torstai 19. heinäkuuta 2018

Todelista Superfoodia

Hyvinvointibisnes perustuu ihan yhtälailla markkinointiin. Se tekee ihan samaa mitä isot yrityksetkin. Molempien yhtenä tarkoituksena on tuottaa rahaa jollekin. Toki hyvinvointibisneksestä löytyy myös sellaisia arvoja, joita on helpompi tukea ja tuotteetkin perustuvat useimmiten laatuun eikä maksimaaliseen tuottoon. Meille myydään superfoodeja ja leväpillereitä ja kaikkea taivaan ja maan väliltä. Meille luodaan mielikuva, että tarvitsemme näitä tuotteita terveytemme vuoksi ja osaa varmasti tarvitsemmekin. Ja onhan se ihan mahtavaa, että ihan tavan kaupasta voi ostaa sitä kaikkea niin helposti!

Silti mulle ihan parasta superfoodia ja mihin mun hyvinvointini perustuu, on se mitä me saadaan ihan ilmaiseksi tuolta meidän luonnosta. Ei maksa senttiäkään, vain sen vaivan että menee ulos ja tekee jotain.

Tämä alkuviikko onkin mennyt aikalailla näissä maisemissa ja no, ei ehkä ole maksanut sinänsä rahaa, mutta viitseliäisyyttä ja energiaahan tämä vie. Olen nimittäin kolmen päivän jälkeen ihan finaalissa kun päivät on kuluneet aika vauhdikkaasti.... uimaan, marjaan, syömään, uimaan, kasvimaalle, syömään, uimaan jne. Silti en mitään vaihtaisi pois vaan iloitsen siitä, että taas jaksan. Iloitsen joka ikinen kerta siitä voimasta mitä minulla taas on kun kannan kasvimaalle täysiä vesikannuja. Minä jaksan!

Järvivesi taas hoitaa kipeitä lihaksia ja ylikuumentunutta kehoa. Siellä keho toipuu, saa liikettä ja kylmää. Rannalla levätessä aurinko antaa D-vitamiinia ja auringonlapselle energiaa ♡





Rakastan ja inhoan mustikoiden keräämistä. Rakastan metsässä olemista, sitä tuoksua ja sitä fiilistä. Kun vaan voi hengittää ja olla. Inhoan sitä kun selkään sattuu ja inhoan pöriseviä paarmoja. Mutta kun kannan sitä 10 litran sankkoa kotiin (äärettömän hikisenä ja väsyneenä)  ja ajattelen niitä hetkiä kun näitä marjoja on sitten syötäväksi, olen onnellinen taas.

Palsta on vaatinut, mutta tuonut myös paljon. Paljon on voimia vaadittu kun sitä on valmisteltu ja hoidettu. Tosin eipä juuri muuta liikuntaa ole tarvinnut kun fyysinen rasitus on tullut palstan töitä tehdessä. Kunto on myös kasvanut huimasti. Ja mikäs näitä on syödessä. Palsta puskee kaikkea syötävää yllin kyllin. Mansikoita, vadelmia, herukoita, salaattia, kesäkurpitsaa, sipulia ja kohta myös herneitä ja kaikenlaista muutakin.









Se Superfood on myös muutakin kuin mitä laitetaan suusta alas. Se on sitä kaikkea työtä mitä sen saamisen eteen on tehty. Se on tunteja raittiissa ilmassa pellolla tai metsässä lintujen laulua kuunnellen ja puhdasta ilmaa hengittäen. Se on tunteja aktiivista monipuolista liikkumista. Se on tunteja pään sisäistä nollausta ja tuumaushetkiä, sillä etenkin metsässä on käsitelty monet vaikeat asiat. Se on myös kaikkia niitä bakteereja ja muuta mitä saa mm. mullasta ja metsästä, niistä joista ei enää ole kuin häivähdys kun ostamme kaupasta muoviin pakattua ruokaa.

Yle: Mullan eliöt pitävät meitä terveenä

Yle: Syömme tapettua ruokaa, juomme tapettua vettä, hengitämme tapettua ilmaa

Tiede.fi: Bakteerien puute sairastuttaa

Nyt lähden mustikoiden sijaan poimimaan vadelmia! Ei enää selkäkipua vaan tervetuloa hiki, paarmat ja raapivat oksat :D

Rakkaudella

iive

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Elämä on muuttunut merkittävästi

Väsyneenä mutta onnellisena ollaan nyt taas kotona. Viimeinen kesälomaviikko alkaa huomenna ja se on pyhitetty kotipuuhille, palstalle, auringonpalvomiselle ja kaikelle hyvälle. Ehkäpä marjatkin on kypsyneet niin pääsee niitäkin sitten poimimaan.

Kainuun-reissu oli upea! Aloitettiin reissu keskiviikkoaamuna aikaisin ja palailtiin lauantai-iltana. Mahtavista keleistä johtuen aika monta uimarantaa tuli bongattua ja useamman kerran päivässä.  Ollaan Lintusen kanssa uimahulluja molemmat. Keskiviikon lounas syötiin synnyinkaupungissani Iisalmessa. Sieltä löytyi kiva uimaranta ihan keskustan vierestä. Kylmälaukkuun olin pakannut mukaan kana-tacosalaattia ja mansikoita, reilu tunnin picnic-uintitauko teki terää. Illalla hotelliin asettautumisen jälkeen tsekattiin vielä Paltaniemi Kajaanissa. Paltaniemi on aivan upea ranta josta tulee lapsuuden parhaat uimareissut mieleen. Hiekkaharjua, mäntyjä ja huisin pitkälle ulottuvaa matalaa hiekkarantaa.



idkuva

 
Kajaanissa yövyttiin Sokos Hotel Valjuksessa. Saatiin ihana, tilava ja ihan uusi huone. Parhautta oli ihan mahtava king size kokoinen sänky ja aamupalatkin oli ihan jees. Etenkin Kainuun leipäjuusto. Gluteenitonta tarjontaa aamupaloilla alkaa olla ihan mukavasti eli sen suhteen aamupalat sujuu, mutta puhtaasti syöminen on toinen juttu. Tokikaan ei aina tarvitse syödä ihan tip top, relauskin on paikallaan, mutta valitettavasti sen tuntee sitten kyllä konkreettisesti kehossa mm. vireystilassa ja vatsassa. Kajaanissa oli kivasti paikallista tarjontaa mm. jogurtti, leipäjuusto ja kananmunat oli ainakin paikallisia.


Toisen päivän aamupala olikin onnistuneempi kun bongasin paikallista jogurttia tuolta. Jäi nuo hiilarit vähän vähemmälle. Kestokassikeittiö palveli jälleen smoothieiden muodossa ja myös ruokailuun, sillä Kajaanissa ei käyty ravintolassa syömässä.
Kestokassikeittiön perussmoothieen tulee proteiinijauhe-chiasiemen-psylliumsekoitus, 1pss pakastemarjoja lähikaupasta, salaattia, kurkkua, oliiviöljyä, banaani ja omena. Tällä combolla jaksaa monta monituista tuntia aktiivista elämää.


Torstai oli pyhitetty Vuokatille ja Sotkamolle. Mies suuntasi golf-kentälle ja me Lintusen kanssa superparkkiin. Harmitus änkkäreiden puuttumisesta kesti ehkä sen 2 sek. Superpark oli mulle merkittävä paikka, sillä muistan vielä hyvin pari vuotta sitten tehdyn reissun jolloin tuolla lähinnä istuin ja hengailin, koska olin fibrosta niin väsyksissä. Tällä kertaa hilluin kuin lapsi. Tein kaikkea mitä Lintunenkin, jopa ajoin scoottirampeilla niin täysillä vaan kuin uskalsin :D Kiipeilytunnelit oli ainoat mihin en mennyt, koska ahtaanpaikankammo. Tramppa, tanssipeli, vaijeriliuku ym. ym. saivat hikiseksi ja onnelliseksi.
Lintusen kanssa juteltiinkin siinä, että muistaako hän, että miten se edellinen reissu meni ja eikö nyt ole paljon kivempaa kun äiti taas pystyy ja jaksaa tehdä asioita.

Kaikki tämä on täysin freetoxin ansiota!


Hikisen osuuden jälkeen olikin ihan mahtava pulahtaa vielä Katinkullan kylpylään hemmoteltavaksi. Katinkulta on kyllä mun ehdoton suosikki, sillä siellä hoituu niin kuntoilu kuin rentoutuminenkin. Tällä kertaa rentouduttiin vaan. Nyt Lintunenkin oli niin iso ja uimataitoinen ettei enää tarvinnut olla koko ajan toisissamme kiinni vaan molemmat sai puuhata juttuja mistä tykkäsi. Tämän reissun parhaimmat arvosanat sai savusauna, paljut ja uimalammikko ulkona. Höyrysaunan lämmöstäkin nautin jotenkin todella paljon (etenkin kun sen vieressä oli pikkuallas Lintuselle, joten ei tarvinnut kuunnella sitä mennäänkö jo nurinaa lainkaan. Lintunen ui, minä saatoin pitää häntä silmällä hieman ja rentoutua samalla).


Koko päivä mentiin aamupalan ja smoothieiden voimalla. Kylpylän ja golfin jälkeen suunnattiin kohti Sotkamon Lidliä ja sieltä poimittiin jokaiselle kivat picnic eväät. Itse bongailin ensimmäistä kertaa nyt näitä yksittäispakattuja paistopisteen gluteenittomia riisipiirakoita. Olisin halunnut maistaa sitä leipää myös mutta ne oli joka paikasta loppu. Oli ihan mahtava juttu, että mies jaksoi vielä lähteä Hiukan rannalle. Siellä syötiin, otettiin aurinkoa ja vielä, kyllä, "hieman" uitiin. Taustalla jytäsi Sotkamon Jymyn ja Joensuun Mailan pesispeli. Kunnon musat, selostukset ja ihan mieletön tunnelma!
Tuo ranta on se mun ehkä elämäni ranta. Muistan kuinka lapsena oli aivan upea juttu kun siellä oli liukumäki josta saattoi laskea veteen ja uimalautta mistä sai hyppiä. Sillä niin kuin monet Kainuun rannat, Hiukkakin on pitkä ja matala ranta. Nyt noita ei enää ole, mutta muutoin on kaikkea kivaa mm. leikkipuisto keskellä rantahiekkaa. Lintunen tosin viihtyi vain vedessä. Aikamoinen mimmi 2,5h Superparkissa, 2,5h kylpylässä ja vielä reilu pari tuntia järvessä tai ehkä kolmekin.


Perjantaina herättiin aikaisin ja suunnattiin kohti Paltamoa. Miehellä oli siellä golf lähtö. Aika älytöntä, että Paltamossa on todella hieno golf-kenttä!
Me jatkettiin Lintusen kanssa matkaa. Oltaisiin voitu suunnata Puolangallekin, mutta tällä kertaa päädyttiin tutkimaan jotain uutta ja ajeltiin Oulujärven retkeilyalueelle Manamansaloon.
Oulujärvi itsessään on upea nähtävyys. Vedet, hietikot ja mäntymetsät ovat ainutlaatuisia. Retkeilyalueen polut kulkevat avarissa männikkömetsissä ja rantatöyräillä. Pitkiltä hiekkarannoilta löytää oman suosikkipaikan uinti- ja rantaretkelle.
Käveltiin Makkaraniemeen osittain männikkömetsässä, osittain pitkää hiekkarantaa kulkien. Makkaraniemessä oli tuohon aikaan vielä niin rauhallista, että Lintunen pulahti järveen sielläkin. Käveltiin samaa reittiä takaisin, sillä kuumuus alkoi nousta eikä rutikuiva mäntymetsä houkutellut. Tuo Makkaraniemeen johtava polku kun kulkee koko ajan rantatörmää seuraillen, joten järveltä tuuli kivan viilentävästi samalla kun männyt suojasivat pahimmalta auringonpaahteelta.






Metsässä Lintusta ei nurisuttanut yhtään vaan hänellekin iski metsän taika samantien. Alettiin jopa puhua retkeilystä ja telttailusta. Asia joka minua kiinnostaa, mutta en osaa. Mies joka osaisi, no häntä taas ei kiinnosta. Joten taidan mennä jonnekin retkeilyn ABC-kurssille ja ostaa teltan ja alkaa retkeillä tyttären kanssa ♡



Hikisenä ja väsyneenä, sillä minulle tuo n.8km reipas kävely on vielä aika rankka, pulahdettiin vielä leirintäalueen uimarannalle. Voisko tätäkin sitten kehua vielä jotenkin? Sillä ranta oli upea, ehkä upeampi kuin Hiukka, tosin keskellä ei mitään, joten siltä kantilta saattoi olla se ainoa kerta kun tuolla käytiin jos ei nyt jostain syystä päädytä telttailemaan joskus tuonne.

Viimeisiksi päiviksi suunnattiin Ouluun. Kaikilla oli ihan hillitön nälkä ja nyt oli lomareissut reissattu, joten kestokassikeittiö sai jäädä auton takakonttiin. Vähän freshimpää kampetta niskaan ja suunnattiin ravintolaan syömään. Grill itt! ravintolaa piti kokeilla jo Helsingin reissulla, mutta silloin päädyttiin muualle, niin kokeiltiin sitä nyt. Oli kyllä ketjuravintolaksi hyvää ruokaa. Me syötiin miehen kanssa jaettava 3 lihan platteri parmesaniranskalaisilla ja grillatuilla kasviksilla. Lintunen söi aivan mahtavan hampurilaisen.


Loppuillaksi suunnattiin Nallikariin tietysti. Vesipedot suuntasi mereen ja mies jäi ajomatkaa lepuuttamaan rannalle. Merivesi oli ihanan lämmintä, mutta tuuli nostatti omaan makuun himpan liian suuria aaltoja. Tunti tai enemmänkin tuollakin kuitenkin saatiin vedessä aikaa kulumaan ja taas se oli Lintuselle liian vähän. Se ei taida kyllästyä uimiseen koskaan.




Oulun Arina olikin tuttu hotelli ja tiesin sen aamupalan hyväksi. Tarjontaa ja esillepanoa oli entisestäänkin parannettu. Tykkäsin kyllä todella paljon! Etenkin kun aamiaisen sai nauttia pienellä terassilla ulkoilmassa. Söin myös gluteenitonta pannukakkua ensimmäistä kertaa ikinä ja se oli ihan yhtä hyvää kuin tavallinenkin.


Meidän viimeiselle lomareissupäivälle oli luvattu ukkosmyräkkää, mutta koska se ei näyttänyt nousevan ja kaikki oli yllättävän virkkuja, päätettiin pakata kimpsut ja kampsut ja häipyä hotellista heti aamutuimaan. Suunnattiin uudestaan Nallikariin uimaan ja sää oli aika mielenkiintoisen näköinen. Kauempana merellä lymysivät tummat ukkospilvet ja toiselta puolelta taas paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Meri oli seisahtunut, tyyni ja lämmin. Oli aika huikeat aamu-uinnit.


Ja koska ukkonen ei näyttänyt nousevan, suunnattiin takaisin keskustaan ostoksille, moikkaamaan Toripolliisia ja vielä vähän herkuttelemaankin. Muutama sadepisara saatiin, muttei sen enempää.



Edellisenä päivänä bongailin jo ihanan näköisen liikkeen. Kuukorennosta tällainen enkeli-hippi löysi kaikenlaista ihanaa. Olisi voinut ostaa kaupan tyhjäksi. Matkaan lähti kuitenkin vain musta obsidiaani ja tuoksulyhty eteerisille öljyille, mutta silti, ihana kauppa. Onneksi heiltä löytyy verkkokauppakin, niin voi vaikka tilata jos myöhemmin tekee jotain mieli.


Vähän hassussa järjestyksessä nautittiin päivän eväät. Ensin kakkua ja kahvia, sitten pitsaa. Täytyy myöntää, tuli kyllä huono olo vaikka kaikki olikin hyvää. Keho ei ole vain tottunut tällaiseen. Kotona ilta-uinnilla pitsa alkoi oikein kunnolla jyskytellä vatsassa, mutta onneksi päätti kuitenkin pysyä siellä.
Iltauinnin jälkeen oli tarkoitus kaatua lopenuupuneena sänkyyn koisimaan, mutta tekstarin piippaus muutti suunnitelmat. Kun on varmaan jo kolmesti sanonut ystävälle, että sori, ei pysty, niin nyt oli aika sanoa kyllä. Ja tähän oli kyllä ihan mahtava lopettaa reissuloma. Vähän viiniä ja paljon ystävyyttä ♡ Jes I like it!
Baarinkin nimi oli kätsästi VENN - viiniä ja ystäviä.


Kaikesta tästä voi kiittää kyllä Freetox-elämäntapaa. Tiedän, että joidenkin mielestä on ihan sairaan rajoitettua elää näin ja että olen terveysterroristi, ihan pimeä hihhuli kaikkien vihersmoothieideni kanssa. Onneksi se ei itsestä tunnu rajoitetulta, hankalalta toki joskus esim. reissuissa, mutta sieltäkin rupeaa löytymään hyviä ratkaisuja pikkuhiljaa. Sellaisia jotka on helppoja, mutta tukevat terveyttä. Mikään ei ole niin mahtavaa kuin se, että olen saanut terveyteni takaisin, jolloin se mahdollistaa minulle asioita jotka luulin jo menettäneeni. Nukun paremmin kuin koskaan, jaksan taas liikkua, päivä päivältä enemmän. Ja kun arkena ruokavalio on kondiksessa, voi siitä relata tarpeen vaatiessa. Tosin freetox-ruoka on niin hyvää, että tavan mättö ei enää tyydytä makuhermoja samalla tavalla kuin ennen :D
Suurin toiveeni ja tavoitteeni on jatkaa tätä samaa rataa ja että freetox-elämä mahdollistaa sen, että saan parannettuani kuntoani entisestään niin, että arki ei rasita ja että myös pystyisin taas treenaamaan mm. lihaskuntoa ja ehkä myös jotain aerobista lajia kuten juoksua, pyöräilyä tms. Uinti pysyy taatusti messissä, sillä olen saanut luotua sitä fibron tuhoamaa peruskuntoa niin hyvin takaisin ja aion kyllä jatkaa sen parissa vieläkin tiiviimmin.

On aivan upeaa, että elämän odotukset eivät ole enää työkyvyttömyyseläke, jatkuvat kivut ja uupumus vaan upea elämä, jossa mikä vaan voi olla mahdollista ♡

Rakkaudella
iive

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Terve maksa - Terveempi keho

En edes muista mistä kimmokkeesta sain viimeinkin aikaiseksi varata Marja Ruutin Terve Maksa kirjan kirjastosta. Jotenkin ajattelin kirjan nimestä, että eihän tämä oikeastaan minua koske/kiinnosta.
Olin niin väärässä!

Terve maksa ja maksaa tukeva ruokavalio ja elämäntavat kun tukevat kehon kokonaisvaltaista terveyttä. Kirja herätti paljon ajatuksia, tokikin täytyy huomioida että asiat ovat esitetty kaikista parhaimman terveydentilan saavuttamiseksi. Minuun ne upposivat, mieheen ei niinkään, tosin hän ei lukenut koko kirjaa vaan kuunteli ääneen lukemiani pieniä pätkiä jolloin kaikki perustelut tietyille asioille eivät tulleet ns. tiettäviksi. Vaikka kirja sisälsi erittäin yksityiskohtaista tietoa kehon fysiologiasta ja toiminnasta, niin kirja tuli aikalailla ahmittua muutamassa päivässä ja sitä oli nautinnollista lukea.

Kaiken järjen mukaan oma maksani pitäisi olla hyvässä kunnossa. Vaikka ylipainoa onkin, niin se ei ole ns. omenalihavuutta ja mm. Inbody-mittauksessa viskeraalista rasvaa oli minimaalisesti. Maksa-arvot ym on hyvät, enkä juurikaan rasita maksaani mm. sokerilla, lisäaineilla, alkoholilla, lääkkeillä tms. Oikeastaan ainoat maksaa (ja kehoa) rasittavat ovat tällä hetkellä hormonaalinen ehkäisy ja lievä ylipaino, mutta nekin ovat jo aivan tarpeeksi!

Kirjasta löytyikin aivan huiput esimerkkikuvat siitä mitä tämä touhuni tietämättömyydessä on ollut. Ei ihme että saa laihduttaa melkein koko elämänsä kun aina käy näin!


Sen sijaan puhdistautumisessa tätä ei tapahdu eli toiveikkaasti edetään. Ainakin jos painoa katsotaan, niin painohan ei ole tippunut viime viikkoina yhtään. Tosin ei se ole noussutkaan, joten kesäkunnossa projekti sen suhteen etenee loistavasti. Ensimmäistä kertaa elämässä en himoitse sokeria eikä minun ole juurikaan tehnyt mieli mitään mm. karkkihyllyltä. Ainoa himon kohde on olleet uunilohkoperunat, joiden ajattelen kertovan hiilihydraattien vähyydestä / suolan puutteesta.


Gallupien mukaan elämässä arvostetaan ja halutaan kaikkein eniten terveyttä. Kukaan ei vastaa haastattelijalle, että elämässä on tärkeintä juoda joka ilta kuusi pulloa olutta tai litra kokista tai syödä päivittäin hampurilaisaterioita tai istua neljä tuntia tv:n ääressä karkkeja ja sipsejä napostellen.
Näin kuitenkin toimitaan ja menetetään se kaikkein tärkein, terveys.
Taloustutkimuksen kyselyn mukaan suomalaiset pitävät suurimpina uhkina terveydelle elämäntapoja, joihin voi itse ratkaisevasti vaikuttaa: ylipainoa, vähäistä liikuntaa, liiallista alkoholin käyttöä, tupakointia ja terveellistä ruokavaliota. Tietoa ei siis puutu, mutta muutos on vaikeaa. Ihmisluonto toimii usein ristiriitaisesti ja itseään vastaan, ellei joku tai jokin herätä katsomaan omaa tilannetta ja mahdollisuuksia uudesta näkökulmasta. Onneksi koskaan ei ole myöhäistä etsiä ratkaisua ja tehdä elämästä hyvää.
(Lainaus: Marja Ruuti - Terve maksa s.47)

Omaan sokeritaisteluuni sain myös vahvistusta. Itseni kohdallahan se ei ole ollut ongelma pitkään aikaan, mutta välillä olen aika paljonkin miettinyt lasta. Millä perusteella pääsääntöisesti kiellän häneltä karkit, limut ja jäätelöt? Ja tällä perusteella aion jatkossakin niin tehdä. Toki en ole totaalikieltäjä ja tietyissä tilanteissa ne ovat ok, mutta jatkuvasti nautittuna ne eivät ole. Eivät myöskään sokeroimattomat versiot (keinomakeuttajilla makeutetut).

WHO suosittelee nykyään lisätylle sokerille (myös mehut & hunaja) 5% päiväsuositusta kokonaisenergiamäärästä ja täytyy sanoa, että se on jo todella vähän ja ylittyy jo jogurtteja/mysliä/muroja ym. syövissä perheissä jo pelkästään yhdellä annoksella ilman minkäänlaisia karkkeja ym. Suomessahan meillä on jopa tuplasuositukset eli 10%, mutta uskon että piakkoin seuraamme WHOn linjaa.

Jatkuvasti kasvavat muistihäiriöongelmat voivat myös johtua elintavoista ja juurikin paljolti myös sokerista. Aivot tarvitsevat runsaasti puhdasta verta ja tasapainoisen verensokerin tuomaa energiaa. Huonosti toimiva maksa ja insuliiniresistenssi vaikuttavat myös aivoihin. Insuliini vaikuttaa aivoissa ravinnon ottoon ja säätelee muistiin ja oppimiseen liittyviä tehtäviä (lapset!!!). Toisaalta insuliinin vaikutuksen heikkeneminen lisää aivojen rappeutumisen ja dementian riskiä.


Kirjan alkuosa käsittelee kattavasti maksan vaikutusta terveyteemme ja sen toimintaa. Ja koska kaikki liittyy kaikkeen, käydään läpi myös muita ruuansulatuselimiä ja kehon muita toimintoja. Toinen osa koskee oikeastaan nykyaikaista länsimaista elämäntapaa. Mikä siinä vaikuttaa maksaan ja terveyteemme tuhoisasti. Nämä ovat ehkäpä aikalailla herättävää luettavaa. Tieto lisää tuskaa.

Kolmas osa oli kaikkein mielenkiintoisin, sillä siinä käsiteltiin kattavasti sitä mitä tehdä konkreettisesti. Minkälaiset elämäntavat ja ruokailutottumukset olisivat hyviä maksalle ja kokonaisterveydellemme. Jopa minunlaiselleni hifistelijälle sieltä löytyi uutta mietittävää ja käyttöönotettavaa. Kirja sisältää myös viikon ruokavalion sekä reseptejä. Näiden parissa jatkan blogissakin myöhemmin mm. reseptejä ym. testatessa.

Kotona palstalta löytyi paljon mansikoita ja paljon terveyttä antavaa puuhastelua. Illalla mansikoiden seuraksi tein lapsellekin maistuvaa chia-banaani-manteli-vanukasta. Päivällä ylemmän kuvan vihreät muuntuivat mehuksi, sekin onneksi lapselle maistuu hyvin.


Aamupalalla jatkettiin samalla linjalla. Smoothieen tuli viimeisiä pakastemustikoita ja vadelmia, hyviä öljyjä, lehtikaalia ja kurkkua, vegeproteiinia ym. kaikenlaista mukavaa. Ja free range kananmunat täydellisesti keitettynä kylkeen. Muutapa ei tarvitsekaan.


Pikkuhiljaa palstalta alkaa saada satoa toivottavasti yllin kyllin, joten heinä ja elokuun saa vetää aika vihreällä linjalla. Ja kuten kirjassa todetaan:

Hyvä ruokavalio syntyy tarvittaessa ilman viljoja, maitotuotteita, lihaa tai hedelmiä, mutta ei koskaan ilman kasviksia. 
Marja Ruuti - Terve maksa
 Joten kohti palstaa siis!

Rakkaudella
iive