sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Meillä kaikilla on vaan se yksi elämä

Mun elämältä on monta kertaa tippunut pohja pois, tai siltä se on tuntunut, mutta silti olen saanut sen uuden mahdollisuuden jatkaa sitä elämää ja kun sieltä pohjalta on rämmitty ylös, niin sitä elämää on jatkettu vieläkin vahvempana, kokeneempana ja kiitollisempana tästä elämästä mitä on meille suotu.

Viikonloppu vietettiin ihanissa häissä. Relattiin, nautittiin, rakastettiin, iloittiin ❤️ Eipä olis voinut olla parempaa. Seura ja puitteet mitä mahtavimmat ❤️





Viime viikon menin taas aikalailla puhdistuskuuri meiningeissä. Tuoretta, raikasta, freshiä ruokaa. Paljon, paljon vihreää ja marjoja myös. Lpg:ssä kävin tehostamassa nesteen (ja kuona-aineiden) poistoa myös.

Hirveä ikävä on Lintusta, joka kesälomailee, elämä on tyhjää (ja kun mieskin on ollut reissutöissä)! Mutta olen sen tyhjyyden nyt yrittänyt panostaa omaan hyvinvointiin. Kunnon lepoon, liikkeeseen ja ruokaan. Uskomattoman hyviä tuloksia on tullut taas viikossa, tosin viikonlopun relailut varmaan siinä suhteessa hetken näkyy, mutta se mitä ne antaa henkisesti onkin sitten taas sitä toista puolta mikä pitää ottaa huomioon, henkistä hyvinvointia. Tosin häätarjoilut oli kyllä ihan priimaa mm. villisikaa ja hirveä ja hirmu hyviä kaloja, mutta myös hyvää viiniä joten siispä tänään ruuaksi pitsaa ja kokista kun kotiuduttiin lähes 250 kilometrin kotimatkan jälkeen. Syytän tästä autossa istumista, viinillä ei tiettävästi ole osuutta asiaan :D

Loma alkaa kahden viikon päästä ja ajatuksissa on pyörinyt totaali lepo kuntoutusprojektista. Toteuttaisi asioita vain intuitiolla. Toisaalta, onhan se mahtavaa kun olisi 4vkoa energiaa pistää itseensä ja perheeseensä. Etenkin kun nyt jo elellään aikalailla leppoistetumpaa arkea. Mulla on kova tavoite vuoden loppuun mennessä ja tätä vauhtia jos asioita tapahtuu niin saavutan sen etuajassa. Mutta elämähän on, kuten viime vuosikin osoitti. Kun surin miehelle sitä, että nyt vasta olen saanut korjattua ne viime vuoden vauriot kropasta ja mielestä aikalailla hyvin, että meni niinkö yli vuosi hukkaan, tavallaan... Onneksi tällä kertaa mies oli se, joka osasi katsoa asiaa sieltä oikealta kantilta kannustavasti ja oikeassahan hän oli. Ilman viime vuotta, en olisi näin vahvasti tällä mun omalla polulla nyt ja tuskinpa saisin näin hyvää tulosta aikaan ❤️ Nyt voin edetä ilman menneisyyden painolasteja. Ne on käsitelty, ainakin toistaiseksi :)

Elämä on kyllä toisaalta opettanut sen, että eipä tuota kauheasti kannata suunnitella ja miettiä. Kyllä sitten loman alkaessa kroppa kertoo jatketaanko kuntotusprojektia tiiviimmällä tahdilla vai otetaanko lepotaukoa, että turhapa sitä on miettiä näin etukäteen.

Ensi viikko tuo tullessaan hieman hassua elämänjärjestystä kun jo keskiviikkona palaan savoon. VekaraVarkaudesta sain tuomion, että kuskiksi kelpaan :D Ehkäpä siis fiilistelen muutoin ja annan lapsen nauttia saamastaan itsenäisyydestä. Nyt kun hän on tarpeeksi vanha osallistumaan kaikkeen ilman vanhempien valvontaa, joten pitäähän siitä saada ottaa ilo irti! Viikonloppuna alkaakin loppurutistus kohti lomaa. Pari LPG-hoitoa vielä siihen väliin niin ollaan kesälomakunnossa ❤️

Rakkaudella

iive

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos :)