lauantai 29. syyskuuta 2012

Viikko

Melkein viikko on edellisestä päivityksestä kulunut ja aika on kulunut kauhean nopeasti. No toisaalta onhan viikko pitänyt sisällään paljon asioita sairaslomasta huolimatta (joka on kylläkin jo loppu).
Tiistaina aloitellaan taas työntekoa ja olo tuntuukin olevan ihan jees. Liikkumattomuus tuntuu kyllä kropassa ja tietynlainen väsymyskin edelleen. Väsymys voi kyllä osaltaan johtua myös syksystäkin, se kun ei minulle ole kovinkaan helppoa aikaa.
Pienillä kävelylenkeillä olen kuitenkin käynyt lähes päivittäin ja tietenkin ulkoillut Lintusen kanssa kun on hänellä ollut kotipäivä. Eilen juhlittiin hääpäivää (joka oli ja meni jo aiemmin) Kuopiossa ihan kahdestaan miehen kanssa ja tänäänkin pääsin juhlimaan, sillä pääsin pitkästä aikaa teatteriin ja jopa ensi-iltaan.

upload

Olen aina tykännyt Baddingistä ja tämäkin musikaali oli aivan huippu! Itketti ja nauratti ja nautin niin täysillä. Ja vaikka Varkauden teatteri ei olekaan mikään Helsingin kuuluisa teatteri, niin teatteria täällä kyllä osataan tehdä suurella sydämellä ja ammattitaidolla!
Tällaisista asioista Voimaa tällä kertaa ja kohta pääsen varmaan taas treenikuulumisten pariin :)

iive

ps. Valokuvasta löytyy muuten Lippumyymälän puhelinnumero, vink vink :D

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sateinen sunnuntai

Todellakin sateinen sunnuntai.


Sateesta huolimatta piti päästä ulos.


Käytiin rauhallisesti kävelemässä parilla kätköllä (eli ajettiin autolla lähelle ja käveltiin siitä).


Tänne ei oikein viitsitty mennä kun olisi pitänyt kahlata tuon kaislikon poikki majakalle. Ei hirveästi houkuttanut...


Aika väsyksiin veti tuollainen lyhytkin kävelyreissu. Mutta pääasia, että jotain tuli tehtyä. Hitaammin sitä toipuu jos itsensä antaa ihan sängynpohjalle jäädä.


Pääasiassa olen kyllä istunut sohvalla, "katsonut" elokuvia ja leikannut tarrapaperista perhosia (ja pari bambia ja linnun ja pöntön ja kirjaimia.......)


Perhosia on kasassa 55kpl!
Lenteleevät Lintusen seinillä <3

iive

perjantai 21. syyskuuta 2012

Valoa tunnelissa

Vanhemmuutta ei voi unohtaa vaikka olisikin sairas. Tietyissä tapauksissa lapsen saa hoitoon kun itse sairastaa, merkittyinä vapaapäivinä ei. Äidin hommat on hoidettava siis ja onneksi tänään kaikista hirvein pahoinvointi ajoittui ajalle ennen lapsen heräämistä.

Ulkona oli onneksi iltapäivällä ihana raitis ilma ja mitä loistavin auringonpaiste! Otin kameran ulos ja annoin laulaa. Lintunen keräsi kiviä, lehtiä ja pihlajanmarjoja tulevia askarteluja varten ja oli kiltisti, kerrankin.



 Ikkunasta näimme loistavan sateenkaaren.
Eilen kaupassa käydessämme sateenkaaria näkyi jokapuolella.


Illalla iskin oman kasvihuoneen tuotokset eli tomaatit, palstalta kesäkurpitsat ja porkkanat sekä muutaman punasipulin pellille grillautumaan. Makua mustapippurista ja valkosipulista. Nämä menevät pakkaseen, josta ne on ihana laittaa vaikkapa kastikkeen sekaan. Inhoan kaupan pakastevihanneksia.


Omia tomaatteja on nyt tullut jotain kolmisen kiloa, joten ei ihan huonosti!
(Ja vielä 1/3 osa on kypsymättä)
 

Auton ikkunasta kuvasin mahtavan pilven kun lähdimme käymään Jyväskylän Valo- tapahtuman avajaisissa.
 

Luonto hoiti osaltaan valaistuksen, sillä auringonlasku näytti kirkkopuistosta katsottuna tältä.
 




Avajaisten ohjelma oli hieno, mutta kiitos vain, aivan tolkuttoman pitkä tai pikemminkin vaihtelematon.
 

Oli ihana tänään päästä pois neljän seinän sisältä ja nauttia kauneudesta. Viime päivät ovat tuntuneet uskomattoman pitkiltä ja raskailta. Ja yöt ne vasta pitkiä ovat olleetkin kun lääkitys pistää voimaan pahoin. Huomenna saan onneksi levätä jo aamulla kun ei tarvitse Lintusesta huolehtia.

iive

Prolaktinooma

Tämä teksti löytyy myös omana sivunaan keskipalkista. Pääasiallisesti kirjoitin tämän selventääkseni itselleni sairauden kulkua ja mahdollisesti informatiiviseksi kertomukseksi sellaiselle, joka on juuri sairastunut. Muistathan kuitenkin aina, että sairastuminen on yksilöllistä ja minun tieni on ollut hyvin vaikea. Sinun tiesi voi olla paljon helpompi.
Aivolisäkkeen kasvaimista yleisin on prolaktiinia tuottava adenooma eli prolaktinooma. Se on käytännössä aina hyvänlaatuinen. Sen yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa, mutta kooltaan alle 10 millimetrin kokoisia mikroprolaktinoomia voi löytyä jopa joka neljänneltä mieheltä ja naiselta. Prolaktinooma diagnosoidaan kliinisesti kuitenkin useammin naisilta kuin miehiltä, ja kooltaan naisten kasvaimet ovat yleensä pienempiä. Prolaktinooma voi joskus harvoin olla periytyvä. Osa kasvaimista voi tuottaa prolaktiinin lisäksi muitakin hormoneja kuten kasvuhormonia." (Lainaus: Terveysportti)
Noin vuosi sitten sain ensimmäisen epäilyn, että sairastaisin jonkinlaista aivolisäkkeen sairautta. Siihen mennessä minulta oli tutkittu jo kaikki mahdolliset gynekologiset sairaudet, jotka voisivat aiheuttaa havaitsemiani oireita.
mm. väsymys, unihäiriöt, kuukautisten puuttuminen, maitovuodon jatkuminen imetyksen lopetuksesta huolimatta, stressi, uupumus, kuumat aallot, korkea leposyke.
Joulukuussa 2011 kävin ensimmäistä kertaa aivojen magneettitutkimuksessa, joka silloin oli hyvin pelottava ja ahdistava kokemus (onneksi seuraava kerta oli jo paljon parempi). Kuvaukseen en saanut minkäänlaisia ohjeita tms. vain tylyn ilmoituksen kuvaukseen saapumisesta.
Jos olet menossa kyseiseen tutkimukseen niin lue tämä HUSin esittelysivu aiheesta.
Kuva: neuro.hut
Tammikuussa 2012 sain diagnoosin Prolaktinoomasta ja "magneettikuvissa näkyi myös pientä verenvuotoa" sekä minulle kerrottiin estrogeeniarvojen olevan niin alhaiset, että osa oireistani oli vaihdevuosioireita. Olin aivan shokissa, varsinkin verenvuodon osalta, sillä en saanut tarkempaa kuvausta gynekologian erikoislääkäriltä kuin tuon edellämainitun. Kuka pystyisi olemaan rauhallinen kun kuulee AIVOkuvissaan olevan näkyvillä "pientä verenvuotoa"?
Minulle aloitettiin lääkitykseksi Dostinex-niminen valmiste ja estrogeenilisä.



Tulin Dostinexistä erittäin huonovointiseksi, samalla odotin kauhuissani käyntiä KYSiin, sillä olin saanut ajan yllättäen NeuroKIRURGIAN-poliklinikalle kuukauden päähän. Lääkkeen haittavaikutukset ja psyykkinen stressi ajoivat minut käytännössä täysin toimintakyvyttömään tilaan. Onneksi Dostinex päätettiin lopettaa vakavien sivuhaittavaikutusten vuoksi.
Neurokirurgian poliklinikalla sain selvyyden verenvuodosta, sillä se ei sijainnut aivoissa vaan aivolisäkkeessä kasvaimen ympärillä eikä ollut ns. vaarallinen vaan voimisti vain prolaktinooman minulle aiheuttamia oireita. Kirurgi arvioi, ettei tapauksessani olisi aiheellista suorittaa kasvaimen leikkaamista, sillä riskit olisivat kuitenkin päässä operoidessa aina olemassa (mm. sokeutuminen) vaikka yleensä tuollaiset leikkaukset ovat varsin turvallisia.

Jäin odottamaan tulevia hoitolinjauksia ja minut hukattiin paperiviidakkoon. Hoitoni ei siis edennyt minnekään, sillä kukaan ei tiennyt että minua tarvitsisi hoitaa.

Vihdoin omien kyselyideni perusteella sain pika-ajat niin uusiin verikokeisiin, magneettikuvauksiin kuin vihdoin oikealle lääkärillekin eli Endokrinologian erikoislääkärille.
"Endokrinologia on sisätautien toimialaan kuuluva erikoisala, joka tutkii ja hoitaa hormoneja tuottavien elinten sairauksia. Sairaudet voivat johtua hormonien liikatuotannosta tai niiden puutteesta, lisäksi hormoneja tuottaviin kudoksissa voi ilmetä sekä hyvän- että pahanlaatuisia kasvaimia. Hormonit ovat biokemiallisia välittäjäaineita, joiden avulla kudokset viestivät toisilleen verenkierron välityksellä ja jotka säätelevät mitä moninaisimpia elimistön toimintoja. Rakenteeltaan hormonit voivat olla hyvin monenlaisia ja lääketieteellisen tutkimus on aivan viime vuosinakin paljastanut uusia hormoneja." (Lainaus: HUS)
Vihdoin joku selitti täysin minulle, mitä sairastan, miksi saan sellaisia oireita kuin saan. Kuunteli minua ja vastasi kysymyksiini. Tuossa tapaamisessa olin jo psyykkisesti täysin loppu kaikesta odottelusta (sairautta oli nyt selvitelty jo puolitoista vuotta) ja jäin pitkähkölle sairaslomalle. Samalla aloitettiin kasvaimeen uusi lääkitys Parlodel. Sain tästäkin lääkkeestä hurjia sivuoireita, mutta onneksi lääkityksen tehoa pystyttiin nostamaan vähitellen.

Syksyllä 2012 kävin taas kontrollikokeissa, lisäksi suljettiin pois vielä muutamia sairauksia (mm. Cushingin oireyhtymä). Parlodel on toiminut hyvin, mutta sen annostusta vielä nostettiin hieman. Taas sain pahoja sivuoireita, onneksi tiedän että ne helpottavat ajan kuluessa.

Prolaktinoomaa sairastaville suosittelisin seuraavia luotettavia nettisivuja.
Terveyskirjasto - Aivolisäke
Terveyskirjasto - Prolaktinooma
Terveyskirjasto - Artikkeli Prolaktinoomasta
TherapiaFennica.fi - Aivolisäkkeen sairaudet
Sella Ry - aivolisäke potilasyhdistys

Itseäni kaikkein loukkaavin tilanne sairauden aikana on ollut vähättely. Tätä koin erityisesti Naistentautien poliklinikalla Keski-Suomen Keskussairaalassa. Prolaktinooma ja alhainen estrogeenitaso saivat minut kärsimään useista hankalista oireista, jotka olivat aivan todellisia. Vähättelevä suhtautuminen sai minut jopa kyseenalaistamaan itseni ja omat tuntemukseni.
Ilmeisesti koska prolaktinooma on a) suhteellisen yleinen b) ei ole syöpää, niin sitä ei tarvitse ottaa vakavasti.

Toinen loukkaava tilanne sattui lähipiirissäni, sillä näkymätöntä sairautta on vaikea ymmärtää. Ihmisten on vaikea ymmärtää tilannetta (jota eivät näe), jossa henkilö on sairaslomalla ja siltikin hän käy vaikkapa no, zumbassa vaikka aamuyö on mennyt oksentaessa (tätähän he eivät tiedä kun eivät kysy).

Tulevaisuus tietää lisää magneettikuvauksia, verikokeita ja Parlodelin syömistä ainakin noin kolmen vuoden ajan. Tänä aikana en oikein voi suunnitella esim. raskautumista, onneksi se ei muutenkaan olisi ajankohtaista.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Sairaus ja elämä

Opiskellessa ja työelämässä on tullut huomattua kuinka suuri merkitys on sairauden hyväksymisellä hoitovasteeseen. Henkilöt jotka eivät hyväksy sairauttaan ja ns. tappelevat sitä vastaan tuntuvat paljon sairaammilta kuin sellaiset henkilöt, jotka hyväksyvät sairautensa, mahdolliset rajoitteet ja toimivat sen mukaan.

Terveen henkilön on helppo sanoa kuinka helppoa nyt jonkin sairauden, vamman tai muun rajoitteen kanssa eläminen on kunhan vaan toimii hoitolinjausten mukaan ja no, onhan se joillekin helpompaa kuin toisille.

Ja sitten kun mietitään asiaa työtätekevän jotakin sairautta sairastavan henkilön näkökulmasta, niin ollaankin taas uusilla urilla. Kun työnantajalle kumarrat, niin samalla itsellesi ja perheellesi pyllistät.

Maanantainen lääkärin soittoaika siirtyi eiliselle ja niitä uutisia sieltä nyt sitten tuli mitä odotinkin eli että lääkitystä joudutaan taas nostamaan. Toisaalta se on hyvä juttu, toisaalta sivuvaikutustensa takia huono juttu. Sattumalta kun kroppani reagoi noihin lääkkeisiin hirmuisen voimakkaasti ja niitä sivuvaikutuksiahan taas pelätään.

Kukaan ei haluaisi olla väsynyt ja heikko, sairas ja heikko.

On vaikea antaa itselle myönnytyksiä ettei jaksa, se on hyvin vaikeaa vaikka kuinka tietäisi ettei itseltä voisi vaatia niin paljon kuin terveenä ollessa. Nyt on nukuttu oikein urakalla, syöty kun on tehnyt mieli ja annettu itselle lepoaikaa.
Nyt alkaa tehdä mieli taas liikkua, venytellä ja käydä kävelemässä haistellen kirpeätä syysilmaa, sillä kas syksy ja ruska on tullut.
Saa nähdä tekeekö huomenna mieli vain halata vessanpönttöä ja tyynyä vuorotellen. Sitä odotellessa siis...

Aivan mahtavaa loppuviikkoa kuitenkin kaikkille! Minä lähden taas kehittämään itseäni lääkekoulutuksen merkeissä. Edellinen lääketentti menikin ensimmäisellä kertaa läpi <3 Ihana kun työnantaja järjestää näitä syventäviä koulutuksia, sillä näistä saa niin paljon enemmän irti kuin koulussa.


iive
ps. ensimmäiset ikälisät ammatinharjoittajana on jo hankittu, wau olen jo vanha "konkari" eli oikeasti yhä edelleen ihan keltanokka kun vertaa 15 tai jopa 20 vuotta hoitajan töitä tehneisiin.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Nukkumapäivät

Huh, huh!
Taisi olla yövuoron tekeminen aika rankkaa meikäläiselle kun vieläkin väsyttää niin maan mahdottomasti. Eilen nukuin 14h yöunet, tänään valitettavasti jäi vain 12 tuntiin ja vieläkin olisin kumpanakin päivänä voinut jatkaa unia. Valitettavasti vaan työ on kutsunut.

Kropassa tuntuu ettei kaikki ole ok. Syönkö liian vähän? Vai vaikuttaako kasvain nyt taas voimakkaammin? Veto on pois, hiuksia tippuu päästä ja kynnet lohkeilevat. YÖks!

Superdieettiläiset ovat pitäneet tankkauspäivää, niin minäkin olen viikonlopun ajan. Söin antaumuksella ruokaa ja herkkujakin. Ja kävin mäkissä, jossa on tullut vierailtua viimeksi taas joskus hmm... neljä kuukautta sitten? Ei ollut kauhean hyviä nuo herkut... oikeasti hyviksiä oli fazerina jäätelö ja geisha. Muu oli vaan perus sokerimättöä :(

Kohta soittaa lääkäri ja toivottavasti verikokeet antavat jotain tuloksia, toivottavasti jotain hyviä tuloksia. Anemiatestit meinasin vielä pyytää jos niitä ei nyt näissä kokeissa ollut tällä kertaa.

iive

perjantai 14. syyskuuta 2012

Omena

Laiska töitään luettelee, mutta silti
Aamu - liian aikainen herätys - töihin
Saunotusvuoro 8h
Ruuhkassa istumista
Omenoiden keräämistä (kiitos ihana työkaveri ompuista!)
Omenoiden pesemistä, pilkkomista ja laittamista 17-21
Eihän siinä, ei paljoa tarvinnut miettiä mitä sitä tänään tekis.


 Kaksi pussillista omenoita,
aika monta kiloa, huh huh!


Omena on nannaa!
 

Yksi pussillinen omenoita
=
Yksi kulhollinen omenoita
 

Kotimainen omena on herkku!
 

Omenakuutiot matkalla uuniin.
 

Uuniomenat saivat lisämakua
Aidosta vaniljasta
Kaardemummasta
Kanelista
 

Iltapalaksi kevyttä omenakauraherkkua.
Pannulla paahdettuja kaurahiutaleita ja omenoita
kera  jogurtti-kerma-vaniljavaahtoa.




Omput meni pakkaseen odottelemaan jogurtti, puuro ja rahkansyöntihetkiä <3
 

3peltiä omppusipsejä kuivuu uunissa,
taitaa olla vaan pitkissä kantimissa moinen kuivuminen, kääks!

Nyt mä sippaan!
iive

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Täydellinen hotelliaamiainen

Tänään koitti Joensuun hotellin late chek out eli sain nukkua reilusti yli kahteentoista. Aamulla kävin toki aamiaisella ja nyt jo toiseen kertaan onnistuin aamupalan koostamisessa niin etten tullut kipeäksi.

Täydelliseen aamupalaan kuului:
- puuroa (toisena aamuna ruis, toisena kaurapuuroa)
- mehukeittoa (mustikka ja mansikka)
- 1 kananmuna
- 2 pientä karjalanpiirakkaa
- salaattia, kurkkua, tomaattia, juustoa ja kinkkua piirakoiden päälle
- hedelmäsalaattia ja maustamatonta jogurttia
- kahvia (pahaa)
Juuri parahiksi heräsin lounaalle Hyve & Pahe ravintolaan. Voitte sitten itse päättä kumpi oli hyve vai pahe? Vai molempia?


 Hyve
ja
se pieni
Pahe
 

Kotimatkalla oli pakko nousta vähän jaloittelemaan kun jalat ja selkä huusivat niin kipeää. En koskaan ollutkaan varsinaisesti käynyt Karvion kanavalla siis siellä kanava-alueella.


 Ja tietenkin mun piti mennä hetkeksi metsäänkin puolukoita syömään :D




Illalla juoksulenkki pikku Lintusen kanssa <3 ja liikkuvuusharjoittelua lonkankoukistajille ja jaloille.
Jee :)

iive

tiistai 11. syyskuuta 2012

Paska lenkki

Viime yönä hehkuttelin suunnistavani tänään pitkikselle, mutta eipä siitä mitään tullut. Jo ensimmäisistä juoksuaskeleista tiesin ettei onnistu. Siltikin sitkeästi juoksin, kävelin, juoksin, venyttelin, juoksin ja kävelin. Matkaksi sain viisi kilometriä. Onneksi edes maisemat oli kauniit.


Ilmeisesti lonkankoukistajat, alaselkä ja pakarat on ihan jumissa, nyt jo sillä asteella ettei näillä jaloilla tulla juoksemaan yhtään lenkkiä ennen kuin jostain vähän hellittää. Voihan vee...
Googlailin tuota lonkankoukistaja-asiaa ja on kyllä yllättävän laaja-alaisesti vaikuttava vaiva. Tällä voi selittyä myös taannoin kärsimäni kovat vatsakivut.

10 kireän lonkankoukistajan oiretta

  • Selän ja lantion alueen kivut
  • Lantion liikkuvuus ja lantionpohjan lihasten heikentyminen
  • Alaselän välilevyjen kuluminen
  • Kuukautisia edeltävä oireilu lisääntyy
  • Haittaa sisäelinten toimintaa
  • Alavatsakivut
  • Vaikeudet synnytyksessä
  • Yhdyntäkivut
  • Heikentynyt suolen toiminta
  • Pakaratreeni ei kiinteytä, sillä kireät lonkankoukistajat eivät mahdollista niiden oikeanlaista treenausta

Edellä ollut lainaus löytyi Kuntoplussan sivuilta ja sieltä löytyi myös erilaisia harjoituksia joilla vaivaa voi helpottaa.
Lonkankoukistajaharjoitus1
Tein nuo kaikki neljä harjoitusta putkeen ja kyllä tuntui ja välillä aika pahaltakin, mutta ei auta. Huomenna homma menee kävelyksi ja jatkan liikkuvuusharjoituksia lonkankoukistajalle edelleen.

iive

Paluu menneisyyteen

Joensuun vierailut ovat  hyvin koskettavia, lapsuuden maisemat ja muistot pyrkivät mieleen, niin kuin tänäänkin kävelyllä nukkumispäivän unien jälkeen kun raahasin miehen Ilosaareen ja Joensuun keskustaan. Tai no raahasin ja raahasin, ihan vapaaehtoisestihan tuo näytti lähtevän.
Mukana testissä oli Olympuksen pikku digikamera, aina kun ei tuota järkkäriä jaksa raahata mukana, mutta kuvia haluaisi räpsiä. Kuvien laatu karsea, mutta muokkausohjelmalla vähän fiksiä niin huonoista kuvista saa epäaitoja kuvia ;D


En muista lapsuudesta mitään varsinaisia tapahtumia juuri Ilosaaresta, mutta siltikin se herättää nostalgisia tunteita ja muistojen rippeitä kesäpäivistä tai joistain tapahtumista Karjalatalossa...



Ilosaaren katsomo. Mitähän tässäkin on katsottu? Uimista? Esityksiä? Katsomo kun on siis laguuniin päin!

Enkeli istui Taito-shop talon parvekkeella. Ihana, vaikka mies sanoi sen näyttävän aivan Martti Ahtisaarelta :D

Päivä loppui hyvään ruokaan Amarillossa (Viskikanaa kasviksilla ja salaatilla, nam!) ja peli-iltaan Public Cornerissa kera kaakaon. Olipa ihanaa!

Muut hävisi kuvasta tupakalle, mie jäin yksin kaakaoni kanssa, se ero siinä oli menneisiin aikoihin jolloin itsekin tupakoin ja sai polttaa vielä ravintolassa.

Aamulla hotelliaamiaiselle. Mitähän ihmettä siellä nyt sitten söisi??? Ja aamupalan laskeuduttua pitkikselle juoksu/kävelylenkille jos kunto vaan sallii :)
Voi mitkä ihanat VP:t <3 Olen aivan menneisyyden vanki ja uin nostalgiassa <3

iive

maanantai 10. syyskuuta 2012

Yöelämä

Minun yöelämäni ei tosiaankaan enää ole mitään baareissa pörräämistä, se aika jäi taakse jo kauan sitten, toisaalta hieman harmittavastikin sillä aika usein kaipaan baarien tanssilattioita ja tyttöjen kikatusta. No, ei ole lapsenvahtia eikä niitä tyttöjäkään kikattelemassa ja toisaalta eipä nuo känniääliötkään baarissa juurikaan kiinnosta. Onneksi tanssijalan kolotusta voi helpottaa vaikkapa salin tanssitunnilla tai ihan kotonakin. Pienen Lintusen kanssa monesti hypitään ja ainakin tämä meitä aina tanssituttaa, ei voi mitään! (Tosin tätä videota ei kyllä näytetä eikä katsella meillä ;D )


Tänä viikonloppuna yöelämä onkin poikkeuksellisesti tapahtunut töissä ja yllättävän hyvin on mennyt. Palautuminen onkin toinen juttu, saas nähdä olenko vielä ensi viikonloppunakin ihan väsyksissä vai en. Normaalitilanteessa yövuorojen teko on ollut minulle helppoa, joskus jopa ajattelin hakevani vakiyökön virkaa, mutta niin se elämä muuttuu eikä minusta moiseen enää olisi. Toivotaan nyt kun aivolisäkekasvain saadaan aisoihin, niin yövuorojenkin teko helpottuisi.

Tänään ei kylläkään ollut mitään toiveita siitä, että olisi voinut varsinaista liikuntaa harrasta. Ketutti jo sekin, että piti pakata kaikki tavarat Joensuun reissua varten. Olis pitänyt vain pitää oma pää ja pakata jo lauantaina kun oli pirteänä, mies se vaan silloin kiukutteli ettei nyt jo mitään pakkailla, kerkiihän huomennakin... No nyt tavarat on kuitenkin pakattu ja voi hyvän tähden miten paljon kamaa tarvitsee matkaan kun on kaikki lenkkikamat, ulkoilukamat ja satunnaiset salikamatkin mukana.
Radiosta kuuntelin ohjelmaa, että on kuulemma vähän sairasta jos reissussakin joutuu miettimään missä treenaa ja missä ja miten syö. Niin, missä se raja sitten kulkee? Toisaalta on mielettömän ihanaa mennä nauttimaan erilaisista lenkkimaisemista reissussakin ja pakkoko sinne ravintolaan on mitään shaissea mennä syömään? Siis ylipäätänsä milloinkaan!
No, mie oon sit mielelläni vähän sairas ja tykkään suunnitella reissut sen pohjalta, että mitä tekis? Voishan sitä jossain taidenäyttelyssäkin piipahtaa, mutta en minä niitä jaksa kolmea päivää kiertää. Shoppailla ei tarvitse, joten mikä sen kivempaa kuin liikkua kaupungilla urheilullisissa merkeissä tai vaikkapa hypätä bussiin ja matkustaa jonnekin hieman syrjemmälle tutkimaan tuntematonta? No, ehkä se sitten on vähän sairasta jos ei halua lomalla vain istuskella kahviloissa ja ravintoloissa ja syödä, syödä ja syödä!

iive

ps. Alkaa kohta varmaan olla jo toista kuukautta takana siitä kun olen viimeksi juonut energiajuomia, hei hyvä minä!

lauantai 8. syyskuuta 2012

Zumbamumba

Torstaina valittelin väsymystä, nyt tuntuu että väsymys olisi hieman vähentynyt? No huomenna voi olla eri fiilis sillä tänään on ensimmäinen yövuoro aikoihin. Kasvaimen aiheuttamista hormonimuutoksista johtuen keväällä yövuorojen tekeminen oli suoranaista helvettiä. Nyt tällä hetkellä olo on ollut sellainen, että yövuorojen tekeminen voisi olla mahdollista. Tilipussista sen ainakin huomaa, ettei yökköhommia ole ollut...

Kauhean loistavasti ei yövuoroon valmistautuminen alkanut, sillä aamulla ei nukuttanut kuin kymmeneen. Päätin kärvistelyn sijasta lähteä zumba-tunnille ja se olikin oikea ratkaisu, sillä sen jälkeen nukutti mainiosti vielä muutaman tunnin verran.

via weheartit

Zumba olikin pitkästä aikaa vallan ihanaa ja hyvin pysyin mukana vierailla koreografioilla. Sykemittari tosin näytti hurjia lukemia koko tunnin, ei ollut mikään pk-tunti tuo, sillä mittari tykitti koko ajan 160-180 välisellä alueella, siltä se kyllä tuntuikin. Silti on hassua ettei tanssiessa tule veren makua suuhun tai hengen salpautumista niin kuin juostessa. Jos juoksulenkillä syke paukuttaisi tuossa tahdissa niin varmaan kuolisin, mutta tanssiessa vaan vähän väsyttää!

Erityisesti selkä, hartiat ja kädet tykkäsivät zumbailusta ja erittäin selväksi tuli myös se, että lantion seutu on edelleen ihan jumissa, niin jumissa että se kaipaa hierojan tai fyssarin käsittelyä.

via weheartit

Väsymyksestä huolimatta tällä viikolla on tullut liikuttua 12 tunnin verran. Maanantain salitreeniä ja tämän päivän zumbaa lukuunottamatta on liikunta ollut aika rauhallista, olen nyt vain yrittänyt pitää itseäni liikkeessä sillä tasolla kuin se on tuntunut hyvältä.

Yövuorossa tulee varmaan vielä venyteltyä ja huomenna liikun jos se tuntuu hyvältä. Yövuoropäivinä olen antanut itselleni luvan vain olla, sillä yövalvominen on jo tarpeeksi suuri rasitus kropalle muutenkin. Maanantaista tuleekin autossa istumispäivä kun suuntaamme kohti Joensuuta. Siellä toivon saavani hyviä ulkotreenejä aikaiseksi, toivottavasti myös säät suosivat :D

iive

torstai 6. syyskuuta 2012

Uups!

Hui, pelottavaa kun taas väsyttää näin!
Väsymys alkoi flunssaviikon jälkeen kun tein töitä vaikka olinkin kipeä. Ilmeisesti en ole toipunut siitä laisinkaan kun näin väsyttää. Muutamia pirteämpiä päiviä on ollut joukossa, mutta muuten on ollut kovin uupunut olo. Lisäksi ihmeelliset kovat vatsakivut ovat vaivanneet :(
Kovasti toivon, että väsyminen ja vatsakivut johtuisivat vaikka kehon oman normaalin hormonitoiminnan käynnistymisestä. Mutta voipihan se johtua myös kasvaimen koon kasvamisestakin, huoh... Onneksi juuri kävin testi-verikokeissa, joista saan pian tietää mikä kasvaimen tilanne nyt on. Hurjiiko vai hiipuuko?

Kovasti olen koittanut tasapainoilla väsymyksen ja tekemisen välillä. En nyt oikein tiedä menisikö tämä ohi nukkumalla vai liikkumalla?
Toisaalta pelko sairauden aiheuttamasta väsymyksestä väijyy niskan takana. Entäs jos se palaakin? Tai entä jos taas masennun (toisaalta en kyllä ole alakuloinen vaan väsynyt...)?

Nytkin tekisi mieli nukkua työvuoron alkuun asti, mutta silti taidan vääntää itseni takaisin tuohon lattialle edes venyttelemään.


iive

ps. ensi viikolla taas suunnataan nenä kohti Joensuuta, voi kuinka ihanaa nauttia taas hotelli-unista ja äiti-moodi vapaapäivistä.




tiistai 4. syyskuuta 2012

Voihan peruna

Eilisestä salitreenistä kipeytynein lihaksin kävin tänään nostamassa työpäivän jälkeen potut maasta. Nyt saa perunaa puputtaa "pari" kertaa ja on ne omat potut kyllä hyviksiä.
Auringonkukat kukkivat myös, toin ne kotiin kukkimaan <3
Palstailut alkaa olla taputeltu ja vaikka tuntui ettei sieltä tänä vuonna mitään saanut, niin tulihan sitä vaikka mitä. Ja vielä tulee porkkanoita ja kurpitsoitakin jos nyt ei halla kamalasti vieraile.

Päivän hellyttävin hetki oli kun kolmevuotias Lintunen lauloi kämmenet täynnä matoja niille tuutulauluja, mahtoi olla madot kauhuissaan :D Mutta ei pelännyt tyttö matoja, ihmekumma. Mc koppakuoriainen sen sijaan oli kuulemma ällöttävä.

iive

maanantai 3. syyskuuta 2012

Paluu salille

Pakko tulla hehkuttamaan vielä maailman parhaasta salitreenistä!

Eilisen Tampere-päivän jälkeen olin tosi väsynyt. Aamu menikin nuokkuessa, lukiessa ja odottaessa että pääsisi päiväunille. Yli 2h päiväunien jälkeen olin uudistunut mimmi valmiina koitoksiin!
Miehen tekemää ruokaa napaan, venyttelyä kera uusinta BL:n (AVAlta season 4) ja startti salille.

H A R T A U D E L LA ja rakkaudella tehty koko kropan herättelytreeni. Painoja pidin aika alhaisina, silleen kuitenkin että tuntui. Liikkeissä pyrin täydellisiin toistoihin ja hyvään tuntumaan.
Treenin jälkeen vielä salin Rento Yoga-tunti. Tuo etuliite rento ei kylläkään kuvaa tuntia vaan tunnin jälkeistä olotilaa. Aikalailla astangajoogapainotteista oli, mutta sopi mulle täydellisesti. Alussa ja lopussa toki keskittymis / rentoutumisharjoitukset, mutta niinhän ne on astangajoogatunnillakin. Heti tunnin perään tein foam rollerilla selän taivutuksia ja rullausta. Kivat rutinat taas kuului.

Loppuun kevyt sauna ja kuinka voi olla sellainen olo, että on täysin rentoutunut?
Kyllä mä sitten rakastan tuota mun salia :)
Kiitos KuntoRiihi kun sain toipua rauhassa sairaudestani ja palailla entistä ehompana takaisin ilman sanktioita!

iive

Varalan maraton ja Blogimiitti

Eilen tuli vietettyä mahti päivä, edes aikainen ylösnousu ei voinut pilata sitä vaikka kovasti päivän jälkeen väsyttikin.
Aikaisin aamulla nimittäin startattiin auto kohti Tamperetta ja Blogimiittiä! Niinan kanssa ajeltiin ja matka sujui rattoisasti (kiitos vaan seurasta!). Tampereella kurvailtiin ja käytiin kyytiin Quantina, Brego ja Aku. Kahdella viimeksi mainitulla olikin tiedossa jännä päivä, varsinkin Bregolla, sillä he osallistuivat Varalan puolimaratoniin.

Maratoonarit

Kaupungilla laitettiin auto parkkiin Pyynikin uimarannan parkkikselle ja saateltiin juoksijat maraton paikalle. Ihana oli seurata valmistautumista ja jännitystä vierestä ja omat himot puolimaratonin juoksemista kohtaan vain pahenivat. Nythän tässä olisi vuosi aikaa harjoitella... aion ainakin kokeilla harjoittelua, mitään tietoa ei ole tulevatko jalat harjoittelua ja itse juoksua kestämään, mutta sen näkee sitten matkan varrella.

Maratoonarit

Ennen puolikkaan lähtöä

Niinan ja Quantinan kanssa katsottiin maratonistien ja puolikkaiden lähtö, jonka jälkeen tsippailtiin pitkin Pyynikin mäkiä, käytiin tsekkaamassa kaksi kätköä ja ihailtiin maisemia Pyynikin näkötornista. Pohkeet ovat tajuttoman kipeät Pyynikin portaiden ja mäkien noususta, olis kannattanut varmaan venytellä eilen illalla...


Sää suosi mielettömän hyvin koko päivän ajan, Jyväskylässä satoi kuulemma vettä kaatamalla. Kun kävelimme kohti juoksijoiden kannustuspaikkaa alkoi aurinko paistaa lämpimästi. Viimeisellä osuudella taputimme kädet punaisiksi ja yritimme kannustaa juoksijoita viimeiseen koitokseen. Varalassa nimittäin viimeinen osuus on pelkkää ylämäkeä! Hirveetä! Jo kävellessäkin mäki tuntui hirveältä, saati millaista se olisi juostessa. Ihanaa oli katsella juoksijoita. Joillain oli niin kevyet jalat vaikka takana oli pitkät kilometrit, joistain näki, että alkoi olla kaikkensa antanut olo. Kuitenkin kaikki olivat niin onnellisen näköisiä matkasta riippumatta.
Akulla ja Bregolla puolikas sujui mahtavasti uskomattomaan aikaan. Oli kyllä onnelliset tytöt :)


Loppuilta sujui tyttöjen kanssa New Yorkissa syömässä ja jutellessa, oli taas ihana nähdä. Kuinka onkaan hassua miten mukavaa voi ollakaan "vieraiden" ihmisten kanssa tai eihän ne enää mitään vieraita ole kaiken blogista lukeman ja edellisen blogimiitin jäljiltä :) Toivon, että blogimiitit jatkuvat edelleen ja saadaan uusia blogaajia mukaan. Itselläni oli ainakin aikamoinen puheripuli (anteeksi siitä) kun sai jutella kivoja juttuja kivojen ihmisten kanssa!

Suklaakakun jämät :D

Kohta lähden hellimään kipeitä pohkeita salitreenin pariin ja loppuillan viimeistelee Rento Yoga-tunti, huomenna taas töihin. Tämän päivän vapaapäivä oli todellakin tarpeen, kovin olen ollut väsynyt.

iive