perjantai 25. marraskuuta 2016

(Mistä vaan) parantumisen avaintekijät

*Muoks. Tässä tekstissä puhun sairauksista/olotiloista/tilanteista joita elintapamme aiheuttavat 💚

Joskus aiemminkin olen kysynyt tämän kysymyksen ja tänään tämä kysymys on taas ajankohtainen.

Ota eteesi paperi ja kynä (tai kuvittele se).
Kirjoita paperiin kolmen elämäsi tärkeimmän ihmisen nimi.


Kenen nimen kirjoitit ensimmäiseksi?
Muistitko kirjoittaa sinne itseäsi ollenkaan?

Kuntoutusviikko oli yllättävänkin ajatuksia herättävä, omat valinnat saivat todella vahvistusta ihan kaikin puolin.
Olin etukäteen jo huolestunut viikon syömisistä. Viimeisenä päivänä ennen lähtöä päätin pakata myös mehustimen mukaan. Kävin ostamassa ison satsin vihreää mehustettavaa matkaan. Lisäksi mukaan lähti myös sauvasekoitin, Foodinin vaniljaproteiini, Puhdistamon marja sekä viherjauheet. Vitamiinit jaoin dosettiin valmiiksi (onneksi myös pari ylimääräistä päivää, sillä päiväannoksia pitikin hieman nostaa voinnin kohentamiseksi). Oli siinä siivoajalla hieman varmaan ihmettelemistä mun huoneessa.


Tällä reissulla pääsin hotellin puolelle majoittumaan, sillä viimeksi sain rivitaloilla hengenahdistusta ja ihottumaa. Mies myös rohkaisi minua varaamaan oman huoneen (pitää maksaa itse lisää yhden hengen huoneesta, muuten Kela korvaa) ja tämä osoittautui todella hyväksi investoinniksi. Omassa rauhassa oli paljon parempi kuntoutua ja etenkin koska yöt ovat minulle haasteellisia ei tarvinnut kämppäkaveria öisin tuskaillessa varoa.

Kaikesta "korjaussarjasta" huolimatta tulin nimittäin kuntoutuspaikan ruuasta aivan todella kipeäksi. Sinänsä ruuissa ei vikaa ollut, mutta kun kaikki mitä tarjoiltiin oli muovipussista ja einestä. Salaattipöydässä oli onneksi aina vihersalaattia, kurkkua, tomaattia ja lisukkeita tarjolla. Se pelasti syömistä tosi paljon, mutta jos liikkuu päivässä n. 3h niin ei salaatilla elä.


Kahden päivän jälkeen olin niin kipeä, että yksi yö meni lähinnä valvoessa vatsan kanssa. Vaikka olin syönyt vain gluteenitonta, vaikka olin syönyt paljon salaattia, vaikka olin syönyt vain hieman "liharuokaa" välttämättömimmän energian saamiseksi. Onneksi potilastoimistosta sitten toimittivat "erikoisruokavalioni keittiöön" eli gluteenitonta kanaa tai kalaa pippurilla ja suolalla.

Söin sitten koko loppuviikon yksiä muikkuja lukuunottamatta paistettua kanaa. Joka sekin oli kyllä parempi vaihtoehto, sillä siitä ei ainakaan vatsa tullut kipeäksi.

Jäin vain miettimään sitä kuinka muut söivät ruokaa ihan aikalailla ongelmitta. Maun puolesta kurssikaverit eivät ruuasta niin tykänneet, mutta ei heistä kukaan reagoinut minun tavallani.

Mietin vaan, jos koulu- ja laitosruuan taso ympäri suomea on tämä, niin mitä tällainen suoraansanottuna eines/puolivalmisteruoka aiheuttaa ihmisille? Minun on vaikea nähdä sitä kuinka tällainen ruoka täyttää esimerkiksi edes ne virallisterveellisten ravitsemussuosituksien alarajat? Toisaalta ne suosituksethan eivät niin välitä siitä miten ruoka on tehty ja onko se puolivalmistetta tai einestä vai kotiruokaa. Tässä ollaan mielestäni todella pielessä!

Rasvajuttuja mietin myös, sillä saimmehan taas siitä yllin kyllin muistutusta. Edelleenkin mietin miten keinotekoinen kasvisrasvalevite on parempi kuin voi + kasvirasvanlähteet luonnollisena (avocado, siemenet, erilaiset öljyt jne)? Minun päähäni tämä asia ei millään lailla mene. Toisaalta syön sen leipäni voilla kerran päivässä max. ja ne "normaalit ihmiset" vetelee sitä leipää tietenkin hieman enemmän, jolloin sen levitteenkin käyttömäärä on suurempi. Ja onhan se leipäkin jo meillä aivan erilaista. Muovipussileipä vs. itsetehty siemenleipä, joka sisältää vain puhtaita raaka-aineita ja on tuoretta ja sisältää jo itsessään siemenien ja oliiviöljyn muodossa ne kasvirasvat.

Ja samoinhan on niiden maitotuotteiden laita. Jos vetelisin täysrasvaisia maitotuotteita samaa tahtia kuin ne "normaalit ihmiset" niin enpä usko senkään niin hyväksi olevan. Kysymys onkin paljon määristä. Kumpi on parempi? Purkki kasvisrasvasekoite"kermaa" joka päivä vai purkki oikeaa luomu-kermaa kerran pari viikossa (koko perheen ruokaan)?



Aamupalaksi join aina smoothien marjoilla ja vihermehua. Ensimmäisiksi päiviksi otin kotoa mustikoita, loppuviikon menin Sundvikin Samin niin hehkuttamilla mustaviinimarjoilla joita hain kaupasta. Mustaviinimarjat olivatkin tosi hyviä! Niistä smoothieen tuli tosi raikas maku aamuun. Onneksi niitä on ihan omassa pakkasessa myös!

Iltaisin vetelin sitten vihersmoothieta. Viimeisenä iltana sattui sopivasti Olli Posti Freetoxaajissa pitämään LIVEnä juttua ravitsemussuosituksista ja juuri kun niitä oli samana päivänä kuunnellut kuntoutuksessa. Niitä virallisia siis. Voin sanoa että Ollin setti oli sen 100 tai vaikka miljoona kertaa innostavampi, parempi, uskottavampi tai ihan mitä vaan kuin se virallisterveellinen setti.
Katselin iltaisin myös paljon muitakin lähetyksiä mm. Tomi Kokon juttuja ja muita Ollin juttuja.

Huomasin mielenkiintoisen eron näissä verrattuna vaikka Mikael Fogelholmiin.
Fogelholm puhuu omasta kannastaan hyvin joo vakaasti, mutta hänessä ei näy pienintäkään innostusta, ei omistautumista, ei intohimoa asiaan. Uskooko hän niihin kuitenkaan itse sydämellään vai pelkän tutkimustiedon pohjalta?
Sitten kun katsoo vaikka Tomi Kokkoa, Sami Sundvikia, Jaakko Halmetojaa, Kaisa Jaakkolaa tai Olli Postia. He kun puhuvat, niin he puhuvat sydämestään. Heistä näkee että he ovat puhumansa asian takana 100% He elävät sitä elämää mistä puhuvat. Sen katsominen on mieletöntä!


Viimeisenä iltana minä tosiaankin nautin viherdrinksua Ollin juttuja kuunnellen. Muut kurssikaverit olivat nauttimassa siitä viimeisestä illasta hieman toisenlaisissa merkeissä. Toki sielläkin olisi ollut kiva olla, mutta jos aikoo olla tavoitteellisesti treenaamassa seuraavana aamuna klo 8.15 niin jostakin on tingittävä jos haluaa tehdä merkittäviä muutoksia omassa elämässä. Se oli minulle nyt tärkeä päätös, joskus toinen kerta voin valita toisin.

Välillä tämä itsensä parantaminen on helvetin tylsää. Useimmiten se kuitenkin palkitsee tavalla jota ei olisi voinut etukäteen kuvitellakaan.


Viimeiseksi kuntoutuksessa meidän piti kirjoittaa paperille meidän tavoitteet. Mun tavoitteet ovat parantua fibromyalgiasta lopullisesti, elää onnellisena ja terveenä ja olla elämäni tärkein henkilö.

Aika suureelliset, mutta mitään ei saa jos ei tavoittele!
Tämän vuoden omaksi tavoitteeksi esimerkiksi laitoin 0 sairaslomapäivää töistä vaikka ajattelinkin sen olevan aivan mahdoton tavoite. Alkuvuosi meni aika heikosti noro-epidemian (töistä saatu) ja aikamoisen flunssan takia. Mutta sitten huomasinkin äsken, että puoleen vuoteen en ole kertaakaan ollut pois töistä oman sairauden vuoksi. Se oli minulle aikamoinen WAU-tilanne!

Mutta niin kuin Olli Posti tuumasi LIVE-lähetyksessään (joka katsottavissa kyllä täältä) niin olen ihan samaa mieltä kuin hän.
Parantumisen avaintekijänä on muuttaa radikaalisti ruokavaliotasi!
Jos haluat parantua, älä edes kuvittele, että se on mahdollista syömällä lautasmallin mukaan.
Uskon myös siihen mitä puhutaan Kelly Turnerin Yhdeksässä paranemisen avaintekijässä, että sinulla täytyy olla vahva syy tai halu elää --> motivaatio parantumiseen.
Sinun täytyy olla myös itse oman paranemisesi ydinhenkilö. Kukaan toinen ei voi tulla sanomaan kuinka paranet tai millä paranet, ei edes lääkäri. Sinulla voi olla toki "konsultteja tai neuvonantajia", mutta sinä itse päätät mikä on sinulle parasta!
Ja itselleni se henkinen elämä on todellakin niin tärkeässä osassa tässä. Se on aina paikka mihin turvata, mihin suunnata pettymysten, kipujen, takapakkien, toiveiden, ilojen, ihan minkä vain kanssa.

Suosittelen todella lukemaan nuo 9 avaintekijää esim. Christer Sundqvistin blogista.

Kukaan toinen ei myöskään tule ja paranna sinua. Vain sinä itse voit parantaa itsesi!

Tänään oli ihanaa päästä kotiin vaikka kuntoutusviikko mukava olikin. Mitään ihmeitä ei jaksanut kokkailla, mahdollisimman tuoretta ja puhdasta vaan lautaselle ja ääntä kohti. Ihanaa oli avata myös ZeroPointin uusi testipaketti, josta löytyi pitkähihainen paita sekä kahdet pitkät housut. Kompressiota tietenkin kaikki. Odotan niin innolla, että pääsen niitä testaamaan käytössä.


iive

torstai 17. marraskuuta 2016

Uutta virtaa!

Viime viikon lepo taisi todellakin tehdä hyvää, sillä maanantain suursiivouksen jälkeen on riittänyt energiaa niin salitreeneihin kuin uintiinkin. Ja siellä salillakin kulki jotenkin taas paljon paljon paremmin. Siellä taitaa lihas kasvaa 😊 Huippu pt-Timo Haikarainen (jota oon joskus käynyt livenäkin kuuntelemassa) tuumaa Hesarissa, että lihas voi kasvaa paljon enemmänkin kuin kilon-kaksi vuodessa, joten ehdottomasti nyt on tietysti kyse siitä 😄
No joo, kyllähän se kehitys taas näin alussa tuntuu kivalta ihan oikeasti. Etenkin kuin muistoissa jyllää edelleen ne sairastumisen aikaiset pettymykset koko ajan tippuvista treenitehoista ja painoista vaikka kuinka paljon yritti treenata. Taisin yrittää vähän liikaakin silloin...

Ja sekin pettymyksen tunne niistä vanhoista treenipainoista (mitä ei siis tosiaankaan pysty tällä hetkellä tekemään) on jo jäänyt taka-alalle ja nyt sitä osaa iloita jokaisesta hyvästä treenistä. Tosin nyt olenkin tehnyt ihan erilailla koko treeniä ja keskittynyt todella paljon keskivartalon syviin lihaksiin, sekä muihin isoihin kehon tukilihaksiin. Siirrytään sitten muihin kun ne on ensin edes jonkinlaisessa kuosissa.



Viimeiset 3 työ-yö-vuoroa olisi jäljellä ennen Peurunkaa. J ä n n i t t ä ä !!!
En edes tiedä miksi, mutta silti. Ehkä siksi, että mua jotenkin hävettää etten ole enää niin sairas ja sitten menen sinne muiden kuullen sanomaan, että hei, elän elämäni parasta aikaa nyt ja ettei mua oikeastaan satu minnekään. Musta tuntuu, että onko minulla edes oikeutta mennä sinne? Siis moraalisesti ajatellen, vaikkei minun tilalle kyllä ketään otettaisikaan vaikka olisin jakson perunut eli en edes kenenkään sairaamman paikkaa vie.

Aika sairas tuokin ajattelukuvio, etenkin kun miettii kuinka paljon isoja elämänmuutoksia olen tehnyt saavuttaakseni tämän tilan. Ehkä olen ollut myös onnekas, ehkä en ole lähtökohtaisesti ollut niin sairas kuin muut. Ehkä olen löytännyt ne omat jutut millä hallita ja hoitaa tätä sairautta niin, että voin olla oireeton. Voin syödä niin, että keho ei ole tulehdustilassa (gluteeniton, sokeriton, lisäaineeton puhdas ruoka). Voin treenata niin, että tuen kehon maksimaalista palautumista (kompressiovaatteet, jooga, lepo, uni jne.). Olen myös ehkä tarpeeksi itsekäs kun olen tiettyjä omia juttuja nostanut etusijalle kaikesta muusta. Ja nyt saan nauttia jo niistä tuloksista vaikka tekemistä on asian kanssa vielä edelleenkin niin paljon.


Joten on aika kummallinen tämä mieli, kun se edes viitsii esittää minulle sellaista ajatusta, että tässä kaikessa olisi jotain hävettävää. Mutta niin vain silti on. Kai sekin on jokin prosessi, jossa opin ehkäpä irtautumaan koko sairaus-ajattelusta tai sitten jotain muuta...

No, joka tapauksessa toisaalta on kivaa lähteä kuitenkin.

Tilipäivänä meille tuli muuten viimeisin hifistely 💚 ruokaosastolle. Nimittäin nyt on pakkasessa ainekset kohdallaan. On villiyrttejä, marjoja, sorsaa, hirveä, kalaa ja nyt viimeisimpänä sairaan hyvää grass-fed luomulihaa ja lähiruokaakin kaupan päälle.



Tilasin maksaa, jauhelihaa ja vähän ydinluita. Noita luita olisi voinut olla enemmänkin, mutta tilatessa kun ei ollut mitään käsitystä siitä mitä luut ylipäätänsä painaa. Kyllä noistakin jonkun liemen keittelee. Jauhelihaa on jo testattu, aivan sairaan hyvää (edelleen) ja maksaa ajattelin ehkä grillata sillä se ei ole siis jauhettua vaan kokonainen köntti (ääks! tätä en tajunnut, mutta joutaapa taas opettelemaan jotain ihan uutta).

Ja viikon päästä on vuoden viimeisin Friida kananmunatoimitus ja niitäkin täytyy todellakin tilata lisää ja saahan sieltä Eggspressistä kaikkea muutakin kuin niitä munia.

Nyt siis yökukkumaan töihin ja tekemään listaa mitä pakata Peurunkaan mukaan. Tulee kyllä ihan hitsin paljon tavaraa...

iive

maanantai 14. marraskuuta 2016

Superkuu-energiaa

Viime viikko menikin hieman erilaisella tavalla kuin kuvittelin.
Kuvittelin, että levon jälkeen treenaan kunnolla, mutta kas, vieläkään en sinne salille ole päässyt.
Nukuin nimittäin lähes koko viikon.
Pistin lapsen kouluun, nukuin, menin töihin, nukuin jne. Samaa rataa koko viikko.
Oli siis ilmeisesti aikamoinen lepoviikon tarve.

Tänään sitten kun virtaa riitti oikein urakalla, oli tarkoitus mennä salille. Sen sijaan päädyinkin tekemään loppuun yhden urakan, joka on kotona ollut rempallaan jo monta kuukautta. Ja nyt on siisti puhdas koti ja etenkin makuuhuone, jossa voi sitten nukkua taas vähän lisää. Taisi superkuun puhdistusenergiat pistää viimein tämänkin homman kasaan. Nyt tuntuukin jotenkin tosi hyvälle kun on siistiä ja puhdasta ja sen tuntee ihan muutenkin. Mulla aina sotkuisuus luo kaaoksen tunnetta kehoon niin ihanaa kun sitä ei ole nyt.
Huomenna sitten sinne salille. Tosin tämän päivän urakka kesti sen 8h, tunnin salitreenin sijasta, joten...



Erittäin ilahduttavaa oli se, että ruoka-asiat pysyivät hanskassa. Ja jaksoin kuitenkin mehustaa ja huolehtia muutenkin ravinteiden saannista. Kuvan vihermehu pullonsuusta kuvattuna oli herkkua 💚 Taisin upottaa sinne mm. omenaa, inkivääriä, lehtikaalia, vehnänorasta, selleriä, appelsiinia ja sitruunan. Painokin on sen mukaisesti hanskassa -1kg ja peili näyttää samaa. Ja se olotila myös...


Aurinko löytyi myös muualtakin kuin pullonsuusta kun pistin kirkasvalolampun taas käyntiin. Joka aamu kello soi nyt puolta tuntia aikaisemmin jolloin pistän lampun päälle ja jatkan unia vielä sen puoli tuntia tai pötköttelyä oikeastaan. Eron tunsi jo heti ensimmäisenä päivänä!



Smoothieita on meillä mehujen lisäksi syöty nyt myös paljon. Vai juotu? No juotu siis. Citymarkettiin oli tullut paikallisen Foodinin hyllypääty täynnä kaikkea superia. Ja koska Puhdistamon Luomuproteiinia ei ole ollut saatavilla kuin netistä sikakalliilla ja nämä olivat siinä ostosreissulla heti saatavilla niin päätin testata tätä. Etenkin ainesosaluettelo miellytti. On nimittäin aika lyhyt.
Vanilja on tarpeeksi mieto melkein minkä vaan kaveriksi. Toivon, että toimisi myös vihersmoothiessa, että olisi jopa niin mieto, mutta tämä siis testaamatta. Ensi viikon kuntoutukseen aion ostaa mukaan vielä jonkin muunkin maun, ehkä mansikan? Ei tarvitse niitä kelan-hedelmiä enää sitten syödä.




Viikon päästä olenkin sitten kuntoutuksessa tai siis sopeutumisvalmennuskurssin kakkos osiolla. Aikamoinen tavarapaljous tulee otettua mukaan. Freetox-ryhmässä kyselin hyviä ideoita eväisiin, joilla tasata 5 päivän puolieines-noutopöydän ruokia ja tosiaan lähtee mukaan viherjauhe, Foodinin proteiinijauheet ja ehkä vielä marja-smoothiejauhe. Sitten vaan luomubanaaneita, jotain lämpöisessä säilyvää kasvimaitoa ja sauvasekoitin 😊

Tällä kertaa minulla onkin oma huone kun maksoin sen extramaksun siitä eli ei tarvitse nyt sitten kämppäkaverista huolehtia jos sattuu tulemaan huono uniset yöt tai jotain. Saan olla sisäilmaongelma-herkkyyden vuoksi myös hotellin puolella, joten ihanaa kun saa mennä sisäkäytäviä pitkin kylpylään. Eli toivottavasti ihanan rentouttava viikko tulossa. Kiva on myös nähdä muita kurssilaisia ja saada myös irtiotto arkielämästä.

Tämä viikko painetaankin sunnuntaihin asti töitä. Iltaa, aamua ja yövuoroa loppuun. Sunnuntaina nukkumapäivä ja maanantai-aamuna kohti Peurunkaa. Huh!

iive

tiistai 8. marraskuuta 2016

Miksi kaiken pitää olla niin terveellistä?

Tänään tapahtui jotain käänteentekevää.
Kalenterissa (joka on kylläkin mun päässäni) luki, että tänään on salitreenipäivä.
Jo eilen minusta tuntui siltä, että keholla on nyt asiaa. Ennen töihin menoa se kehoitteli venyttelemään ja rentoutumaan. Päätin kuitenkin sen jälkeen kävellä töihin ja illalla tein itselleni magnesium-jalkakylvyn. Ajattelin, että se hoitelisi homman loppuun ja hiljentäisi sen kehon huutelut. Että se riittäisi kyllä lepopäiväksi.

Tänään sain nukkua pitkään, sillä mies huolehti Lintusen kouluun ennen työmatkalle lähtöä ja heräsinkin reilun 12h unien jälkeen aika rentoutuneena. Sängyssä vielä vetkutellessa aloin kuulostella kehoa, että mikäs päivä nyt tänään olisi? Auttoiko eiliset jalkakylvyt ja venyttelyt ja kroppa olisi tänään taas iskukunnossa salitreeneihin?


No kauaa ei tarvinnut kuunnella kun keho alkoi ilmoittelemaan mitä haluaa. Ensimmäiseksi join lähdeveteen tehdyn aamudrinksun eli lähdevettä ja puhdistamatonta merisuolaa. Venyttelin ja odottelin seuraavaa viestiä. Jaahas, mehua siis. Onneksi kaapissa oli valmiina jo porkkana-selleri-minttu-inkivääri, appelsiini, sitruunamehua. Parin tunnin päästä alkoikin sitten olemaan nälkä ja ruuaksi kelpasi hyvin pari friida-munaa itsetehtyjen siemennäkkäreiden päällä. Ennen lähteelle lähtöä söin vielä banaanin, sillä tuli pakattua myös uimakamppeet mukaan.

 Haukkalan lähteellä oli mahtavat jäämuodostelmat

Kävin nappaamassa Lintusen iltiksestä uimakaveriksi ja uitiin reilu tunti. Rennosti ja kivasti. Ja päälle saunottiin antaumuksella. Tää oli selkeästi sata kertaa parempi mulle tänään kuin salitreenit.


Uinnin jälkeen maistui hirvenjauhelihakastike, parsakaali ja hapankaalisalaatti. Oon jo pari viikkoa miettinyt hapankaalin ostamista ja nyt sain aikaiseksi tehdä sen. Ahmin samointein töissä jo 1/3 osan purkista :O Ilmeisesti minusta löytyy jokin hapankaalipuutos??? Ennen hapankaali oli ihan kamalaa.

Ehkäpä huomenna sitten on salitreenien aika?

Viimeinen osio fibromyalgia-sopeutumisvalmennuksesta on kahden viikon päästä ja katsoin tavoitteitani, jotka kelaa varten tuli tehdä. Olen mielestäni saavuttanut tavoitteeni 110% sillä olen saanut unirytmini tasaiseksi normaaleina työpäivinä ja vapaapäivinä. Yövuoroissa rytmiähän ei voi pitää :D
Toisena tavoitteena oli peruskuntoliikuntaa päivittäin ja lihaskuntotreenit 3 kertaa viikossa. Tavoitetta tehdessäni tuo lihaskuntotreeni tarkoitti 3 x 20min kehonpainotreeniä kotona, joten mielestäni kunnon salitreenit keskimäärin 2 kertaa viikossa ovat paljon enemmän kuin tuo! Joten tyytyväisempi en voi olla <3

Viikonloppuna olin myös vapaalla ja pääsin kotikotiin pitkästä aikaa. Perjantaina käytiin miehen kanssa nauttimassa kulttuurista Varkauden teatterissa. Ihana oli nauraa ja päästä irti todellisuudesta hetkeksi! Toisaalta tämä oma todellisuus on tällä hetkellä ollut myös mukavampaa kuin ikinä <3


Lintusen kanssa nautittiin lumisesta metsästä (jossa voi esim. laskea mäkeä taskuun mahtuvalla muovipussilla :D ) ja pulkkamäkeenkin päästiin molempina päivinä. Metsässä saatiin ihastella myös tikkaa lähietäisyydeltä ja lumesta löytyi paljon jännittäviä eläimien jälkiä.



Tässä syksyn mittaan olen tehnyt todellista pesäeroa valko-sokerista. Elin myös kaksi viikkoa ilman maitotuotteita. Totesin tämän kokeilun jälkeen, että luomuvoi, -kerma ja -juusto on kyllä mun ruokavaliossa tämän jälkeen edelleenkin. Maidon juomisen lopetin syksyllä kahvinjuonnin lopettamisen yhteydessä.
Mutta se sokeri! Sitä tulee joka paikasta, etenkin lapselle. Minä itse voin määrätä mitä suuhuni laitan, mutta entäs lapsi sitten? Iltiksessä tehdään suklaakakkua, pannareita, lettuja... isovanhemmat ja kaverien vanhemmat eivät ole sokerin suhteen yhtä tiukkoja kuin me. Meillähän on ollut se yksi karkkipäivä viikossa, mutta nyt jotenkin tuntuu että sekin on ihan liikaa, koska muualta sitä sokeria tulee ihan liiaksi.
Joten me perheenä päätettiin, että sokeriherkut ja muutkin herkut saavat jäädä. Katsotaan sitten jouluna seuraavan kerran. Raakasuklaa ja pähkinät ovat olleet sallittujen listalla, mutta niitäkin on minimaalisesti syöty.

Olisi mielenkiintoista toisaalta katsoa mitä tapahtuu kun söisimme viikon tai kaksi niin kuin normaalit perheet. Sokerijogurttia ja mehukattia aamupalalla parin ruispalan kanssa. Leivän päälle margariinia ja ruokajuomaksi maitoa. Ruuaksi jotain puolivalmistetta, mahdollisimman nopeasti. Veikkaan että parin päivän jälkeen mieskin jopa sanoisi, että lopetetaanko kun lapsi kiipeilisi pitkin seiniä ja karjuisi, minusta puhumattakaan.

Viikonloppuna oli ihanaa äidin luona se, että he kunnioittavat meidän ruokatottumuksia (me kyllä voitais kunnioittaa heidän ruokatottumuksia vähän paremmin, lupaan petrata tässä asiassa äiti <3). Viikonloppuna talossa ei näkynyt yhden yhtä herkkua ja ruoka oli terveellistä ja hyvää.




Lauantaina syötiin lounaaksi graavilohi-kananmunasalaattia. Päivälliseksi Pappa taikoi sorsakastiketta perunoiden ja uunijuuresten kera. Minä taas loihdin lauantaina pöytään intialaisvaikutteisia lihapullia ja "naan-leipää" gluteenittomasti (nuo siemenet ovat siis chiasiemeniä).

Kotiinviemisiksi saatiin vielä pakastelaukullinen hirvenlihaa, josta siis ruokaa tehtiin ensimmäisen kerran jo eilen. Onnea on olemassa tuollainen kotikoti <3

Vaakaa en ole käynyt morjestamassa nyt, mutta useammalta taholta on tullut kommenttia keventyneestä olemuksesta ja siltä olo tuntuukin. Hieman vain pitää katsoa ettei tule syötyä liian vähän, sillä painonpudotushan tässä ei varsinaisesti ole tavoitteena vaan terveellinen elämä.

Tänään saunassa Lintunen pohti sitä, että miksi kaiken pitää olla niin terveellistä?
Kysyin häneltä muistaako hän kun äiti oli niin kamalan kipeä ettei välillä voinut edes syliin ottaa ja nukkui vaan kaiket päivät eikä jaksanut tehdä mitään?
Kysyin haluaisiko hän sen takaisin?
Ei halunnut vaan tuumasi, että onpa se sitten hyvä, että kaikki on niin terveellistä ja halasi minua <3

iive

tiistai 1. marraskuuta 2016

Treenejä ja henkistä perinnettä

Eilen oli aika ristiriitaisen hauska päivä.
Aamulla virittelin sykemittarin taas kuosiin (oli akku loppunut joskus kesäkuussa) ja tsekkailin salilla vähän sykkeitä missä huitelevat. Olivat kyllä vihdoinkin taas sellaisissa normaaleissa lukemissa. Yli 160 näytti kun oli oikeasti hengästynyt kun aiemmin tuntui että sen lukeman sai jo kävellessä. Sykehän kertoo jo osaksi siitä, että olen todellakin toipunut ja keho jaksaa taas ottaa treeniä vastaan. Vaikka tiesinhän sen jo, kunhan halusin vain varmistaa.

Hieman huvittavaa tämä meikäläisen treenaaminen on kyllä entiseen elämään verrattuna, mutta se tuntuu paremmalta ja ehkäpä nyt sitä kehitystäkin tapahtuu ihan eri tavalla kuin aiemmin. Hieman se pelottaa, että josko se taas karkaa lapasesta, mutta pidättäydyn nyt näissä omissa treeneissä vaan ja unohdan haasteet sen siliän tien. Ne kun tuppaavat ohittamaan helposti sen mitä keho sanoo. Sitten pusketaan taas väkisin jonkun toisen tekemän suunnitelman mukaan ja lopputuloksen tietää jo. Ei toimi minulla, ei ainakaan tässä hetkessä.

Palkkaritkin on nykyään vähän erilaisia kuin ennen. Sen proteiinishaken sijasta vähän kaikkia villivihanneksia sisältävä vihersmoothie kera banaanin, avocadon ja spirulinan. Lisukkeeksi kaksi mahtavaa Friida kananmunaa <3 <3 <3 Tämä oli myös mun lounas, ei siis pelkkä palkkari.


Illalla suuntasin lähikaupunkiin osallistumaan Suomalaisen henkisen perinteen iltaan. Oli todellakin niin mun juttu! Monesti me haemme sitä jotain henkisyyttä jostain tuolta itämaista kun meillä on se omakin henkisyys ja jumaltarut täällä. Sen nimi on Kalevala.
Kalevala on itselleni aika vieras. Aika moni voi varmaankin tuumata sen, että juu onhan sitä koulussa luettu ja henkilöiden nimet ja jotkin tarinat ovat jääneet mieleen. Mutta se kuinka Kalevalaa voikin tulkita henkisenä perinteenä pelkkien satuseikkailujen sijaan, niin onkin aika jännä juttu.

Enemmän kuin Kalevala, kiinnosti minua kuitenkin se syvempi luontoyhteys, jonka alkutaipaleella tunnun olevan. Kun menen luontoon, niin kaikki siellä puhuttelee minua aivan erilailla kuin ennen. Tunnen kuuluvani sinne, tunnen olevani osa sitä. Se on hyvin erikoinen tunnetila ja minusta tuntuu, että se mitä nyt tunnen on vasta murto-osa siitä mitä tulen tulevaisuudessa tuntemaan.

Työnohjauksessa minulta kysyttiin kuinka pidän itseni siinä onnen tilassa, keskittyneenä siihen minun omaan tilaani, keräämättä ympäristön negatiivisuutta itseeni? En ikinä pystyisi tekemään sitä ilman tuota luontoyhteyttä ja sitä minun henkistä perintöäni metsää ja sieltä kumpuavaa tyyneyttä ja rauhaa. Luonnossa saan poistettua itsestäni negatiiviset energiat tai tunteet ja palattuani sieltä voin taas olla siinä minun omassa rauhassani, jossa kaikki on juuri niin kuin pitääkin.


Ja siinä minä olen tavallaan kahden maailman välissä. Sen fyysisen maailman kaikkine salitreeneineen ja kiireineen. On tienattava rahaa millä elää, kasvatettava lapsi ja koti pursuaa kaikenmoista elektroniikkaa ja härpäkettä (tosin ehkä joihinkin koteihin verrattuna suhteellisen minimaalisesti jos kirjoja ja taidetta ei lasketa). Uraohjus mies ei ehkä aina ymmärrä vaimoa, joka kertoo kokemastaan matkasta rumpumeditaation aikana. Vaimo kun ehkä haluaisi hypätä pois oravanpyörästä ja tehdä jotain muuta. Asua taloa, kaivaa maata, hoitaa eläimiä, elää pienellä rahalla. Ainoa este on vain se ettei sellaista taloa ja maata saa ilman sitä rahaa.
Siksi on elettävä puolivälielämää. Puolessa välissä kummassakin maailmassa.
Asua kerrostalossa, viljellä maata yhteisöpuutarhassa.
Käydä töissä ja ostaa se mikä on tarpeellista. Mennä sitten metsään tai viljelypalstalle elämään hetkeksi sitä toista elämää.
Laittaa lapsi kouluun ja mennä salille tekemään itseään terveeksi.
Käytävä kaupassa ja tuskailtava sen rahan ja laadun välillä.
Onko varaa ostaa luomua? Valitseeko juuri tässä kohdassa sen hinnan vai laadun?

No ainakin ensi viikolla minulla on pakopaikka tiedossa kun Jyväskylään aukeaa Pop Up Teollisesta sivilisaatiosta toipumisen keskus. Sinneppä sitten toipumaan ja tapaamaan ehkä muita samassa tilanteessa olevia.