perjantai 31. tammikuuta 2014

Salikissa

On muuten hirveä biisi ja video toi Skandaalin Salikissa, vaikkakin videon tytöt on kyllä treenanneet että heissä ei mitään moitittavaa kyllä ole.

Mut tääkin mimmi vissiin on joku salikissa kun sinne taas piti tänään päästä. Yövuoroja varten olisi pitänyt nukkua, mutta kun eipä sitten nukuttanut kuin puolille päivin niin nousin ylös, latasin astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen valmiiksi ja lähdin salille. Olikin kivasti käsipäivän vuoro eli vähän "kevyempi" päivä ja pakkailin jopa kuulokkeet mukaan. Ajattelin siinä, että voisin jopa jonkun kuvan räpsäistä kännykällä salipuuhista, mutta enpä viittinyt. Salilla oli nimittäin aivan törkeästi porukkaa! Mikä mun mielestä on vaan kiva :) Mut ei siis kuvia tänäänkään, saatte tyytyä vanhoihin.


Kävin muuten taas vähän tunnusteluja tuon PT asian kanssa ja jospa sekin asia nyt lähtisi käyntiin ihan oikeasti. Painot kasvaa ja tältä tytöltä alkaa loppua kantti niiden kanssa. Ei vaan yksinkertaisesti uskalla nostaa niitä painoja kun pelkää että tekee väärin ja rikkoo itsensä. Eli tilailin nyt sitten oikein kunnon perus-voimaliikkeisiin opastusta ja sitä vissiin tulisi joku voimailija-jamppa mulle opettamaan :) Kattotaan kuinka nyt sitten tän asian kanssa käy, päästäänkö puusta pitkälle...

iive

ps. hyvää viikonloppua kaikille!


torstai 30. tammikuuta 2014

Kun aamu alkaa...

sillä että joudut vapaapäivänä heräämään törkeän aikaisin, et saa syödä etkä juoda mitään, ajat autolla kaupungin keskustaan, etsit parkkipaikan (ja aargh! vielä maksatkin tietenkin siitä, mitä täällä "maalla" ei koskaan tarvitse tehdä), sen jälkeen sua vielä tökitään neulalla ja joudut vielä pissimään purkkiin hoitajan katsoessa vieressä, niin täydellinen päivän aloitus. Oikein niinku mahtifiilis tänään!

Ja kyseessähän on tietenkin työterveystarkastus kaikkine testeineen että olenko työkykyinen ja enhän nyt vaan "käytä" mitään. Tarpeellisiahan nämä oikeasti ovat. Hoitoalallakin viipottaa jos minkäkinlaista "ammattilaista" ja hyvä vaan että testataan terveys ja myöskin ne päihteet. Itsellä tietenkin on hieman huvittunut olo koska en käytä mitään päihteitä, en laillisia enkä laittomia, mutta sitähän ei työnantaja voi tietää.

Lounaana avocadosalaatti-kermaviili-katkarapukastikkeella ja cashew-pähkinäkanaa <3
Aamun systeemit pisti kropan kyllä sekaisin ja palailin kotiin järkyttävän migreenin saattelemana. Päivä onkin mennyt koomailemalla päänsärystä toipuen, mutta sain sentään viimeisille auringonpaisteille itseni lapsen kanssa ulos.


Ei kyllä ihan kauheasti tykänneet noi mun jalat noista luistimista... aika kipeää teki :( Mutta ihan kiva oli pyörähdellä, vielä kun tuo luisteluseurakin olisi ollut vähän positiivisemmalla tuulella. Kauhean kriittinen muksu meillä, kun toista kertaa luistimilla vetää kuitenkin pystyssä pysyen kentän päästä päähän ja repii hermonsa siitä kun kaatuu lujempaa mennessä. Selitäppä nyt siinä sitten että hei jos menisit vaan sitä omaa vauhtia etkä koittaisi olla heti ekoilla kerroilla joku luistelumestari.
Omat pettymyksen tunteet etenkin hiihdosta muistan edelleen, joten niitä en lapselleni soisi.

Ilta on kiva päättää kunnon spinning-rääkkiin raskaalle eli mustalle tunnille. Sykkeet oli kovat! Mutta ihmeen kaupalla sitä vaan jaksaa kun on hyvä ohjaaja ja hyvät musiikit. Spinnun jälkeen jäin vielä tekemään rinta/selkä treenin salille hieman pienemmillä painoilla. Ennen treeniä yläselkä tuntui hyvin tiukalta ja tukkoiselta, mutta treenin jälkeen tuntuu että nikamat on taas kohdallaan :)

Huono päivä vaihtui siis onneksi loppua kohden hyväksi. Huomenna yövuoroihin, eikä liikkumisesta oteta stressiä. Onhan sitä urakoitukin tällä viikolla yli 8h edestä eli noin 2h/pvässä :)


tiistai 28. tammikuuta 2014

Parhaita päiviä

Täytyy sanoa, että huippuparhaita päiviä on muutama takana.

Olen tuskaillut tämän olemukseni kanssa (ja tulen kyllä tuskailemaan jatkossakin), mutta maanantai-aamuna jotain välähti positiivisempaan suuntaan kun laitoin aamun kotitreenejä varten vaatteet niskaan ja vilkaisin peiliin. Kiva aamuaurinkokin paisteli siinä, hyvä musa soi, joten oisko nyt sitten voinut olla parempi fiilis?


Tunnin vatsalihastreeni kuntopallolla, kahvakuulalla ja omaa kroppaa käyttäen. Nii ja teinpä siinä viimeiseksi iki-ihanan Zumban Flat Abs-treenin :) Tämänpäiväisten tuntemusten perusteella voin sanoa että oli hyvä treeni!

Tämän jälkeen olikin ihanaa käydä suihkussa, hypätä autoon ja suunnata murheenkryynin kimppuun kasvohoidon merkeissä. Kävin Pau's Wellnesissä Uudistavassa kasvohoidossa ja olen kyllä tyytyväinen. Tuo hoito sisälsi mm. timanttihionnan iholle ja vaikka edelleen epäpuhtauksia naamasta löytyy, niin selvästi tuo siloitti kasvoilta arpia ja pienensi ihohuokosia. Kosmetologi suositteli vielä keväälle syväpuhdistavaa kasvohoitoa, jossa kyllä aion käydä. Hoitola oli todella kaunis ja rentouttava tilana ja hoito tuntui vieläpä todella hyvältä. Että jos ei kerran kotikonstit auta niin pakkohan on jotain asialle tehdä.


Ostoskärrystä tuli otettua kuva, kun niin näpsäkästi siinä olivat. Punaisesta kaupasta kävin vielä ostamassa kympillä pähkinöitä niin aikalailla loppuviikon safkat on tässä. Lasagnea, kanaa cashew-pähkinäkastikkeessa ja italianpataa olisi tiedossa. Jokaista ruokaa tehdään sellainen satsi, että sitä syödään useampaan kertaan.

Illalla vielä puolitoista tuntia uintia koko perheen kanssa, joten voiko olla parempi vapaapäivä?

Eikä tämäkään päivä hullumpi ollut. Juoksin töihin sen kaksi kilometriä ja töiden jälkeen suunnattiin vielä kaikki ladulle. 2km hiihdettiin, se oli kauden aloittajaisiksi aivan tarpeeksi, sillä en tosiaankaan ole mikään hiihtomestari. Pieni neiti -olen toista kertaa suksilla- hiihti 1km <3 ja olisi varmaan hiihtänyt pidemmällekin jos ei oltaisi kiskottu sitä pois tuolta :D


Ruuaksi vähän lasagnea ja sitten lepoa ja vielä jalkatreenit urakoimaan perään. Aikalailla treenisumaa tulee nyt, koska viikonloppuna on yövuorot ja ollaan kaksisteen Lintusen kanssa kotosalla tai siis mie olen töissä ja nukun ja Lintunen on päiväkodissa, yhdessäoloaikaa jää 5h per päivä :( vuorotyöläisen karu arki. Niitä vähiä yhdessäolon tunteja ei sitten käytetäkään mihinkään turhaan huhkimiseen ja kotikin saa räjähtää siinä sivussa. Ne voi sitten hoitaa vapaapäivinä ne hommat :)

iive

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Uudet keinot kehiin

Vapaa viikonloppu alkoikin hieman erilaisissa merkeissä. Perjantain uintitreenit ja shoppailureissu peruuntuivat kun iltavuorolainen tuli töihin oksentamaan ts. tauti alkoi aikamoisella järinällä yllättäen. Sijaista ei oikein parin tunnin varoitusajalla saanut, joten päädyin siihen, että jään itse aamuvuorosta jatkamaan iltaan. Sain kuitenkin nyt maanantain vapaaksi, joten sinänsä ei harmittanut tuo vuoro kun viikonloppuvapaa jatkui sitten toisesta päästä. Mutta kylläpäs 13h työvuoro tuntui kropassa, etenkin kun aamu oltiin pistetty työkaverin kanssa aikamoisella haipakalla. Iltahommat tulikin tehtyä rauhallisempaan tahtiin.

Lauantaina kävin viimein hankkimassa ne Footbalancen oman jalan muotoon tehdyt pohjalliset Asema-aukion Intersportista. Mieskin sai omansa, sillä siellä oli mahtitarjous: Kaksien pohjallisten ostaja sai toiset pohjalliset puoleen hintaan!
Prismasta löytyi alelaarista ohuet ja kevyet Columbian verkkokengät kotona oleiluun ja laitoin ne pohjalliset nyt niihin. Saa nähdä helpottavatko nyt plantaarifaskiittioireet. Vaikka totta puhuakseni oireet ovat viime viikkoina olleet hyvin minimaalisia. En tiedä kuinka järkevää on pitää kenkiä koko ajan jalassa, mutta en tiedä myöskään kuinka järkevää on kävellä kotona koko ajan sukkasillaan jalat vääntyneessä asennossa --> kipeytyvät siitä asentovirheestä siis. Vielä kun muistaisi laittaa ne tossut sisällä jalkaan!


Prismasta lähti mukaan TAAS uusi terapiapallo. Onneksi nämä eivät ole mitään kamalan kalliita vaan parin euron luokkaa. Työvuorosta oli mennyt oikea lavanseutu ihan jumiin, joten terapiapallolla oli tekemistä heti kun päästiin kaupoilta kotiin. Tällä isolla terapiapallolla saa käsiteltyä kätevästi myös pakarat, joita tuolla pilatesrullalla on ollut hankala hoitaa.
Toinen jo aiempi hankinta oli illalla jalkatreenien jälkeen ahkerassa käytössä. Hankin nimittäin Oraksen sensiva suihkupään tuonne meidän suihkuun. Sehän on sellainen hierova (ja myös tavallinen tietty) suihku. Ei kauhean ympäristöystävällistä vedenkulutuksen kantilta, mutta voi niin ihana.


Pelkkää hyvää on ollut kyllä näistä välineistä sanottavana, vaikka ovat tosiaan hyvin edullisia. Ainoa on tuon isomman piikkipallon pumppu, jonka sain hajoitettua heti ensi kättelyssä, varsi poikki. Onneksi pumpun neula kävi meidän polkupyörän pumppuun, joten pallon sai täytettyä.


Kaupasta yritin myös hankkia uutta proteiinijauhetta, mutta Seppälän Lifessä ei ollut ja en tiedä olisinko ostanut vaikka olisi ollutkin. Huono palvelu nimittäin ja se saa mun vaihtamaan liikettä salamannopeasti. Hakusessa olisi nimittäin proteiinijauhe, jossa ei olisi sukraloosia. Haluaisin kokeilla onko tuo sukraloosi yksi syy kasvojen lievään akneen. Fastin maustetuissa proteiineissa on kaikissa sukraloosia ja maustamaton kuulemma maistuu kuulemma hirveälle. Sport Nutritionilla(?) oli ainakin stevialla makeutettu proteiini, joten jos sitä löytäisi jostain tai sitten täytyy tehdä nettiostoksia.

Etenemisvauhdin säilyttämiseksi rupesin nyt pitämään myös päiväkirjaa. Tätä yritän pitää mukana myös salilla, sillä nyt olen huomannut hinkkaavani osan sarjoista ihan turhan liian pienillä painoilla. Muutenkin kirjailen fiiliksiä ylös, sellaisia mitä tänne ei nyt viitsi joka päivä kirjoittaa.
Aikamoinen ahdistus on välillä päällä omista läskeistä ja välillä ulkonäöstäkin (etenkin kasvojen ihosta), vaikka fiilis muuten on hyvä kun on jaksava ja voimakas olo. Se olo ei vain näytä peilistä siltä miltä pitäisi.


Ostosreissulla hankittiin Lintuselle viimein myös ne oikeat ensimmäiset sukset ja äsken käytiin ne testaamassa. Muualla ei ole latuja eikä lunta tarpeeksi, mutta järven jäällä oli hyvä mennä. Ja niin hienosti tyttö hiihti, että oikein harmitti kun jätin omat sukset kotiin. Ajattelin että joudun tyttöä avustamaan hiihtämisessä niin paljon, ettei siitä tulisi sukset jalassa mitään. Pöh, kävelemään jouduin siinä vieressä ja katselin kun muut hiihti tai luisteli tuonne jäälle tehdyllä radalla. Mutta seuraavalla kerralla sitten!

iive

torstai 23. tammikuuta 2014

Ajankäyttöä ja kylmyyttä

Eilen juoksin Lintusta pulkassa vetäen ensin päiväkodille ja sitten jatkoin töihin vielä kilometrin mutkan kautta. Varusteet olivat hyvät nyt, ei paleltanut eikä tullut hiki kun oli sopivat kerrokset päällä. Paitsi ne nilkat. Mog kirjoittikin taannoin todella hyvässä ja tärkeässä postauksessaan Vinkkejä pukeutumiseen kun juostaan kylmässä, erityisesti nivelten suojaamisesta. Ja kyllähän ne polvetkin oman osansa ottavat tuosta kylmästä. Tähän täytyy kyllä ehdottomasti paneutua lisää varsinkin kun noita jalkaterävaivoja on jo entisestään.

Illalla olikin toinen mieli kun pakkanen oli kiristynyt (-20), jalat väsyneet työpäivästä ja kotiin pitäisi juosta koska kävelyyn oli ehdottomasti liian vähän vaatetta mukana. Täytyy myöntää, että aika monta ärräpäätä lensi mielessä kun hölkkäsin ja kävelin ja hölkkäsin ja kävelin ja jalat olivat kuin puutukit. Onneksi ei ole sen pidempi tuo työmatka (tosin kotiin päin näppärästi pelkkää ylämäkeä).

Tältä näytin kotiovella...

 Jaa, ottaako päähän vai?

Tänä aamuna luovutin ja ajoin autolla työmatkat. -24 pahimmillaan ollut pakkasta tänään. Alle -20 ei vissiin ollut missään vaiheessa. Silti hyödynnettiin Lintusen tanssitunnin aika käymällä puolen tunnin lenkillä miehen kanssa. Ja ainoat mitkä paleli, oli ne nilkat ja kantapäät...


Aika huurteisen hileiset tunnelmat oli tänäänkin ja kun suunnattiin tästä vielä suoraan salille, niin kerrankin täytyi siellä treenata pitkähihaisella paidalla melkein koko treeni. Vaikka lenkillä ei ollutkaan kylmä niin jotenkin se kylmyys silti jotenkin jälkikäteen vaivasi. Ei siellä salillakaan nyt niin kuuma ollut vaikka olikin aikamoinen tammikuun väentungos, siitä piti huolen jatkuva trafiikki ovella, pakkasilman hyökyessä sisään tuulikaapista.

Salitreeni sujui tällä kertaa hyvin, edellisellä kerralla suunniteltu treeni täytyi jättää puoliväliin ja vaihtaa ihan muihin liikkeisiin, sillä kiertäjäkalvosin ja pieni rintalihas olivat aikamoisessa jumituksessa ja rinta/yläolkapäätreeni oli hirvittävän kivuliasta. Mutta nyt venyttelyt ja hieronta tuntuivat auttaneen.

Tehokas päivä siis aamusta iltaan. Kotona käytiin töiden ja tanssitunnin välillä olemassa muutama tunti eli syömässä ja lepäämässä. Iltapalalle oltiinkin sitten seuraavaksi vasta kotona.

Mies teki muuten mun kesällä keittelemästä raparperihillosta (hyvin vähäsokerinen) ja päärynästä törkeän hyvää rahkaa! Se meni parempiin suihin ennen kuvaa, mutta tyttösen eräästä iltapalasta tallentui hyvä foto. Oli saanut itse tuunata oman mustikkarahkansa valkkaamalla tarpeet meidän hedelmä/pähkinä-korista :)


iive :)

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Lihavuusepidemian syntipukit

Katselin eilen yleltä Prisma dokkarin Lihavuusepidemian syntipukit-dokkarisarjan ensimmäisen osan. Tää on vielä areenassa katsottavana viisi päivää eli hyvin kerkeää katsomaan jos et ole nähnyt. Lisäksi tämä tulee tv:stä uusintana lauantaina 25.1 klo 15.50 Ja todellakin suosittelen katsomaan. Seuraava jakso tulee ensi maanantaina ja on jo laitettu boksille nauhoitukseen.

Ensimmäinen osa käsitteli tärkkelysmakeuttajia (erityisesti maissisiirappia, sillä se vissiin USAssa on suosituin näistä) ja sen vaikutusta terveyteen. Nämä tärkkelysmakeuttajat ovat nimittäin vielä vaarallisempaa ja halvempaa kuin perinteinen sokeri. Halvan hinnan vuoksi niitä nykyään käytetäänkin isoissa määrissä erilaisia ruokatuotteita. Jakso käsitteli ja käsittelee myös tulevissa jaksoissa, yhteiskunnallisten päätösten vaikutusta ihmisten terveyteen lihavuuden merkeissä. Aikamoista politikointia sanon minä!

- Fruktoosi vaikuttaa aineenvaihduntaan aivan eri tavalla kuin glukoosi. Fruktoosi lisää rasvahappojen uudismuodostusta maksassa. Se vaikuttaa myös moniin muihin aineenvaihduntareitteihin haitallisesti!

Omista kaapeista tuota fruktoosi-glukoosisiirappia löytyi vain Naturally High proteiinipatukasta, enpä siis osta näitäkään enää... eräästä toisesta jääkaapista sitä löytyi mm. salaatinkastikkeesta ja ketsupista. Sokeriahan tietysti löytyy pieniä määriä myös meidän kaapistamme.
Hyvä artikkeli löytyi muuten yleltä tästä fruktoosista: Lisättyä fruktoosia on vaikea välttää.
Ja hedelmistä suoraan saatava luonnollinen fruktoosi on sitten eri asia kuin tuo lisätty fruktoosi, onneksi :)

Kakkososa käsittelee isompia annoskokoja, joita meitä houkutellaan ostamaan ja syömään mainonnan ja markkinoinnin keinoin. Nykyajan ihminen saa jatkuvasti syömisärsykkeitä ympäristöstä! Mainokset radiossa, tv:ssä, ulkona jne... aktivoivat koko ajan syömishimoa. Tulee telkkarista siis YLE tv 1 maanantaisin klo 19!

iive

ps. omat syömiset onneksi sujuu hyvin edelleen. En syönyt eilen palaverissa laskiaspullaa vaikka se oli mua varten ostettu. Ei tehnyt edes mieli sitä sokerimössöä. Ja kaloreitakin reilusti yli 300, koosta, hillosta ja kermavaahdon määrästä päätellen.
Nii ja eilen kävin juoksemassa pari kilsaa eikä ole jalka kipeä, vielä ainakaan...

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Liikuntasuositukset

"Alle kouluikäinen lapsi tarvitsee joka päivä vähintään 2 tuntia reipasta liikuntaa.

Lasten liikunnalle ei voida määritellä tarkkoja terveyteen perustuvia liikuntasuosituksia. Alle kouluikäisille lapsille suositellaan kuitenkin kehityksen, kasvun, oppimisen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi joka päivä vähintään kaksi tuntia reipasta liikuntaa. Reipas liikunta tarkoittaa hengästyttävää liikuntaa.

Päivän liikunta-annos voidaan pilkkoa lyhyempiin osiin, jotka ovat vähintään kymmenen minuuttia. Liikunnan kuormituksen on hyvä vaihdella kohtalaisen ja raskaan välillä. Lapsen tulee saada harjoitella päivittäin motorisia perustaitoja monipuolisesti eri ympäristöissä." (sydänliitto.fi)

Tänään on huolehdittu meidän kaikkien liikuntasuositusten täyttymisestä ihan täpöllä. Aamulla puurot massuun ja Hippokselle Liikuntapeuhulaan. Kaksi tuntia tehtiin tuolla vaikka mitä.


Pallojen kanssa sai äiskäkin liikuntaa, kokeiltiin pehmokeilausta, erilaisia palloleikkejä, pyörittelyä, tasapainottelua, sulkapalloa jne.


 Tommoinen donitsi-"pallo" oli huikea, sillä voisi tehdä vaikka mitä!


Parkour-radalle olis munkin tehnyt mieli mennä! Parkour-akatemialla oli kyllä tosi makeat radat ja käytiin Lintusen kanssa ne kaikki monta kertaa läpi.

Sit jostain syystä kävin katsomassa noita liikuntasuosituksia ja mitä ihmettä!
Lapsille kaksi tuntia päivässä (no joo tosin leikkien mm. pihalla jne.), mutta aikuisille vain 2h 30min VIIKOSSA??? WTF!?!
"Kestävyyskuntoa ylläpitääkseen aikuisen (18-64-vuotiaat) tavoitteena on liikkua viikossa yhteensä ainakin 2 tuntia 30 minuuttia reipasta liikkumista tai 1 tunti 15 minuuttia rasittavaa liikkumista. Liikunnan tulisi olla monipuolista ja sen tulisi tapahtua mahdollisimman monena päivänä, ainakin kolme kertaa viikossa. Reipas liikkuminen hengästyttää lievästi. Reipasta liikkumista ovat mm. arki- hyöty- ja työmatkaliikunta, kävely, sauvakävely, marjastus, metsästys, raskaat koti- ja pihatyöt. Rasittava liikkuminen hengästyttää selvästi. Rasittavaa liikkumista ovat mm. kuntouinti, aerobic, juoksu ja maila- ja juoksupallopelit." (sydänliitto.fi)
Tiedän, että jo pienilläkin liikuntamäärillä saadaan hyviä terveysvaikutuksia aikaan, mutta on toi suositus nyt musta aika vähän? Mie pidän pidin itseäni aika huonokuntoisena, mutta tuollainen setti olisi lähtenyt multa ihan milloin vain. Lisäksi olen aina työskennellyt hyvin fyysisessä työssä.
No, pointti siis se että millainen kunto on ihmisellä, joka tekee kevyttä istumatyötä ja liikkuu tuon suosituksen mukaan? Ei voi olla kovin kaksinen? Ja jotenkin on käsittämätöntä uskoa, että hyväkuntoisen kunto pysyisi tuolla yllä...

Tämän viikon liikunnat:

Ma: Jumppa 45min + kuntosali 1h (raskas) + Kehonhuolto/venyttely 30min
Ti: Kävely 50min + Vatsalihasharjoitus 20min (raskas) + Kehonhuolto/venyttely 15min
Ke: Kävely 50min + Uinti 40min + Vesijuoksu 30min
To: Kävely 50min + Kuntosali (raskas) 45min
Pe: Kehonhuolto/venyttely 1h 15min
La: Kävely 50min + Kuntosali 40min + Sisäpyöräily (raskas) 25min
Su: Liikuntapeuhula 2h + Bailatino (raskas) 1h + Kehonhuolto/venyttely 1h

14 tuntia liikuntaa tällä viikolla, jotta pitäis nyt sen kunnon alkaa paranemaan. Ja paraneehan se. Joka salitreenillä saa melkeimpä painoja nostaa ja muutenkin tuntuu energiseltä. Tää viikkohan ei ollut edes kovinkaan raskas, koska salitreeniä oli "vain" kolmesti.

iive

perjantai 17. tammikuuta 2014

Päivän kunto

On ihan huippua jaksaa ja yrittää kehittyä voimakkaammaksi, mutta välillä sitä miettii et hei onko tässä järkeä?

Niin kuin silloin kun ulkona on pakkasta aika hirveesti ja änget ensin muksulle vaatteet ja sitten ittelles. Sitten alkaakin reipas kävelylenkki kohti päiväkotia ja matkan aikana saat tuhat ja miljoona kertaa kertoa miksi me nyt kävellään eikä mennä autolla. Onneksi nämä kysymykset ei tule narisemalla vaan on uutta ja ihmeellistä lapsellekin se, että hoitoon mennään ihan itse kävellen.


 Auringonpaiste <3


Sitten kun olet tehnyt koko illan duunia, jopa ihan vauhdikkaasti, niin sitten änget vielä salikamppeet yhdeksältä illalla ylles toppavaatteiden alle ja kävelet edelleen siinä pakkasessa, tosin nyt salille. Treenit ei ihan kulje kun alkaa jalat olla näin myöhään liian tukkeessa, mutta mennään siitä huolimatta ja yhtään ei löysäillä.

Ja kun jalat on treenattu aivan loppuun, niin siinä salilta lähtiessäs yli kymmenen jälkeen illalla pakkasessa edelleen katselet sitä kotimatkaa, joka yhä vieläkin pitäisi mennä kävellen ja joka valitettavasti on pelkkää ylämäkeä, niin silloin tulee mielen, että mitä hemmetin järkeä tässä kaikessa nyt oikein on?

Ja sitten kun sä seuraavana päivänä saat sportsdirectiltä paketin ja pistät ne uudet treenikamat päälles ja ne on kokoa pienemmät kuin ennen ja katsot peiliin. Ja sun vieressä juoksee sun tyttäres uusissa juoksukengissään niin maan mahdottoman onnellisena siitä että osaa juosta. Niin silloin sä tiedät mitä järkeä siinä kaikessa on.

iive

Ihanaa viikonloppua kaikille!
Meillä treenataan ainakin salilla, käydään lasten liikuntapeuhulassa (jossa saa siis kokeilla eri urheilulajeja, aikuisillekin on kuulemma nyt joku oma piste) ja mä pääsen toivottavasti tanssi ja venyttelytunneille <3 Voisko olla paremmat suunnitelmat?

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kidukset

Mulle kasvaa vissiin kohta kidukset kun niin hyvin viihtyisin uimassa. Ja mikä ihme se onkaan kun siellä viihtyy kun kerrankin elämässä iho tuntuu uimista kestävän. Erikoista tosiaankin on se, että kahteen ja puoleen kuukauten en hirveästi ole sairastellut. Pikkaisen meinasi flunssa tuossa pistää päälle, mutta niistämisen lisäksi ei muuten oikeastaan vaivannut mua ja kesti viikon sijasta sen kaksi päivää. Mahapöpökin tuossa oli kurkkimassa, mutta eipäs sitten tullutkaan.

Ihon rasvaukseen on riittänyt pelkkä kookosöljy entisen decubalin sijasta ja käsien rakkula-ihottuma on kadonnut. Kortisonivoiteetkin ovat olleet kaapissa jo pitkän tovin satunnaisia tiskausärtymyksiä lukuunottamatta.
Olen siis kaksi ja puoli kuukautta ollut uudessa työpaikassa. Joten mitä tästä voisi päätellä?
Vissiin jonkinlaista ympäristön parantumista on tapahtunut työpaikalla tai työmatkassa tai jossain.

No, nythän tietenkin saan heti jonkun jättisuperhypermajor-flunssa-norovirus-keukokuumehässäkän, mutta sitpä siinä käy niin.

Blogi-oksennusolokin on hävinnyt kun on pysynyt liikkeessä. Eilen vatsalihasjumppaa sekä jalkakuntoutusta ja työmatkakävelyt.
Tänään kävelyä yli 6km, joista osa pyörätuolia työntäen ja osa ruokaostoksia pulkassa vetäen (ja ei, täällä ei ole tarpeeksi lunta, hiki tuli, oli kuin kivirekeä olisi kiskonut). Lopuksi vielä reilut tunnin uimahallissa treenailut, joten liikuntaa riittää <3

Aamulla herätty jo kuuden aikaan. Kello on kohta kymmenen. Valomerkki ja titityy.

Hyvää yötä!

iive

maanantai 13. tammikuuta 2014

Blogi-oksennus

Lauantain sikahyvän perhejuoksulenkin fiilikset hävisivät sunnuntai aamuyönä kuin tuhka tuuleen. Illalla tuli valvottua liian pitkään ja heräsin jo aamuyöllä viiden aikaan. Olo olo sellainen, että kohta lentää yrjö. Vatsa oli pyöreä, pinkeä ja kurisi ja murisi. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.

Sunnuntai sujui samoissa tunnelmissa koko päivä. Söin jonkin verran normiruokaa mitä nyt pystyin, join litran appelsiinimehua höystettynä glugoosi-elektrolyyttiliuoksella (tarkoitettu ripulin ja oksennustaudin hoitoon). Iltapalaksi nautin Aino ihana maitosuklaajäätelöä ja lakua. Kas kummaa olo tuntui paremmalta kunnon sokerihumalassa :D

Tänään aamulla olo tuntui edelleen oksettavan huojuvalta. Jatkoin Aino ihana maitosuklaalinjaa höystettynä sokeri coca colalla ja pitsalla. Olo ei muuttunut huonommaksi eikä paremmaksi. Päätin että helvete nyt riitti "sairastelu". Tein kylppäriremppaa loppuun, olo pysyi samana ja lopulta päädyin salille ja sielläpä olo parani :D
Outo juttu.

Nyt on kamala morkkis kaikista limskoista ja jäätelöistä ja pitsasta. Vaikka niitä ei nyt niin hirveästi loppupelissä tullut syötyäkään. Pöh. En ala :P

No huomenna parempi päivä.
Ja paistoihan tänään sentään aurinko vaikka en sitä ulos asti päässytkään nauttimaan.

iive

lauantai 11. tammikuuta 2014

Sikahyväjuttu

Aamulla sai nukkua pitkään.
Vaaka näytti lukemaa 71,8
Neljässä päivässä tippunut -1,1kg!
En ollut uskoa tulosta vaan punnasin itseni viisi kertaa.
Ei muuttunut lukema.
Ja yhtään en ole nälässä ollut.

Illalla sikahyvälenkki (sikahyvä oli joskus mun nuoruudessa juuri se magein tehostesana ja kuten tehostesanoille tuppaa käymään, niin tuli siitä kovin nolo ajan myötä, out of date, milloinkohan nykyajan tehostesana v####usta tulisi nolo? Ois jo aika.) Mutta siis se lenkki.


Koko perheellä vetämään 2,5km lenkki. Tehosteeksi otettiin pallo mukaan. Tuli Lintuselle vähän enemmän innostusta kun eihän ne lapset suoraa tietä jaksa lenkkeillä kovinkaan pitkään. Loppuu mielenkiinto.

Ei loppunut mielenkiinto. Siellä ne meni tyttö ja pallo ja perässä minä sekä mies. Melkein koko lenkki juosten. Oho!


Jostain blogista luin, että vois ottaa kuvan fiiliksestään treenin jälkeen. Nolo kuva, mutta fiiliksen vissiin huomaa. Oon aika onnellinen, juoksin noin 2km eikä jalkaan koskenut yhtään <3

Meillä puhaltaa muutenkin uudet tuulet. Syksyllähän mä pistin miehelle vedon, se tiputtaa 15kg ja mä 10kg. Vähän nihkeesti mennyt tuolla miespuolisella tää homma, se on mutustellut ja tuumaillut. Lähtenyt salille toki kun oon "pakottanut" ja golf-treeneissä käynyt.
Sitten se tossa yks päivä paljasti mitä onkaan nyt suunnitellut ja vähän isompia suunnitelmia sillä kun pelkät 15kg. Sen matkasta voi lukea GoGolfin blogista, aloitusteksti löytyy täältä: Läskistä golffariksi-Golfin avulla elämä uusiksi.
Mä oon vissiin ihan yhtä onnellinen nyt kuin silloin kun hän sanoi lopettavansa tupakanpolton <3

iive

perjantai 10. tammikuuta 2014

Vihreää epämääräistä ruokaa

Yövuorolaisen pesti päättyi ja jatkan nyt viimein normaalia kolmivuoroduunia. Yllättävän hyvin jaksoin kuukauden tehdä pelkkää yötä, aina 3-4 yötä putkeen. Asiassa tietenkin helpotti se, ettei yövuoroissa ole muuta rasitetta kuin valvominen, sillä työtehtäviä on onneksi yövuorolle asetettu minimaalisesti.

Ihanasti saan tämän päivän viettää itsekseni fiilistellen, sillä muu perhe häipyi Merirosvosynttäreille yökylään :D Itse nukuin pitkään, söin, värkkäilin blogin banneria, kävin Punnitse & Säästä-ostoksilla ja yli 1 ½h uintitreeneissä.


Uimahallissa oli seiskalta väkeä kuin pipoo, mutta sopu sijaa antaa ainakin tällä kertaa täällä päin ja suurin osa porukasta hävisi jo alle puolen tunnin sisään. Vesijuoksin ensin tunnin verran ja pienen tauon jälkeen vielä uin 40min. Ihana oli uida rauhassa kun tiesi ettei ollut kiire kotiin tai töihin!
Kotiin palatessa nälkä oli hirmuinen ja niin täytyi pikamuonaa kaivaa pakkasesta. Kukkakaali-parsakaaligratiinia, feta-raejuustoa ja kananmuna :) Nyt ei ollut kukaan vieressä yökkimässä mun ruuille niin kuin yleensä.


Punnitse & säästä-kaupasta kävin ostamassa pähkinöitä, tummalla suklaalla päällystettyjä kaakaopapuja ja chia-siemeniä. Paljon on tuo chia ollut esillä ja pitäähän sitä kokeilla uppoisko. Kaikki mikä monipuolistaa mun ruokavaliota entisestään, niin on plussaa.


Mikähän ihme on että nykyään kiivejä on melkein mahdotonta saada kypsäksi? Tääkin yksilö on jo viikon ollut kypsyttelemässä meillä ja pienestä pehmeydestä huolimatta oli ihan raaka. Ärsyttää, sillä tykkäisin kiiveistä todella paljon. Kypsiä kiivejä ei vaan meinaa löytyä mistään.
Pistaasipähkinät oli pitkästä aikaa ihania ja kiva kun niihin ei oltu lisäilty mitään ylimääräisiä suoloja tai rasvoja.

iive

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Samat pudotettavat kilot

Hieman minua ärsyttää pudottaa näitä samoja kiloja uudestaan ja uudestaan. Kyseessä ovat siis 74-68 kilot, joita nyt taas neljännen kerran pudotan. Huoh, olen jojo, mutta onneksi en perinteisestä syystä.
Ensimmäisen kerran pääsin alle 70kg:n lukemiin keväällä 2010, toisen kerran syksyllä 2011 ja kolmannen kerran hieman alle vuosi sitten helmikuussa 2013. Joka kerta olen päässyt aina hieman alemmaksi ja painon nousu ylöspäin ennen uutta laskusuuntaa, on ollut maltillisempi.

Vuonna 2010 hienon painonpudotuksen jälkeen alkoivat ensimmäiset epäilyt siitä ettei kaikki ole normaalisti. Epäiltiin jos jonkinnäköistä sairautta liikaa laihduttamisesta (ortoreksiasta) mitä monimutkaisempaan sairauteen (joita esiintyy yleisesti sarjassa House). Paino nousi hieman väsymyksen ja muiden seikkojen vuoksi, mutta syksyllä 2011 olin taas alle 70kg:n vaakalukemissa.


Tämän jälkeen alkoikin sairasteluhelvetti prolaktinooman kanssa, jonka voisin sanoa nyt tauonneen viime lokakuuhun. Sotaa ei ole voitettu, mutta rauhansopimus on esitetty :D
Viime kevään huippudraivi, hyvä olo ja liikunnallinen jaksaminen pysähtyi magneettikuvauksen ja verikokeen tuloksiin. Lääkäri päätyi vähentämään prolaktinooman hoidossa käytettävää Parlodel lääkitystä ja "maailma pysähtyi" puoleksi vuodeksi. Olin väsynyt, olo oli vetämätön ja sumuinen. Kesä sujui kovan väsymyksen merkeissä, rantsussa oli ihanaa vain maata.



Kuinka iso merkitys voikaan olla pienellä pillerin puolikkaalla. Syömäni lääke Parlodel on parkinsonin taudissa käytettävä dopamiiniagonisti, joka ei sisällä dopamiinia, mutta aivot luulevat sen olevan sitä. Dopamiini ehkäisee prolaktiinin eritystä verenkiertoon ja näin prolaktinooma hyvällä tuurilla näivettyy lääkityksen myötä. Mutta kuten seuraavasta lainauksesta voi lukea, niin dopamiini tekee myös muutakin ja aivan selvästi lääkityksen vähentäminen aiheutti minulle viime kesänä hieman masennusta ja yksinkertaisesti väsymystä. No, siinä ei paljon laihduta. Lokakuussa olo alkoi tuntua siltä, että päässä on taas välittäjäaineet kohdallaan ja totisesti toivon ettei tulevaisuudessa ole hirveästi lääkemuutoksia enää tiedossa.
Dopamiinin merkitys hermoston toiminnassa on monitahoinen ja osittain epäselvä. Dopamiini tahdistaa muun muassa ihmisen sisäistä kelloa[3]. Dopamiini säätelee myös liikkeitä ja sen puute aiheuttaa muun muassa dystonioita eli lihasten kouristelua, nykimistä ja muita pakkoliikkeitä. Ihmisen herkkyys voimakkaille kipuärsykkeille on kääntäen verrannollinen aivojen dopamiinipitoisuudelle[4].
Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä. Tämä johtaa huumeidenkäyttäjien kohonneeseen psykoosialttiuteen. Dopamiini vaikuttaa elimistöön piristävästi ja energiaa lisäävästi[5] nostaen sydämen sykettä ja verenpainetta. Dopamiini tehostaa myös oppimista[5].
Dopamiini kuuluu katekoliamiinien ryhmään ja toimii adrenaliinin sekä noradrenaliinin esiasteena. Dopamiini ehkäisee aivolisäkkeen etulohkossa toisen hormonin - prolaktiinin - eritystä verenkiertoon.
Parlodelin lääkeselosteesta:
Kerro lääkärille, jos sinä, perheenjäsenesi tai omaishoitajasi huomaatte, että sinulla on voimakas halu tai tarve käyttäytyä tavalla, joka on epätavallista sinulle tai et pysty vastustamaan mielihaluja, pakonomaisia tarpeita tai houkutuksia sellaiseen toimintaan, joka voi olla vahingollista sinulle tai muille. Tällaista käytöstä kutsutaan impulssikontrollin häiriöksi. Se voi ilmetä peliriippuvuutena, ylensyömisenä tai tuhlaamisena, epätavallisen voimakkaana seksuaalisena haluna tai seksuaalisten ajatusten tai tuntemusten lisääntymisenä. Lääkäri saattaa muuttaa annostasi tai lopettaa lääkityksesi.
Nyt tämä dopamiinityttö ottaa pienen rentoutushetken, pakkaa kimpsut ja kampsut salitreeniä ja yövuoroa varten! Eilen illalla sattui pakkaamisessa pieni muistihäiriö ja niinpä tänään sain iloisesti kävellä töistä kotiin trikoopaita pipona, villasukat käsissä hanskoina. Tänään en todella unohda pipoa, hanskoja ja kaulahuivia kotiin :D Tästä onnettomasta tapahtumasta olisi kyllä saanut mitä mainioimman kuvan tänne blogiin...

iive

ps. tiedossa on muuten jatkossa yksityisiä juoksutekniikka treenejä, jos niillä saisi askellusta siihen kuntoon että sitä juoksua voisi harrastaa! Jes!

tiistai 7. tammikuuta 2014

Jalkajumppaa ja kaikenmaailman välineitä

Plantaarifaskiitti on antanut ihan kivasti nyt rauhan. Joulunaikaan jalat kipeytyivät kovastikin kun kokkailin seisaaltaan ja paljain varpain tietenkin. Ja koska plantaarifaskiittini ärsyyntyy etenkin jalkojen virheasennosta niin huonostihan siinä kävi. Olisi kengät jalassa (joissa on tukipohjalliset) pitänyt kokkailla. Typerää.

http://www.iltalehti.fi/terveys/200711206788672_tr.shtml
Mun jalat siis tekevät näin.
Nää ei ole kyllä mun jalat vaan kuva lainattu iltalehti.fi

Olen nyt päättänyt tehdä kaikkeni päästäkseni tuosta vaivasta ja jalan virheasennosta eroon. Ja niinpä olenkin suunnitellut itselleni kaikenmaailman venyttelyjen ja aktivointien lisäksi jalkateriä vahvistavan jumpan. Mallia otin terveyskirjaston liikkeistä jalkaterän perusharjotteita-artikkelista, sekä taitoluistelijoiden jalkaterien vahvistusohjelmasta (linkki vie pdf-tiedostoon). Koostin niistä itselleni kollaasin treeniohjelmaksi :) Laatikossa on myös lähete jalkojen fysioterapiaan. Saatanpa eksyä sinnekin...


Tän jumppaohjelman läpi vientiin meni noin 45min. Lisäksi teen normaalit jalkapohjan hieronnat putkelolla ja terapiapallolla ennen ja jälkeen treenin. Jos tätä tekisi edes kolmesti viikossa?

Ja jos kaikenmaailman treeni- / kehonhuoltovälineitä ei olisi vaan liikaa aion hankkia tulevina kuukausina itselleni minitrampoliinin! Äiteen luota löytyy tasapainolauta, joka on kerran vieraillutkin meillä, jospa sen saisi taas lainaan? Ja yksi sijoitus palkkapäivänä on myös vielä yhdet jalan tukipohjalliset, nimittäin Footbalancen pohjalliset ja lisäksi hankin näihin sisäkengät/tossut ja pidän näitä kotona. Ehkä olen epätoivoinen, mutta ei voi mitään. Halu juoksemaan on niin kova. Ja jos tämäkään ei auta niin marssin hankkimaan itselleni medical-pohjalliset lääkärin/fysioterapeutin/jalkaterapeutin kautta. Piste.


Heh, kiva kasa vehkeitä kun kasas nuo tuohon. Pinosta puuttuu kyllä harjanvarsi (mihin sen on voinu hävittää???) ja ainakin tennis ja squash-pallot. Niitäkin käytän usein.
Maailman paras joululahja on äiteen virkkaama torkkupeitto <3 Sen alla on hyvä ottaa pienet rentoutusharjoitukset maton päällä maaten.

iive

ps. yllättäen paino olikin tänään 74kg:n sijasta 72,9kg! Tuo 74kg oli viimeisin punnitsemani tulos ennen joulua :) joten kivapa on olla suunnitelmassa hieman edellä!

maanantai 6. tammikuuta 2014

21 viikkoa

Kesäkuun ensimmäiseen päivään on 21 viikkoa aikaa. Eli minulla on 21 viikkoa aikaa pudottaa 10kg.

0,4761kg viikossa, eli ihan hyvä tahti. Tosin, koska en aio edelleenkään pitää mitään nälkäkuuria vaan käydä ahkerasti salilla ja lenkillä, niin tiedän tämän tekevän tiukkaa.

Jos tiputan 2kg kuukaudessa olisi aikataulu noin niin kuin tämmöinen:

1.2 tulisi painon olla 72kg kieppeillä
1.3 70kg
1.4 68kg
1.5 66kg
1.6 64kg

Tahtoo kuntoon blogin Aku kirjoitti FB:n hyväntekeväisyyskamppiksesta Lastensairaalahankkeen hyväksi. Osallistuin :) Ei tällä tahdilla tule kovastikaan noita lahjoituseuroja, kun tuossa haasteessa on lopetuspäivä jo vappuaattona. Mulla pitäisi silloin painon olla 66kg kieppeillä. Mutta kuten Akukin niin jos en pääse tavoitteeseeni 1.6 lahjoitan lisäksi 50e!

iive

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

125

Hyvästi spinning, hyvästi jooga ja lähes kaikki muukin treeni. Sillä mulla on flunssa, tosin kohtalaisen lievä, koska pystyn olemaan liikkeessä ja tekemään pikkuhommia.

Himotreenaamisen sijaan olen
*aloittanut kevätsiivouksen
*todennut etten tarvitse alennusmyynnistä yhtäkään urheiluvaatetta
*ommellut itselleni laihdutushousut (eli housut joita voi laihtumisen mukaan vähän pienentää koko ajan)
*liikuttanut lastani Peukkulassa ja istunut 2h itse sohvalla juoruamassa <3
*käynyt leppoisilla kävelylenkeillä
*nauttinut yllättäen kauppakeskuksessa itämaisen tanssin esityksestä
*tehnyt ruokaa yllättäville ihanille vieraille
*päällystänyt suihkuhuoneen ällönvihreät kaakelit mustalla kontaktimuovilla
*leikannut 125 ornamenttikuviota kontaktimuovista ja teipannut ne suihkuhuoneen rumaan muoviseen väliseinään
*kuunnellut Lintusen kanssa repeatilla Robinia
*kokkaillut pitsaa yhdessä Lintusen kanssa

Aika hyvät vapaapäivät sanoisin.

Flunssasta huolimatta
*en ole mässyttänyt ylimäärin ruokaa
*en ole ostanut suklaata
*enkä karkkia
*enkä mitään muutakaan höpölöpöä

Nyt taidan lähteä keittelemään yhdet maitokahvit.

iive

perjantai 3. tammikuuta 2014

Ajatuksia liikuntatunneista

Kotikotona käydessä puhuttiin liikuntatunneista ja kuinka erilaiset ihmiset ovat tunnit kokeneet. Itsellänihän liikuntatunneilta on lähinnä huonoja muistoja, epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunteita. Miehelläni on taas aivan toisenlaiset muistot ja hänellä liikuntatunnit olivat ne viikon tai päivän parhaat tunnit. Hänellä oli jopa kaikki mahdolliset valinnaiset kurssit liikuntaa. Hänen on vaikea käsittää sitä miltä minunkaltaisteni ihmisten mielestä liikuntatunnit tuntuvat. Hän meni vain liikuntatunnille ja pelasi ja liikkui.
Keskustelussa mukana oli myös yksi koulua edelleen käyvä henkilö, totesimme ettei mikään ole juurikaan muuttunut -60 luvulta tähän päivään, ainakaan liikunnanopettajien mielestä "ei niin urheilullisten" henkilöiden kohdalla.

Minulla on ollut vuosien aikana 6 liikunnanopettajaa, aika kattava kokoelma siis. Ensimmäisestä minulla ei ole juurikaan muistoja. Toisen luokan liikunnanopettaja pakotti minut hiihtokilpailuihin, inhosin hiihtämistä. Muuta en hänen tunneistaan muista, mutta fiilis ei ollut tosiaankaan mitenkään positiivinen.

Kolmannen-viidennen luokan liikunnanopettaja oli suorastaan kamala. Hän sanoi meille suoraan, että seitsemää parempaa numeroa ei tule jos ei urheile vapaa-ajalla (ratsastus ei ollut hänen mielestään urheilua) ja jos on hieman pyöreä, niin ei varsinkaan tule sitä parempaa numeroa. Hän sanoi suoraan että olen liian lihava (ja en muuten oikeasti edes ollut). Mikään yrittäminen tai parhaansa tekeminen liikuntatunnilla ei merkinnyt hänelle mitään.
Kuudennen luokan liikunnanopettaja oli paras opettajani. Hän jopa opetti minulle liikunnasta jotain ja kannusti yrittämään.

Yläasteella minulla oli kaksi opettajaa. He eivät olleet mitenkään kummoisia. Mitään en heiltä oppinut, menin vain ryhmän mukana. Pääasiassa pelailtiin ja tunnit sujuivat niiden urheilullisten tyttöjen tahdissa tai sitten ne kuluivat kovis-tytöille jäkättäessä kun he häiritsivät tuntia. Itse olin siinä puolessa välissä. Osallistuin, mutten pärjännyt. Minulla oli itsestäni sellainen kuva etten ollut synnynnäisesti liikunnallinen ja että se on muuttumaton tila jolle ei oikeastaan voi mitään. Menetetty tapaus.

Nyt liikunnallisena ja siitä nauttivana ihmisenä mietin sitä, miksi ei koulussa kukaan oikeastaan opettanut liikuntaa, vai enkö vain muista sitä? Kukaan ei koskaan kertonut minulle, että mitä voisin tehdä saadakseni paremman kunnon, pärjätäkseni juoksutestissä paremmin tai kuinka nyt ylipäätänsä potkaistaan jalkapalloa. Lentopalloa ja koripalloa suorastaan pelkäsin, sillä silloin kun niiden pelaamista opetettiin (vai opetettiinko?) niin en sitä oppia saanut tai en vain sitä oppinut. En kyllä muista, että kukaan olisi opettanut. Me vaan pelattiin.
Opettajien asenne minua kohtaan oli: yritä nyt sitten vain, viimeiseksi jäät kuitenkin tai ei tuo onnistu kuitenkaan, mutta koita nyt sitten äkkiä, että nuo paremmat pääsevät harjoittelemaan. Yhtäkään opettajaa ei kiinnostanut kuinka saada minut nauttimaan liikunnasta ja tuntemaan itseni hyväksi edes jossain liikuntalajissa.
Mietin minkälaisia muistoja niillä urheilullisilla tytöillä on noista samoista tunneista?

Minkälaisista ihmisistä tulee ylipäätänsä liikunnanopettajia? Ovatko he niitä urheilullisia tyttöjä, jotka osaavat jo valmiiksi kaiken? Tulisiko liikuntatunneilla osata jo valmiiksi kaikki? Onko hyväkuntoinen lapsi liikunnanopettajalle itsestäänselvyys? Kuinka liikunnanopettajia ylipäätänsä opetetaan ottamaan huomioon ne lapset, joille liikunta ei ole niin helppoa? Miksi kaikki liikunta ylipäätänsä täytyy testata?

Mietin millainen tulevaisuus omalla tyttärelläni tulee olemaan? Onko hän se urheilullinen tyttö vai niin kuin minä lapsena? Ainakin aion tehdä kaikkeni ettei yksikään liikunnanopettaja tule pilaamaan lapseni liikkumista tai itsetuntoa.

iive

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

1.1.2014

Yövuorosta selvitty, aikamoista pauketta oli eikä kukaan oikein nukkunut kovin hyvin. Raskas yövuoro siis. Kotona "aamulla" heräsin päänsärkyyn, krapulainen olo, rupeaa pikkuisen nämä yövuorot käymään kropan päälle vaikkei siellä mitään varsinaisesti valvomisen lisäksi tartte tehdä. Vielä olisi tässä pumpsissa yksi yö jäljellä, sitten onneksi neljä vapaata ja sitten viimeiset yöt vissiin hetkeksi (ainakin toivottavasti). Kaipaan valoa.
Miestä kielsin laittamasta verhoja kiinni mun nukkumisen ajaksi, sillä kropan on vain pakko saada edes se hitunen päivänvaloa, viis siitä vaikka nukkuisin silloin.


Odotan innolla uusia kevään haasteita erityisesti töissä ja kevättä ylipäätänsä. Rakastan kevään kirkasta valoa, hankia (kuhan niitä nyt tulisi) ja sitten niitä viherpiipertäjähommia eli ensimmäiset taimethan voi laitella jo ihan "hetken" päästä ikkunalle. Vaihtaa sisäkasveista mullat ja niin edelleen. Facebookin tavara päivässä pois haaste-kutkuttaa, mutta tuskin yhteen tavaraan päivässä pystyn (loppuu tavarat). Edelleen kuitenkin kaipaan selkeyttä ja tilaa kotiin. Kummallisesti tämä tuntemus vain pahenee kun tulee kevät :D


Loppuviikoksi on suunnitteilla tänään salitreeni, huomenna spinning ja perjantaina hotjoogaa jos vain joku peruu, sillä olen varasijalla 1. Viikonlopulle ei ole tiedossa mitään, tehdään fiiliksien mukaan tai ei tehdä ollenkaan sillä aika pitkä vapaapäivätön putki on takana.

Ihanaa vuotta 2014 kaikille!


iive