maanantai 20. helmikuuta 2017

Minä Olen siis Minä

Järkyttävän stressin, flunssan ja yhden vatsataudin jälkeen voi ehkä alkaa jo hieman toiveikkaasti toivomaan, että olisiko tämä nyt tässä ja alkaisiko se vuosi 2017 nyt uudelleen hieman paremmissa merkeissä. Toisaalta tämä on ollut ja on taas melkoinen prosessi omalla polulla.


Minä olen messuilla vietin toissa viikonloppuna 2 mahtavaa päivää, jotka herättivät paljon ajatuksia ja oivalluksia. Mediassa näitä ihmeteltiin "keskiluokan hörhömessuina" ja no onhan ne niitäkin, mutta myös paljon muuta. Lisäksi se, että uskotko kaiken mitä sinulle sanotaan vai ajatteletko myös itse, siinä on aika tärkeä ajatus. Tämä koskee ihan kaikkea muutakin, vaikkapa iltapäivälehtien tai jopa Ylen uutisten seuraamista.

Lauantaina kävin ensimmäisenä kuuntelemassa Anu Wyskieliä, tältä luennolta sain itselleni yhden lauseen.
Elämäntehtävän ei tarvitse olla työsi.

Vaikkei luento muuta antia oikein antanutkaan, niin aika tärkeä ajatus tähän hetkeen kun ympärillä aika kiivaastikin pyörii ihmisten halu toteuttaa sitä elämäntehtäväänsä ja että sillä työlläkin pitäisi olla jokin syvempi merkityksensä että siinä voisi olla onnellinen. Omalle kohdalleni ei ole ilmestynyt eikä löytynyt työtä, joka voisi olla elämäntehtäväni ja kuitenkin pidän nykyisestä työstäni edelleen hyvin paljon. Ajatus siitä, että elämäntehtävää voi aivan hyvin toteuttaa muuten on aika helpottava ajatus.

Ajattelin kirjoittaa omat postauksensa herättävimmistä luennoista ja ehkä sen teenkin. En halua avata näitä kokemuksia vain pelkällä parilla lauseella, sillä ne eivät tekisi oikeutta kenellekään.

Luentojakin ehkä tärkeämpi kokemus oli matkustaa kahden aivan upean naisen kanssa. Viettää kerrankin aikaa yhdessä, keskustella, jakaa kokemuksia, syventää sitä jo olemassa olevaa ystävyyttä mikä välillemme on tullut ehkäpä aika yllättävälläkin tavalla. Tunne siitä kun puhut ja toinen ymmärtää täysin, se tunne on mieletön. Ei tarvitse selitellä, ei tarvitse miettiä mitähän toinen nyt tästä ajattelee kun näin sanon. Tällaisessa seurassa oleminen on aika kullanarvoista. Ja voin kuvitella niiden muiden bussimatkustajien ajatuksia kun puhuimme siitä kaikesta mikä on meille "arkipäivää". En tahtoisi käyttää sanaa hörhö, mutta ehkäpä se negatiivisen leimallisuuden sijaan kuvaakin minua positiivisen hassuttelevasti, sillä olenhan minä ihan hörhö kaikkine ajatuksineni ja kokemuksineni ja uskomuksineni. Ja olen juuri sitä rehellisesti häpeilemättä. Ehkäpä se on elämäntehtäväni? Olla avoimesti hörhö?

Minä Olen

Ihana, nainen, rakas, rakastettu, äiti, hörhö, epätavallinen, puunhalaaja, kasvienkerääjä, luontoa rakastava, enkeli-, keiju-, peikko-, metsänkansa-, uskova ihminen, ajattelija, tuntija, kokija, hippi, erilainen, voimakas, peili, jumalatar, minä, juuri tällainen kuin olen.


Kirjastosta löysin Sinikka Piipon Kasvien salaiset voimat kirjan ja hyvin vahvasti voin löytää tästä kirjasta itseni.
Poimulehteä rakkauden houkuttelemiseen, rosmariinia muistin parantamiseen, nokkosta pahoja voimia vastaan... Kasvit ovat terveellistä ravintoa, mutta niillä on myös vaikutusta mieleen ja kehoon. Tiesitkö esimerkiksi, että monilla tutuilla yrteillä on taikavoimia? Kasvien salaiset voimat on kiehtova tietopaketti kasvien taikamaailmasta. Kirjassa käydään läpi taiat, loitsut ja uskomukset, joilla kasvien maagiset ominaisuudet houkutellaan esiin. Lisäksi perehdytään wiccoihin, noitiin, samaaneihin ja druideihin taikojen harjoittajina sekä kasveihin liitettyjen uskomusten historiaan. Kirja on myös kattava opas kasvien rohtokäyttöön. Monien kasvien vaikutukset on todennettu käytännössä: Ginseng-juuri ja soija lisäävät elinvoimaa. Sitruunamelissa, mäkikuisma, salvia ja laventeli rentouttavat ja tuovat apua unettomuuteen, nokkonen parantaa vastustuskykyä ja kaura auttaa alentamaan kolesterolia.
Sitä toivon, että voisin luokitella itseni yhdellä sanalla. En voi lokeroida itseäni tällä hetkellä mihinkään juuri tiettyyn, en ole druidi, wicca tai shamaani. Ehkä toivoisin olevani, mutta itsensä rajaaminen yhteen ainoaan lokerikkoon? Mahdotonta. Mutta joskus olisi kiva kirjoittaa tai sanoa Minä Olen _______. Ilman selittelyjä, ilman pitkiä kuvauksia tai sanalistoja. Niin että siitä yhdestä lauseesta toinen ymmärtäisi sen mikä olen. Mutta ehkäpä olen niin monimutkainen tyyppi (kuten ehkä me kaikki) että on täysin mahdotonta luokitella itseään yhdellä sanalla?

Minä Olen siis Minä.

iive

ps. Jos omistat tarpeettomana kyseisen Sinikka Piipon kirjan, olisin erityisen kiinnostunut ostamaan sen <3

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Mustia hetkiä elämässä

Tuntuu siltä kuin tammikuu olisi ollut kaikennielevä musta aukko. Sellainen musta hetki elämässä, mitä niitä nyt joskus aina tulee. Liikaa muutoksia, liikaa murheita, liikaa stressiä, liikaa kaikkea. Ja silti kun katsoo esimerkiksi Instakuvia niin on kauheasti värikästä ruokaa ja elämää. Kai sitä yritti kaikkensa kompensoidakseen sitä muuta juttua.


Nyt tuntuu edes hieman, että olisi taas elossa. Etenkin kun aurinko paistaa, vaikka pakkanen nyt meinaakin fibroa herätellä esiin. Eikä ole enää pakko käydä ostamassa sitä suklaata siihen stressiin (tämäkin olisi vältetty kun sitä Foodinin valmissuklaaraetta olisi ollut lähi citymarketissa, mutta kun ei ollut eikä toiselta puolelta kaupunkia jaksanut lähteä hakemaan).

Mutta onneksi on smoothiet ja muut päiväsyömiset kuitenkin ihan hyvässä hallussa. En muista milloin viimeksi olen keitellyt aamupuuroa. Nyt puurohiutaleet, siemenet, marjat, banskut ja viherjauheet on menneet blenderiin ja tullut smoothiena tai tuorepuurona ulos. Helppoa ja nopeaa.


Viime viikolla pidettiin taas naistenpiirin iltaa ja siellä eräs sanoi aika osuvasti jotenkin näin "jos sinä haluat käydä ne kaikki sinun kipukohdat läpi sillä suomalaisella sisulla, niin kyllähän niinkin voi tehdä, mutta ei se mikään pakko ole, on muitakin vaihtoehtoja".

Tämä herätti siihen, että onko ihan pakko kaivella kaikkia asioita, eikö joskus voisi vaan antaa anteeksi ja antaa olla? Ja sittenhän on se Karma.
Karma, jokaisen elävän olennon nykyinen olotila on suoraa seurausta menneisyydessä tehdyistä teoista. Karma on näiden tekojen alati muuttuva summa.
 Entäs jos minun karmani on hyväksyä tietyt asiat? Ja sitten antaa olla.

No nämä nyt ovat tällaisia pohdintoja joita tällainen musta kausi elämässä herättää miettimään. Ja se oivallus siitä, että vaikka kuinka tuntuu siltä että sankolla kaadettaisiin kuravettä päälle, niin mulla on se teflon, se mikä ei ole oikeasti merkitsevää, se valuu musta pois. Mulla on tarttumaton suoja.


Ja sitten kun puhutaan muunlaisista menemisistä niin flunssa alkaa hellittää otettaan. Uintitreenit on taas käynnissä, salille menoa joutuu kyllä hieman odottelemaan sen verran kroppaa vielä kuitenkin tahmoo. Onneksi on hyvä sää, että voi kävellä luontopolkua eestaas lähes joka päivä.


Ja se aurinko, se saa mun sydämen hymyilemään.
Olen mä vaan niin auringonlapsi.

iive

torstai 2. helmikuuta 2017

Nokkosletut paleo, G, M, kasvis, viljaton

Meidän perheessä rakastetaan lettuja.

Meillä tykätään banaaniletuista, paleoletuista ja erityisen paljon meillä tykätään pinaattiletuista. Tai nykyäänhän ne on nokkoslettuja koska nokkoset on hyviä, terveellisiä ja ilmaisia!

Syksyllä keräsin kasseittain nokkosia ja vedin ne huuhtelun jälkeen tuoreeltaan tehosekoittimessa silpuksi ja pakastin ohuiksi levyiksi minigrip-pusseihin.


Pohja näille nokkosletuille löytyi Paleokeittiön omenaisista ohukaisista, joita myös suosittelen kovasti. Plussaa lisäksi tälle ohjeelle on se, että kaikkia aineksia meiltä yleensä löytyy kaapista aina :)
Letut valmistuvat myös nopeasti eli pelastavat kiireisen päivän. Jos on tosi kiire niin letut katoavat syöjien suuhun suoraan pannulta!

Itse käytän itsetehtyä omenasosetta (myöskin pakkasesta) mutta luulisin, että esim. Bonne toimii hyvin myös, tosin se on lirumpaa kuin oma jytky sose joka täytyy huomioida sitten taikinan rakenteessa.

3 keskikokoista munaa
n.1 dl makeuttamatonta omenasosetta
n.1/2 dl mantelijauhetta
luraus kasvimaitoa tai kookosmaitoa/-kermaa
suolaa n.½tl - oman maun mukaan
pienen pieni ripaus valkopippuria
n.150g nokkosia tai pinaattia

Jos taikina on kovin löysää niin siihen voi lisätä hieman riisijauhoa joka sitoo <3


Sekoita kaikki ainekset keskenään, paista pannulla esim. voissa, gheessä, öljyssä. Suosittelen tekemään pienempiä lettuja, ei sellaisia koko ison paistinpannun kokoisia koska nämä hajoavat suht. helposti.


Lettuja meillä syödään mm. kananmunakastikkeen, puolukoiden tai vaikkapa kinkkutäytteen kanssa. Tosin nämä letut ovat sen verran ruokaisia, että iso kasa lettuja riittää ihan pelkältäänkin :)






Hyviä lettuhetkiä

iive