torstai 25. elokuuta 2016

Voiko itsensä parantaa?

Uskon siihen, että voi. Ainakin minun tapauksessani.

7 työpäivää on nyt takana. Selviydyin niistä yllättävän hyvin. Viimeisten työpäivien yöunien vähyys meinasi hieman torpata hommaa ja flunssan oireet alkoivat iskeä, mutta ihmeekseni fibrokivut pysyivät aikalailla poissa.

Viikonloppuna olin yksin kotona kun muut perheenjäsenet reissusivat. Nukuin iltavuoron alkuun, kävin töissä, menin nukkumaan ja nukuin taas iltavuoron alkuun. Teki kyllä hyvää keholle ja muutenkin. Edellisten viikkojen kipuilut katkesivat siinä.


Mulla on ollut testissä myös Zeropointin tuotteita kivunlievityksessä. Ajatus lähti siitä, että auttaisiko kompressio kipuun? Noin kuukauden testauksen jälkeen on vastaus kyllä! Uskon, että etenkin treenaamisesta palautuminen tulee olemaan parempaa. Toimiihan se taviksellakin, miksei siis fibrolla!
Testaukset jatkuvat edelleen ja odotan töiden suhteen hieman tasaisempaa vaihetta jolloin pääsen sinne salillekin näitä kokeilemaan niin treeneihin kuin palautumiseenkin. Pahimpina öinä kun etenkin jalat olivat todella kipeät, pidin näitä sukkia yötä päivää.


Pääsin palstallekin alkuviikosta ja tein ruokaa oman maan antimista ja työkaverin tuomista sienistä <3 Nyt kun olisi vapaapäivä niin olisi kunnolla aikaa palstailla mutta sataa :( Onneksi voi aina suunnitella ja puutarhaunelmoida syystöitä ja seuraavaa kesää.




Eilen ei olisi satanut vaikka aamu tällaisella maisemalla starttasikin, mutta maan tonkimista tärkeämpää oli kuitenkin perhe. Töiden jälkeen hain Lintusen töistä ja lähdettiin kaupungille. Ensin Mäki-Matin perhepuistossa seikkailua, sitten Pokemon-jahtia keskustassa ja kun mieskin paikalle pääsi niin käytiin Rossossa syömässä.


En ole aivan varma onko Rosso konsepti menossa oikeaan suuntaan. Ainakin Jyväskeskuksen Rosso näytti hieman kolkolta sisustuksen muuttumisen jälkeen (mieleen tuli kylmä italialainen), mutta sitä tosiasiaa se ei poistanut, että söin ehkä parasta pitsaa tän gluteenittoman elämän aikana.

Kerkesin kaiken välissä myös kurvata Vaasankadun Kasvihuoneelle, josta viimeinkin löytyi kaipaamaani, nimittäin Bokashirouhetta! Työkaverilta saan kaipaamani viinitonkan hanat ja kohta suuntaan Biltemaan ostamaan Bokashisankkoja. Siitäpä se sitten aukeaa taas omanlaisensa homma :) joka on toivottavasti hyvä ja hyödyllinen. Pitäisi ensi vuonna tulla satoa kivasti kun palsta saa bokamultaa :)


 Tässä muuten hauska kuvapari tältä kesältä. Toinen kuva toukokuulta, toinen tältä viikolta.



Mutta mitä tällä kaikella on tekemistä itsensä parantamisen kanssa?

No, ihminen kertakaikkiaan ainakin voi paremmin kun nukkuu, nauttii, syö hyvin ja sitten se viimeinen eli tonkii multaa ja on luonnossa. Suosittelen kuuntelemaan tämän tiedeykkkösen jutun ylen areenasta: Metsä vie stressin, luonto luo terveyttä
Immuunipuolustuksen häiriöön liittyvät taudit lisääntyvät, esimerkiksi tulehdukselliset suolistosairaudet ja allergiat. Miksi? Mikä yhteys monimuotoisella luonnolla ja ihmisen kontaktilla maahan ja puihin on immuunipuolustuksen kannalta? Emeritusprofessori Tari Haahtela puhuu siitä, kuinka luonnon köyhtyminen johtaa ihmisen pieneliöstön heikkenemiseen, ja edelleen tulehdukseen ja sairauksien syntyyn.
Ettäpä tätä tuumaa tänään iive <3

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Omakehu saa nyt haista!

Toinen viikko ekaluokkalaisen arkea menossa. Se ekaluokkalainen on innostunut, mutta tosi _väsynyt_ ja meillä yleensä Lintusella virtaa riittää yllin kyllin aamusta iltaan. Kuuluu kuulemma asiaan, kertoi muut koululaisten vanhemmat.



Itsellä on ehkä vieläkin enemmän sopeutumisen tarvetta tähän uuteen arkeen. Pistän lapsen kouluun ja sitten olenkin kotona ihan yksin taas, mitäs nyt tehtäisiin? Ensimmäisenä tällaisena päivänä päädyin pesemään ja siivoamaan keittiön kaappeja. Eilen sentään osa päivästä meni koululla kouluterveydenhoitajan tarkastuksessa ja yleensäkin vaan eestaas ramppaamisessa.

Kouluterveydenhoitaja oli tosi jees. Sain jopa keskustella hänen kanssaan kahdestaan ja kerroin syömishäiriöstäni ja siitä etten todellakaan halua lapselle sitä ristiä kannettavaksi. Terveydenhoitaja laittoi koneelle ilmoituksen, ettei paino-asioista lapselle huomautella. Toivon todellakin, että se myös toimii. Ei sen puoleen Lintusella paino-ongelmia olekaan kun se on sellainen duracell - koko ajan liikkeessä.

Maito-asiasta ei myöskään saatu motkotusta, tosin ehkäpä osasin kalsiuminlähteet sitten muuten luetella, niin ei tarvinnut terkkarin luennoida. Ja kehuja Lintunen sai siitä kun se luetteli tykkäävänsä kaikista ruokapyramidin pohja-asioista (niistä kasviksista ja marjoista siis) ja ilmoitti myös tykkäävänsä nykyään myös keitetyistä porkkanoista (niin varmaan...) Tässä asiassa vois vähän itseään taputtaa olalle ja sanoa, et hei hyvää duunia. Tokihan voi olla, että vaikka olis minkälaisilla kokkaustaidoilla varustettu niin silti lapselle ei kelpaisi, mutta kyllä mä olen tehnyt sen eteen paljon töitä, että lapsi oikeasti on oppinut tykkäämään kasviksista ja vihanneksista ja vähän erilaisemmistakin ruuista, kuten vaikka siitä maitohorsmasta ja vihersmoothiesta :D

Terkkarin jälkeen käytiin palstalla keräämässä satoa. Mangoldia, kurkkua ja salaattia. Kesäkurpitsa sato jäi näköjään tähän. Mädäntyvät ennen kuin kasvavat valmiiksi, senkin sade! Tosin johan tuota tuli yli 20kg :D Avomaankurkut on olleet tänä vuonna ihan äärettömän hyviä ja kurkkua on syötykin monta kiloa per nuppi. Ihanan rouskuvia nuo kurkut ja ihme kyllä ne ei ole mädäntyneet tai homehtuneet niin kuin kurpitsat.

 Syötiin mangoldia pannulla paistettuna, valkosipulilla höystettynä.

Palstan jälkeen suunnattiin uimahalliin. Maanantaina sen kesätauolta auetessa kävinkin siellä jo itsekseni. Nyt lähdettiin kahdestaan, tarkoituksena tehdä uimakoulusta vaille jäänyt 10 metrin uinti-testi. Lintunen veti 10 metrin sijaan altaan päästä päähän eli 25 metriä! Ja olin ehkä vähän ylpeä <3

Illalla hehkutin asiaa facessa ja siellä kommentoitiin lapseni perineen isänsä geenit. Joo, ehkä totta sekin, mutta tässä hommassa annan nyt kyllä oman kehun haista, sillä meillä minä jos kuka on Lintusta liikuttanut. Viettänyt tunteja rannalla uimassa (Viime kesänä HeiaHeian mukaan mun uintimäärät oli 30 kertaa ja 15h. Lintusen tuntimäärän voi vetää tuplana tai ehken vieläkin realistisemmin triplana), opettanut pyöräilemään ja vienyt sitä metsään ja lenkille.
Toki tätä on perheenäkin tehty, mutta harvemmin mies kahdestaan Lintusen kanssa on missään käynyt, jalkapallotreenit ja muksugolf poikkeuksena.


Ja upeasta uimasuorituksesta Lintunen sai palkinnoksi himoitsemansa räpylät ja snorkkelivehkeet <3 Tosin niitä sai metsästä ihan urakalla eilen, mutta onneksi kuitenkin löytyi.

Viime viikko meni itsellä aikalailla kipuillessa kun töitten alettua unirytmistä kiinni pitäminen "vähän" lipsui.
Varsinaisia liikuntasuorituksia ei tullut siitä syystä tehtyä, mutta töissä sai liikuntaa senkin edestä. Kiva työ mulla kun pääsee töissä lenkille ja muunmuassa keilaamaan. Pidin Polar Looppia kädessä ja aktiivisuus paukkui joka päivä yli 100% ihan vaan töissä ja arkiaskareissa. Askeliakin tuli joka päivältä yli sen 10 000, perjantaina pääsin 20 000 askeleeseen ja ihan vahingossa, illalla tosin väsytti kyllä!

Huomenna alkaa 7 päivän työputki, joten eipä sitä varmaan muinakaan päivinä ihan hirveästi urheilla sen kummempia uimista ja lenkkeilyä lukuunottamatta.

Aika jännä miten ajatukset muuttuvat kun ennen nuo kaksi oli aikamoisia urheilusuorituksia, nyt ne alkaa olla aika arkisia juttuja joita tehdään ihan vaan siinä sivussa sen kummemmin suunnittelematta.

iive

torstai 11. elokuuta 2016

Pöhinäkone

Olen jo useita vuosia haaveillut kasvikuivurista ja kun sain mahtavan (10litraa) kanttarelleja isältä tuliaisiksi ja pakkanen oli täynnä niin pitihän sitä sitten sellainen hankkia :) Hyvä tekosyy eikö!


Oon pöhinäkoneeksi ristimälläni Pregon hyötykasvikuivurilla kuivannut nyt ne kanttarellit, nokkosia, siankärsämöitä, apiloita, lehtikaalia ja kehäkukkia, jotka eivät kyllä meinaa kuivahtaa eivät sitten millään. Ehkä ne terälehdet tulisi irroittaa niin sitten kuivaisivat?


Pöhinäkone on ollut ihan huippu, seuraavaksi isken sinne kuivumaan kesäkurpitsat, joita tuli taas se 10kg palstalta kun siellä kävin. Tarkoituksena on jatkaa myös yrttien kuivaamista ja jospa omenoita jostain saisi niin sitten niitä, koska niistä tykkää meillä kaikki ja niitä on ihana palastella esim. aamupuuron sekaan tai syödä sellaisenaan vaan.


Nokkosen siemeniä olen jo keräillyt ja kerään vielä jatkossakin, niin hyviä ne sämpylöissä olivat. Hyvän vinkin sain siemenien keruuseen villiruokaryhmästä.


Eli jos nokkosen siemenet vielä sojottavat ulospäin, ovat ne vielä raakoja tai jopa kukintavaiheessa, sitten kun ne ovat laskeutuneet alaspäin ovat ne poimintakypsiä. Ruskeat ja mustat siemenet ovat jo vanhoja. Tämä Eilistä paistoa blogin postaus on myös hyvä ensimmäistä kertaa nokkosien siemeniä keräävälle. 


Lintunen lähti koulutielle ja itse vietän nyt ensimmäistä arkivapaata kotona ja hämmästelen, että olen yksin kotona! Yleensä kun vapaapäivinä Lintunen on ollut tietysti minun kanssani, mutta nytpä ei niin olekaan. Lintunen hakee yhä enemmän vapautta itselleeen, ne itsenäisyyden siivet kasvaa kohisten, kuitenkin on vielä niin pieni <3 ja minun pitäisi hieman hellittää ja antaa mennä vapaammin.
Ihanaa oli se, että on joustava pomo joka antoi mun mennä kesken aamuvuoron saattamaan lasta kouluun ensimmäisenä koulupäivänä, ihan huippua! Kiitos!





iive