torstai 21. kesäkuuta 2018

Mitä ihmettä täällä tapahtuu???

Pakko tulla hehkuttamaan tänne sitä mitä juuri äsken tapahtui. Kävin nimittäin äsken _juoksemassa_ juu minä, joka en ole juossut piiiitkään piiitkään aikaan ja jonka jalatkin on kuulemma niin paskat, että mokoma juoksentelu kannattais unohtaa ihan vaan varmuuden vuoksi (ja nyt kun mietin niin plantaarifaskiittioireita ei ole ollut pitkään aikaan).

Tänään vaan tuntui siltä. Tokikin menemiseni oli hölköttelyä, vuoroin reipasta kävelyä ja vuoroin juoksua (ja välillä piti pysähtyä vaan fiilistelemään tai halaamaan puuta). Mutta se juoksun flow tuli heti ekalla askeleella eikä hapottanut yhtään. En käsitä mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu!?! Yht'äkkiä juokseminen, pyöräily, uiminen tms. ei tunnu missään tai siis tuntuu hyvältä. Jalat ei mene maitohapoille, sydän ei räjähdä, keukoissa ei pistä eikä vingu!

Mä en ole huhkinut, enkä merkannut kalenteriin mitä pitäis treenata ja milloin ja montakohan tuntia. Oon vaan liikkunut kun on tuntunut hyvältä. Niin kuin tänäänkin, oli ihan pakko mennä kun jalat vaan vei. Ihan sama syömisten kanssa. Ei tartte laskea, eikä miettiä, eikä siis mitään. Syö vaan. Outoo.


Luontopolulla satoi vettä, ei haitannut yhtään. Kesäsateessa kirmaaminen oli pikemminkin aika elvyttävää. Ihan niin kuin mullakin olisi ollut yhtä jano kuin kuivuudesta kärsineellä luonnolla...




Lenkin jälkeen oli niin hikinen olo, että piti käydä kotoa hakemassa uikkarit ja hypätä vielä järveen. Vesisateella uiminen on kyllä niin siistiä.
 

Parvekkeellakin vihertää jo vallan kummasti. Ihan mahtavaa, että nyt jo saa lähes kaiken vihreän smoothieihin ja mehuihin omalta partsilta. Lehtikaali on niin helppo parvekekasvi 💚 ja nättikin itseasiassa. Vähän villivihannesta kylkeen niin 💚

Mut hei, ihan mahtavaa juhannusta kaikille!
Mulla alkaakin huomenna loma, joten sit otetaan pari päivää relax ennen kuin alkaa kesälomareissut ja aamulenkit :)

Rakkaudella
iive



sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Erään häpeän selättäminen ja kun elämä on onnea

Facebook nostatti muistoihin vanhan blogipostauksen, jossa olin päättänyt luopua häpeästä kun kaapista ei löydy mitään päälle puettavaa, kun kaikki on liian pientä ja päädyin laittamaan ne odottamaan laatikkoon päivää "parempaa". Lopetinkin häpeilyn ja käytin tyytyväisenä niitä sopivia vaatteita ja taisi sinne laatikkoon jossain vaiheessa muutama vaate lisääkin lentää.

Tässä yksi päivä, viikko pari sitten, satuin purkamaan sen laatikon, lähes kaikki vaatteet sopivat päälle taas. Jee! Olen onnellinen. Etenkin siitä, että kalliit kompressiovaatteet mahtuu taas päälle. Tosin ei niitä näissä kesälämmöissä pysty pitämään, mutta mahtuvat kuitenkin!

Olen ollut onnellinen ilman tätäkin, mutta kyllähän se ilostuttaa kun saa kivat vaatteet taas käyttöönsä.


Taas mietin tässä mahtavassa boostissani, että olisiko nyt se kerta kun ahmimishäiriö ei enää koskaan palaisi. Peukkua sille, että saisin jatkaa tässä moodissa koko loppuelämän. Freetox-life on vaan niin mun juttu ❤️❤️❤️


Vietin äiteen luona pari vapaapäivää. Huvitti kun viime sunnuntaina palattiin kotiin ja jo maanantaina olin pakkaamassa uutta reissukampetta. Muina päivinä kun ei ollut aikaa kun oli kaikenlaista muuta kuten kasvimaalle veden kantamista.
Äiteen luona sainkinkin kokkailla taas jotain ihan uutta, nimittäin kuhaa ja sepäs oli hyvää! Kalatiskin hinnoilla tätä ei kyllä raaskisi ostella, mutta onnea on kalastavat tuttavat joilta tämmöistä herkkua saa.


Kuhan paistoin yksinkertaisesti pannulla voissa, maustoin suolalla ja pippurilla. Kylkeen varhaisperunoita ja tilli-jogurttikastiketta. Ehkä yksi yksinkertaisimpia, mutta parhaimpia kokkauksiani ikinä.


Torstaina ja perjantaina nautittiin VekaraVarkaudesta Lintusen kanssa ja hänen teatterikurssinsa ensi-illasta. Paljon on tytär oppinut keskittymistä ja tekemistä viime vuoteen verrattuna. Ja näytelmän teksti, joka käsitteli tämän vuoden teeman mukaisesti ihmisen ja luonnon suhdetta, oli erityisen miellyttävä. Toivottavasti kurssilaisetkin ovat jotain aiheesta oppineet ja miettineet näytelmää työstäessään. Luonto on 💚💚💚


Vekarakulkue oli tosi hieno ja vauhdikas. Samoin oli Seikkailujen saari missä Studio&Ateljee Vimman pyörteissä mm. maalattiin, musisoitiin, tanssittiin, naurettiin ja matkustettiin köysilossilla. Ja ihan parasta oli kun äitikin huolittiin mukaan. Ennen viikon alkua mulle nimittäin tuumattiin, että kelpaan vain kuskiksi, mutten mukaan koska Lintunen on jo niin iso, nyyh! Mutta heltisi se sitten mulle kuitenkin 💗



 
Julkkiksia löytyi myös paikalta :D 



Käytiin myös taas uimassa ja enpä muista milloin viimeksi olisin hypännyt laiturilta järveen. Oli nimittäin niin kylmää vettä ettei sinne muuten pystynyt menemään.
 

Tänään ja eilen saikin nautiskella oman vakiorannan lämpimistä vesistä. Kastelukannutreenien jälkeen oli kyllä ihan tarpeenkin. Tällä viikolla kun on saanut joka kerta palstalla käydessä kantaa useamman sataa litraa vettä per kerta. Tänäänkin tunnin verran. Kunto kasvaa! Tosin ilmeisesti huomenna tämäkin lysti loppuu, mikä toisaalta on ihan hyvä. Luonto kaipaa vettä.

Polkupyörä mantrakin alkaa tuottaa tulosta kun työmatkan ylämäkipyöräily ei tunnu enää missään. Liekö syy mantran vai kasvaneen kunnon...

Viimeinen viikko ennen lomaa lähtee huomenna käyntiin. Vaikka onkin hyvä boosti ja elämä hymyilee näinkin, niin kyllä sitä lomaa odottaa. Meillä onkin miehen kanssa hyvä kesälomaprojekti tulossa. Aiotaan katsoa nimittäin, että voiko kuorsauksen parantaa Freetox meiningein. Jos on jotain hyviä vinkkejä niin pistähän tulemaan!

Rakkaudella
iive!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Meillä kaikilla on vaan se yksi elämä

Mun elämältä on monta kertaa tippunut pohja pois, tai siltä se on tuntunut, mutta silti olen saanut sen uuden mahdollisuuden jatkaa sitä elämää ja kun sieltä pohjalta on rämmitty ylös, niin sitä elämää on jatkettu vieläkin vahvempana, kokeneempana ja kiitollisempana tästä elämästä mitä on meille suotu.

Viikonloppu vietettiin ihanissa häissä. Relattiin, nautittiin, rakastettiin, iloittiin ❤️ Eipä olis voinut olla parempaa. Seura ja puitteet mitä mahtavimmat ❤️





Viime viikon menin taas aikalailla puhdistuskuuri meiningeissä. Tuoretta, raikasta, freshiä ruokaa. Paljon, paljon vihreää ja marjoja myös. Lpg:ssä kävin tehostamassa nesteen (ja kuona-aineiden) poistoa myös.

Hirveä ikävä on Lintusta, joka kesälomailee, elämä on tyhjää (ja kun mieskin on ollut reissutöissä)! Mutta olen sen tyhjyyden nyt yrittänyt panostaa omaan hyvinvointiin. Kunnon lepoon, liikkeeseen ja ruokaan. Uskomattoman hyviä tuloksia on tullut taas viikossa, tosin viikonlopun relailut varmaan siinä suhteessa hetken näkyy, mutta se mitä ne antaa henkisesti onkin sitten taas sitä toista puolta mikä pitää ottaa huomioon, henkistä hyvinvointia. Tosin häätarjoilut oli kyllä ihan priimaa mm. villisikaa ja hirveä ja hirmu hyviä kaloja, mutta myös hyvää viiniä joten siispä tänään ruuaksi pitsaa ja kokista kun kotiuduttiin lähes 250 kilometrin kotimatkan jälkeen. Syytän tästä autossa istumista, viinillä ei tiettävästi ole osuutta asiaan :D

Loma alkaa kahden viikon päästä ja ajatuksissa on pyörinyt totaali lepo kuntoutusprojektista. Toteuttaisi asioita vain intuitiolla. Toisaalta, onhan se mahtavaa kun olisi 4vkoa energiaa pistää itseensä ja perheeseensä. Etenkin kun nyt jo elellään aikalailla leppoistetumpaa arkea. Mulla on kova tavoite vuoden loppuun mennessä ja tätä vauhtia jos asioita tapahtuu niin saavutan sen etuajassa. Mutta elämähän on, kuten viime vuosikin osoitti. Kun surin miehelle sitä, että nyt vasta olen saanut korjattua ne viime vuoden vauriot kropasta ja mielestä aikalailla hyvin, että meni niinkö yli vuosi hukkaan, tavallaan... Onneksi tällä kertaa mies oli se, joka osasi katsoa asiaa sieltä oikealta kantilta kannustavasti ja oikeassahan hän oli. Ilman viime vuotta, en olisi näin vahvasti tällä mun omalla polulla nyt ja tuskinpa saisin näin hyvää tulosta aikaan ❤️ Nyt voin edetä ilman menneisyyden painolasteja. Ne on käsitelty, ainakin toistaiseksi :)

Elämä on kyllä toisaalta opettanut sen, että eipä tuota kauheasti kannata suunnitella ja miettiä. Kyllä sitten loman alkaessa kroppa kertoo jatketaanko kuntotusprojektia tiiviimmällä tahdilla vai otetaanko lepotaukoa, että turhapa sitä on miettiä näin etukäteen.

Ensi viikko tuo tullessaan hieman hassua elämänjärjestystä kun jo keskiviikkona palaan savoon. VekaraVarkaudesta sain tuomion, että kuskiksi kelpaan :D Ehkäpä siis fiilistelen muutoin ja annan lapsen nauttia saamastaan itsenäisyydestä. Nyt kun hän on tarpeeksi vanha osallistumaan kaikkeen ilman vanhempien valvontaa, joten pitäähän siitä saada ottaa ilo irti! Viikonloppuna alkaakin loppurutistus kohti lomaa. Pari LPG-hoitoa vielä siihen väliin niin ollaan kesälomakunnossa ❤️

Rakkaudella

iive