiketta. Ehkä yksi yksinkertaisimpia, mutta parhaimpia kokkauksiani ikinä.


Torstaina ja perjantaina nautittiin VekaraVarkaudesta Lintusen kanssa ja hänen teatterikurssinsa ensi-illasta. Paljon on tytär oppinut keskittymistä ja tekemistä viime vuoteen verrattuna. Ja näytelmän teksti, joka käsitteli tämän vuoden teeman mukaisesti ihmisen ja luonnon suhdetta, oli erityisen miellyttävä. Toivottavasti kurssilaisetkin ovat jotain aiheesta oppineet ja miettineet näytelmää työstäessään. Luonto on 💚💚💚


Vekarakulkue oli tosi hieno ja vauhdikas. Samoin oli Seikkailujen saari missä Studio&Ateljee Vimman pyörteissä mm. maalattiin, musisoitiin, tanssittiin, naurettiin ja matkustettiin köysilossilla. Ja ihan parasta oli kun äitikin huolittiin mukaan. Ennen viikon alkua mulle nimittäin tuumattiin, että kelpaan vain kuskiksi, mutten mukaan koska Lintunen on jo niin iso, nyyh! Mutta heltisi se sitten mulle kuitenkin 💗



 
Julkkiksia löytyi myös paikalta :D 



Käytiin myös taas uimassa ja enpä muista milloin viimeksi olisin hypännyt laiturilta järveen. Oli nimittäin niin kylmää vettä ettei sinne muuten pystynyt menemään.
 

Tänään ja eilen saikin nautiskella oman vakiorannan lämpimistä vesistä. Kastelukannutreenien jälkeen oli kyllä ihan tarpeenkin. Tällä viikolla kun on saanut joka kerta palstalla käydessä kantaa useamman sataa litraa vettä per kerta. Tänäänkin tunnin verran. Kunto kasvaa! Tosin ilmeisesti huomenna tämäkin lysti loppuu, mikä toisaalta on ihan hyvä. Luonto kaipaa vettä.

Polkupyörä mantrakin alkaa tuottaa tulosta kun työmatkan ylämäkipyöräily ei tunnu enää missään. Liekö syy mantran vai kasvaneen kunnon...

Viimeinen viikko ennen lomaa lähtee huomenna käyntiin. Vaikka onkin hyvä boosti ja elämä hymyilee näinkin, niin kyllä sitä lomaa odottaa. Meillä onkin miehen kanssa hyvä kesälomaprojekti tulossa. Aiotaan katsoa nimittäin, että voiko kuorsauksen parantaa Freetox meiningein. Jos on jotain hyviä vinkkejä niin pistähän tulemaan!

Rakkaudella
iive!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)