perjantai 2. joulukuuta 2016

Superenergiaa mistä sitä saa?

Voihan elämä taas!

Viime viikonloppu meni täydellisessä koomassa, fibrokivut jylläsivät todella pitkästä aikaa ja ei kertakaikkiaan jaksanut tehdä mitään, joten siispä lepäsin. Mies oli tainnut unohtaa millainen olen kun on kipupäivä ja ihmetteli menoa, mutta no niinpä minäkin olisin ehkä ihmetellyt jos hän olisi yht'äkkiä ollut sellainen kuin minä olin.

Tuumasipa tuo mies vähän, että onko sellainen kuntoutus nyt niin hyvästä kun sieltä tulee niin kipeäksi? En tiedä minkälaiset käsitykset ihmisillä kuntoutuksesta on, mutta rankkaa se on. Paljon joudut ajattelemaan, elämään viikon pois omista ympyröistä "vieraiden ihmisten kanssa". Elämä on aikataulutettu kuntoutusohjelman mukaan ja ruuastakaan et saa päättää itse. Lisäksi tähän fyysiset aktiivisuudet päälle. Sinänsä kuntoutus ei kuitenkaan kovin rankkaa ole, mutta koska kaikki on erilaista kuin normaalisti niin se on asia mistä Fibromyalgia ei vaan kertakaikkiaan tykkää. Fibro tykkää siitä, että samat asiat tapahtuvat samalla lailla joka päivä ja siihen yhtälöön ei mahdu extemporematkat lappiin valitettavasti, ainakin jos terveenä haluaa olla.


Mutta oikeastaan tuo elämä tulee tästä viikosta, ei niinkään viikonlopusta. Siitä kun heräät aamulla ja kaikki on taas hyvin (korkeapaine auttaa), tiedät jo, että tänään salille, tänään on hyvä päivä. Sitä hyvää päivää on jatkunut kyllä koko viikon. Salille ja lenkille, uimaan, salille, suursiivous ja tänään pikkujoulut (tosin yöksi vielä töihin).
Salilla oli testissä uudet kompressiovaatteet ja I'm in Love! Ei enää kertaakaan treenejä ilman näitä! Muutenkin esim kompressiosäärystimet on olleet päivittäin jalassa parantamassa pohkeiden aineenvaihduntaa ja jumitusta. Vois sanoa että taivaallista!

Ja se onnellinen olo, jota ei edes irtisanomisilmoitus voi latistaa. On niin vahva tunne siitä, että kaikki järjestyy (tosin saan jatkaa työssäni, mutta eri firmassa) ja menee ihan just niin kuin pitääkin.


Ruuat on olleet kyllä supereita edellisviikon kärsimyksiin verrattuna 😁 Lähilihaa, tikkuperunoita uunissa, kalaa, riisiä, paljon salaatteja, tuoretta, puhdasta ja hyvän makuista. Ja hapankaalia 💚



Uutena otin testiin 5am kaakaon, joka pohjautuu Tomi Kokon 5am coffeeseen, mut kun kahvia en juo niin siksi kaakao. Aivan sairaan hyvää ja mikä energia! Mies tuumasi jo, että kohta mä hinkkaan hammasharjalla täällä listanpäällysiä jos vielä vähän energiaa tulee. Mut taidan suunnata nää energiat ihan jonnekin muualle! Totta on että olen stimulanteille todella herkkä ja siksi esim. lopetin sen kahvin juonnin kun tunsin ettei se vaan sovi mulle. Mut tästä tulee todella erilainen olo kuin kahvista.

5am kaakao
pakuriteetä
3tl raakakaakaojauhetta
luomuvoita 1 rkl
MCT-öljyä 1 rkl
kookosöljyä 1 tl
macaa 1 tl
lucumaa tai tocoa 1 tl
ripaus Cayannepippuria

Lisäksi oon ropsautellut sekaan myös mm. aitovaniljaa, kurkumaa ja kanelia.


Tomi Kokolta löytyy muuten tällä hetkellä aivan mielettömän hyviä videoita, uusin lääkäri Olli Sovijärven haastattelu oli todella hyvä. Samoin Sami Sundvikin ja Jaakko Halmetojan setit. Ja on siellä paljon muitakin, koska toi Ollin jakso oli vissiin joku 16sta. Olli Sovijärvi on yksi niistä tyypeistä joita olen seurannut jo tosi kauan. Jo silloin kun kukaan ei oikein näistä asioista mitään puhunut ja hän teki Helsinki Paleota Jaakko Savolahden kanssa.

Mä olen pitkään miettinyt tätä Tomi Kokkoa, et mikä tyyppi tää on, mutta kun katsoo sen "shown" alle niin tykkään. Erityisesti tykkään siitä intohimosta mikä hänellä on ja siitä kuinka hän jakaa omaa tietään hyvinvointiin. Ei tarvitse ostaa mitään valmennusta kun pelkästään seuraamalla saa jo paljon juttuja itselleen. Ja esim. juuri 5am coffeen ja Green monsterin reseptit löytyy ihan vapaasti hänen sivuiltaan. Että eivät ole "vain harvoille ja valituille" = niille joilla on rahaa.

Patrik Borg on kanssa sellainen jota olen seurannut myös pitkään. Hieman hän on liikaa mun makuun siellä virallisterveellisellä linjalla ja välillä mietin saavutetaanko sillä kaikella sallivuudella ja superlempeydellä niitä tuloksia. Toisaalta kenenkään läskiksi haukkuminen ei auta yhtään mitään. Patrik on tänään blogannut sokeririippuvuudesta ja mä vaan edelleen mietin sitä suolistoasiaa tässä. Että jos sokeri ei aiheuta fyysistä riippuvuutta niin mites se suolistonäkökulma?

Suolistonäkökulmalla tarkoitan sitä, että se mitä syömme vaikuttaa suolistomikrobeihin. Jos syömme paljon sokeria niin ruokimme sokerilla eläviä mikrobeja ja jos taas emme syö, niin näitä "sokerimikrobeja" on vähemmän, jolloin sokerin himokin tuntuu ainakin itsestä laantuvan ja nykyään kehon tekee mieli kaikkea sellaista kuin selleriä ja greippiä nyt esimerkiksi.
Mutta kyllä ne "sokerimikrobit" vaan siellä huutaa hädissään kun se sokeri pääsääntöisesti jätetään pois, kunnes raukat kuolevat nälkään. Jotenkin tuntuu, että mehustaminen (ja toki tehokkaan maitohappobakteerin käyttö) lyhensi nyt tuota himotusaikaa ihan huomattavasti ja nyt on tilanne se että meillä on karkkia kaapissa, mutta munpa ei tee sitä mieli syödä! Toki syömishäiriön omaavana ihmisenä tiedän, että se romahdus voi tulla milloin vaan. Toivottavasti ei tuu!


Joulua odotellessa muuten. Tässä on mun joulusuklaitten valmistusvermeet ja hyvä resepti taitaa löytyä täältä Karita Tykän blogista.
Vielä joku kookoshässäkkä pitää bongailla niin sitten on täydellistä 🍬

iive 

perjantai 25. marraskuuta 2016

(Mistä vaan) parantumisen avaintekijät

*Muoks. Tässä tekstissä puhun sairauksista/olotiloista/tilanteista joita elintapamme aiheuttavat 💚

Joskus aiemminkin olen kysynyt tämän kysymyksen ja tänään tämä kysymys on taas ajankohtainen.

Ota eteesi paperi ja kynä (tai kuvittele se).
Kirjoita paperiin kolmen elämäsi tärkeimmän ihmisen nimi.


Kenen nimen kirjoitit ensimmäiseksi?
Muistitko kirjoittaa sinne itseäsi ollenkaan?

Kuntoutusviikko oli yllättävänkin ajatuksia herättävä, omat valinnat saivat todella vahvistusta ihan kaikin puolin.
Olin etukäteen jo huolestunut viikon syömisistä. Viimeisenä päivänä ennen lähtöä päätin pakata myös mehustimen mukaan. Kävin ostamassa ison satsin vihreää mehustettavaa matkaan. Lisäksi mukaan lähti myös sauvasekoitin, Foodinin vaniljaproteiini, Puhdistamon marja sekä viherjauheet. Vitamiinit jaoin dosettiin valmiiksi (onneksi myös pari ylimääräistä päivää, sillä päiväannoksia pitikin hieman nostaa voinnin kohentamiseksi). Oli siinä siivoajalla hieman varmaan ihmettelemistä mun huoneessa.


Tällä reissulla pääsin hotellin puolelle majoittumaan, sillä viimeksi sain rivitaloilla hengenahdistusta ja ihottumaa. Mies myös rohkaisi minua varaamaan oman huoneen (pitää maksaa itse lisää yhden hengen huoneesta, muuten Kela korvaa) ja tämä osoittautui todella hyväksi investoinniksi. Omassa rauhassa oli paljon parempi kuntoutua ja etenkin koska yöt ovat minulle haasteellisia ei tarvinnut kämppäkaveria öisin tuskaillessa varoa.

Kaikesta "korjaussarjasta" huolimatta tulin nimittäin kuntoutuspaikan ruuasta aivan todella kipeäksi. Sinänsä ruuissa ei vikaa ollut, mutta kun kaikki mitä tarjoiltiin oli muovipussista ja einestä. Salaattipöydässä oli onneksi aina vihersalaattia, kurkkua, tomaattia ja lisukkeita tarjolla. Se pelasti syömistä tosi paljon, mutta jos liikkuu päivässä n. 3h niin ei salaatilla elä.


Kahden päivän jälkeen olin niin kipeä, että yksi yö meni lähinnä valvoessa vatsan kanssa. Vaikka olin syönyt vain gluteenitonta, vaikka olin syönyt paljon salaattia, vaikka olin syönyt vain hieman "liharuokaa" välttämättömimmän energian saamiseksi. Onneksi potilastoimistosta sitten toimittivat "erikoisruokavalioni keittiöön" eli gluteenitonta kanaa tai kalaa pippurilla ja suolalla.

Söin sitten koko loppuviikon yksiä muikkuja lukuunottamatta paistettua kanaa. Joka sekin oli kyllä parempi vaihtoehto, sillä siitä ei ainakaan vatsa tullut kipeäksi.

Jäin vain miettimään sitä kuinka muut söivät ruokaa ihan aikalailla ongelmitta. Maun puolesta kurssikaverit eivät ruuasta niin tykänneet, mutta ei heistä kukaan reagoinut minun tavallani.

Mietin vaan, jos koulu- ja laitosruuan taso ympäri suomea on tämä, niin mitä tällainen suoraansanottuna eines/puolivalmisteruoka aiheuttaa ihmisille? Minun on vaikea nähdä sitä kuinka tällainen ruoka täyttää esimerkiksi edes ne virallisterveellisten ravitsemussuosituksien alarajat? Toisaalta ne suosituksethan eivät niin välitä siitä miten ruoka on tehty ja onko se puolivalmistetta tai einestä vai kotiruokaa. Tässä ollaan mielestäni todella pielessä!

Rasvajuttuja mietin myös, sillä saimmehan taas siitä yllin kyllin muistutusta. Edelleenkin mietin miten keinotekoinen kasvisrasvalevite on parempi kuin voi + kasvirasvanlähteet luonnollisena (avocado, siemenet, erilaiset öljyt jne)? Minun päähäni tämä asia ei millään lailla mene. Toisaalta syön sen leipäni voilla kerran päivässä max. ja ne "normaalit ihmiset" vetelee sitä leipää tietenkin hieman enemmän, jolloin sen levitteenkin käyttömäärä on suurempi. Ja onhan se leipäkin jo meillä aivan erilaista. Muovipussileipä vs. itsetehty siemenleipä, joka sisältää vain puhtaita raaka-aineita ja on tuoretta ja sisältää jo itsessään siemenien ja oliiviöljyn muodossa ne kasvirasvat.

Ja samoinhan on niiden maitotuotteiden laita. Jos vetelisin täysrasvaisia maitotuotteita samaa tahtia kuin ne "normaalit ihmiset" niin enpä usko senkään niin hyväksi olevan. Kysymys onkin paljon määristä. Kumpi on parempi? Purkki kasvisrasvasekoite"kermaa" joka päivä vai purkki oikeaa luomu-kermaa kerran pari viikossa (koko perheen ruokaan)?



Aamupalaksi join aina smoothien marjoilla ja vihermehua. Ensimmäisiksi päiviksi otin kotoa mustikoita, loppuviikon menin Sundvikin Samin niin hehkuttamilla mustaviinimarjoilla joita hain kaupasta. Mustaviinimarjat olivatkin tosi hyviä! Niistä smoothieen tuli tosi raikas maku aamuun. Onneksi niitä on ihan omassa pakkasessa myös!

Iltaisin vetelin sitten vihersmoothieta. Viimeisenä iltana sattui sopivasti Olli Posti Freetoxaajissa pitämään LIVEnä juttua ravitsemussuosituksista ja juuri kun niitä oli samana päivänä kuunnellut kuntoutuksessa. Niitä virallisia siis. Voin sanoa että Ollin setti oli sen 100 tai vaikka miljoona kertaa innostavampi, parempi, uskottavampi tai ihan mitä vaan kuin se virallisterveellinen setti.
Katselin iltaisin myös paljon muitakin lähetyksiä mm. Tomi Kokon juttuja ja muita Ollin juttuja.

Huomasin mielenkiintoisen eron näissä verrattuna vaikka Mikael Fogelholmiin.
Fogelholm puhuu omasta kannastaan hyvin joo vakaasti, mutta hänessä ei näy pienintäkään innostusta, ei omistautumista, ei intohimoa asiaan. Uskooko hän niihin kuitenkaan itse sydämellään vai pelkän tutkimustiedon pohjalta?
Sitten kun katsoo vaikka Tomi Kokkoa, Sami Sundvikia, Jaakko Halmetojaa, Kaisa Jaakkolaa tai Olli Postia. He kun puhuvat, niin he puhuvat sydämestään. Heistä näkee että he ovat puhumansa asian takana 100% He elävät sitä elämää mistä puhuvat. Sen katsominen on mieletöntä!


Viimeisenä iltana minä tosiaankin nautin viherdrinksua Ollin juttuja kuunnellen. Muut kurssikaverit olivat nauttimassa siitä viimeisestä illasta hieman toisenlaisissa merkeissä. Toki sielläkin olisi ollut kiva olla, mutta jos aikoo olla tavoitteellisesti treenaamassa seuraavana aamuna klo 8.15 niin jostakin on tingittävä jos haluaa tehdä merkittäviä muutoksia omassa elämässä. Se oli minulle nyt tärkeä päätös, joskus toinen kerta voin valita toisin.

Välillä tämä itsensä parantaminen on helvetin tylsää. Useimmiten se kuitenkin palkitsee tavalla jota ei olisi voinut etukäteen kuvitellakaan.


Viimeiseksi kuntoutuksessa meidän piti kirjoittaa paperille meidän tavoitteet. Mun tavoitteet ovat parantua fibromyalgiasta lopullisesti, elää onnellisena ja terveenä ja olla elämäni tärkein henkilö.

Aika suureelliset, mutta mitään ei saa jos ei tavoittele!
Tämän vuoden omaksi tavoitteeksi esimerkiksi laitoin 0 sairaslomapäivää töistä vaikka ajattelinkin sen olevan aivan mahdoton tavoite. Alkuvuosi meni aika heikosti noro-epidemian (töistä saatu) ja aikamoisen flunssan takia. Mutta sitten huomasinkin äsken, että puoleen vuoteen en ole kertaakaan ollut pois töistä oman sairauden vuoksi. Se oli minulle aikamoinen WAU-tilanne!

Mutta niin kuin Olli Posti tuumasi LIVE-lähetyksessään (joka katsottavissa kyllä täältä) niin olen ihan samaa mieltä kuin hän.
Parantumisen avaintekijänä on muuttaa radikaalisti ruokavaliotasi!
Jos haluat parantua, älä edes kuvittele, että se on mahdollista syömällä lautasmallin mukaan.
Uskon myös siihen mitä puhutaan Kelly Turnerin Yhdeksässä paranemisen avaintekijässä, että sinulla täytyy olla vahva syy tai halu elää --> motivaatio parantumiseen.
Sinun täytyy olla myös itse oman paranemisesi ydinhenkilö. Kukaan toinen ei voi tulla sanomaan kuinka paranet tai millä paranet, ei edes lääkäri. Sinulla voi olla toki "konsultteja tai neuvonantajia", mutta sinä itse päätät mikä on sinulle parasta!
Ja itselleni se henkinen elämä on todellakin niin tärkeässä osassa tässä. Se on aina paikka mihin turvata, mihin suunnata pettymysten, kipujen, takapakkien, toiveiden, ilojen, ihan minkä vain kanssa.

Suosittelen todella lukemaan nuo 9 avaintekijää esim. Christer Sundqvistin blogista.

Kukaan toinen ei myöskään tule ja paranna sinua. Vain sinä itse voit parantaa itsesi!

Tänään oli ihanaa päästä kotiin vaikka kuntoutusviikko mukava olikin. Mitään ihmeitä ei jaksanut kokkailla, mahdollisimman tuoretta ja puhdasta vaan lautaselle ja ääntä kohti. Ihanaa oli avata myös ZeroPointin uusi testipaketti, josta löytyi pitkähihainen paita sekä kahdet pitkät housut. Kompressiota tietenkin kaikki. Odotan niin innolla, että pääsen niitä testaamaan käytössä.


iive

torstai 17. marraskuuta 2016

Uutta virtaa!

Viime viikon lepo taisi todellakin tehdä hyvää, sillä maanantain suursiivouksen jälkeen on riittänyt energiaa niin salitreeneihin kuin uintiinkin. Ja siellä salillakin kulki jotenkin taas paljon paljon paremmin. Siellä taitaa lihas kasvaa 😊 Huippu pt-Timo Haikarainen (jota oon joskus käynyt livenäkin kuuntelemassa) tuumaa Hesarissa, että lihas voi kasvaa paljon enemmänkin kuin kilon-kaksi vuodessa, joten ehdottomasti nyt on tietysti kyse siitä 😄
No joo, kyllähän se kehitys taas näin alussa tuntuu kivalta ihan oikeasti. Etenkin kuin muistoissa jyllää edelleen ne sairastumisen aikaiset pettymykset koko ajan tippuvista treenitehoista ja painoista vaikka kuinka paljon yritti treenata. Taisin yrittää vähän liikaakin silloin...

Ja sekin pettymyksen tunne niistä vanhoista treenipainoista (mitä ei siis tosiaankaan pysty tällä hetkellä tekemään) on jo jäänyt taka-alalle ja nyt sitä osaa iloita jokaisesta hyvästä treenistä. Tosin nyt olenkin tehnyt ihan erilailla koko treeniä ja keskittynyt todella paljon keskivartalon syviin lihaksiin, sekä muihin isoihin kehon tukilihaksiin. Siirrytään sitten muihin kun ne on ensin edes jonkinlaisessa kuosissa.



Viimeiset 3 työ-yö-vuoroa olisi jäljellä ennen Peurunkaa. J ä n n i t t ä ä !!!
En edes tiedä miksi, mutta silti. Ehkä siksi, että mua jotenkin hävettää etten ole enää niin sairas ja sitten menen sinne muiden kuullen sanomaan, että hei, elän elämäni parasta aikaa nyt ja ettei mua oikeastaan satu minnekään. Musta tuntuu, että onko minulla edes oikeutta mennä sinne? Siis moraalisesti ajatellen, vaikkei minun tilalle kyllä ketään otettaisikaan vaikka olisin jakson perunut eli en edes kenenkään sairaamman paikkaa vie.

Aika sairas tuokin ajattelukuvio, etenkin kun miettii kuinka paljon isoja elämänmuutoksia olen tehnyt saavuttaakseni tämän tilan. Ehkä olen ollut myös onnekas, ehkä en ole lähtökohtaisesti ollut niin sairas kuin muut. Ehkä olen löytännyt ne omat jutut millä hallita ja hoitaa tätä sairautta niin, että voin olla oireeton. Voin syödä niin, että keho ei ole tulehdustilassa (gluteeniton, sokeriton, lisäaineeton puhdas ruoka). Voin treenata niin, että tuen kehon maksimaalista palautumista (kompressiovaatteet, jooga, lepo, uni jne.). Olen myös ehkä tarpeeksi itsekäs kun olen tiettyjä omia juttuja nostanut etusijalle kaikesta muusta. Ja nyt saan nauttia jo niistä tuloksista vaikka tekemistä on asian kanssa vielä edelleenkin niin paljon.


Joten on aika kummallinen tämä mieli, kun se edes viitsii esittää minulle sellaista ajatusta, että tässä kaikessa olisi jotain hävettävää. Mutta niin vain silti on. Kai sekin on jokin prosessi, jossa opin ehkäpä irtautumaan koko sairaus-ajattelusta tai sitten jotain muuta...

No, joka tapauksessa toisaalta on kivaa lähteä kuitenkin.

Tilipäivänä meille tuli muuten viimeisin hifistely 💚 ruokaosastolle. Nimittäin nyt on pakkasessa ainekset kohdallaan. On villiyrttejä, marjoja, sorsaa, hirveä, kalaa ja nyt viimeisimpänä sairaan hyvää grass-fed luomulihaa ja lähiruokaakin kaupan päälle.



Tilasin maksaa, jauhelihaa ja vähän ydinluita. Noita luita olisi voinut olla enemmänkin, mutta tilatessa kun ei ollut mitään käsitystä siitä mitä luut ylipäätänsä painaa. Kyllä noistakin jonkun liemen keittelee. Jauhelihaa on jo testattu, aivan sairaan hyvää (edelleen) ja maksaa ajattelin ehkä grillata sillä se ei ole siis jauhettua vaan kokonainen köntti (ääks! tätä en tajunnut, mutta joutaapa taas opettelemaan jotain ihan uutta).

Ja viikon päästä on vuoden viimeisin Friida kananmunatoimitus ja niitäkin täytyy todellakin tilata lisää ja saahan sieltä Eggspressistä kaikkea muutakin kuin niitä munia.

Nyt siis yökukkumaan töihin ja tekemään listaa mitä pakata Peurunkaan mukaan. Tulee kyllä ihan hitsin paljon tavaraa...

iive