lauantai 28. helmikuuta 2015

Kuis kulkee?

Jäin tiistaina sairaslomalle. Sunnuntai ja maanantai töissä imivät kyllä voimat tästä tytöstä. Viikon aikana on tultu käytyä niin pohjalla, lähinnä henkisesti. Toisaalta oli hyvin opettavakin kokemus, mutta olisin voinut kyllä jättää välistä. Hyviä uutisia on sen verran, että hullunkorkealla olleet kreatiinikinaasiarvot laskivat viiterajojen alakanttiin viikon levolla. Asiassa mietityttää tietenkin se tosiasia ettei normaalisti yhdellä salitreenillä noiden arvojen pitäisi nousta noin korkeaksi kun ne minulla olivat, että jotain häikkää on, mutta ehkä en kuitenkaan ole kuolemassa rappeuttavaan lihassairauteen, ainakaan ihan heti.


Chicken kormaa yritin vääntää yksi päivä. Oli tosi hyvää ruokaa, mutta ei sen makuista mitä meidän Shalimarista Chicken kormana myydään (joka on sikahyvää) eli pikkaisen pettymys tietenkin sen suhteen. Muuten Pastanjauhantaa-blogin Kanakorma-ohje on varsin mukavaa sapuskaa ja sikahyvää, muttei samalla lailla kuin Shalimarin korma :D


Torstaina kävin ensin reumalääkärillä ja sen jälkeen labrassa. Pitkästä aikaa olikin verikokeen ottamisessa ongelmaa. Eipä ole mua koskaan labrasta lähetetty syömään välillä. Piti syödä suolaista ja jotain missä on paljon kofeiinia + sokeria, että tosi matalalla olevat verenpaineet nousisi. Kävin vielä syömisen perään kiipeämässä rappusia kuudenteen kerrokseen, että rupeisi veri oikein kunnolla kiertää ja tadaa! Ykkösellä onnistui verikokeen otto melkein mahdottomasta kohdasta :D


Perjantaina tehtiin Tacoja. Näitä oon syönyt joskus -90 luvulla ja muistin kyllä miksi. On nää kyllä silti parempia kuin kaupasta saatavat gluteenittomat tortillat. Pitäisi vissiin opetella itse tekemään niitä tortilloja, mutta kun meillä tortillat on sellaista pikaruokaa...


Tänään aamulla heräsin jotenkin pirteänä ja levollisena. Paistoin omenaisia ohukaisia vaniljajogurtin ja marjojen kera aamupalaksi. Mä jaksoin syödä 3 lettua. Lintunen söi neljä!


Käytiin kaupungilla ostamassa tomaatintaimille päivänvalolamppu Biltemasta ja vierailtiin naapurissa Plantagenissa. Siellä oli kivoja uusia kukkia Ranunculus oli nimi, myrkyllisiä vaan niin ei ostettu.


Lounaaksi tuli tehtyä Jauhottoman Peukalon inspiroimana Broileria Igorin tapaan. Alkuperäinen ohje löytyy Peggyn pieni punainen keittiö-blogista.
Jos blogiruuista Avocadopasta oli hyvää, niin tää on sairaan hyvää! Makuhermot lensi suurinpiirtein avaruuteen asti ja olisi tehnyt mieli nuolla lautanen tai syödä tätä lisää ja lisää ja lisää. Uskon että tämä toimisi myös ihan kasvisversiona, vink vink!

Ohjeesta poiketen käytin vain 300g broilerisuikaleita ja vain yhden pienen purkin smetanaa. Kanalientäkään ei ollut (kun en käytä mitään liemiä), niin lisäilin vaan vettä tarvittavan määrän ja laitoin pippuria&suolaa hieman reippaammin. Tämä ruoka oli muuten oivallinen pari noiden höyrytettyjen ruusukaalien kanssa.

Liikuntakielto jatkuu edelleen. On sellainen vähän tyhjä olo kun ei oikein tiedä mitä tekisi kaikella tällä vapaalla ajalla. Eilen tosin tuli nukuttua ensin melkein 12h yöunet ja parin tunnin valvomisen jälkeen sellaiset 6h päikkärit :D Ja illalla ihan normaalisti menin nukkumaan. Pikkaisen väsyttää meikäläistä :D

iive

lauantai 21. helmikuuta 2015

Liikuntakielto

Ei tullut minulle rentouttavia vapaapäiviä, ei.

Torstai-iltana soi puhelin ja siellä oli Terveystalon lääkäri, joka ilmoitti, että heillä hälyttää siellä kone minun labravastauksistani ja heillä on sellainen ohjeistus, että siitä pitää heti ilmoittaa. Kyseessä on kreatiinikinaasi P-CK koe, jonka viitearvo naisilla on 210, minulla luku huiteli muutamaa yksikköä vaille kolmessa tonnissa.
Kreatiinitutkimusta käytetään pääasiassa lihastautien (ks. «Lihastaudit»2) diagnostiikassa. Kun lihas vaurioituu, kreatiinikinaasia valuu tavallista enemmän lihassoluista vereen. Mitä suurempi vaurio, sitä enemmän CK-arvo suurenee. (Terveyskirjasto: Kreatiinikinaasi)
Osan tuloksestani selittää kipeä jalka, toisen osan selittää ennen labroja tehty jalkatreeni + mobbaus. Fakta on kuitenkin se, ettei siltikään näin kipeäksi (todistetusti) pitäisi näin kevyellä treenillä tulla.
Torstaina tapaankin reumalääkärin (joka siis tutkii myös näitä muita lihastauteja) ja siihen asti minulla on ehdoton liikuntakielto ettei lihasvaurioita synny enempää ennen kuin tiedetään tilanne.

Kyllä ihminen oman kroppansa niin hyvin tuntee. Ennen aivolisäkekasvaimen löytymistä olin aivan varma, että jotain on todella pielessä ja tämä on kuin toisinto siitä. Tosin nyt fyysiset oireet ovat hurjasti isommat kuin ennen.

Eilisen päivän olin ihan jumissa odottaessani lääkärin soittoaikaa, tämä lääkäri oli onneksi minua hoitanut tuttu lääkäri, jonka kanssa juttelu helpotti hieman oloa.
Loppuilta sujuikin lukiessa joka hemmetin lihastaudin oireet (onneksi pahimmat ei sopineet mun oireisiin mitenkään) ja lisäksi googletellessa mitä Ayurveda asiasta tuumaa. Totesin, että minun täytyy varmaankin siirtyä lukemaan englanninkielisiä tekstejä aiheesta, sillä suomenkielinen tietous asiasta on aika suppeaa. Kuitenkin sen perusteella alan nauttimaan terapeuttisin annoksin mm. kurkumaa, inkivääriä ja ashwagandaa (intian ginseng). Sillä näillä on tulehduksia ja kipuja helpottavia vaikutuksia.

Olisin ajatellut, että aivolisäkekasvain on minun "ristini" jota elämässä kantaa, ei ilmeisesti riittänyt se. Mut elettävähän tätä on mitä elämä kannettavaksi antaa.

Riippuen torstain reumalääkäristä, harkitsen kovasti myös Ayurveda-lääkärin tapaamista, johon olisi mahdollisuuskin GoExpo-viikonloppuna jolloin olen Helsinkiin menossa. Täällä kun moisia ei ole.

iive

torstai 19. helmikuuta 2015

2 x leipä ja syömisen hallintaa

Viime aikoina on tullut leivottua paljon erilaisia juttuja kuten "leipää" ja tässäpä vinkit kahteen parhaaseen kokeilemaani reseptiin.

The Life-Changing Loaf of Bread


Maailman parasta (gluteenitonta)leipää? ohje löytyi Piipadoon-blogin kautta. Alkuperäinen resepti on Sarah Brightonin MyNewroots-blogista.
En tiedä onko tämä nyt maailman parasta leipää, mutta todella hyvää kuitenkin. Etenkin kookosöljyllä tehtäessä leivän kuoreen tulee jännä makuvivahde, joka on todella miellyttävä.

Ehdottomasti suosittelen joukkoon myös reseptiin kuuluvat hasselpähkinät, nimittäin leipä nro1 hasselpähkinöillä oli paljon parempi kuin leipä nro2 ilman pähkinöitä :D

Rusina-siemenleipä


Tämän leivän ohjeen bongasin kaverin facebook-seinältä. Häneltä löytyy muutenkin mahtavasti reseptejä ja uusia kokeiluja joista kyllä inspiroituu. Nyt löytyy myös blogikin Jauhoton Peukalo, jota voin kyllä suositella. Blogi on perustettu vasta eilen, mutta veikkaampa että se täyttyy mahtavista resepteistä hyvin pian :D

Mutta rusinaleivän ohjetta siis

2rkl psyllium
3,5dl vettä
200g pähkinäsekoitusta

1dl kuivattuja karpaloita tai rusinoita
100g seesaminsiemeniä
100g kurpitsansiemeniä
100g pellavansiemeniä
0,5dl oliiviöljyä (unohdin tämän, ei haitannut)
1,5tl himalajansuolaa

-sekoita psyllium+vesi, turvota 5-10min
-murskaa pähkinät veitsellä tai blenderissä, itse tein blenderissä jauhoksi siemenet ja pähkinät
-hienonna karpaloita hieman, mulla oli rusinoita.
-sekoita kulhossa pähkinäsekoitus, rusinat, siemenet, suola ja öljy.
-kääntele joukkoon psylliumseos, ja anna seistä hetki.


Tämä on todella hyvää leipää! Suolaisen ja makean liitto toimii tässä aivan killeristi ja veikkaan että karpaloiden kanssa vieläkin paremmin (jahka löytyy sokerittomia kuivattuja karpaloita) kun saadaan vähän kirpeyttä mukaan.
***
Yövuoroissa koin taasen syömisen hallinta vaikeuksia. Plääh!!! Eipä ole pitkään aikaan tullutkaan sellaista oikein kunnon mättö-överi-pakkomielle hommaa, mutta nyt oli ja niin vain vetäisin puolikkaan jumbo-pussillisen karkkia, yöks! Voin yhdistää tämän hetimiten kivaan pikku riitaan, jota käytiin parisuhteessa ennen yövuoron alkamista ja josta vedin kivat stressit taas muutenkin...

Tasaisesti yövuorojen haasteena on ollut makeanhimo, joka yleensä alkaa samaan aikaan kuin väsyminenkin eli siinä kahden pintaan. Ja se makeanhimo ei olekaan mitään pientä vaan JÄTTIMÄISTÄ. Muuten yövuorojen tekeminen on ollut ihan kohtalaisen helppoa, mutta tämä hommma kyllä rassaa ja kovaa, koska koen etten pysty hallitsemaan itseäni tai ainakin se on todella haasteellista.
No, viimeisen yövuoron taistelin kuivattujen makeiden viikunoiden kanssa. Toimi ihan ok vaikka vaikealta tuntuikin. On ne vaan kuitenkin aika ällömakeita, mutta energiaahan niissäkin on... siltikin parempi vaihtoehto kuin 200g irtokarkkia :P

Salilla kävin käsitreenin tekemässä ennen yövuoroa ja seurauksena järkyttävä päänsärky ja selkä-lapajumi. Mobbailin pallolla selkää pitkin yötä, mutta vieläkin mokoma vaivaa. Periksi en kuitenkaan aio antaa :D Aamusella kävin labrassa, jossa meikäläisestä imettiin 8 putkiloa verta. Labralähete oli aikamoisen pitkä... plussaa oli se, että koko operaatio kesti taasen sen 2min. Kyllä vaan on Terveystalon labrahoitajat hyviä. Tosin ei paikallisen tk:n hoitajissakaan mitään vikaa ole kunhan ei erehdy Keskussairaalan näytteenottokeskukseen...
Tuloksia saapi ihastella viikon päästä, sen verran erikoisempia kokeita siellä nyt otettiin. Jahka sieltä jokin syy sitten löytyisi. Parasta toivotaan! Ja tuli mitä tuli niin periksi ei anneta!

Nyt viikonlopun viettoon <3 Toivottavasti pysyn virkeänä, jotta jaksaisi tehdä kaikenlaista kivaa hommaa.  Samaa toivon myös teille <3

iive

 

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kultaiset kädet

Kerrankin meillä vietettiin aika perinteistä laskiaista. Vaikka tällä perinteellä ei olekaan minulle mitään varsinaista merkitystä, niin ainahan yhtä pakanajuhlaa voi juhlia, tosin nyt vähän etukäteen näin sunnuntaina eikä tiistaina ;)
Laskiaistiistaina laskettiin mäkeä, huudettiin taloon pitkiä pellavia ja syötiin itsensä rasvalla terveeksi ja voimakkaaksi. Laskiaista on pidetty merkityksellisenä aikana, jonka tavoilla on vaikutus tulevan kesän tai koko vuoden onneen. Joulunaika oli miesten, viljan ja hevosten juhla, mutta laskiainen oli naisten pyhä. (lainaus taivaannaula.org)


Pullaa piti syödä. Onneksi paikallisesta kahvilasta löytyi mainiota gluteenitonta laskiaispullaa, joka oli oikein mainiota. Kermakin oli kermaa eikä mitään mössöä ja hillo oikeaa hilloa. Tämä on tärkeää juu :D


Eilen illalla keittelin kerrankin oikein perinteistä hernekeittoa enkä mitään jauhelihakeittoa. Halpaakin oli kuin mikä. Laskin nimittäin, että noin 7litran keitolle tuli hintaa sellaiset 5euroa! Ja hyväähän se oli se keitto. Voitti purkkihernarin ehkä noin 1 000 000-0!


Kaveriksi paleopannukakkuja omenahillolla. Tuumasin taas, että nämä on ehkäpä parhaita mitä olemassa voi olla (paleokeittiö, omenaiset ohukaiset niin google kertoo reseptin).


Mahtavassa pakkassäässä vietettiin Yrttisuon perhepuistossa laskiaisjuhlaa, nautittiin auringosta ja yhdessäolosta. Kuuma kahvi pakkassäässä oli taivaallisen hyvää.


Ja me tytöt päästiin moottorikelkan kyytiin, tuli ihan lapsuus mieleen kun sai olla sedän kyydissä moottorikelkkailemassa.


Päivän meditaatiohetkessä sain luokseni parantavat kultaiset kädet. Oli aikamoinen kokemus se.
Sen jälkeen oli ihana käydä salilla jalkatreenin kimppuun ja juosta vähäsen juoksumatolla... en pitkään aikaan ole ollut niin onnellinen kuin tänään.

iive

lauantai 14. helmikuuta 2015

Erilainen päivä


Parina päivänä olen tuntenut olevani enemmän elossa kuin pitkään aikaan. Mielelle lisää troppeja FSFn yrttishottien muodossa (itse tein tästä kyllä vahingossa teetä, toimi niinkin, mutta tiedä en, toimiiko sitten aivan yhtä hyvin kuin kylmän veden kanssa).
Piristyminen tuskin on tämän shotin ansiota (vielä) vaan ehkäpä pikemminkin mielenrauhan ja hyvien (yö)unien ansiota. Unethan tuli nukuttua päivällä yön sijaan kun yöt tuli vietettyä töissä.


Tulevia yövuoroja varten keittelin linssisoppaa ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Mutta taatusti en viimeistä kertaa, sillä niin hyvää se oli!


Lintusen kanssa laskettiin mäkeä, sillä koko päivä tuli vietettyä Laajavuoressa Red Bull Ice Cross kisoja katsellen. Ensin katsottiin karsinnat, käytiin pulkkamäessä, sitten kotiin päiväunille ja ruokaa laittamaan. Saatiin kuulla että ystävä on päässyt kisassa jatkoon niin lähdettiin sitten illaksikin tuonne mäkeen. Kiva erilainen päivä.


Broiskulihapullia tuli tehtyä tänään. Hyviä, yksinkertaisesti. Ehkä ekaa kertaa kun tuli tosiaankin hyvät pallerot.


Tämmöstä siellä sitten oli :)


Huomenna jatkuu mahdottoman erilainen viikonloppu Laskiaisriehan merkeissä. Ehkä tämmöinen elämä onkin ihan kivaa?

iive

ps. ihanaa ystävänpäivää ja hyvää perinteistä pakanajuhlaa eli laskiaista!
pps. uskalsin vaakaan kaikkien pimeiden kuukausien jälkeen ja ei, en ole itsepetoksella hyvitellyt itseäni, sillä ei ollut vaa'assa paha lukema laisinkaan. Ihan kivaa :D

perjantai 13. helmikuuta 2015

Pakkanen lannistaa nudistin

Viime päivinä on tapahtunut paljon. Ainakin pään sisällä :) mutta on muutakin kaikenlaista juttua ollut, kuten työnohjausta (mikä on huippujuttu työssä jaksamisen kannalta). Tiistaina oli myös A2 kehitysvammais-ilta, jonka tiimellyksessä tuli oltua mm. avoimien ovien tapahtuman merkeissä, somessa ja tietenkin tv:n ääressä. Vaikka itse tapahtuman järjestelyissä olikin hieman puutteita kuten selkouutisoinnin puuttuminen ym. niin itse lähetys oli todella hyvä ja omasta näkövinkkelistä katsottuna illassa todellakin äänessä olivat juuri ne ihmiset itse jota asia kosketti. Ohjelman voit katsoa Yle Areenasta jos se jostain syystä jäi väliin.

Kuntosalilla tuli käytyä myös, tosin vähän liian rankat treenit tuli tehtyä tähän olotilaan. Pitäisi vieläkin tiputtaa painoja, jotta jaksaisi hiissata niitä 3 x 20 sarjoja ;) Sopivasti punttien kanssa pakertamiseen, voitin paikallisesta K-Supermarketista Leaderin arvontapalkinnon! Se sisälsi repun, shakerin, laatikollisen protskupatukoita ja mansikanmakuisen palautusjuoman. Tuli kiva mieli voitosta kaiken kaaoksen keskelle.


Olen surffannut edelleen paljon Ayurvedasta ja erityisherkkyydestä, ehkäpä pieneen informaatioähkyynkin asti. Muutenkin ylivirittyneisyyden rajamailla kuljetaan ja aina kun menee sen ylärajoille on seurauksena aikamoinen väsymys. Jotenkin on tuntunut hyvältä tiputtaa kofeiinia pois ja lisätä tilalle teetä. Kaupasta löytyikin ShotiMaan luomulaatuista ayurveda-teetä, joka on muuten tosi hyvää. Tai itseasiassa teelaatuja löytyi kaksi :)


Tykkään lisäksi kun teepussissa on aina jokin mietelause, onneksi positiivinen sellainen. Viime viikonloppuna kun taiteilin töihin Kiina-iltaan onnenkeksejä ja googlettelin aforismeja niin löytyi aikamoisia :D Vai mitäpä tykkäätte näistä jos tulisi onnenkeksissä tai teepussissa vastaan?

Ihmisiä eivät tapa pommit vaan räjähdykset.
Todellisuus on vain raittiusliikkeen keksimä illuusio.
Pakkanen lannistaa nudistin.
Turvallisuus on tunne, joka sinulla on, ennen kuin olet tajunnut tilanteen.
Se, että olet vainoharhainen ei tarkoita sitä, etteivät ne kuitenkin olisi perässäsi.
Hymyile! Huomisesta tulee vielä pahempi.
Naura ongelmillesi, niin kaikki muutkin tekevät.
Kyllä skitsofrenia aina yksin olemisen voittaa.
Pessimismi on aivan turhaa, ei se auta kuitenkaan mitään.
Se, joka huutaa kovimmin, on yleensä kasan alimmainen.
En minä ole lihava, olen vain horisontaalisesti suhteeton.
(mankeli.com)

Mut nyt kohti vapaata viikonloppua :)

iive

tiistai 10. helmikuuta 2015

Erityisherkkyys

Olen aina pitänyt itseäni jollain tavalla erilaisena kuin muut. Olen sisältä kovin herkkä, mutta elämässä olen oppinut suojaamaan itseäni monin tavoin eikä suojaamisen seuraukset ole aina olleet niin hyviä.


Viimeisen vuoden aikana olen useaan otteeseen törmännyt termiin Erityisherkkä. Olen kuitenkin torjunut tämän tiedon juurikin näiden muurien vuoksi ja siksi, että koen kuitenkin olevani kovin ulospäinsuuntautunut, mutta olenko kuitenkaan?

Oikeasti pelkään vieraita ihmisiä. Pelkään sitä mitä he minusta ajattelevat, pelkään sitä etten itse tunne heitä enkä tiedä voinko luottaa heihin. Ajatus siitä että lähtisin puolisoni mukaan bisnes-kokkareille saa minut pakokauhun valtaan. Jos kuitenkin joudun tällaiseen tilanteeseen, pakotan itseni pärjäämään ja kun viimein saan tilaisuuden hengähtää, olen aivan loppu. Monet ihmiset kuitenkin pitävät minua hyvinkin rohkeana (ja itse olen toisaalta hyvin pettynyt itseeni siinä etten oikeasti ole kovin rohkea) ja ulospäinsuuntautuneena. Niinpä. Olen oppinut pitämään kovaa meteliä. Sillä on helppo peittää sitä mitä oikeasti on.

Viime syksynä koin tilanteen, jossa toinen ihminen koki minut hyvin erilaisena kuin oikeasti sisimmässäni olen. Oikeastihan "rakastan kaikkia" ja haluan kaikille vain hyvää. Mutta ne muurit.
"Sisimmässäni olen empaattinen ihminen. Minun on kuitenkin vaikea ilmaista empaattisuuttani, jos en luota toiseen ihmiseen. Silloin toinen ihminen voi helposti pitää minua tunteettomana ja kylmänä."
Lainaus erityisherkkä Pekka Konttisen haastattelusta, kuvaa tilannettani täydellisesti. Ja tämän osasi entinen työnantajani minulle fiksuna myös sanoa jo vuosia sitten. En kuitenkaan itse tiedostanut asiaa vielä silloinkaan, enkä syksylläkään.
Kun sain kuulla asiasta järkytyin. Toinen ihminen koki minun olleen hänelle tunteeton, kylmä ja jopa kiusaaja. Vaikka en oikeasti ollutkaan. Ihminen oli minulle uusi, en osannut hänen kohdallaan ottaa huomioon sitä millaisen kuvan hän minusta sai, vaikka se totuudessa oli väärä kuva, niin silti se oli hänelle todellinen.
 "Sosiaalisesti erityisherkkä (vuorovaikutustilanteet, empatia, intuitio, tunneäly) aistii paljon asioita ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.
Hän tunnistaa sanomatta jätettyjä asioita, kokee toisten tunteita ja mielialoja, vaistoaa onko ihminen aidosti itsensä vai ei. Kuormittavimpia ovat vaikeat ihmissuhteet ja sellainen tulehtunut ilmapiiri, jossa ihminen kokee jatkuvaa tarvetta suojata itseään. Sosiaalisesti herkkä myös kokee itsensä usein selittämättömällä tavalla ulkopuoliseksi."
Olin pitkään asiasta todella järkyttynyt ja olen sitä edelleen. En oikein ymmärtänyt sitä mitä kehossani ja mielessäni tapahtui silloin syksyllä. Miksi sisimpääni humahti niin raskas kipu, miksi olen ollut niin kovin herkillä ja väsynyt sen jälkeen. Vaikka kyse oli vain pelkästä väärinkäsityksestä. Minulle se asia ei kuitenkaan ollut Vain jotain. Se oli jotain todella isoa, raskasta, pelottavaa ja vaikeasti käsiteltävää.

Jatkuvasti olen edelleenkin törmännyt erityisherkkyyteen, jossain siellä sun täällä. Ja olen alkanut ymmärtää, että myös minä kaikesta huolimatta olen erityisherkkä vaikka ympärilläni on muka vahvuuden muuri. Oikeasti se muuri on pelkkää ilmaa joka teeskentelee olevansa maailman paksuinta kiveä, mutta jonka läpi kaikki menee minun sisälleni muttei tule ulos.
"Erityisherkkä voi olla psyykkisesti ja fyysisesti vahva, reipas, ronski,
työteliäs, liiankin tunnollinen ja itseltään paljon vaativa. Juuri hän päätyy usein
tekemään muidenkin työt omiensa lisäksi" 
"Kehollinen herkkyys tarkoittaa mm. tuntemuksia verensokerin tasapainosta, hormonivaihteluista, kuumeesta/alilämmöstä, kivusta, säätilan muutoksista sekä herkkyyttä lisäaineille, kemikaaleille, lääkeaineille tai stimulanteille."

"Henkinen ja eettinen herkkyys (arvot, aatteet, merkityksellisyys, intuitio) kohdistuu esimerkiksi uskonnollisuuteen, henkisyyteen tai elämän tarkoitukseen. Henkisesti herkällä on esim. selkeä ja voimakas moraalikäsitys sekä oikeudentunto ja hän voi olla kiinnostunut uskonnoista tai henkisistä ilmiöistä. Henkisesti herkälle ansiotyön merkityksellisyydellä on erityisen suuri painoarvo ja hän voi myös osallistua aktiivisesti vapaaehtoistyöhön."
Olen viime aikoina kokenut ottavani liikaa paineita työstä. Myös henkinen puoli on rassannut, sillä olenhan aina ollut "altavastaajan puolustaja" ja kehitysvammaispuolella kuohuu ja minusta tuntuu, että minä räjähdän kun vain ajattelenkin koko asiaa tai muuta vastaavaa tilannetta joita tässä viime aikoina on riittänyt yllinkyllin (tasa-arvoinen avioliittolaki, suvaitsevaisuus ym.)

Parisuhteeni on kertakaikkisesti raskaassa tilassa, vaikka onneksi ero ei ole vaihtoehto, on siltikin tilanne valtavan pysähtymisen ja tutkiskelun äärellä ja se on kuormittanut minut valtaviin kiputiloihin niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Silti nyt minusta tuntuu, että olen oman Voimani lähteillä myöntäessäni ja tiedostaessani sen, että myös minä olen herkkä.

Kun tänään aurinko paistoi ikkunasta sisään tunsin sen kaiken hyvän mitä herkkyys myös voi olla. Löysin myös armon kaikelle väsymykselle, kivulle, murskaantumisen ja voimattomuuden tunteelle. Syyn sille, miksi haistan, maistan ja kuulen kaiken niin voimakkaasti. Miksi kaikki keinotekoiset väärän väriset valot tai juuri siihen tilanteeseen väärät äänet saavat pääni räjähtämään. Se kaikki on totta, mutta ei se ole mikään vika vaan ominaisuus. Jos ihminen on allerginen kalalle, ei kukaan pakota häntä kestämään sitä. Joten ei minunkaan tarvitse pakottaa itseäni kestämään sellaisia asioita, joille minä olen "allerginen", joista minulle tulee huono olo.
”Minä aistin voimakkaasti ja tarkasti. Kehoni reagoi aisti-
ärsykkeisiin herkästi ja aivoni käsittelevät informaatiota tavallista
perusteellisemmin. Tarkka havainnointi ja analysointi auttavat
kokonaisuuksien hahmottamisessa ja luovien ratkaisujen
löytämisessä, mutta toisaalta ärsykeinformaatiotulva kuormittaa
hermostoni nopeammin kuin muilla.
Pystyäkseni parhaimpaani, tarvitsen ympärilleni rauhallisuutta ja
vuorovaikutussuhteissani vilpittömyyttä, positiivisuutta ja yksinolon
hetkiä. Olen erityisherkkä, eli kuulun niihin 15 - 20% ihmisistä, joilla
on synnynnäinen aistitiedon käsittelyn herkkyys. Enkä minä ole
yhtään ujo.
Minä elän Erityisherkän elämää."
iive

ps. lainaukset Erityisherkän elämää-esitteestä. 
Myös Ayurveda tutkiskelut ovat edenneet ja sieltä löytyneet ohjeet elämään tuntuvat helpottavan oloa kaikin puolin :) Uskon, että nyt saan henkisen puolen tasaannuttua, viimeinkin yhdistettyä molemmat voimat, henkisen ja fyysisen voimakkuuden.


torstai 5. helmikuuta 2015

Suuri ihmiskoe

Tämä väsymys alkaa olla jo jotain sitä luokkaa ettei sitä kyllä enää meinaa jaksaa. Tänään oli vapaapäivä ja suurimmaksi osaksi vietin sen lepäämällä ja tutkien ayurveda-lääketiedettä. Havaitsin, että sieltä edelleen löytyisi sellaisia tasapainottavia ohjeita, joita alan nyt kokeilemaan, vaikka kuinka en ole käynyt missään oikeassa ayurveda-konsultaatiossa tms. Pääpointti on lähteä liikkeelle rauhallisesti ja lämmittävästi. Ostin taannoin sellaista vataa&pittaa-tasapainottavaa teetäkin, jota tänään join ensimmäistä kertaa. Mielettömän hyvääkin kaiken lisäksi.

En jaksa edes kuvia tähän laittaa, koska se veisi liikaa energiaa :) Sen sijaan kömmin matolle, avaan youtuben ja lopetan iltani rentouttavaan joogaan.

Huomenna taas töihin, mielenkiintoinen Kiina-ilta tiedossa :D

iive

maanantai 2. helmikuuta 2015

Ja tohtori sanoo

Labrakokeita kilometri, Lähete, Leikkausarvio, Ortopedi, Magneettikuva, Lisätutkimus
Nämä ainakin.

Mutta mihin osuu lottokone?
Kilpirauhanen, Prolaktinooman pahenemisvaihe, Hypermobiliteetti, Reuma, Fibromyalgia
Näin niin kuin aluksi.

Mutta helpotti heti kun kuuli etten mä ole luulotautinen tai kuvittele.

Ja kävin salilla. Koko kroppa kolmena päivänä läpi. Palautumisaika viikko ja päälle.

iive

ps. oon niin mukana A2 kehitysvammais-illassa ja #kohtaamut-kamppiksessa
ihan pikkuisen häiritsee, että... itseäni lainaten

Ootte ehkä huomanneet, että tulossa on A2 kehitysvammais-ilta ohjelma ja sitä kautta syntyi myös ‪#‎kohtaamut‬ kampanja (jossa yritetään että ns. tavikset ja keharit voisivat kohdata toisensa mahdollisimman helposti ja aidosti, kavereina). Aika hyvin rummutettu mediassa yms. tätä. 

Missään asiasta ei löydy materiaalia joka olisi "kohdennettu" näille kehitysvammaisille ihmisille itselleen, heille selkeällä tavalla (meillä esim. suurin osa porukasta ei osaa kunnolla lukea).
 Ja sit.
"Hyvät asumispalveluita järjestävät ja muut kehitysvammaisten ihmisten kanssa toimivat tahot"-alkaa kampanjakutsu
eli
#kohtaamut kampanjaan on kutsuttu mut ja mun työkaverit ja kehitysvammaisten ihmisten kanssa tekemisissä olevat, mutta EI NIITÄ KEHITYSVAMMAISIA IHMISIÄ itseään!?!?!?!
Mut kiva että suostuivat kuitenkin osallistumaan kun kysyin ;)